Aivan aluksi pyydän anteeksi sitä, etten ole kirjoittanut tätä avaustani "Isänmaallisuus"- palstalle. Tuo palsta on kuitenkin rämettynyt käymään joutavanpäiväistä turinaa Suomen pienen ja riitaisen äärioikeiston joistakin johtohenkilöistä, joiden toiminnalla tai kannanotoilla ei ole sen laajempaa yhteiskunnallista merkitystä kuin lyijykynän vahingossa raapaistulla jäljellä alakoululaisen laskuvihkon marginaalissa. Siispä kannanottoni isänmaallisuudesta liitettäköön tälle historian foorumille, joka on ehdottomasti mielenkiintoisin Suomi24:n foorumeista.
Mitä isänmaallisuus on? Kritisoin hieman sitä sota-asioihin liittyvää painostusta kohtaan, joka isänmaallisuuteen liitetään. Toiseen maailmansotaan ja siihen liittyviin maatamme koskeviin tapahtumiin liitetään jatkuvasti voimakkaista isänmaallisia arvovärityksiä. Itsenäisyyspäivämme juhlatilaisuuksia ja virallista ohjelmaa seuratetssa mieleen tulee väistämättä se, juhlitaanko tässä maamme itsenäisyyttä vai toista maailmansotaa. Sodan päättymisestä on kulunut yli 60 vuotta. Sodan aikana syntyneet ikäpolvet ovat siirtymässä pian vanhusväestön joukkoon. Sotiin osallistunut sukupolvi katoaa pian. Tämä on ajan kiertoa, virren sanoin kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan . Tuo itsenäisyytemme ajan suurin kriisi on keskeisin osa viime vuosisadan ja valtiollisen itsenäisyytemme ajan historiaa, mutta emme enää tulevaisuudessa voi rakentaa kansallista itsenäisyyttämme ja omaa identiteettiämme aikanaan käytyjen sotien varaan. Joku vastannee minulle todeten, että ilman veteraanien panosta ei maamme olisi itsenäinen. Niin asia onkin, mutta isänmaamme rakentaminen ei ole tuijottamista menneeseen vaan tulevaisuuden myönteistä rakentamista. Eivät jääneet nämä veteraanitkaan päivittelemään käymäänsä sotaa, vaan suurin osa heistä ryhtyi ankaraan ja vaativaan jälleenrakennustyöhön. Tämä jälleenrakennustyö nousee meikäläisen rauhan miehen arvoasteikossa jopa sotasaavutuksia korkeammalle.
Mitä on isänmaallisuus? Se on sittenkin rauhanomaista arkista aherrusta, oman työmme kunnolla tekemistä ja lähimmäisistä huolehtimista sekä myönteisten kansallisten erityispiirteidemme vaalimista. Se ei ole ylemmyyttä tai alemmuutta toisiin kansoihin nähden, vaan luontevaa ja tasa-arvoista suhtautumista toisiin. "Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin" - sanoo vanha kansa viisaasti. Isänmaallisuus ei voi olla sotilasparaateja ja kunniamerkkejä, vaan arkipäivän asennoitumista, välittämistä ja huolenpitoa, ahkeruutta ja suvaitsevaisuutta. Isänmaallisuutta ei saa myöskään kytkeä militarismin synonyymiksi.
Pahinta mitä voisi olla on se, että isänmaallisuus omitaan jonkin ryhmän erioikeudeksi; oikeudeksi määritellä se, mitä oikea isänmaallisuus on ja mitä oikea suomalaisuus on. Isänmaallisuus olisi nykykielellä sanoen brändi, johon jollakulla taholla on yksinoikeus. Historiaa tuntevat muistanevat senkin itsenäisyytemme historian ajan, jolloin saatettiin pitää tapana esittää kannanottoja "isänmaallisen väestönosan" nimissä. Siis vain osa kansasta oli isänmaallista, osa ei ollut. Taisi vain olla niin, että ilman tuon isänmaallisuuden ulkopuolelle jätetyn kansanosan panosta ei talvisodan ihmettä tai jatkosodan torjuntataistelujen menestyksellistä lopputulosta olis koskaan saatu aikaan.
Nykypäivän isänmaallisuus ja tulevaisuuden isänmaallisuus, mitä se on? Siihen haluaisin vastauksen!
Mitä isänmaallisuus on? Kritisoin hieman sitä sota-asioihin liittyvää painostusta kohtaan, joka isänmaallisuuteen liitetään. Toiseen maailmansotaan ja siihen liittyviin maatamme koskeviin tapahtumiin liitetään jatkuvasti voimakkaista isänmaallisia arvovärityksiä. Itsenäisyyspäivämme juhlatilaisuuksia ja virallista ohjelmaa seuratetssa mieleen tulee väistämättä se, juhlitaanko tässä maamme itsenäisyyttä vai toista maailmansotaa. Sodan päättymisestä on kulunut yli 60 vuotta. Sodan aikana syntyneet ikäpolvet ovat siirtymässä pian vanhusväestön joukkoon. Sotiin osallistunut sukupolvi katoaa pian. Tämä on ajan kiertoa, virren sanoin kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan . Tuo itsenäisyytemme ajan suurin kriisi on keskeisin osa viime vuosisadan ja valtiollisen itsenäisyytemme ajan historiaa, mutta emme enää tulevaisuudessa voi rakentaa kansallista itsenäisyyttämme ja omaa identiteettiämme aikanaan käytyjen sotien varaan. Joku vastannee minulle todeten, että ilman veteraanien panosta ei maamme olisi itsenäinen. Niin asia onkin, mutta isänmaamme rakentaminen ei ole tuijottamista menneeseen vaan tulevaisuuden myönteistä rakentamista. Eivät jääneet nämä veteraanitkaan päivittelemään käymäänsä sotaa, vaan suurin osa heistä ryhtyi ankaraan ja vaativaan jälleenrakennustyöhön. Tämä jälleenrakennustyö nousee meikäläisen rauhan miehen arvoasteikossa jopa sotasaavutuksia korkeammalle.
Mitä on isänmaallisuus? Se on sittenkin rauhanomaista arkista aherrusta, oman työmme kunnolla tekemistä ja lähimmäisistä huolehtimista sekä myönteisten kansallisten erityispiirteidemme vaalimista. Se ei ole ylemmyyttä tai alemmuutta toisiin kansoihin nähden, vaan luontevaa ja tasa-arvoista suhtautumista toisiin. "Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin" - sanoo vanha kansa viisaasti. Isänmaallisuus ei voi olla sotilasparaateja ja kunniamerkkejä, vaan arkipäivän asennoitumista, välittämistä ja huolenpitoa, ahkeruutta ja suvaitsevaisuutta. Isänmaallisuutta ei saa myöskään kytkeä militarismin synonyymiksi.
Pahinta mitä voisi olla on se, että isänmaallisuus omitaan jonkin ryhmän erioikeudeksi; oikeudeksi määritellä se, mitä oikea isänmaallisuus on ja mitä oikea suomalaisuus on. Isänmaallisuus olisi nykykielellä sanoen brändi, johon jollakulla taholla on yksinoikeus. Historiaa tuntevat muistanevat senkin itsenäisyytemme historian ajan, jolloin saatettiin pitää tapana esittää kannanottoja "isänmaallisen väestönosan" nimissä. Siis vain osa kansasta oli isänmaallista, osa ei ollut. Taisi vain olla niin, että ilman tuon isänmaallisuuden ulkopuolelle jätetyn kansanosan panosta ei talvisodan ihmettä tai jatkosodan torjuntataistelujen menestyksellistä lopputulosta olis koskaan saatu aikaan.
Nykypäivän isänmaallisuus ja tulevaisuuden isänmaallisuus, mitä se on? Siihen haluaisin vastauksen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aiheesta varmaan voidaan olla montakin mieltä, itse kysymykseen vastaisin näin.
Isänmaallisuus ei ole sellaisten voimien tai aatteiden kannattamista, joka ensisijaisesti pyrkii kumoamaan tai kieltämään meidän oman identtiteetin.
Näin ollen voimat tai aatteet joiden ensisijainen tavoite on ollut meidän "isänmaallisuuden" ja oman itsenäisyyden tuhoaminen ovat isänmaan vastaisia voimia aina.
Jokainen kansa tarvitsee tälläista tervettä itsekkyyttä, jokaisen kansan on oltava valmis myös tekemään uhrauksia kun näitä arvoja uhataan.
Suomi on oikeutensa lunastanut, veri on punnittu ja hyväksi havaittu.
On tietenkin totta, että tämä vaatii yhteistyötä ja yhteisymmärrystä, yhteistä tahtoa.
Silloin tehtävät jaetaan, jokainen täyttää paikkansa siellä mistä siitä on eniten hyötyä tai henkilökohtaista osaamista.
Ei lääkäriäkään laiteta kiväärin varteen ...
Siinä olen samaa mieltä, että kansamme väkivaltainen historia ja sodat värittävät kaiken muunkin ajattelun, silloin monesti unohdetaan ne hiljaiset raatajat joita ilman menestykset ei ole mahdollisia ...
Me olemme taistelleet vapautemme puolesta, missä vaiheessa vapautemme on esim. Venäläisten oikeutta asettua tänne ja kuinka suuressa mittakaavassa.
Itsenäisyytemme on sitä, että päätäntävalta tästä on aina oltava meidän käsissä.
Eli oikeutemme on vahvempi näihin maihin ja nautintaoikeuksiin kuin Venäläisten tai muiden kansojen oikeudet.
Ensiksi kiitokset asiallisesta ja sisällökkäästä kirjoituksesta, jollaisia on aina ilo lukea.
Olen itse miettinyt samaa asiaa: miten suomalaisessa isänmaallisuudessa painottuu niin voimakkaasti maanpuolustus ja sotatoimet? Tämä painotus kärjistyy itsenäisyyspäivän juhlatilaisuuksissa, jotka meillä ovat poikkeuksetta vakavia ja muodoiltaan useimmiten jäykkiä ja pönöttäviä. Siinä missä useimmissa muissa maissa itsenäisyys näyttäisi olevan ilon aihe, ilotulitusten ja riemukkaan juhlinnan kohde, ikäänkuin hyväntuuliset syntymäpäiväjuhlat, suomalainen itsenäisyyden juhlinta muistuttaa pikemminkin hautajaismenoja.
Tiedän toki, että Suomen itsenäisyys on ollut uhattuna ja säilytetty suurin ponnistuksin, mutta samoin lienee käynyt joskus muuallakin. Jossain määrin asia varmaan liittyy Neuvostoliiton hajoamisen ja eräänlaisen uhan poistumisen myötä virinneeseen vapauden tunteeseen: saamme taas avoimesti olla ylpeitä sotaponnistuksistamme. Tähän liittyi kyllä sellainen harha, että tosiasiassahan Suomessa sai puhua sota-ajan tapahtumista myös YYA-aikana. Vain ns. virallinen julkisuus piti kielen keskellä suuta. Talvi- ja jatkosotaa käsittelevää kirjallisuutta ja lehtijuttuja ilmestyi koko ajan varsin runsaasti.
Itsekin vierastan sitä, että jotkut ryhmät pyrkivät määrittelemään isänmaallisuuden omaksi ominaisuudekseen, jota voi toteuttaa ensisijaisesti ase kädessä muihin kansallisuuksiin rasistisesti suhtautuen.
...joten en kommentoi näkemystäsi sen enempää.
Isänmaalliset-palstan kirjoittajat, joihin olet syystä kyllästynyt, eivät edusta mitään "liikettä" vaan ovat ilmeisesti trolleja ja spammaajia. Hyvin usein humalaisia tai vasemmistolaisia.
Tavanomaisin "Suomi24-isänmaallisuus" on P.Siitoimella meuhkaaminen. Kyseistä ääliötä kehutaankin, postuumisti, vain avoimilla palstoilla joilla ei kirjoittajan tarvitse rekisteröityä.
"Äärioikeistolaisten" kirjautumista vaativilla palstoilla Siitointa ei silitellä, jos yleensä mainitaankaan. Siitoin ei ole oikeiston tai "isänmaallisuuden" oheis-ilmiö, vaan äärikommunistien bulvaani jo eläessään.
Koska hän on ollut kommareille niin hyödyllinen, häntä pidetään virtuaalihenkilönä "elossa" nettispammauksella.