Soneran johto osti ilmaa aikoinaan kolmella miljardilla eurolla. Sen maksoivat veronmaksajat. Syytettynähän ovat nyt paljastusten tekijät eivätkä tappion tekijät.
Fortumin 600 miljoonan euron optio-ohjelman eräs keskeinen tulonlähde on ilmaiseksi saadut päästäoikeudet, joita on taloudellisesti hyödynnetty. Ongelma vain tänään on se, että päästöoikeuksiin täysin sitoutumaton Venäjä olisi halukas myymään halpaa sähköä suomalaiselle kuluttajalla. Se vaan ei onnistu kun kaapelin rakentaminen on teknisesti suomalaisille yrityksille liian vaativa tehtävä. Arvaapa, onko vapaa markkinatalous enää voimassa kun kansalainen ei olisikaan maksajana?
Mielenkiintoista oli myös se, että Eero Heinäluoma ottaessaan ministerinsalkun vastaan omisti 90% noin 150.000 eurolla Fortumia. 90% hänen osakkeistaan oli Fortumia. Sattumalta varmaankin, kun hänellä ei ollut mitään yhteyttä asiaan vaikuttavaan polittiseen päätöksentekoon. Muutenhan olisi voinut olla kyse päättävän aseman väärinkäytöstä.
Helsingin Sanomat on ilmeisen haluton tiedustelemaan Heinäluopmalta ja muilta poliitikoilta heidän Fortum-omistuksiaan. Eihän se ole tarpeenkaan kun meillä ei ole tätä korruptiota. Tai ehkäpä me tavalliset kansalaiset emme ymmärrä tätä nykyistä sopimuskäytäntöä kuten Fortumin tiedotusjohtaja Carola Teir-Lehtinen väitti.
Espoon kaupunki myi 354 milj eurolla 34,2% omistusosuutensa E.On sähköyhtiöstä Fortumille. Osakkeen hinta oli noin 48 euroa. Esoohan myi kolmanneksen Espoon sähköstä E.On-yhtiölle 2001 hintaan 160 milj. Euroa. Viidessä vuodess oli siis saatu noin 50% korko. Ilmeisesti kaupungon päättäjillä oli jokin tätä parempikin sijoituskohde, joten Espoon täytyy nyt olla upporikas tai sitten päättäjien hieman vaatimattomampia.
Juho Kanniaisen teollisuustalouden alaan kuuluva väitöskirja ”Effects of Volatility on Underlying and Derivative Assets” toteaa, että optiot eivät takaa yritysten keskimääräistä parempaa menestystä ja osingonjakokykyä. Optioista päätettäessä ollaan siis tietoisia niiden vaikutuksesta. Miski niitä sitten yhä käytetään?
Jokainen voi itse todeta optioiden menestyksen tutkimalla suomalaisten paperitehtaiden yrityskauppoja. Jos tiedätte yhdenkin onnistuneen, niin kertokaa. Menettikö joku silti optionsa? Kyllä, Kuusankoskelaiset.
Mitä tarkoittaa nykyisin vastuun kantaminen? Yritysmaailmassa se ei tarkoita mitään. Kuluttajan kohdalla se tarkoittaa sitä, että äänestää jaloillaan. Heti kun kuulet suurista optioista niin esitä kannanottosi. Tee uusi sopimus. Tiedät, kenen kanssa. Niinhän lukuiset E.Onin asiakkaat ovat jo tehneet. Se ei kuitenkaan hetkauta Fortumia, sillä optiotulot eivät katoa vaikka yrityksellä menisikin huonommin.
Fortumin 600 miljoonan euron optio-ohjelman eräs keskeinen tulonlähde on ilmaiseksi saadut päästäoikeudet, joita on taloudellisesti hyödynnetty. Ongelma vain tänään on se, että päästöoikeuksiin täysin sitoutumaton Venäjä olisi halukas myymään halpaa sähköä suomalaiselle kuluttajalla. Se vaan ei onnistu kun kaapelin rakentaminen on teknisesti suomalaisille yrityksille liian vaativa tehtävä. Arvaapa, onko vapaa markkinatalous enää voimassa kun kansalainen ei olisikaan maksajana?
Mielenkiintoista oli myös se, että Eero Heinäluoma ottaessaan ministerinsalkun vastaan omisti 90% noin 150.000 eurolla Fortumia. 90% hänen osakkeistaan oli Fortumia. Sattumalta varmaankin, kun hänellä ei ollut mitään yhteyttä asiaan vaikuttavaan polittiseen päätöksentekoon. Muutenhan olisi voinut olla kyse päättävän aseman väärinkäytöstä.
Helsingin Sanomat on ilmeisen haluton tiedustelemaan Heinäluopmalta ja muilta poliitikoilta heidän Fortum-omistuksiaan. Eihän se ole tarpeenkaan kun meillä ei ole tätä korruptiota. Tai ehkäpä me tavalliset kansalaiset emme ymmärrä tätä nykyistä sopimuskäytäntöä kuten Fortumin tiedotusjohtaja Carola Teir-Lehtinen väitti.
Espoon kaupunki myi 354 milj eurolla 34,2% omistusosuutensa E.On sähköyhtiöstä Fortumille. Osakkeen hinta oli noin 48 euroa. Esoohan myi kolmanneksen Espoon sähköstä E.On-yhtiölle 2001 hintaan 160 milj. Euroa. Viidessä vuodess oli siis saatu noin 50% korko. Ilmeisesti kaupungon päättäjillä oli jokin tätä parempikin sijoituskohde, joten Espoon täytyy nyt olla upporikas tai sitten päättäjien hieman vaatimattomampia.
Juho Kanniaisen teollisuustalouden alaan kuuluva väitöskirja ”Effects of Volatility on Underlying and Derivative Assets” toteaa, että optiot eivät takaa yritysten keskimääräistä parempaa menestystä ja osingonjakokykyä. Optioista päätettäessä ollaan siis tietoisia niiden vaikutuksesta. Miski niitä sitten yhä käytetään?
Jokainen voi itse todeta optioiden menestyksen tutkimalla suomalaisten paperitehtaiden yrityskauppoja. Jos tiedätte yhdenkin onnistuneen, niin kertokaa. Menettikö joku silti optionsa? Kyllä, Kuusankoskelaiset.
Mitä tarkoittaa nykyisin vastuun kantaminen? Yritysmaailmassa se ei tarkoita mitään. Kuluttajan kohdalla se tarkoittaa sitä, että äänestää jaloillaan. Heti kun kuulet suurista optioista niin esitä kannanottosi. Tee uusi sopimus. Tiedät, kenen kanssa. Niinhän lukuiset E.Onin asiakkaat ovat jo tehneet. Se ei kuitenkaan hetkauta Fortumia, sillä optiotulot eivät katoa vaikka yrityksellä menisikin huonommin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokonaisvaltaista kansalaisten omaisuuden=kansallisomaisuuden kuljetusta muihin käsiin. Jako hyvä- ja huono-osaisiin vaan lisääntyy. Tuli niin hel:n huono olo, siis tulevaisuuden pelko, mihin tämä typeryys ja ahneus johtaakaan. Kuinka paljon voi ahnehtia kansalaisista välittämättä omaan taskuun? Missä on tämän päivän valtiomiehet? Missä on Kekkoset?
Silloin ei olisi tapahtunut tällaista.