Miksi nykyään uskovat suhtautuvat toisiinsa pahemmin kuin ei-uskovat. Jos tavallinen maailmallinen ihminen tekee virheen siellä annetaan anteeksi. Jos siellä on joku eri mieltä toisen kanssa niin häneen ei suututa. Riitoja,ylpeyttä rakkaudettomuutta on paljon enemmän kuin maailmallisten keskuudessa! Seurakuntalaisten kanssa olen joutunut 2 vuoden aikana useammin riitaan kuin entisten juoppokavereideni kanssa silloin kun en ollut "uskova" ja join ja kaikea muuta! Ja minä olen vielä se joka on riidellyt vähemmän kuin moni muu. Se mitä kuulen ympärilläni olevan on vielä pahempaa.
Miksi uskovaiset ovat nykyään jopa PAHEMPIA kuin ei uskovat?=(
EiVoiOlla-Totta!!
10388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tästä :
Toisten uskovien suosiota. Halutaan istua edessä ja kuulla kuinka vanhimmisto kehuu ja ylistää. Halutaan päästä ihmisten suosioon ja halutaan näyttää täydellisiltä ihmisten silmissä. Se jolla menee huonosti poljetaan linttaan ja tylysti kohdellaan.
Matt. 6:1
"Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
Matt. 23:5
Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
opiksi jotain?
8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Luuk. 18:1&rnd=1145262888308
kautta aikojen samanlaista, mutta siihen ei ehkä ole uskallettu näin julkisuudessa ottaa kantaa, niinkuin nykyisin.
Se 'ylemmyydentuntoisuus' johtuu monilla juuri siitä 'oikeassaolemisen tarpeesta'. Ja kun joku uskaltaa olla rohkeasti toista mieltä esim. jostain Raamatun asiasta kuin yleinen mielipide, niin asiat riitautetaan sen seurauksena. Ja vaikka osoittautuisikin todeksi se, että se yleinen mielipide on ollut väärässä, niin siitä ei aivan vähällä luovuta, sillä se 'oikeassaolemisen tarve' estää mielenmuutoksen todellisen anteeksiantamisen ja -saamisen osalta..
Näin mie olen kuutioinut tämän juuston..
"pahempi toistaan kumpikin on kuinka nyt ne tappaa toisiaan" etenkin tämä: "Sokeena toistaa lausetta samaa kuinka ne on tässä oikeessa"
Ehkä uskonasiat on pikkasen vakavampia ja isompia asioita kuin juoppokavereidesi jutut?
Jos on kysymys uskonnollisista tunteista ja ihmisten ikuisuus asioista eiköhän ne jo saa tunteet kuumenemaan.
Ajattele apostoleita. Täysillä ja kauheita riidan nostattajia ja metelijöitsijöitä maailman villitsijöitä.
Pitäisikö sinun mielesi alkaa nössöksi?
uskovaiset on pitkälti tuomitsijoista raakimpia! minulla on ystäviä jotka ovat tavallisia ei-uskovaisia ja heiltä saan parhaimman lohdutuksen ja he pysyvät rinnallani.uskovaiset eivät ole vierelläni he eivät kestä kärsimyksiäni,menetyksiäni,taistoani,mutta kas kummaa,muut ovat todellisia ystäviäni!
uskovainen ei todella anna anteeksi toiselle,ei anna.kaikki on pelkkää sananhelinää.he ovat pahimpia tuomitsijoita,voi helvetti.
että jokainen uskova pitää omaksumaansa oppia ja ennen kaikkea omia syntikäsityksiään ehdottomina totuuksina. Maallisella puolella asioista usein pystytään keskustelemaan: kuuntelemaan toisten näkökulmia ja tarpeen tullen muuttamaan omia. Uskon asioissa oman näkemykset ymmärretään absoluuttisina totuuksina. Tällöin suhtautumisessa toisinajattelijaan ainoaksi mahdollisuudeksi jää alkaa vihata ja pitää toista vääräuskoisena ja Saatanan riivaamana. Lähtökohta ei ymmärrettävästi ole oikein otollinen rakentavalle mielipiteenvaihdolle eikä kanssakäymiselle.
Uskovat miettikää sitä että meidän keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnistetaan. Näkyykö nyt seurakunnissa?