Koko ajan meitä suomalaisia pelotellaan median toimesta mitä hirveimmillä ja välittömästi henkeämme uhkaavilla, karmaisevilla tappajataudeilla.
Kai mustatte, kuinka vähän aikaa sitten kaikkien piti kuolla SARS:iin, sitä ennen maailmankaikkeuden totaalisena uhkana oli AIDS.
Mutta kuinka onkaan käynyt? Kukaan ei edes enää muista kirjainyhdistelmää SARS eikä AIDS:kaan ole vielä lahdannut meistä ihan joka iikkaa.
No, nyt on sitten edessä jälleen kerran uusi uhka - LINTUINFLUENSSA. Syksyyn mennessä - ainakin median välittämän hysteriansävytteisen mielikuvan mukaan - olemme kaikki vainaita ja lennähtäneet autuaimmille maille kanan kotkotuksen tai joutsenen kiljahduksen siivittäminä.
Ja suomalainen pelkää. Hän karttaa ja vihaa kotikanoja ja muuttolintuja, repii pihakoivuista pesäpöntöt, desinfioi oman erinomaisen itsensä ohella talot, pihat ja kohta kai jo järvetkin. Laskee aamukammasta viimeisen kesän jäljellä olevia vähäisiä elinpäiviä kasvot pelosta kalvakkaina ja kainalokuopat märkinä.
Näin hupaisasti reagoidaan ja toimitaan, vaikka pienin varotoimin (hyvä käsihygienia, ei kosketella kuolleita lintuja) voi aivan varmasti nauttia kaikessa rauhassa elämästään ja selvitä viimeisimmän tappouhan alta mitä ilmeisimmin - täysissä hengissä!
Kysymys kuuluukin: kannattaako kanalle ja medialle antaa täydellinen yliote ja heittäytyä kalvavan pelon ja hysterian pauloihin - ennen kuin mitään todella vakavaa on edes tapahtunut?
Suhteellisuuden taju, terve kriittisyys ja mielenmaltti ovat nimittäin kai aika oivia välineitä silloin, kun puhutaan oman elämän järkevästä, tasapainoisesta ja asiallisesta hallinnasta.
Kai mustatte, kuinka vähän aikaa sitten kaikkien piti kuolla SARS:iin, sitä ennen maailmankaikkeuden totaalisena uhkana oli AIDS.
Mutta kuinka onkaan käynyt? Kukaan ei edes enää muista kirjainyhdistelmää SARS eikä AIDS:kaan ole vielä lahdannut meistä ihan joka iikkaa.
No, nyt on sitten edessä jälleen kerran uusi uhka - LINTUINFLUENSSA. Syksyyn mennessä - ainakin median välittämän hysteriansävytteisen mielikuvan mukaan - olemme kaikki vainaita ja lennähtäneet autuaimmille maille kanan kotkotuksen tai joutsenen kiljahduksen siivittäminä.
Ja suomalainen pelkää. Hän karttaa ja vihaa kotikanoja ja muuttolintuja, repii pihakoivuista pesäpöntöt, desinfioi oman erinomaisen itsensä ohella talot, pihat ja kohta kai jo järvetkin. Laskee aamukammasta viimeisen kesän jäljellä olevia vähäisiä elinpäiviä kasvot pelosta kalvakkaina ja kainalokuopat märkinä.
Näin hupaisasti reagoidaan ja toimitaan, vaikka pienin varotoimin (hyvä käsihygienia, ei kosketella kuolleita lintuja) voi aivan varmasti nauttia kaikessa rauhassa elämästään ja selvitä viimeisimmän tappouhan alta mitä ilmeisimmin - täysissä hengissä!
Kysymys kuuluukin: kannattaako kanalle ja medialle antaa täydellinen yliote ja heittäytyä kalvavan pelon ja hysterian pauloihin - ennen kuin mitään todella vakavaa on edes tapahtunut?
Suhteellisuuden taju, terve kriittisyys ja mielenmaltti ovat nimittäin kai aika oivia välineitä silloin, kun puhutaan oman elämän järkevästä, tasapainoisesta ja asiallisesta hallinnasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näinhän se. Ja kyllä tänne väkeä jää ihan riittävästi vaikka yksi miljardi poistuisi kuka sinne valoisammalle puolelle ja kuka koksia lapioimaan. Ei siinä mielessä kauheasti mietitytä. Miljardi ihmistä maapallon mittakaavassa tarkoittaisi samaa kuin jokainen heittäisi noppaa ja kuutosen saajat saisivat viskata veivin nurkkaan.
Ja mikä onkaan tähänasti lintuinfluenssan maailmanlaajuinen kuolonuhrimäärä? Onko edes yli kahatsataa?
Medialla täytyy aina olla aiheita. Ja onhan tuo lintuinfluenssa jotenkin mielenkiintoisempi kuin useimmat poliittiset uutiset.