Muistan kuinka ollessani noin 14 v. päätin mielessäni kuinkaa jonain päivänä vielä tapan isäni minua ja meitä piinaamasta.Se muistikuva on tallentunut kuin filminauha.Muistan sen tunnetilankin ja se jäi sisäiseksi valakseni.Samoin tein muitakin sisäisiä valoja jotka haluisin purkaa.
3-vuotiaana päätin,milloinkaan en pyydä äidin syliin.enää.en milloinkaan.
4-vuotiaana päätin,milloinkaan en tarvitse isääni.en milloinkaan.
14- vuotiaana noin.päätin-jonakin päivänä tapan piinaajan,kiusaajani,isäni.
No,hän ehti kyllä kuolla ennen:((
Uskon että monet pitää sisällään sisäisiä valoja eikä uskalla tuoda niitä esiin.Ja onhan niitä muitakin sisäisiä valoja,ei tuossa vielä kaikki ole:)))
Ne on niin tiukassa ihmisessä,mitä lapsena on päättänyt.Lapsen päätös on paljon lujemmassa ja pysyvämmässä kuin aikuisen päätökset jotka aina lipsuu sinne tänne.
mutta lapsena tehty päätös on luja ja ohjaa koko hänen elämäänsä.ja valojen purkaminen ei olekaan sitten hokkupokkus juttu.valitettavasti.
3-vuotiaana päätin,milloinkaan en pyydä äidin syliin.enää.en milloinkaan.
4-vuotiaana päätin,milloinkaan en tarvitse isääni.en milloinkaan.
14- vuotiaana noin.päätin-jonakin päivänä tapan piinaajan,kiusaajani,isäni.
No,hän ehti kyllä kuolla ennen:((
Uskon että monet pitää sisällään sisäisiä valoja eikä uskalla tuoda niitä esiin.Ja onhan niitä muitakin sisäisiä valoja,ei tuossa vielä kaikki ole:)))
Ne on niin tiukassa ihmisessä,mitä lapsena on päättänyt.Lapsen päätös on paljon lujemmassa ja pysyvämmässä kuin aikuisen päätökset jotka aina lipsuu sinne tänne.
mutta lapsena tehty päätös on luja ja ohjaa koko hänen elämäänsä.ja valojen purkaminen ei olekaan sitten hokkupokkus juttu.valitettavasti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se on hyvä asia että et mennyt isääsi tappamaan. Ihmishenkiä ei voi korvata. Maailmassa on monta jotka haluaisi saada tuon teon tekemättömäksi mutta se ei ole mahdollista.
kaipa niitä suojelusenkeleitä on liihotellut kun en ole tehnyt mitään peruuttamatonta..
aika lähellä on kyllä ollut.millin päässä:))
Jeesus on minun elämäni Herra, toki olen minäkin kokenut kaikenlaista, olen sanonut mailmassa ollessani, yhtä sun toista. Mutta tiedän sen, kun synnyin ylhäältä uudesti, sain tuntea vapautsta. toki huomasi tekeväni uudelleen, samoja syntejä. Menin uudelleen Mestarin luokse, pyytäen anteeksi. Raamattu lupaa ettei ole niin veriruskeaa syntiä, etteikö sitä saa anteeksi, jos katuu. Sinulla on hyvä sydämen asenne, kun tunnustat, vajavaisuutesi. Jeesuksen veri puhdistakoot syntisi, sinulla on mahdollisuus, aina mennä Jeesuksen eteen. Hän rakastaa sinua, juuri tuollaisena. Eihän Herra tullut, terveitä parantamaan siraita. Vapauttamaan synnin orjuudesta. siunausta sinulle.
koen että mun on parempi ja helpompi olla kun tunustaa vajavaisuutensa.mitä näitä peittelemään ja kiertelemään ja näyttelemään kuinka muka olis ok ja puhdas ja synnitön.se on valhe.
ihmiset näyttelee ja kerskuu omalla täydellisyydellään ja naapurien asioilla mutta unohtavat että heissä itsessäänkin on vikaa.niimpä riepotellaan sitten toisten asioilla hämätääkseen todellista omaa mustaa ja pimeää sisintään joka on täynnä salattavaa,mutta ylpeyden takia eivät voi myöntää heikkouttaan.
minulla ei ainakaan ole enää mitään menetettävää ja olen saanut paljon mitä avoimempi olen.
hyvää alkanutta päivää sulle lukihäiriöinen!!
>>>mutta lapsena tehty päätös on luja ja ohjaa koko hänen elämäänsä.ja valojen purkaminen ei olekaan sitten hokkupokkus juttu.valitettavasti.>>>
Muistan miten kansakoulun ekaluokkalaisena vannoimme erään toisen tytön kanssa että
"me olemme aina yhdessä"! :D :D :D Isosiskoni tuon kuultuaan vaan tuhahteli, että onpa hullua mennä tuollaisia vannomaan. Tuon tytön kanssa olimme yhdessä jonkin verran silloin ekaluokalla, siinä oli sen valan pitävyys. Onhan tämä ihan eri asia kuin nuo vannomiset joita itse edellä kuvasit, mutta eiköhän ihan lapsena vannotut asiat voi jättää omaan arvoonsa. Silloin ei ole niin tarkkaan edes osannut ajatella, mitä kaikkea tuollainen lupaaminen pitää sisällään.
joten on parempi olla lupaamatta mitään kuin luvata eikä pystykään täyttämään sitä.minulla on muutamia tuttuja jotka on lupailleet sitä sun tätä mutta kun muistutan heitä lupauksistaan niin kas kummaa,he ovatkin unohtaneet koko lupauksensa!!!
nyt olen tajunnut että se kaikki on vain tyhjää sananhelinää joten en ole tyhjää lupaavien ihmisten kanssa missään tekemisissä.tyhjän saa pyytämättäkin,sanotaan.
en ole vielä saanut selville vaikka olenkin sitä pohtinut,miksi ihminen tietoisesti lupaa eikä pidäkään lupaustaan? arvelen että siinä on kyse vallasta,jonka avulla hän saa sidottua toisen ajan,ajatukset ym.
ja uskon että he tekee sitä tahallaan koska se on valtaa mitä suuremmassa määrin.
nyt olen päättänyt että en ole enää tekemisissä tyhjien olemattomien lupausten luppakorvien kanssa,on aika heidänkin katsoa itseään peilistä ja miettiä mitä he on saaneet aikaiseksi.tuulta tyhjyydestä.
juopon isän kanssa elänyt,lapsesta alkaen,pelätä sai,aina kun alko kuulumaan isän tulo kotiin,eikä ollut aina iltapalaa syöty,jos päivällistäkään?
Jotenkin vaan kuitenkin elettiin,vaikka vaikeaa oli.
isän ammattin nähden meillä olisi pitänyt olla siihen aikaan vähän jopa monia muita paremmin taloudellisesti,mutta ei ollet,viinaperkele vei leivän perheemme suusta,silloin vihasin minäkin isäänä,säälin äitiä,joaksai isän tulojen rippeillä yrittää elättä kuusilapsista poikakatrastaan,arvaat varmaan,ei se helppoa ollut.
Sodassakin oli täydet 5 vuotta,ehjänä ja terveenä palasi rintamalta,tullakseen vaan tuomaan ahdistusta juomisellaan,jsokus toivoin,että olispa kuoöllut sodassa,niin äiti olisi saanut valtiolta rintamamies eläkkeen.
No en sitten enää vanhempana noin ajatellut,ja ennen isän kuolemaa,olimme kyllä hyvät ystävät,hän katui tosissaan mitä oli aikanaan perheelleen aiheuttanut,eikä tehtyä saanut enää tekemättömäksi.
Siksi annoin koko sydämestäni isälle kaiken anteeksi,ja usko tämä,tuli kuule niin hyvä ja kevyt ollo,en ollut silloin edes uskossakaan,mutta se,että annoin isälleni anteeksi,vapautti minut menneisyyden taaakasta.
Raamattu sanoo,"Kunnioita isääsi ja äitiäsi,jne..." Hän oli kuitenkin minun isäni,ilaman häntä ei minua olisi,ei olis minulla tätä ainutkertaista,yhtä ainutta maanpäällistä elämää,ilman isää en olisi tässä,siksi sen tähden lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan,jota he ovat,sitä ei heiltä vie mikään,vaikka olisivat kuinka kelvottomia muuten vanhemmiksi,he ovat eämän mahdollisuuden antaneet lapsilleen,siinä on se kunnioituksen ydin.
Anna siis sinäkin anteeksi,taistele itsesi voittoon,ja sitä et saa,ennen kuin annat anteeksi ehdoitta,ilaman mitään vasta vaatimusta.
Siitä sinulle alakaa aivan uusi elämä,vapaudet menneisyyden kiroista,avaa sydämesi Jumalan rakkaudelle tuon tunnustuksen ja anteeksi antamuksen kautta,et tule katumaan,mitä menetettävää sinulla on? katkeruus ja viha,etkö uskalla niistä luopua,vapaudu anteeksiantamuksesa ,saat onnen ja rauhan.
olen yrittänyt antaa anteeksi.asiat on vaan työstettävä pohjamutia myöten ennenkuin täysin vapautuu?
jos tuosta vaan huikkaa pinnallisesti että antaa anteeksi niin se on hokkuspokkus jutska.
anteeksi anto on annettava syvyydestä ja ihmettelen miksi minun on aina oltava se ,kaikkialla joka aina antaa anteeksi mutta jolta ei koskaan pyydetä anteeksi loukkauksiaan?
se vähän nyppii,valitettavasti.ja nostattaa raivoa.miksi vanhempani pyysivät muilta anteeksi tekojaan mutta minulta ei? minun on aina suostuttava toisten hirmuvaltaan onko sekään ihan normaalia?
ja olisin epänormaali jos en tuntisi mitään?
http://tiedostamaton.net/a/sivupersoona.html
nyt kun opettelin siirtämään linkkejä:) niin tässä teille luettavaa,ihan elävästä elämästä!!!
MORJESTA VAAN HELLARITYTTÖ, HALUAISIN ANTAA PARI PIENTÄ KÄYTÄNNÖN VINKKIÄ, JOS SOPII. ALOITA PÄIVÄSI AINA ISÄ MEIDÄN RUKOUKSELLA POLVIRUKOUKSENA, ÄÄNEEN JOS MAHDOLLISTA JA KOHOTETUIN KÄSIN. LIITÄ TÄHÄN RUKOUKSEEN ITSESI JA OMA PERHEKUNTASI. SAMOIN PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI ISÄ MEIDÄN POLVIRUKOUS HERRAN SIUNAUS, SITEN ETTÄ LIITÄT TÄHÄN RUKOUKSEEN KAIKKI PÄIVÄN AIKANA KOHTAAMASI IHMISET. LUE RAAMATTUA YKSI LUKU JOKA ARKIPÄIVÄ JA PYHÄISIN KAKSI LUKUA. JOS SINULLA ON
PALJON SELKIYTYMÄTTÖMIÄ ASIOITA MIELESSÄSI, NIIN OMA KOKEMUKSENI ON, ETTÄ NÄMÄ ASIAT SELVIÄVÄT USEIN PARHAITEN SILLOIN, KUN ITSE EMME NIIN KOVIN PALJON TOUHOTA, VAAN ESIM. VAAN ISTUU SOHVALLA JA RENTOUTUU, PUHUU MIELESSÄÄN KIELILLÄ JA KIITTÄÄ JA YLISTÄÄ JEESUSTA, KOSKA KAIKKI YHDESSÄ VAIKUTTAA NIIDEN PARHAAKSI, JOTKA JUMALAA RAKASTAVAT, TUNTUI MILTÄ TUNTUI.
sopii vinkit ihan tervetulleita ovat!
minulle on joku muukin sanonut että isä meidän rukous olisi hyvä.uskon kyllä tuon!
mun muisti on vaan niin onneton etten muista lukea sitä!
ja kai siinä on mukana ajoittain epäluottamusta jumalaakin kohtaan?
en voi ymärtää miksi toisilla kaikin tavoin kohtuuton kuorma ja niin raskas ettei ihminen voi sitä jaksaa kantaa.
tänään petyin kuinka aina jumala lupaa parantaa mutta ei kun lisää sairauksia kun sain kuulla verikokeitteni tulokset.
koen turhiksi lupauksiksi paranemiset ja sen että ne ei ainakaan mulle kuulu koska olin äidillenikin jo paha.
minussa on aina pahan leima ja siksi kai mun kuuluu kärsiä myöskin fyysisiä sairauksia,joita kasapäin siunaantuu.
niin en jaksa enää vastaan ottaa tyhiä lupauksia koska omalla kohdallani ne eivät ole toteutuneet.joten miksi siis esittäisin valepukuista ylikiitollista,ylionnellista ja tervettä kun en sitä kerran ole?
en saa vastauksia.lisää vaan kysymyksiä?
mitä näin pahaa olen voinut tehdä että jumala rankaisee ja olen menettänyt terveyteni jo kaikin puolin.ei ole reilua.vaan onko se palkka syntisyydestäni? koska äitini aina sanoi että paha saa palkkansa ja minä olin se paha?
HÖPSISTÄ HÖPSISTÄ. EN USKO ENSINKÄÄN ETTÄ SINÄ NIIN KELJU OLISIT, ETTÄ YLÄKERRAN HALLITUS KATSOISI PARHAIMMAKSI OTTAA SINUT SILMÄTIKUKSEEN JA LÄHETTÄÄ PARVEN PAHOJA ENKELEITÄ SINUA KIUSAAMAAN KAIKENMAAILMAN SAIRAUKSILLA. TOSIN MONET SAIRAUDET OVAT VAIN SIUNAUKSIA VALEPUVUSSA.
SELVÄHÄN SE ON, JOS NYT IHAN REHELLISIÄ OLLAAN, ETTEI USKOVA IHMINEN NYT IHAN 24/7 JAKSA JEESUSTA KIITTÄÄ, MUTTA SUURIMMAN OSAN AJASTA KUMMINKIN.
KOITA SINÄKIN KAIKISTA MAALLISISTA VAIKEUKSISTA HUOLIMATTA KATSOA AINA JEESUKSEEN JA HÄNEN GOLGATALLA SUORITTAMAAN TÄYDELLISEEN TYÖHÖNSÄ, JOKA KYLLÄ RIITTÄÄ MIHIN MAALLISEEN VAIVAAN HYVÄNSÄ, VAIKKA HETKEN AIKAA AINA VÄLILLÄ PAHALTA
TUNTUISIKIN.
..lausettasi:tosin monet sairaudet ovat vain siunauksia valepuvussa..
..niinkö ajattelet?
..mitä ihmeen siunauksia voi tulla sairauksien valepuvussa,sitä en käsitä?
..lisää rahanmenoa,lisää lääkärissä juoksemisia,on täysi työ selvitä edes lähikauppaan saatikka hyppiä tutkimuksissa ym.
..kun en jaksa itseänikään kuljettaa eteenpäin niin kuinka kummassa minun pitäisi vastaan ottaa kaikki vastoinkäyminen kerta toisensa päälle hymyillen ja iloiten..
..muistan kuinka Jonatha Hunter sanoi:aina kun otat lääkkeen,otat kuolemaa!
..siis siksi olenkin yrittänyt selvitä ilman lääkkeitä,vaikka tulisikin kuolema,en siitä välitä.Olen sitä odottanut koko elämäni koska en vaan yksinkertaisesti ole jaksanut elää,kyse ei ole siitä ettenkö HALUAISI elää!
..se on siis kaksi eri asiaa.elämänhaluni on kohdallaan kyse on jaksamisesta.
..pitääkin ajatella tuota -yläkerran hallitus sanaa uudelleen-mitä se mahtaa pitää sisällään:))
SIUNAUS VALEPUVUSSA -SANONTA ON SUORA LAINAUS ENGLANNIN KIELESTÄ (BLESSING IN DISGUISE), MISSÄ SE ON VARSIN YLEINEN SANONTA. SUOMESSAHAN ON MYÖS SAMANTAPAISIA SANONTOJA, KUTEN "KAIKILLA PILVILLÄ ON HOPEAREUNAT", TAI "EI NIIN PAHAA ETTEI JOTAIN HYVÄÄKIN", TAI "KAIKKI MIKÄ EI TAPA, KARAISEE". ELI IDEANA ON SE, ETTÄ VAIKEATKIN SAIRAUDET VOIVAT KÄÄNTYÄ VOITOIKSEMME. ITSE OLEN HUOMANNUT, ETTÄ JOS OLEN OLLUT VAIKKAPA VAIN FLUNSSASSA PARI KOLME PÄIVÄÄ KOTONA NELJÄN SEINÄN SISÄLLÄ, JA SITTEN TERVEHDYN JA PÄÄSEN ULOS LIIKKEELLE NIIN OLO ON MAHTAVA JA TUNNEN ITSENI SIUNATUKSI, KOSKA EN PIDÄ LIIKKUMISKYKYÄNI ENÄÄ NIIN ITSESTÄÄNSELVÄNÄ VAAN OSAAN ANTAA SIITÄ KUNNIAN JA KIITOKSEN JUMALALLE. SAMOIN MINULLA ON OLLUT PARIN VUODEN AJAN SYDÄNVAIVOJA, JOTKA NYT OVAT ALKANEET HELPOTTAA. TÄSTÄ VAIVASTA MINULLE OLI USEITAKIN SIUNAUKSIA. ENSINNÄKIN SE, ETTÄ KUN MINUN OLI PAKKO VÄHENTÄÄ LIIKKUMISTA JA TOUHOTTAMISTA YMPÄRIINSÄ, NIIN SAIN MONTA JÄRKEVÄMPÄÄ HARRASTUSTA TILALLE JA TIES MISTÄ KAIKESTA PAHASTA VARJELLUIN. TOISEKSEENKIN PYSTYN SUHTAUTUMAAN LIIKUNTARAJOITTEISIIN JA MUIHINKIN VAMMAISIIN HUOMATTAVASTI MYÖTÄTUNTOISEMMIN, KUN OLEN OLLUT ITSEKIN SAMASSA VENEESSÄ.