henkilöön silloin, kun Hän kutsuu ihmistä pelastukseen, niin katsooko Jumala henkilöön sen jälkeen, kun on aika asettaa pelastettu johonkin toimeen?
Eihän jokaisesta suinkaan ole pastoriksi, ei evankelistaksi, ei opettajaksi, ei vanhimmistoveljeksi, eikä srk:n rahaston- sekä taloudenhoitajaksi, ynnä muuhun sellaiseen toimeen.
Eihän jokaisesta suinkaan ole pastoriksi, ei evankelistaksi, ei opettajaksi, ei vanhimmistoveljeksi, eikä srk:n rahaston- sekä taloudenhoitajaksi, ynnä muuhun sellaiseen toimeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei katso silloinkaan henkilöön, vaan niihin armolahjoihin, joita on henkilöille antanut. Niiden mukaan soveltuvimmille annetaan virat.
että armolahjat ja armoitukset kulkevat ikäänkuin 'käsi kädessä' virkavalinnoissa?
Se on ainakin alkuseurakunnan malli.
Jumala ei katso henkilöön. Hän katsoo persoonaamme. :-)
Ei henkilökohtaisiin ominaisuuksiimme ja taipumuksiimme, vaan sydämeemme.
Ja sitten on niinkin, kuten Raamattu sanoo, että TUULI puhaltaa siellä missä tahtoo. Sama asia Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä: Henki jakaa itse kullekin kuten Hän (Pyhä Henki) tahtoo. Jumala siis katsoo ennen kaikkea omiin tarkoituksiinsa, kuinka Hän taivaallisesta maailmastaan näkee hyväksi ja sopivaksi jotakin ihmistä käyttää niissä tilanteissa, joiden keskellä tuo ihminen on ja tilanteissa joihin Hän haluaa hänet kuljettaa.
Kyse ei silloin ole henkilöön katsomisesta vaan Jumalan tahdosta ja tarkoituksista, joissa saamme etsiä henkilökohtaista johdatusta, vertailematta itseämme toisiin.
- - -
On parempi olla huonosti palkattu kadunlakaisija laitakaupungilla, työnsä ohessa hymyillen ihmisille rohkaisevasti, jos se on Jumalalta tullut paikka, kuin pastori maailman suosituimmassa seurakunnassa, jossa ihmeet ja merkit ovat jokapäiväistä elämää. Voi olla että jonkun tehtävä on olla pastorina tuollaisessa seurakunnassa, jos seurakunta on karismaattisuudessaan raitis ja ihmeet on todella Jumalasta mitä siellä tapahtuu. Kiitos Herralle. Mutta kadunlakaisijan homma ei ole yhtään vähäisempi eikä se ole ihmiseen katsomista että toisesta on tullut pastori ja toinen on jäänyt sinne laitakaupungille. Jumalan valtakunnassa tarvitaan monenlaisia henkilöitä ja kun otamme henkilökohtaisen johdatuksen vastaan rakkaudessa Jumalaa kohtaan, niin että tahdomme oman elämämme tilanteissa pitää suurimpana onnena olla lähellä Herraa, se juuri on Jumalan edessä kallisarvoista ja suurta.
- -
Jos joku kadunlakaisija taivaassa saa kirkkaamman kruunun kuin pastori jonka kautta on pelastunut ja parantunut tuhansia, niin ei Jumala siinäkään katso henkilöön. :-)
Hän katsoo henkilökohtaiseen suhteeseemme Häneen. Että omista lähtökohdistamme elimme todeksi ne armon vaikutukset jotka Pyhä Henki tahtoi meidän kohdalle yksilökohtaisesti antaa, että niissä kuuliaisina lapsina vaeltaisimme.
Näkemykseni kun on että saamme taivaassa palkan VAIN SIITÄ minkä armo kohdallamme vaikutti. Sehän tässä juuri ihmeellistä onkin, että saamme palkan siitä mitä toinen elämässämme teki. Saamme siis palkan siitä hyvästä mitä Jeesus meille ja meissä tekee. Wau!
Se on ihmisen tahdonvalinta. Sydämen asia.
Tahdonko kiinnittää katseeni Häneen niin että Hän saa vaikuttaa ja tehdä oman hyvän tahtonsa mukaan? Että en vertaile itseäni toisiin vaan rakastun Jeesukseen ja Jumalan tahtoon omalla kohdallani, vieköön se minut kadunlakaisijaksi laitakaupungin roskaisille kujille tai pastoriksi karismaattisen seurakunnan parrasvaloihin, pääasia että Jumala on se joka kuljettaa ja tekee.
Olisi älytöntä lähteä lähetystyöntekijäksi Pakistaniin ja siellä "uhrata" elämänsä toisten hyväksi herätyksen välikappaleena, nähdä tuhansien tulevan uskoon ja sitten kuolla onnellisena marttyyrina, jos JUMALAN TAHTO ON että uhraat elämäsi kotisuomessa toimistotyöntekijänä ja palvelet työpaikallasi Herraa! Sama asia tietysti toisin päin.
Ja vaikka olisi itsessään kuinka epäluuloinen karismaattisuutta ja ihmeitä kohtaan, siihenkin täytyy sitten taipua, että Jumala voi sinusta tehdä pastorin karismaattiseen, suureen seurakuntaan, jos Hän sillä tavalla vaikuttaa ja vie. Mutta sanoisin että sellaiseen tehtävään voi olla kova koulutus, varsinkin siis siinä tapauksessa että tuo tehtävä todellisesti tulee Herralta, eikä ole eksyttävien henkien karismaa. Jos uskova tietäisi millaiseen riisumisen ja puhdistumisen prosessiin joutuu kun pyytää Jumalalta paimenen tai opettajan kutsua ja armoitusta, kun Jumala sitten sen kutsun ja armoituksen antaa ja lähtee kasvattamaan tehtävää varten, niin harva varmaan pyytäisi?
Käännetään katse tehtävistä ja paikoista vain Jeesukseen. Pyydetään omakohtaisesti rakastua Häneen yhä syvemmin. Ei mietitä niinkään niitä tehtäviä vaan Herraa joka on sielujemme Vapahtaja ja ylipaimen. Kyllä hän sitten kuljettaa ja vie tahtonsa mukaan!
Moni seurakunnan johtaja on aloittanut uransa seurakunnan alakerrassa lattianlakaisijana sillä tavalla rakkaudessa palvellen Herraa.
Olkoon paikkamme mikä tahansa, kun olemme Herran asettamalla paikalla meillä on keskinäinen rakkaus ja yhteys, palvelemme samaa Jumalaa.
- -
Kun pyytää olla lähellä Herraa ja lukea kaiken roskaksi Hänen tuntemisen rinnalla, varmasti joutuu kovaan kouluun siinäkin, ennen kaikkea, mutta ihana on armon kirkkaus kaiken riisumisen keskellä, jossa Jumalan pyrkimyksenä ja päämääränä on meitä yhä syvemmin Kristukseen pukea, taivaallisen Isän sydämen lämpöön ja sykintään, kuullaksemme Hänen ajatuksensa ja toteuttaaksemme niitä ei suorituksina vaan rakkaudesta, armon uudessa olotilassa. Se on Jumalan tahto.
Lopussa kiitos seisoo.
- -
Yksinkertaisesti Raamatun kontekstiin:
Kenestäkään ei ole pastoriksi, evankelistaksi eikä opettajaksi itsessään. Se joka omien puhelahjojen ja johtamistaitojen perusteella tehtäviin valitaan on väärällä paikalla. Vain ja ainoastaan Jumalan kutsu ja Pyhän Hengen voitelu sen tekee. Henkilöön katsomatta. Kenestäkään ei myöskään ole kadunlakaisijaksi laitakaupungin kujilla siellä suorittaakseen Jumalan antaman tehtävän. Ei kenestäkään. Se on inhimilliselle ihmiselle mahdottomuus. Ainoastaan Jumalan kutsu ja Pyhän Hengen voitelu tekee mahdolliseksi suorittaa sen tehtävän jonka Jumala meille armossaan johtaa, olkoon se sitten ihmisten silmissä suurta tai pientä.
Jumalan silmissä kalleinta on että Jeesus Kristus saa olla Rakkaamme, jonka valtasuuruus ja kauneus on sydämemme ilo.
Ei luontaiset taipumukset, henkilökohtaiset kyvyt, arvoasema - ei, niihin ei Jumala katso pelastaessaan! Hän tahtoo pelastaa JOKAISEN. Jumala katsoo siinä vain yhteen Kristukseen. Kun otamme Jeesuksen Kristuksen vastaan saamme pelastuksen lahjaksi ja Pyhä Henki on lapseutemme todistus.
Ja henkilökohtaisiin kykyihimme Hän ei katso myöskään armoittaessaan meitä.
Hän katsoo sydämeen.
Jumala ei voi jakaa armoitusta mennä laitakaupungille katua lakaisemaan ja siellä elää Jumalan kunniaksi, jos yksilön sydän ei avaudu Hänen armoaan vastaanottamaan.
Siihen Jumala katsoo. Kyllä Hän OTTAA HUOMIOON persoonamme ja luontaiset taipumuksemme, mutta ei ne ole OLENNAISIA, olennaista on vain ja ainoastaan millainen on se KOKONAISUUS jonka Jumalan taivas hahmottaa katsoessaan maailmaa ja kaupunkejamme ylhäältä käsin, että jokaiseen paikkaan saadaan ihminen tarpeelliselle kohdalle, ja että jokainen kristitty OMALLA KOHDALLAAN ilolla ammentaisi pelastuksen lähteistä...
- - -
Taas tuli pitkä kirjoitus minulta, vaan eipä voi mitään. Älkää sakottako monisanaisuudesta. Kaiken olisin voinut toki sanoa yhdellä lauseella:
Anna Jumalan johtaa itsesi elämään Hänen kanssaan sitä henkilökohtaista suhdetta, jonka Hän juuri sinun kohdalla valmistaa, sillä siinä on elämän mielekkyys ja toteutuminen, rakastettuna omana persoonanasi ja omalla paikallasi.
Shalom.
Millä muulla tavalla, kuin rukouksella, seurakunta voi vaikuttaa näissä asioissa, ettei johonkin virkaan tai armoitukseen valita ns. väärää henkilöä?
'Astioitahan' on monenlaisia. Toiset ovat jaloa käyttöä varten, toiset taas halvempaa käyttöä varten, mutta siltikin nämä ovat Jumalalle samanarvoisia.
> Millä muulla tavalla, kuin rukouksella, seurakunta voi vaikuttaa näissä asioissa, ettei johonkin virkaan tai armoitukseen valita ns. väärää henkilöä? <
Yksilöinä meillä on aina jonkinlaisia mieltymyksiä ja mielipiteitä. Joku voi olla aivan varma että tuo ja tuo henkilö ainakin ovat vääriä ja että he ei voi olla Jumalan tarkoittamia. Nyt, jos tällaisia henkilöitä kuitenkin ollaan valitsemassa, hänen kysymyksensä kuuluu:
- Millä muulla tavalla, kuin rukouksella, voin vaikuttaa tässä asiassa, ettei kyseiseen virkaan valita tuota väärää henkilöä?
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Hänen rukouksensa Jumalan puoleen on siis tämä: - Jumala, auta ettei tuota henkilöä valittaisi!
Tällainen asenne käytännössä johtaa lihalliseen toimintaan, useinkin panetteluun selän takana, kännykkä kuumaksi ja juorurinki pystyyn jne. Se ei ole Jumalan tarkoittama toimintamalli, kuten varmasti ymmärrät.
Siksi olisi tärkeää rukoilla:
- Herra, valitse sinä tähän tehtävään sopivaksi katsomasi henkilö.
”Herra Jeesus, ei ole mitään merkitystä sillä, pidänkö vai enkö pidä tuosta henkilöstä, onko hän minun mielestä oikea vai väärä, merkitystä on ainoastaan sillä, että hän saa olla sinun valitsemasi. Sen tähden, kun nyt rukoilen sinun tahtosi tapahtumista, auta minua sitten myöskin kunnioittamaan sitä henkilöä joka valituksi tulee, siunaamaan häntä ja rukoilemaan hänen puolestaan siinäkin tapauksessa, vaikka minusta tuntuisi ettei sinun tahtosi saanut tapahtua.”
Mielestäni tällainen asenne on oikea.
Jos ja kun sekä seurakuntalaisilla että seurakunnan päättäjillä on henkilökohtainen suhde kunnossa Jumalaan ja nöyrä mieli Hänen edessä vaeltaa puhtaasti, varmasti oikeat henkilöt tulee sitten valituksi.
No, jos rukouselämämme ei ole puhdasta ja nöyryytemmekin kanssa on vähän niin ja näin?
Sitten tehdään parannusta. En voi tehdä parannusta muiden kohdalla, vain omalla kohdallani. Siitä muodostuu seurakunta. Että yksilökohtaisesti elän Jumalan edessä Kristukselle antautunutta elämää juuri siinä seurakunnassa johon koen Hänen minut johdattaneen.
Tätä tulisi opettaa ja tämän tulisi jo seurakunnan ilmapiirissä vaikuttaa niin että Pyhän Hengen siellä on helppo johtaa ihmisiä oikeaan suuntaan.
- -
Vielä sellainen asia, että armoitukseenhan ei voida valita väärää henkilöä. :-)
Se on Jumalan tekemä valita. Armoitus on Jumalan taivaasta tuleva vaikutus ja voitelu Jumalan antamaan tarkoitukseen. Minun mielestä Jumala kyllä on voinut tehdä väärän valinnan antaessaan armolahjan ja hengellisen työtehtävän, kutsumuksen ja näyn jollekin henkilölle, mutta nöyrtymisen paikka tässä kohtaa ei kyllä ole tuolla ”väärällä henkilöllä” vaan minulla suhteessani Jumalaan ja Hänen toimintatapoihin.
Seurakuntavirka on toinen asia. Jumalan tahto on että virkoihin tulisi Hänen armoittamat henkilöt. Näkyvä virka on hengellisen armoituksen seuraus, jos asiat saa mennä niin kuin niiden tulisi. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Silloin saamme tutkia omaa asennettamme – jos tilanne on seurakunnassa tuollainen että Pyhän Hengen toiminta ja Hänen valinnat estyy, joko minun mielestäni tai ehkäpä ihan todellisuudessakin, kuinka siihen sitten asennoidun?
Jos ja kun totuutta noudattaen rakkaudessa voin ottaa vastaan Jumalan armoa käyttäytyä ja puhua oikein, rukoilla puhtaalla sydämellä ja siunata niitä huonojakin päättäjiä, ehkä Jumala rukousteni kautta saa aikaan muuttumista? Minä en sitä voi saada aikaan, se on Pyhän Hengen työ. Vapauttavaa, eikö vain? Mutta vastuullista on että Henki tekee työtä niiden kautta jotka ottavat Sanan tosissaan.
Jos päättäjät ovat huonoja johtamaan seurakuntaa ja kelvottomia virkaansa johda sinä seurakuntaa puhtain rukouksin kammiossasi: alistumalla Kristukselle ja rukoillen palavasti vain Hänen pyhän tahtonsa toteutumista. Kyllä Hän sitten liikuttaa päättäjien sydämiä.
Kyse on aina sinun ja Jumalan suhteesta. Muuta emme voi tehdä kuin etsiä henkilökohtaista johdatusta – myös suhtautumisessa seurakuntaan ja sen päättäjiin.
Jos seurakunta ei parannuksentekoni kautta muutu, ainakin huomaan yhden asian: oma elämäni muuttuu!
En enää niinkään katsele niihin epäkohtiin vaan Kristukseen. Sisimpäni on alkanut avartua. Jotenkin on tullut helpommaksi hengittää. Niissä vaikeissakin tilanteissa voin ylistää Herraa koska katselen seurakuntaa Hänen kauttaan ja luovutan kaiken Hänelle, jolla on valta ja voima.
Ihana Kristus!
- -
Rukouksen lisäksi seurakunnan valintoihin ja päätöksiin voidaan siis yrittää vaikuttaa lihan käsivarrella. Kun joku henkilö on mielestäni liian lihallinen johonkin virkaan, alan sitten toimia sillä tavalla ettei hän missään tapauksessa tulisi valituksi, juttelen hänestä epämiellyttäviä asioita ja yritän vaikuttaa seurakunnassa oleviin ystäviini ettei he missään tapauksessa äänestäisi tuota henkilöä. No niin, missähän se lihallisuus luuraa? Siinä epäsopivassa henkilössä, joka mielestäni on liian lihallinen virkaan tai tehtävään? Ehkäpä siinäkin, mutta omalla kohdalla on aina kyse itsestä. Vääränlaisella toimintatavalla en ole rakentamassa seurakuntaa, en sittenkään vaikka ulkonaisesti olisin oikeassa. Todellisuudessa olen repimässä ja rikkomassa. Ulkonainen oikeassaolo kun ei vielä ole Kristuksen totuutta. Hengen maailmassa asiat menevät eteenpäin Hengen ehdoilla.
Kumpaa katselen?
Vajavaista seurakuntaa ja seurakunnan vajavaisuuksien kautta Jeesusta? Herra, miksi sinä et toimi. Herra, miksi seurakunta on näin täynnä mätää. Herra, anna minulle voimaa puhuakseni seurakunnalle totuutta tuutin täydeltä ja ojentaakseni väärämielisiä päättäjiä. Herra, laita täällä varasten luolassa tuulemaan viimeisen päälle ja sysää väärät henkilöt alas palleiltaan niin että paikat ryskyy.
Jeesusta Kristusta joka on täydellinen, ja Hänen kauttaan seurakuntaa? Herra Jeesus, tämä seurakunta on kuitenkin sinun seurakuntasi. Sinun kallis ostolaumasi. Ennen kaikkea sinun rakastava sydämesi suree vääryyksiämme ja puoluemielisyyksiämme. Voi Herra, kuinka sinä meitä rakastatkaan ja tahdot puhdistaa. Seurakunta on ihana koska se on sinun ja sinä olet ihana. Auta nyt rakas Jumala, että asiat jotka sattuvat sydämeesi tulisivat järjestykseen. Minä siunaan koko sydämestäni päättäjiämme ja rukoilen, että se minkä sinä heidän elämässään näet vääräksi voisi korjautua, tee sinä tahtosi mukaisia tekoja oman nimesi tähden, että parantuisimme. Tahdon antautua sinulle ehdoitta ja nähdä asiat niin kuin sinä tahdot. Muuta ja murra ennen kaikkea minua. Älä kulje ohitseni rakas Jeesus.
Siunausta.
nyt sitä, että jos esim. omasta kuviostani olisi kysymys ja menisin kertomaan sen seurakunnassa, ja ellei seurakunta 'tunne' minua, siis etten ole vielä päässyt ikäänkuin 'sinuiksi' kaikkien kanssa, niin kuinka siis seurakunta voi vaikuttaa asiaan muulla tavalla kuin esirukouksen kautta, että Jumalan tahto tapahtuisi minun elämässäni.
Kysymyksessä ei kuitenkaan ole nyt suinkaan se, että olisin nimenomaan juuri nyt hakeutumassa johonkin srk:n virkaan yms. jutskaan.
Asiasta toiseen..
Miksi sie aina esität vastauksesi pitkällä luennoimisella, kun vastauksen voi esittää lyhyemminkin?
Olet minulle tärkeä ja rakas ihminen.
Siksi päästän sinut irti.
Jumalan on valta kiitos ja kunnia. Amen!
En ymmärrä kysymyksesi suhdetta aloitukseen.
Missä asiassa seurakunnan pitäisi sinua auttaa? Antamalla henkilökohtaisia neuvoja että kuinka sinun tulee elämässäsi, henkilökohtaisissa helmasynneissä, ristiriidoissa ja ratkaisuissa toimia? Mutta kun eivät sinua tunne, on vaikea antaa neuvojakaan, rukoilla aina voi...
Kuinka tämä asia liittyy aloitukseen. Avaa vähän että saan oikeasta pointista kiinni.
Jos henkilö tahtoo seurakunnassa palvella jollakin tavalla, on ehkä itse selvillä kutsumuksestaan tai sitten ei ole, haluaisi kuitenkin löytää jonkin tavan seurakunnassa olla hyödyksi. Siitäkö on kysymys?
Että millä tavalla Jumala saa johdattaa niin, että se kutsumus minkä Hän tahtoo uskovassa vaikuttaa, saa kasvaa palvelutyöksi seurakunnassa?
Jos kysymys on tuo, niin vastaukseni on:
Viettämällä aikaa polvillaan Herran edessä.
Tärkein kutsumuksemme ei ole tehdä töitä Hänelle vaan elää rakkaussuhteessa Häneen palvovalla mielellä. Siitä sitten kasvaa palvelustyö ja kyllä Herra palvelijoilleen kanavat avaa, onhan työ Hänen työtään. Ei sitä voi seurakunnan ristiriidat ja lihallisuudetkaan estää, jos vaan ei anna niiden nousta katkeruudeksi omaan sydämeen.
Ei nämä niin kovin vaikeita asioita ole kun keskitymme olennaiseen, henkilökohtaiseen parannuksentekoon ja kuuliaisuuteen, antautumiseen Herralle että Hän saa meihin rakkauttaan vuodattaa, puhdistaen ja pyhittäen.
Tuosta luennoimisesta. Niinpä.
Tiedän että se karsii lukijoita kun suurin osa ei jaksa lähteä kahlaamaan pitkää tekstiä läpi. Olen useasti ajatellut että lakkaan kokonaan kirjoittamasta koska en osaa kirjoittaa lyhyesti. Mutta olen sitten kuitenkin päättänyt että tämä on minun tapa ilmaista ajatukseni vaikka rönsyily ja "luennoitseva" tyyli saattaa jotakuta jopa ärsyttää. Vaihtoehdot on siis siinä että joko kirjoitan omalla tyylillä tai olen kokonaan kirjoittamatta.
Joskus olen kyllä onnistunut tiivistämäänkin, se on yksi käytännön asia jota saa esirukouksin muistaa edelleen, jos Herra näkee tärkeäksi minua siinä auttaa. Kiitos.
tavalla ja toisellakin kiinni.
Olen huomannut omalla kohdallani tällaisen 'ilmiön', että mulla on joskus se kysymysten asettelu jotenkin monimutkainen ja sen seurauksena vastaaminen tuottaa ongelmia.
Olisi ehkä pitänyt esittää kysymykset siltä kantilta asioita katsellen, että mikäli minä tai joku toinen emme kuulu mihinkään paikalliseen seurakuntajäsenyyteen, mutta meillä kuitenkin on työnäkyyn liittyvät kuviot selvillä, niin kuinka tällaisessa tapauksessa srk voi jeesata, että työnäkymme mukaista toimenkuvaa voidaan hyödyntää keskuudessamme.
Minun henk.koht. työnäky uskonelämässäni on 'pöytäpalvelus' eli diakonin työmuodot uskonyhteisöissämme.
Sillä kysellessäni Herralta tuossa -92 vuoden uskonuudistumiseni jälkeen sitä, mitä mie teen Sinun elopelloillasi, että se olisi Sinun mielesi mukaista, niin Herra vastasi tällä (Ap.t.6:1-3) sanankohdalla. Ja aina kun ajattelen jonkun srk:n avuntarvitsijan kohdalla tätä sanankohtaa, mulla kasvaa varmuus asiasta. Herra aina vahvistaa jollakin tavalla Pyhän Henkensä kautta tuon sanansa siinä yhteydessä.
Ja koska muissa seurakunnissa, kuin ev.luth.kirkossa, ei ole diakonin työmuotoa, niin olen lähtenyt tekemään 'duunia' silleen 'extempore-tyylillä', kun on jossain 'puusouvissa' tms. rasittavassa hommassa tai esim. lasten- yms. leirien yövartijana apua tarvittu..