http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Matt.5.html#o15
http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Matt.6.html#o23
http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Matt.7.html#o26
Jos Vuorisaarna on sinusta arvokas, niin miten hyvin tai huonosti olet omassa elämässäsi pystynyt sen ohjeita noudattamaan?
http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Matt.6.html#o23
http://www.funet.fi/pub/doc/bible/html/finnish/1992/Matt.7.html#o26
Jos Vuorisaarna on sinusta arvokas, niin miten hyvin tai huonosti olet omassa elämässäsi pystynyt sen ohjeita noudattamaan?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Toisinaan pahastikin lipsuen ja nähden niitä rikkoja muiden silmissä,aate on kyllä hyvä mutta matkalla unohtunut.
Sodatkin ja naapuri riidat loppuisivat jos joka aamu muistaisi lukea vuorisaarnan tekstiä.
Muuten en käynyt sivuilla.kun melko varmasti ovat englantia.
vai vuoren juurelta käsin?
osan vuorelta, osan juurelta. Osan lähimmille opetuslapsille, toisen osan väkijoukolle.
THE Vuorisaarna!
sitä vois kutsua myös vuorenjuurisaarnaksi. Vähän kuin lootuskukansuutra.
Pointti vain on, että Raamatun mukaan Vuorisaarna tapahtui sekä vuoren juurella, että vuoren laella. Kuitenkaan sama juttu ei voi tapahtua kahdessa paikassa samaan aikaan saman henkilön toimesta, joten voimme TAAS sulassa sovussa todeta, että ainakin yksi kohta Raamatussa selkeästi valehtelee tapahtuman sijainnin.
kuka sanoi, että kysymyksessä oli täsmällisesti sama ajoitus ja sama kohta? Kuhan vaan taas et tekisi omia umpisilmäisiä johtopäätöksiäsi. Itse taipuisin ajattelemaan, että Jeesus piti useinkin vuorilla saarnojaan ja vieläpä eri kohdissa vuorta.
Olin väärässä. Jos lukisit molemmat raamatunkohdat, niin tietäisit niiden viittaavan samaan tapaukseen.
ehkä vielä lapsellisempana hihhulina kuin uskallat tunnustaa.
Kyseiset Raamatun kohdat sanovat aika selkesti, että vuorella hän puhui opetuslapsilleen ja laskeutuessaan alemmaksi ja lähtiessään Kapernaumiin hän puhui kansan kuullen. Kuten alussa mainitsin, opetuslapsille ja kansalle, vuorella ja vuoren juurella eri aikaan. Asiassa ei mitään ristiriitaista. Aika selkeä vihje myös vertauskuvalliseen tulkintaan.
Väärässä taisit olla.
Raamatussa on lukuisia muitakin vastaavia kertomuksia, joissa kerrotaan jokin asia ristiin. Vuorisaarna-tapaus ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Molemmat Raamatunkohdat selvästi kertovat samasta tapauksesta, siispä sinun selittely-yrityksesi on vain pelkkä selittely-yritys.
Lue toki Raamattusi tarkemmin, niin huomaat, että se on juuri kuten sanoin (paitsi tietysti umpisilmisyys voi estää sekä pelko näkemästä muuta kuin omat pinttymänsä).
Yhtään asiaa et vielä ole sellaista esittänyt, mikä olisi todella ratkaisemattomassa ristiriidassa toisen kohdan kanssa. Mutta uskoahan ne vaativat ristiriidatkin.
Btw-esitätkö väitteitäsi täällä sillä mielellä, että niihin todellakaan ei ole mitään selitystä tai että niitä ei missään tapauksessa saisi tai voisi selittää? Jos niin on, niin kohtaa toki maailmasi samalla tavalla.
Raamattu on todisteeni. Lähtökohta oli, että Raamatussa on kaksi kohtaa joissa kerrotaan samasta tapauksesta, Jeesuksen vuorisaarnasta. Toisessa Jeesus saarnaa vuoren laelta ja toisessa juurelta. Jokainen yritys muuttaa tuota on kiemurtelua. Te hihhulit syyllistytte ällistyttävän usein kiemurteluun niissä tapauksissa, kun Raamattu itse todistaa itseään vastaan.
Kukaan ei ole kieltänyt eikä evänyt sitä mahdollisuutta, että kysymys oli eri paikoista, vaikka sekin on mahdollista, että kysymys oli silti samasta paikasta. Toinen ilmaisu yleinen, toinen tarkempi. Meillä sanotaan, että kävimmä kirkonkylällä. No missäkä sitten oikeasti kävimmä, kun kävimmä vain kirkonkylän liepeillä. Asioita voi aina tarkentaa, mutta ei asia siitä yhtään muutu. Joku Pakana tietysti voi polttaa hihansa, kun saakin kuulla, että ei se ollutkaan täsmällisesti kirkonkylän maantieteellisessä keskipisteessä torikahvilan kupeessa.
Selvääkin selvempää on, että kysymys oli eri aikaisista puhumisista. Sen todistaa Raamattu. Toisessa opetuslapsille, toisessa kansan kuullen. Eiköhän tämä kohta ole iskostunut jo sinunkin päähän. Se, mitä oikeasti on tapahtunut, taitaa olla mahdoton tietää, mutta Raamatulla perustellen, Raamatulla perustellen =)
Ei kukaan pysty täydellisesti noudattamaan vuorisaarnaa. Sehän siinä olikin pointtina, laki on niin ankara, ettei kukaan pysty sitä täydellisesti noudattamaan. Jokainen on syntinen. Kukaan ei ole täydellinen.
Kukaan ei ole täydellinen. Olkoon niin, onhan ihminen ikävästi rajoittunut tähän ruumiiseensa, eikä sen vuoksi voi olla Taivaallisen Isänsä kaltainen - paitsi hengessään. Hengessä, joka ei rajoitu ruumiiseen, joka on yhtä Jumalan kanssa.
Jeesus tuntuu antavan vuorisaarnassaan käskyjään ennen kaikkea opetuslapsilleen. Hän ei tullut elämän lakeja rikkomaan, ei mitätöimään, vaan todistamaan, täyttämään ja syventämään. Hän sanoo: "Joka katsoo mitättömäksi yhtäkään seuraavista pienistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, on häntä sanottava pienimmäksi taivasten valtakunnassa; mutta joka niitä noudattaa ja opettaa, häntä on sanottava suureksi taivasten valtakunnassa."
Tärkeintä on, ettei hänen ilmoitustaan mitätöidä, vaan että hänen moraalioppiansa kunnioitetaan ja sen kehoitukset täytetään siinä määrin kuin ihmisen henkilökohtainen kehitysaste sallii. Hänen ilmoituksensa vuorisaarnassa on toisaalta siis osoitettu joukoille, toisaalta opetuslapsille, joilla on jo sydämen valmius edetä Jeesuksen tiellä lähtien suuttumattomuudesta ja kohoten aina absoluuttiseen rakkaudentuntoon asti - riippuen edelleen henkilön henkisestä kehitysasteesta.
Autuaita ovat ne, joille vaatimattomuus ja oikeamielisyys ovat omia, luonnollisia sydämen valintoja.
Heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat ne, jotka lempeydellä rakentavat rauhaa, ovat ymmärtäväisiä, myötätuntoisia ja anteeksi antavaisia.
Maailma lopulta luovuttaa vallan heille ja taivasten valtakunnassa heidät tullaan nimittämään Jumalan pojiksi.
Autuaita ovat myös murheelliset ja puhdassydämiset. He tulevat saamaan lohtunsa; he saavat nähdä Jumalan.
Ja lopuksi: autuaita ovat ne, joilla on oikeuden nälkä ja jano, ne, jotka rakkaudella, säälillä ja lempeydellä tahtovat oikeutta maan päälle.
Heidät tullaan ravitsemaan ja heille tullaan osoittamaan laupeutta.
Uskotko tosiaan että vuorisaarnan pointti on selittää ihmisillä, etteivät he voi tulla hyviksi?
Olisiko tosiaan niin, että Jeesus lateli kaikki nuo viisaudet (jotka toistuvat eri muodoissa kaikissa uskonnoissa) vain kiusatakseen kuuntelijoitaan tyyliin: "tehkääpä kaikki tämä mitä käsken, muuten teidät hukka perii! vaikka tulettekin lopulta huomaamaan että kaikki työnne on turhaa - ei teistä maan matosista ole mihinkään!"
ps. ja asiasta toiseen: Jeesus muuten ei puhu mitään ikuisista helveteistä. Hän selvästi ilmoittaa, että jokainen pääseen taivasten valtakuntaan, mutta toiset ovat siellä alemmassa asemassa kuin toiset...
Jeesus oli niin tyhmä, että hän kehitti niin vaikean opin, etteivät ihmiset voi noudattaa sitä?
Jeesus osoitti, kuinka mahdotonta on päästä taivaaseen, pelkästään lakia noudattamalla.
Ihminen ei voi omilla ansioillaan nimittäin päästä taivaaseen. Sinne mennään vain kapean tien ja portin kautta.
Se ei silti tarkoita, etteikö laki ole ihmisen parhaaksi.
Ja ennenkuin joku alkaa, että miksei lakia sitten noudateta: sitä noudatetaan, muttei uhraus- ja puhtauslakeja, koska ne on jo täytetty.
Rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään, siinä on laki ja profeetat.
neuvoo miten lähimmäistä rakastetaan.
1. suuttumattomuus eli mielen hallinta
2. puhtaus (puhtain ajatuksin, puhtain tuntein)
3.rehellisyys (puhua aina totta ,vannomatta.)
4.pahan vastustamattomuus(iloita kaikesta kärsimyksestä mitä elämässä kohtaa, eikä vastusta pahaa pahalla)
5.vihollisen rakastaminen
Tämähän on Jeesuksen opettama kaita tie. Jos ei sitä noudata ei kulje kaidalla tiellä.
Näin opetti esim. Leo Tolstoi ja kirkko kirosi hänet v.1901. Miksi?
Fransiskus Assisilainenkin meinasi tulla tapetuksi kirkon toimesta, kun noudatti noita oppeja.Ja tappoihan room.kat kirkko paljon ihmisiä jotka pyrkivät noudattamaan noita yllämainittuja.
Ja viimeinen vaan ei vähäisin.
Jos ihminen ei itse ensin anna anteeksi muille ei Jumalakaan anna hänelle anteeksi.(pieni tekstinpätkä missä Jeesus kumoaa sijaisovituksen , siis kohta jota uskovaiset vähättelevät kautta linjan).
Viimeksi mainittuun rakkauden kaksoiskäskyyn kommentin tapainen:
Mistähän pistikään silmiini, että se on todellakin 'kaksois'-, ei 'kolmoiskäsky'. Jeesus ei kehottanut rakastamaan ensin itseä ja sitten lähimmäistä jne.. Monesti olen ihmetellyt asiaa, joka silloin tällöin särähtää korvaan: Et voi rakastaa toista, jos et ensin itse rakasta itseäsi (eikä sitten muuta jatkoa mainitakaan, yleensä).. Johonkin aikaan jopa luulin, että 'kaksoiskäsky' tarkoitti todellakin kaksoiskäskyä tässä merkityksessä! Ihmettelin sitä.. Minusta ihminen voi rakastaa toista ja osoittaa sen teoilla riippumatta siitä onko se itselle vaivalloista, tuottaako se itselle mielihyvää tai mielipahaa,iloa, pelkoa mitä vain, voi kai sitä edes yrittää, ellei nyt satu itse 'ojassa jo makaamaan tai jossain'..
Miksi Jeesus olisi käskenyt rakastamaan ensin itseä? Hän ei tehnyt niin, koska ihmiset jo rakastavat itseään. Ilmeisesti niin on, vaikka se näyttääkin joskus itsevihalta..hm..
Olikohan tämä taas sivuasiaa..
Mutta minä olen käsittänyt asian niin, että sovitus tarkoittaa sitä, että olemme vapaita ja pelastettuja. SEN JÄLKEEN, kun emme enää ole lain ikeen alla, olemme vapaita tekemään niinkuin Jeesus opetti, eli rakastamaan muita.
Voisi jopa sanoa, että jos ei tee "hyviä töitä", eli tätä anteeksiantamusta ja rakkautta, ei todella ole saanut uskoa. Usko tunnetaan teoista, niinkuin puu tunnetaan hedelmistä.
Siis, ensin tulee Jumalan lunastus, ja sitten ihminen vastaa siihen.
Ei ole kysymys siitä, ettei pitäisi rakastaa ja antaa anteeksi. Mutta se seuraa uskoa ja usko seuraa sovitusta.
Jos olisimme lain noudattamisen pakon alla, emme sitä pystyisi noudattamaan. Mutta kun teemme sen omasta vapaasta tahdostamme, se on todellista rakkautta.
Mieti itse, voitko täyttää kaiken sen, mistä Jeesus puhuu vuorisaarnassa? Myös ajatuksen tasolla?
Jeesus ei kiusaa, Hän kertoo totuuden. Herää!
Mikä on pointtisi, jos Jeesus tuli kertomaan ainoastaan sitä, minkä sanot jo muualla kerrotun? Miten olet Raamattusi lukenut?
Ei Jumalan Poika tullut tänne kuin joku leväperäinen konsultti. Hän tuli lunastamaan meidät! Mitenkään Hänen sanojaan vähättelemättä, tärkeintä on kuitenkin mitä Hän teki.
Tämän tajuaminen ja hyväksyminen saa aikaan vastarakkautta. Vilpitöntä tahtoa oikeuteen ja hyvään, ei velvollisuudesta, vaan rakkaudesta. Muu peruste ei Jumalalle kelpaakaan.
Samoin ihmetyksen aiheita joskus nostattaa nämä; hyväksy syntisyyteesi ja ole pedollesi armollinen. No okei, älä vastusta pahaa pahalla, mutta jos joku asia sinussa viekoittelee sinut, niin käytä partaveistä ja leikkaa se lisäke pois. :)
Kyllä itsetuntemus voi hyvinkin saattaa ihmisen tiedostamaan sen pahan puolen itsestään ja huomaamaan, että rakkauden korkein muoto on Agape. Mitä sillä voisi olla tekemistä itserakkauden kanssa? Enemmänkin se on itsensä uhraamista, kun sen ensin on valmistanut ja voidellut kuin lampaan, puhdistanut maailman liasta ja tomusta.
Mutta miten usein itseensä vajoaminen sitten sattuukin kohtalokseen, ja ihminen itse'rakastuu... Vaikeaa tilastoitavaa.
Koska palsta on vihitty Raamatulla hakkaamiseen, puolin että toisin, niin muistuu mieleeni eräät kuuluisat sanat: "Tee kuten minä teen ja sanon, niin sinä pelastut."
Teot, sanat ja ajatukset.
Ihmiselle se voi olla mahdotonta, mitä Jeesus vaati seuraajiltaan, mutta Jumalalle _meissä_ kaikki on mahdollista. Jos vain emme olisi estämässä "Jumalan ilmestymisiä" niin ahkerasti.
estää elämää kunnioittavaa ateistia rakastamasta ja antamasta anteeksi ilman uskoa ja sovitusta?Ei mikään.
Mikä estää koiraa antamasta anteeksi ja rakastamasta ilman uskoa ja sovitusta? Ei mikään.
Mikään ei estä ihmistä rakastamasta ja antamasta anteeksi omasta vapaasta tahdostaan ilman, että siihen sotketaan uskonto tai Jumala millään tavalla.
Mistähän sitten johtuu että suuri osa ihmiskunnan kärsimyksestä aiheutuu uskonnoista?
(En ole koskaan ymmärtänyt sovituksen suurta ideaa mutta mielelläni kuuntelen mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan kun ei ole minulle koskaan kolahtanut ja mielestäni mitä olen kuunnellut se ei ole aina täysin selvä uskovaisillekaan.Itse vierastan ajatusta sijaissovituksesta eli siitä ,että joku ulkopuolinen hoitaa hommat viimekädessä.)
Oikeastaan koko uskonnoista puhuminen on pitkälle semioottista pallottelua.
En oikein ymmärtänyt
et ymmärtänyt?
Kyllä varmaan ainakin omia sisäisiä synkeys, kiukku- ym negatiivinystyröitään kannattaa pitää aisoissa vaikkei niistä kokonaan eroon pääsisikään. Armotta. Kyllä niitä ihmisen ytimessä jossakin silti aina riittää. Että olisi tilaa jollekin muulle.
Juuri tuon 'minäitte'-puolen (sisäinen nakertajan)tunteminen on tärkeää ettei anna sille pikkuvarvastaan. Siihenkö se tyytyisi?
Kun oikein hellii tyytymättömyyttään, mennyttä, nykyistä ja tulevaista, kun kurjuuden tuntemuksissaan alkaa kellia, kun lopulta - huomaamattaan - alkaa saada mielihyvää vaikerruksestaan, siitä alkaa tulla riippuvaiseksi. Nakertajalle on annettava jotakin aina lisää. Sillä on aito tarve saada lisää, lisää..
Vaikka meitä joku aitouden asianajaja kehottaisikin ottamaan mallia esim. koirista (..ne kun eivät teeskentele heiluttavansa häntäänsä), niin ehkä ei silti kannata antaa hännän - ja varsinkaan leukojen - heiluttaa koiraa.
Partaveistä.. aivan niin.
> Mieti itse, voitko täyttää kaiken sen, mistä
> Jeesus puhuu vuorisaarnassa? Myös ajatuksen
> tasolla?
Mietin sitä 1 kertaa päivässä. Ja mukavastihan tässä etenee. ;D
> Jeesus ei kiusaa, Hän kertoo totuuden. Herää!
Tietääkseni yritin juuri tuota selvittää viestissäni.
> Mikä on pointtisi, jos Jeesus tuli kertomaan
> ainoastaan sitä, minkä sanot jo muualla kerrotun?
No siinä pointti on se, että Jeesus ei tullut elämän lakeja kumoamaan, vaan syventämään, selventämään ja muistuttamaan. Suurin piirtein. Ja elämän laithan ovat olleet ihmiskunnan tiedossa ammoisista ajoista saakka, eikä Jeesus tuonut maailmaan ulkoisessa mielessä käsittääkseni mitään uutta. Suurin piirtein.
Tiedä en mutta olen kuullut niin.
Loput näytti jo Pht hyvin selventäneen tuossa rinnakkaisessa vastauksessa.
jos häntä heiluttaisi omistajaansa, mutta kun omistaja tyytyy sen lisäksi katselemaan vain koira takapuolta. Milloinkahan asiat todella kohdataan, milloin 'minä' kohdataan sen Saatanallisessa ja Jumalaisessa puolessaan eikä vain toista?
Niin, voihan se koiru heiluttaa häntää ilosta niin, että koko koiru on yhtä väkkärää, mutta kyllä mä sitä silmiin mieluummin katsoisin.
Mitenkä mun muistin mukaan Jeesus sanoi sanat 'Ei ja kyllä!' Ei siis vain pelkkää *eitä*? Eihän..
Eikö se ollut la Vayn (satanismin perustaja)idea, että pitää sanoa 'ei!'? Siksihän se otti Saatanan symbolikseen, koska hänen mielestää Jeesus oli 'lälläri', vain Saatana uskalsi sanoa 'ei!'. Kyllä sanottiin aivan jollekin muulle. Näin tapahtui.
Mutta niin vain on, että 'joku' aivan tosissaan selittää, että ''ei' on pyhä sana'! Arvaa kuka..
Minä luulisin kyllä, että myös la Vaylle Saatana oli myönteinen hahmo. Tällaista oppia on helppo vastustaa, tai siis siitä ei tarvitse paljoakaan piitata. Mutta kun 'joku' esittää asiansa (siis oman asiansa!) häivyttämällä Saatanan näkyvistä, verhoaa asiansa vetoavaan muotoon, ja esittää olevansa 'kaikkien itsen toteutumisen' puolesta ja kehottaa sanomaan 'ei!', niin mistä sinä tai joku voisi huomata ollenkaan mistä itse asiassa on kyse? Miten vastustaa sellaista mitä ei näy, mutta mikä vaikuttaa?
Mikä se olikaan joka Jeesukselle ehdotti: Hyppää alas, niin saat kaiken..?
Kuka sanookaan yhä: Hypätkää kuiluun, uskallan luvata että se kannattaa'..
Huh.. toivottavasti en ole ihan sekava nyt, kai puhutaan vielä samsta asiasta *toivoo*. En viitsi nimiä mainita. Syytetään 'tuomitsijaksi'vielä..
Kyllä sen 'peilistä näkee' kun oikein katsotaan..
Sisäinen 'nilkkini' kolkuttaa. Minkähän sopimuksen sen kanssa voisi tehdä, 'siedätysterapiaa'?.. heh
Jeesuksen vahvistamat lait ovat Jumalan tahto.
Ollakseni rehellinen, en täytä Jumalan lain vaatimuksia. Jos ehkä voisikin hetkisen täyttää lain ulkoisesti, niin sisälläni on samalla jo pyörinyt monia ilkeitä ajatuksia.
Kysyn edelleen, tunnetko itsesi niin täydelliseksi, ettet tarvitse anteeksiantoa? Onko Jeesuksen kuolema sinulle turha?
>>Koska palsta on vihitty Raamatulla hakkaamiseen, puolin että toisin, niin muistuu mieleeni eräät kuuluisat sanat: "Tee kuten minä teen ja sanon, niin sinä pelastut."
tuota kaipasin, koska pienessä vastauksessa oli monta kohtaa, enkä voinut aatella, että mitään niistä et olisi käsittänyt. Ja vastaamaan:
1 Mitä mielestäsi tarkoittaa Raamatulla päähän lyöminen?
- Sen tietää ja tuntee varmaan jokainen. Tässä yhteydessä vain lähinnä sitä, että Raamatulla pyritään hajoittamaan myös hyviä oivalluksia.
2 Lyönkö mielestäsi Raamatulla päähän?
- Et ollenkaan pahasti. Yleistin enemmän kuin henkilökohtaistin.
3 Jos mielestäsi löin sinua, mikä sinussa saa tuntemaan niin?
- Et missään nimessä minua.
4 Kuka kuuluisuus?
- Jeesus
5 Miten nämä liittyivät toisiinsa?
- Kokeileppa vielä, ehkä vastausten antamassa valossa ymmärrät? Voin toki selventää lisää, jos tarve vaatii. Tekemiseen ja puhumiseen luonnollisesti kaikella viittasin.
Joskus ihmettelin niitä Jeesuksen snaoja, olkoon 'kyllä'nne kyllä ja 'ei'nne ei. Oletettavasti viittasit tähän? Minusta se tarkoittaa asioiden yksinkertaistamista selitysten sijaan. Ja se tarkoittaa sitä, että kun ja jos kerran sanoo 'kyllä', niin se myös tarkoittaa kyllä ja jos sanoo 'ei', niin se myös tarkoittaa, että ei.
Tolki pohdinnan voi laittaa toiseen kategoriaan, mutta kyse oli varmaan enemmän elämäntilanteista ja siinä toimimisesta.
Kerran taisin myös mainita, miten ei-sana itseasiassa tuntuu pyhältä. Niin pyhältä, että sitä ei kannattaisi koskaan käyttää, onhan se kieltämistä ja toisen vapaan tahdon rajoittamista. En tiedä, miten H. ja Vay sen käsittivät. Ehkä heidän piti olla jokaisessa paikassa määräilemässä?
Taivaalliset sotahaarniskat kai auttaa taistelemaan sitä vastaan, joka ei näy, mutta joka tuntuu? =)
Hyppää alas lienee Jeesuksen kohdalla meinannut sitä, hänen olisi tullut "esittää taitojaan", näyttää itselleen ja muille, miten hän kykenisi suoriutumaan luonnonlakien vastaisista toiminnoista. Jokainen houkutushan viittasi siihen, miten JEesuksen tulisi suorittaa jotain yliluonnollista ja ihmeitä vain toisten yllytyksestä. Ehkä noilla kohdilla on monia muitakin merkityksiä, mutta pinnallisesti katsottuna noin...
H:n kohdalla kuiluun hyppäämisen voisi ajatella ehkä vähän erityylisenä asenteena elämään. Ihminen luonnostaan syntyy ehdolliseen maailmaan, ehdollistuu itse, tuntee suurimman osan kärsimyksestä sen takia, että hän ei uskalla aloittaa mitään 'uutta'. Kuiluun hyppääminen tarkoittaisi tässä tapauksessa sitä, että uskaltaa ottaa askeleen ja astua tuntemattomalle polulle luottavaisin mielin. Vielä enemmän: uskaltaa myöntää, että emme voi kuin aavistaa tekemiemme vlaintojen seurauksia, elämämme on epävarman tulevaisuuden peittämää. Ehkä kysymyksessä on siis tuollaisen realiteetin tiedostaminen, se voi olla hyvin vapauttavaa eikä sen tarvitse sulkea pois sitä, että ihmisellä silti säilyy luottamus toisiin, toivo tulevasta ja usko Jumalaan.
No tässäpä pari spontaania ajatusta täksi aamuksi. Pahoittelen, että en pääse enää iltaisin livechattimaan, jotain myrkkyä ovat pistäneet nettilinjoille vaikka muuten kyllä netti toimii. Ja päivisin ei kyllä ehdi eikä oikeestaan viitsikkään. Mutta hengessä ollaan mukana. Terkkuja :)
Sitä kuitenkaan en voi allekirjoittaa, että ihminen
a)'löytää sisimmästään huikaisevia kirkkauksia'
b)'pyhän'
c)'korkeimmat ja _omat korkeat arvot_
d)'viha auttaa suojaamaan sitä mitä Jumala minussa rakastaa
e)'että 'ei' on pyhä sana tuosta vain ja positiivinen
f)'toisten ymmärtäminen on tuhoisaa itselle'
g)'itseen syventyminen on koko elämän pituinen ikuinen projekti'
h)'toisiin ihmisiin ei voi luottaa'
k)'että 'lähimmäinen on se joka on kyllin kaukana ja siten lähellä ja kykenee itse huolehtimaan itsestään'
l)'minunkin pitäisi ympäröidä itseni jollakin yhteisöllä ja pitää sitä pyhänä'
m)'että avioliittokin on pyhä'
n)'että yhteisöllisyys on jo menetetty'
o)'kristinuskossa kysytään _ketkä ovat kutsuttuja_
p)'ihmisen sisimmässä ei ole mitään pahaa'
q)'että 'heikkoudet'(mitä ne ovat ei käy koskaan H:n teksteistä selkeästi ilmi) ja 'negatiivinen
on positiivista', Näin on sanonut!
r) 'konrolloimattomuus (tunteitten) on ok'
s) 'elämää ei tule hallita'
t) 'raadollisuus on ok ja elämässä tulee ryvettäytyä' jne jne..
Tässähän loppuu jo aakoset kohta ja se vaikea kohta missä kirjaimet menee aina sekaisin! Kuuntelin uudestaan sen jutun, jonka sinäkin kuuntelit (Pun.lanka). Mitenkähän on..hm.. Kun H sanoo, että sen vastustaminen mitä hän kertoo sisimmästään löytäneensä, eli ne 'korkeat arvot', näitten 'arvojen' (?) vastustaminen on Jumalan tahdon vastustamista.. Hänkö siis tietääkin mikä on Jumalan tahto? Missä Jeesus H:lla on?
Kuiluun hyppääminen ja tielle lähteminen, nuo ikivanhat metaforat, näyttävät kyllä kelpaavan
lähes aika moneen asiaan. Toki on oltava jossakin mielessä 'uskollinen itselleen', mutta H:n periaatteita en kyllä allekirjoita. Juuri siksi on tunnistettava itsessään tuo 'pikkunilkki', että sille voisi sanoa: turpa tukkoon, täällä on muitakin kuin 'minä'!
Juttelin kerran yhden sairaalapastorin kanssa kuiluun hyppäämisen metafoorasta. Pastori sanoi: No jos siellä on pohja, niin eihän siinä mitään, siellähän voi olla ihan turvallista, Jeesuksen kanssa. Mutta jos sitä pohjaa ei löydykään, silloin on huonosti asiat, sitä vain putoaa ja putoaa..ja aina uusia näyttöruutuja sitten aukeaa siellä.. Täällä (sairaalassa) on niitä, vaikeaa, paljon kurjuutta..Kun lukee sitä kirjaa, kannattaa olla tarkkana kenen puolelle siinä sitten asettuu. Kyllä kysymys kuuluu, että kutsu kuuluu kaikille, myös 'hippopotamosten' kuuluu saada olla olemassa. Tosin siinä kun lukee sitä, voi käydä niin, että tulee itse sellaiseksi, että on vähän sellaista korskeutta siinä sitten, että minä, minä. Ja eihän tämä elämä nyt ihan sitä ole, että voin valita otanko omena- vai Aleksanteri-leivoksen...'
H itse sanoo olevansa 'jatkuvan leijunnan' tilassa. Noh, mikäs siinä, jos voi käydä 'pankkiautomaatilla ihan siitä ilosta, että siellä on rahaa'...
Kun 'ei' saa positiivisen merkityksen, se ei enää merkitse mitään. Tottahan toki nuoruuteen kuuluu irtiotto ja ein sanominen vanhemmille. Mutta jos ei ole mitään mille sanoa 'ei' , kun mikä tahansa onkin positiivista, eikä mikään ole 'kiellettyä' (paitsi itsestään vstuun ottamatta jättäminen)..vaan kaikki, 'ryvettyminen' on sallittua ja ok, kunhan vain 'toteuttaa syvintä itseään,' ..niin mitä voi sanoa nuori?? .. lopulta räjähtää, kun kukaan ei huomaa mitään missään, paitsi 'positiivista'..
Minun on esm Vuorisaarnan pohjalta vaikea ymmärtää H:n teesejä.. Minun ymmärtääkseni ihmisen ei tulisi antaa periksi 'raadolliselle' itsessään.. Vaikka 'puhdasydämisyyttä' ei voisikaan tavoittaa, en ehkä ehdottaisi tilalle 'raadolliselle' myöntymistä.
En tiedä sitten. Huokaus. Tulipa tässä taas vähän 'kontrolloimatonta ja spontaania'.. Onneksi loppuivat nuo aakkoset, olisin mennyt loppupääsä sekaisin..ehkä meninkin jo..
Mistä huomaa, että jokin teksti, jossa on irrallisia Raamatusta otettuja kohtia ynnä uskonnon kielellä esitettyjä perusteluja, mistä huomaa, että kysymyksessä ei ole se mitä luulee? Siis ei ehkä olekaan ihan esim kristinuskoa. Siitä, että Jeesuksen kohdalla tekstiin ilmaantuu 'kangerrusta' ja 'toisin ilmaisua', esim 'Jeesus korotti itsensä Jumalaksi (H) ja 'Jeesus meni kuolemaan' (H), 'Jeesus-ilmiössä Jumala _jotenkin_ ilmaisi itsensä'..(H)..
No, jos kristinuskoa pitää muuttaa jotenkin, jos joku haluaa,.. Minusta H:n näkemys muistuttaa enemmän jotenkin 'itsen toteuttajan' uskoa 'itseensä'(tai H:iin?), ja esimerkkimallina siinä on 'itsen Jumalaksi korottanut Jeesus', eli 'itsentoteuttaja'???..tai sitten se 'sisäinen'..mikä lie, mutta 'pyhä'..?
En tiedä mitä H nykyisin kirjoittaa, mutta jos hän edelleen on 'leijunnan' tilassa, ja taas.. 'laskeutumassa itseensä ja taas kerran löytämässä itseään', niin en taida oikein viitsiä tuhlata aikaa..
Varmaankin suurin osa siitä mitä kirjoitin on ihan turhaa! Olen varma että jokin silti on ja pysyy eikä muutu..eikä siinä suojauduta 'vihan avulla omaa pyhyyden tähden maailmaa ja toisia vastaan'..
..tässä taas pähkäilin.. Pitäisköhän sanoa ei.. On paljon muutakin sellaista mikä kaivellessa vain leviää, en viitti sanoakaan..
Hih, eilen koirien kanssa näin tiellä jotakin kimaltavaa. Kas, onkohan joku pudottanut korun vaikka! Katsoin sitten läheltä. Siinä olikin jonkun koirun eiliset koristeenaan hajonnut lasihelminauha.. Että pitikin sen eteen kumartua! Kaikkeen ei pitäisi tikullakaan koskea, kenties. Juolahti vain mieleeni..
tervehdyksiä sinnekin päin =)
Ja muutenkin kerrankin hyvää pohdintaa sinulta. Paitsi tuo juttu, että kärsimys johtuu uskonnoista. Eiköhän sitä kärsimystä olisi ilmankin uskontoja, siis se johtuu ihmisestä itsestään ja tämän maailman luonteesta.
Tuo rakkaus-juttu... itse en näe paljoakaan eroa ateistin ja uskovaisen rakkaudessa. Mutta minun uskoni ei kyllä muutenkaan erottele millään lailla ihmisiä pelastuviin ja ei-pelastuviin, uskoviin ja ei-uskoviin jne. Minulle jokainen ihminen ja eläin ja muu luontokappale on ihan yhtä arvokas.
Mutta Luther on selittänyt asiaa niin, että etiikka on ihmisen ominaisuus. Mutta ihmisen etiikka johtuu aina siitä, minkä hän näkee itselleen parhaaksi. Siis se menee ihmisen piikkiin. Mutta uskovaisen teot menevät Jumalan piikkiin, koska kasteessa ihminen on kuollut ja syntynyt uudestaan Hengestä. Siis, kristityn pahat teot menevät Jumalan piikkiin ja hyvät teot myös. Ihminen ei siis tee tekojaan uskossa enää itsensä hyväksi, vaan Jumalan hyväksi. Silloin se ei enää ole itsekästä, niinkuin ihmisellä pakkaa olla. Ja pahat teot tulevat kahta kauheammiksi, koska se ei enää koske se pahan seuraus meitä vaan menee Jumalan vastuulle.
Että näin.
Mutta en tiedä uskonko itse noin. Minusta hyvä on hyvää ja paha on pahaa, ihminen kuin ihminen (mutta toisaalta olen taipuvainen uskomaan, että lopulta kaikki pelastuvat, joten en tiedä olenko edes kunnon kristitty :) tai ainakin ajattelen niin, että _toivon_ kaikkien pelastuvan, mutta se on lopuksi Jumalan asia, ketkä pelastuu). Eläimet eivät taas mielestäni erota hyvää pahasta, joten etiikka ei koske niitä.
Siitä olen samaa mieltä, teologia on semioottista palloilua. Mutta se palloilukin johtuu siitä, että ihmiset ymmärtävät sanoilla eri asioita, siksi palloilua tarvitaan ja sanojen määrittelyä.
Tuosta sijaissovituksesta... vaikka uskoisi, että Jeesus on sovittanut synnit, ei sitä halua tehdä lisää syntiä hänen sovitettavakseen... kun ajattelee siis niin, että ne pahatkin teot menee sitten aina Jumalan piikkiin... siis itse en ainakaan ajattele niin, että kun joku on nyt sovittanut syntini, niin saan tehdä sitä mielin määrin.
Toivottavasti nämä mun kömpelöt selitykset on edes vähän kirkastaneet tätä sovituksen ideaa sinulle. Olet oikeassa, ei se kovin monelle muullekaan ole niin selvää, kaikkein vähiten mulle :) siksi se kai onkin mysteeri ;)
En suinkaan luule itseäni täydelliseksi. Mutta kehittyväksi. Ja tiedän, että jos jumitun elämässäni lopullisesti johonkin valmiiksi määrättyyn ajattelukaavaan, olen keskeyttänyt etsintäni, kehitykseni.
[ Kenties joskus vielä saan tietää, mitä anteeksianto on, jos se on muutakin kuin: "Jollet sinä anna anteeksi lähimmäisellesi, ei Jumalakaan anna anteeksi sinun rikkomuksiasi" ]
> Jeesuksen vahvistamat lait ovat Jumalan
> tahto ... Tämän tajuaminen ja hyväksyminen saa
> aikaan vastarakkautta. Vilpitöntä tahtoa
> oikeuteen ja hyvään, ei velvollisuudesta, vaan
> rakkaudesta. Muu peruste ei Jumalalle kelpaakaan.
Vastarakkautta Jumalan rakkaudelle vai? Täytyy siis vain ymmärtää, mikä on Jumalan tahto... Kuinka sen tahdon voi sydämessään ymmärtää jos sitä ei yritä noudattaa?
Olet oikeassa. Ilman rakkautta "hyvät" tekomme eivät ole vilpittömiä. Mutta mitä rakkautta tässä nyt tarkoitetaan? Olisikohan Paavalikin seuraavassa otteessa tahtonut vain antaa esimerkit siitä, mihin ihminen ei missään muodossa voi koskaan päästä (kuten n81 arveli Jeesuksen tehneen)?
"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa; kaikki se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto käy turhaksi. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa."
(1. Kor. 13. luku)
Rakkaus ON. Hiljaisuus ON. Atomi ON. Ihmisen sielu ON. Jumala ON. Kaikki nämä ovat JA TULEVAT AINA OLEMAAN. Ne ovat yhtä. Tässä on näkemykseni. (Ehkä joskus vielä ymmärrän myös, mitä anteeksianto on) Jos selvennystä tahdot, niin tuosta voisi löytyä: http://aukea.net/mp/db/Teos/yksi/?K=371997&NRO=1&AINOA=1
Tuntuu kovin oudolta Jeesuksen suussa sanat: "Tee kuten minä teen ja sanon, niin sinä pelastut." Mistähän lause on peräisin? Tämän mukaan kukaan ei voisi pelastua. Pelastus olisi teoista, jotka ovat hurskaimmallakin kovin vajavaisia.
Tällainen kilvoittelu voi tuntua kovin ylevältä, mutta se ei riitä Jumalan edessä. Paavalikin luki kaiken aiemman lakivanhurskautensa roskaksi Jeesuksen tuntemisen rinnalla.
Teot ovat merkki uskosta. Usko on Jumalalta. Ihminen ei pelastu sen takia, että hän olisi hyvä, vaan Jeesuksen tähden. Jeesus on ainoa joka pelastaa, lähtökohta. Jeesuksen käskyjä kuuluu noudattaa, mutta pelastus on silti suurta armoa.
Siunausta
Ef.2:
1. Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Siunausta etsijälle
Minusta ne sanat sopivat ihan hyvin Jeesuksen suuhun, samalla tavalla kuin ne sanat, 'olkaa täydellisiä', josta myös Paavali usein puhui ja jota hän tavoitteli. Hyvän tekeminenhän tulee juuri hyvästä uskosta, eikä se näin ollen olen itsevanhurskauttamista, joka sekin tietysti on parempi asia kuin suoranainen pahan tekeminen.
Se on minusta onnetonta, että nuo sanat ja oivallukset pyritään mitätöimään Raamatulla. Asia, jonka mainitsin olevan Raamatulla päähän lyömistä sen pahimmassa merkityksessä.
Kilvoittelu hyvän tekemisessä on myös varmasti parempaa ja enemmän eduksi lähimmäisille, kuin kilvoittelu uskossa ja sanoissa.
Myös minusta Jeesuksen "käskyjä" kuuluu noudattaa, mutta ennenkaikkea tutkia niitä yhä uudelleen. Sama asia voi kirkastua elämän aikana useita kertoja.
Siunausta myös sinne ja hyvää pyhäinpäivää. :)
...raamattuläpsäisystä ;D
Mutta jälleen herää kysymys seuraavasta kohdasta:
"...joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut..."
Kuinka moni meistä sitten voi sanoa itseään "armosta pelastetuksi"? ts. Kuinka moni ei enää "vaella lihan himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja"?
Ymmärrän kyllä, että niin kauan kuin olemme pienissäkin määrin pakotetut tekemään hyviä tekoja, eivät tekomme ole sitä Jumalallista laatua kuin tässä raamatussamme ilmoitetaan.
Ymmärrän myös, että "lihan" ja ajatusten mielitekojen kahleista on mahdollista kasvaa irti, niin että kykenee ottamaan ne hallintaansa, kuten itsensä muutenkin. Ja tuon kasvun mahdollistaan vain rakkaus, joka on meidän tajuntamme, ja joka siis laajenee tajuntamme laajenemisen mukana.
Minulle Jumalan armo merkitsee sitä, että Jumala viisaudessaan ymmärtää meidän erehdyksemme. Me saamme aina uuden mahdollisuuden. Jumalan maailmassa myötätunnolle, rakkaudelle ja kärsivällisyydelle ei tule loppua. Vain ihmisten maailmassa hyvyydellä on rajat. Meidän tehtävämme on vain avartaa tietoisuutemme, tajuntamme kohti sitä maailmaa, jossa rajoja ei ole, Jumalan maailmaan.
Ja jos sielumme ei tähän maailmaan synny uudelleen, niin minne sitten ?:) Ei kukaan yhdessä elämässä voi kokea kaikkia niitä kokemuksia, joita meidän on määrä kokea kehityksen päämäärän saavuttamiseksi.
Sinua eksyttää usko jälleensynytmisen kierteeseen, josta olisi kehityttävä vapaaksi . Raamattu ei opeta jälleensyntymistä, vaan uudelleensyntymistä tässä samassa ruumiissa. Jokaisella on tämä yksi elämä, joka on käytettävä oikein. Kuoleman jälkeen on ylösnousemus ei jälleensyntymä.
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Minulle armo merkitsee sitä, että saan turvautua Jeesuksen sovitustyöhön. Jumala katsoi hyväksi saarnata tätä hullutusta, koska ihmiset eivät omassa viisaudessaan oppineet tuntemaan Häntä.
Vasta, kun ihminen on valmis luovuttamaan ja antautuu yksin Jumalan armon varaan seuraamaan Jeesusta, hän voi syntyä uudelleen. Jumala ei näe hänessä enää kuolemaan tuomittua kapinallista, vaan myös Hän voi katsoa Jeesusta, ainoaa Vanhurskasta.
"Olla kiusauksessa" on eri asia kuin "vaeltaa lihan himoissa, noudattaa lihan ja ajatusten mielitekoja". On eri asia että lintu lentää pään yli, tai että se edes istahtaisi pään päälle, kuin että antaa sen tehdä pesää pään päälle. Hairahduksia tapahtuu joskus, jotta huomaisimme, ettei ajatusten mielitekojen kahleista ole niin vaan mahdollista kasvaa irti. Ei päässyt Paavalikaan, hän joka oli ollut mallifariseus - siis itsehillintä piti olla hanskassa:
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. (Room.7:18,19)
> Raamattu ei opeta jälleensyntymistä, vaan
> uudelleensyntymistä tässä samassa ruumiissa.
Ei mitään uutta. Niin tekevät muutkin uskonnot. Noh, ehkä muut uskonnot ovat yksinkertaisesti väärässä opettaessaan lisäksi myös jälleensyntymistä luonnollisena elämän tosiasiana, koska ilman sitä ei uudelleensyntyminen olisi mahdollista. (Jotkut ovat tosin käsittäneet asian väärin, että ihminen voisi uudestaan syntyä eläimenä :)
Ja olihan jälleensyntyminen tuttu juttu alkukristillisissä piireissä. Ja eihän Jeesus tullut lakia kumoamaan, kuten on jo monta kertaa todettu.
Herää ajatuksia... Jos ihmisen on määrä tehdä parannus yhden elämänsä aikana, niin kuinka se onnistuu, jos ihminen ei ehdikään elää edes materialistis-kirkollisiin rituaaleihin (kasteeseen) saakka? Miten ihmisen silloin käy kun hän kuolee pian syntymänsä jälkeen, eikä pappi (joka on teologisen opiston käytyään muuttunut yhtäkkiä henkiseksi opettajaksi!)ehdikään tulla puhdistamaan häntä synneistä?
"Jos kerran on ajallinen ruumis, on myös hengellinen. Onkin kirjoitettu: "Ensimmäisestä Aadamista tuli elävä olento". Mutta viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki."
Tämä on maailmanlaajuisesti tunnettu tosiseikka. Aadam on siis ihminen, jonka sieraimiin Jumala aina puhaltaa elämän henkäyksensä. Aadamin sielun tie käy välttämättömien kehitysvaiheiden kautta lopulta takaisin alkukotiin, suureksi hengeksi Jumalan yhteyteen, Taivasten valtakuntaan, Kristuksen kaltaisuuteen, yhteen eläväksi tekevän hengen kanssa.
"Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi."
> Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun
> lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä
> on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä
> sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan
> sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Niin. Eipä sitä mieltä saada kuriin fyysisin voimakeinoin. Mutta muulla tavalla kyllä. Ei hetkessä, vaan pitkällä, kärsivällisellä (mutta jos aika on oikea: antoisalla) henkisellä työllä itsensä parissa.
Meidän sielumme käy läpi kehitystä, joka ei yksinkertaisesti voi jäädä yhteen ihmiselämään. Maailmassa on selvästi eri kehitysasteiden sieluja. Vai mistä syystä Jumala sitten on päättänyt lahjoittaa ominaisuksiaan toisille todella paljon enemmän kuin toisille?
Puhutaan perisynnistä. Pidetään sitä pahana hairahduksena, jonka jälkeen ihminen ei enää voi tehdä mitään itsensä hyväksi. Kuitenkin, miten paratiisissa elävä ihminen olisi voinut olla tyytyväinen eloonsa, kun hänellä ei ole mitään kokemusta tai ajatusta huonommista olosuhteista? Kyllä syntiinlankeaminen oli Jumalan selkeä tahto, ja alkusysäys ihmisen henkiselle kehitykselle. Toistan vielä edellisen viestini lopun:
Ja jos sielumme ei tähän maailmaan synny
uudelleen, niin minne sitten ?:) Ei kukaan
yhdessä elämässä voi kokea kaikkia niitä
kokemuksia, joita meidän on määrä kokea
kehityksen päämäärän saavuttamiseksi.
Jokaisen sielun kehityksessä tulee aika, jolloin fyysisen ruumiin säilyminen ei enää ole pääasia: hengen kasvu vie voiton. Enää kaipuu ei kohdistu maalliseen onneen vaan itsensä toteuttamiseen. Siinä on _alku_ uudelleensyntymiselle.
* * *
Minä menisin jo kutsumaan tätä nykyistä pelastusoppia Jumalan pilkaksi. Sanotaan että kun maailma oli ollut olemassa monta miljoonaa vuotta, Jumala yhtäkkiä heltyi ja sanoi, ettei meidän enää tarvitsekaan olla hyviä, ja meidän pitää hyväksyä pelastajaksemme se olento, joka pystyi aina olemaan täydellinen. Sanotaan, että Jumalan oma poika on pelastanut meidät omalta epätäydellisyydeltämme, jonka Jumala on meille antanut.
Miksi Jumala teki meistä epätäydellisiä? Ehkä hänelle sattui erehdys. Ehkä homma meni vikaan. Mutta tilanne nyt vain on tällainen. Minkäs sille voi...
...''Puhutaan perisynnistä. Pidetään sitä pahana hairahduksena, jonka jälkeen ihminen ei enää voi tehdä mitään itsensä hyväksi''
Mitä tarkoitat? Ymmärränkö oikein, kun päättelen Paratiisi-myytin tulkinnastasi, että 'Paratiisissa ihminen teki itselleen hyvää'?
Minä olen ymmärtänyt 'perisynnin' niin, että se viittaa myyttisellä kielellä siihen, että ihminen on perimmältään itsekäs ja haluaisi aina itse tietää paremmin, itselleen ensin parempaa, ihminen on luonnostaan itsekäs kuten vaikka uhmaikäinen lapsi. Uhmaikäisyys ei ehkä ole täysintä ihmisyyttä.. Itsellenikö 'hyvän tekeminen' on itseni kannalta parasta? Eikö tämä ole pelkkää itsekkyyttä?
Eli jos 'Jumalan tahto' oli, että meistä 'tulisi syntisiä', niin meidän tulee syntisiä ollakin, koska se nyt kuuluu ihmisen 'luontoon'? Voin siis hiukan, pikkusormen verran jollen enempää, antaa periksi, ihan omaksi ilokseni?.. Ja jos siitä seuraa pahaa, esim kärsimystä, ei ehkä minulle, mutta muille, niin ei se mitään, sehän on vain 'inhimillistä'. Voinhan sanoa: 'kärsimys jalostaa'?? Toisaalta.. Voinhan korjata asian, saan toisen mahdollisuuden, kun synnyn uudelleen. Niinkö?
Vaikka en rakastaisikaan jotakuta lähimmäistä, niin minun mielestäni minulla on silti velvollisuus esim varoittaa häntä, jos hän ei esim huomannut 'varokaa heikkoja jäitä'-kylttiä tms. On aika uskomattomia kertomuksia siitä miten ihmiset ovat auttaneet toisiaan, oman henkensäkin uhalla.. Tai nähneet vaivaa, siis vaivaa (!), tehdäkseen maailmasta edes hiukan ystävällisemmän paikan, vaikka mitään kiitosta ei vaivannäöstä seuraisikaan, vaikka kysymyksessä ei olisi 'rakkaus', vaan ajatus oikeudenmukaisuudesta..
"Minkäs minä sille voin, että 'Jumala teki meistä syntisiä"? Näin sanot?
Mutta onko todella näin? Entä jos Paratiisikertomus on sellainen kuin on siksi, että ymmärtäisimme millaisia olemme? He lankesivat, koska ihminen on heikko.. ja kuuntelee mieluummin ensin omia halujaan, toiveitaan, pyyteitään, haluaisi ensin'itselleen hyvää'? Minustaheikkoutta on juuri se, että ihminen vartavasten alkaa kuunnella 'itseään' ensin,.. lopulta on välttämätöntä perustella 'luonnolliseksi' myös silkka .. niin,ties mikä.. hairahdus ja erehtyminen, 'paha' hairahdus muuttuu 'hyväksi' hairahdukseksi??
Minusta hairahdus on vain hairahdus, eikä sitä oikein saa hyväksi millään..eikä se tarvitse eteensä lisämäärettä 'paha'.
On siis hyvä asia tutustua itseensä, jotta ymmärtäisimme, millaisia todella olemme.. Siitä, millainen todella olen ei ehkä seuraa, että sellaiseksi minun myös 'tultava' tai 'jäätävä'??
Miten Raamattuun uskominen voisi olla Jumalan pilkkaa?
Otetaan vielä kerran uudelleen:
1. Ihmistä ei luotu kaikessa täydelliseksi.
2. Jumala ei vaatinut ihmistä olemaan täydellinen.
3. Syntiinlankeemuksessa ihminen lakkasi luottamasta Jumalaan, alkoi epäillä Häntä. Hän tahtoi olla oma herransa, "kuin Jumala joka tietää hyvän ja pahan".
4. Koska ihminen tahtoo kapinoida Jumalaa vastaan, tehdä oman päänsä mukaan, paremmin kuin Jumala, tämä hänelle sallitaan. Hänellä on tällöin myös vastuu kapinastaan.
5. Kun ihminen tunnustaa Jumalan auktoriteetin ja oman epätäydellisyytensä, Jumalakin hyväksyy hänet luokseen - juuri sellaisena, kuin hän on.
6. Jumalan yhteydessä ihminen kyllä muuttuu, jos ihminen vaan suostuu olemaan kyllin lähellä Häntä. Muuttuminen ei ole edellytys, vaan seuraus.
7. Koska emme pääse irti tästä ruumiistamme tässä elämässä, ei meidän ole mahdollista tulla täydellisiksi. Vasta ylösnousemuksessa olemme täydellisiä ja vapaita ruumiin rajoituksista.
8. Täydellisyyttä pitää tietenkin tavoitella, kunhan muistamme tärkeimmän: Jumala hyväksyy meidät yksin armosta, Jeesuksen veren tähden.
Alkukristillisissä piireissä oli varmaan pajon muitakin harhaoppeja kuin jälleensyntyminen.
Voisit tehdä ajatuskokeen: Miten moni ihminen on mielestäsi täydellinen, siis ilman armoa Jumalalle kelpaava? Minä en tunne ketään. Jos siis olisi totta, että - Raamatun vastaisesti - ihminen täydellistyy pikkuhiljaa jälleensyntymisten kautta, miten kauan kierre kestäisi, jos tdennäköisyys olla täydellinen on näin olematon?
Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toisianne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.
(Joh. 13:34)
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.
(Joh. 14:15, 21)
Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.
Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.
(Joh. 15:8-12)