Oli hevonen, jota isäntä yritti saada hyvinhoidettuun talliin, antaakseen tälle suojan ja rakkauden, mutta hevonen oli tottunut olemaan sateessa ja villeillä niityillä ilman huolenpitoa tai kunnollista ruokaa. Niityllä vallitsi armottomat selvviytymisen lait. Jalkakin oli joskus mennyt sijoiltaan eikä ollut auttajaa, piti vain jotenkin ontua eteenpäin, kunnes jalka kasvoi väärään asentoon.
Niin Isäntä pyysi ja käski ja työnsi hevosta kaikin keinoin talliin, mutta sitä pelotti, vaikka tunsi varmuudella isännän olevan luotettavan ja hänen henkensä puhtaan ja turvallisen. Ja isäntä oli jo kolmesti pelastanut hevosen varmalta tuholta. Hevosta pelotti, että paarmat söisivät häntä ja muut tönisivät häntä tai että se ei saisi tehdä mitä vaan halusi.
Niinpä isäntä nukutti hevosen ja siirsi sen talliin, joka oli kaikkein paras, eikä mitään hevoselta puuttunut.
Hevonen sitten aamulla heräsi unestaan ja avasi silmänsä ja siitä tuntui kuin se olisi taivaassa;
tuoretta ruokaa, elävää vettä, rauhallisia, hyvinhoidettuja toisia hevosia, harjausta, raippaa vain omaksi parhaaksi ja silloinkin oikein mitattuna, puhdistusta, ja kun oikein hirnahti sydämestään isäntä juoksi paikalle ja ymmärsi kaiken, kun kaviossa oli kaktuksen piikki ja silloin kun naapurin koira kuoli. Hevonen oli niin tyytyväinen, että se pomppi ilosta.
Kun naapuripilttuun tamma sai esikoisensa siitä kerrottiin kaikille ja kaikki liikahtelivat ihastuneesti esikoisen suuntaan.
Miksen aikasemmin tullut tänne, isännän tallissa on aina tilaa kaikenlaisille hevosille, Jokaista hän pitää kuin aarretta, vaikka me olemme vain karvaa ja sen semmoista.
Tule sinäkin tänne, täällä on hyvä olla ja jos kuolema tulee, niin isännän luokse sitä edelleen mennään ja ystävien, hyvään hoitoon, siellä ei ole sitten edes paarmoja... kuollut muuttuu vain meille näkymättömäksi, mutta näkymättömät ovat todellisempia kuin näkyväiset.
Kiitos lapsenmielisyydestänne!!!Mark. 10:15
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Kaunista kevättä, koska olet viimeksi palannut halusta pomppia ihan vaan puhtaasta tyytyväisyydestä?
Niin Isäntä pyysi ja käski ja työnsi hevosta kaikin keinoin talliin, mutta sitä pelotti, vaikka tunsi varmuudella isännän olevan luotettavan ja hänen henkensä puhtaan ja turvallisen. Ja isäntä oli jo kolmesti pelastanut hevosen varmalta tuholta. Hevosta pelotti, että paarmat söisivät häntä ja muut tönisivät häntä tai että se ei saisi tehdä mitä vaan halusi.
Niinpä isäntä nukutti hevosen ja siirsi sen talliin, joka oli kaikkein paras, eikä mitään hevoselta puuttunut.
Hevonen sitten aamulla heräsi unestaan ja avasi silmänsä ja siitä tuntui kuin se olisi taivaassa;
tuoretta ruokaa, elävää vettä, rauhallisia, hyvinhoidettuja toisia hevosia, harjausta, raippaa vain omaksi parhaaksi ja silloinkin oikein mitattuna, puhdistusta, ja kun oikein hirnahti sydämestään isäntä juoksi paikalle ja ymmärsi kaiken, kun kaviossa oli kaktuksen piikki ja silloin kun naapurin koira kuoli. Hevonen oli niin tyytyväinen, että se pomppi ilosta.
Kun naapuripilttuun tamma sai esikoisensa siitä kerrottiin kaikille ja kaikki liikahtelivat ihastuneesti esikoisen suuntaan.
Miksen aikasemmin tullut tänne, isännän tallissa on aina tilaa kaikenlaisille hevosille, Jokaista hän pitää kuin aarretta, vaikka me olemme vain karvaa ja sen semmoista.
Tule sinäkin tänne, täällä on hyvä olla ja jos kuolema tulee, niin isännän luokse sitä edelleen mennään ja ystävien, hyvään hoitoon, siellä ei ole sitten edes paarmoja... kuollut muuttuu vain meille näkymättömäksi, mutta näkymättömät ovat todellisempia kuin näkyväiset.
Kiitos lapsenmielisyydestänne!!!Mark. 10:15
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Kaunista kevättä, koska olet viimeksi palannut halusta pomppia ihan vaan puhtaasta tyytyväisyydestä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli hevonen, jota isäntä yritti saada hyvinhoidettuun talliin, antaakseen tälle suojan ja rakkauden, mutta hevonen oli tottunut olemaan sateessa ja villeillä niityillä ilman huolenpitoa tai kunnollista ruokaa. Niityllä vallitsi armottomat selvviytymisen lait. Jalkakin oli joskus mennyt sijoiltaan eikä ollut auttajaa, piti vain jotenkin ontua eteenpäin, kunnes jalka kasvoi väärään asentoon.
Kävipä toisenkin kerran niin että kun hevonen isäntänsä tarkoin aidatulla niityllä kirmasi miettien niitä näitä paarmoista ja mistä ne aina löysivät tien talliin taittoi jalkansa sijoiltaan.
Isännälleen uskollisena vanha koni sinnikkäästi laahautui mestarinsa luokse sen hellään huomaan varmana siitä että tämä auttaisi.
Isäntä otti konipoloisen hellään syleilyynsä ja vei sen pilttuuseen hoidettavaksi. Isäntä kuitenkin aikansa rukoiltuaan päätti antaa vanhalle konille viimeisen piikin. Näin konin päivät päättyivät sen haikaillessa vapauteen kunnes se kuoli.
Isäntä otti konipoloisen hellään syleilyynsä ja vei sen pilttuuseen hoidettavaksi. Isäntä kuitenkin aikansa rukoiltuaan päätti antaa vanhalle konille viimeisen piikin. Näin konin päivät päättyivät sen haikaillessa vapauteen kunnes se kuoli.
Hevonen: Olin vapaa sen jälkeen kun, Isäntä vei minut talliin, Hän ei koskaan pakottanut minua, vaan tarjosi aina sitä mikä oli hyvää ja oikein ja muistutti siitä, aina kun minulla on ollut joku ongelma, Hänellä on ollut ratkaisu ja kun olin tarpeeksi eheytynyt tallissa, Hän alkoi ulkoiluttaa minua maillaan ja kertoi, miksi maailma on sellainen kuin on ja miksi on onnetonta elämää. Kun olin taas eheytynyt, Isäntä antoi minulle kaksoispilttuun ja toi sinne eräänä sateisena päivänä komean pörröisen orin, meinasin pyörtyä ja punastelin kovasti, mutta Isäntä katsoi syvälle silmiini ja sanoi on se sinun. Nyt me sitten ollaan kahdestaan nauttimassa Totuuden vapauttavasta vaikutuksesta.
Voisimme pomppia, mutta olemme huolissamme sinusta, miten voit?