Liittyen aloitukseeni "Työmiehelle KAN-kotityöstä ym" vastaan sulle tähän, että mahdollisesti huomaat lukeakin.
Näkemykseni itseään ateisteiksi kutsuvista pohjautuvat tietenkin omiin kokemuksiini ja sanavalintani ratkaisevat kuinka yleistävästi esitän käsitykseni heistä.
Myönnän, että alkuperäisestä kirjoituksestani on helposti saatavissa kuva, että yleistän asian olemaan niin kuten kirjoitan. Toiseksi viimeisen kappaleen kahteen kertaan kirjoittamani sana "yksinkertaistavasti" ja esim. ilmaisut "eri asia sitten on, mihin saakka tämä lämpimyys kestää" sekä "enemmän tai vähemmän usein" eivät siis riittäneet 'vastapainoksi' tälle asetelmaa yksinkertaistavalle jaottelulleni, mistä kylläkin siis jo heti alussa ilmoitin. Jälkeenpäin ajatellen voin todeta, ettei ole mielekästäkään lähteä ko. tavalla asioista kirjoittamaan, sillä väärinymmärryksen vaara on lievästi sanoen ilmeinen.
Ihmiselle tyypillistä on, että tullaan toimeen parhaiten henkilöiden kanssa, jotka omaavat samansuuntaiset näkemykset asioista. Näin itsellänikin on ollut ja on enemmän tai vähemmän, mutta eritoten viime aikoina olen miettinyt tätä asiaa enemmän. Näkemykseni mukaan (nyt en yleistä kaikkia ateisteja tätä koskevaks, sillä enhän kaikkia luonnollisesti edes tunne) ateistiksi itseään kutsuvista hämmästyttävän suuri osa sortuu samaan asiaan, joka leimaa uskonnollisia piirejä eli kuppikuntaisuuteen. Ateistiporukoihin tutustuessani ja viimeksi ateismipalstalla oleilujeni ja kirjoittelujeni vuoksi oon päätynyt ajatukseen, että ateistien porukoissa esiintyy yllättävän paljon ajattelua "oothan sää samaa mieltä mun kans" ja jos et ole, niin sitten reaktio edelleen yllättävän usein on raivoisa ja ilkkuva.
Olen käsittänyt ja oletan edelleenkin, että ateisteista miltei kaikilla on enemmän tai vähemmän idealistisena päämääränä uskonnollisesta kuppikuntaisuudesta vapaa maailma. Odotusarvoni on lisäksi ollut, että ateistien joukossa ymmärretään hyvin uskonasioiden, mielipiteiden ym. näkemysten henkilökohtaisuus, jonka seurauksena eri lailla ajatteleviin ihmisiin voisi olettaa suhtauduttavan tyynen asiallisesti ja lähdettävän setvimään/keskustelemaan asioista asioina.
Eritoten uskovaisten suhteen, joiden ateistit näin yleisesti ottaen ajattelevat olevan keskimääräistä henkisesti epäkypsempiä (ajatus, että uskonto on heikkojen ihmisten lohtu..) sekä vähemmän asioita omakohtaisesti miettiviä. Luulisi, että nämä ateistit, jotka kuvittelevat olevansa uskovaisia fiksumpia ajattelisivat siten pystyvänsä vastaamaan uskovaisille piikikkäälläkin mutta kuitenkin asiallisella sanansäilällä eikä syventävän juopaa uskovaisten ja muun maailman välillä eikä myöskään vahvistavan uskovaisten ajatuksista niin usein löydettävää asetelmaa hyvän ja pahan välisestä taistelusta maailmassa.
Omien kokemuksieni perusteella odotukseni eivät vastanneet todellisuutta. Yllättävän usein olen siis havainnut ateistien joukossa raivoisaa ja ilkkuvaa suhtautumista eritoten uskovaisiin. Muistutan vielä, että omatkin näkemykseni nk. uskonasioista ovat lievästi ilmaisten enemmän ateistiset kuin uskovaisten ajatusten mukaiset enkä väitä itekään läheskään aina pystyväni asiallisuuteen. Kuitenkin, oma haluni olla liittymättä/ihmisten silmissä leimautumatta mihinkään kuppikuntaan ja tarkasteluni oman tapani suhtautua uskovaisiin suhteen ovat vain lisääntyneet eritoten ateistien parista saamieni kokemusten vuoksi.
Raivokkuus, ilkkuvuus jne. tosin ovat myös uskovaisten joukosta löydettäviä piirteitä. Ja mainitsemani "lämpimyys" kestää usein vain tiettyyn rajaan saakka. Ajattelen kuitenkin niitä uskovaisia, jotka antavat mestarinsa eli Jeesuksen opetusten näkyä myös käytännön elämässä, mitä lähinnä tarkoitin 'kristillisellä lämpimyydellä'. Niitäkin löytyy ja harmittavasti hekin tulevat leimatuksi uskovaisia yleistävien tekstien mukaisiksi. He käsittääkseni ovat joko tiedostamatta tai tiedostaen ymmärtäneet uskonasioiden henkilökohtaisuuden. Tämän ominaisuuden luulisin olevan ateisteillä enemmän ilmenevä.
Näkemykseni itseään ateisteiksi kutsuvista pohjautuvat tietenkin omiin kokemuksiini ja sanavalintani ratkaisevat kuinka yleistävästi esitän käsitykseni heistä.
Myönnän, että alkuperäisestä kirjoituksestani on helposti saatavissa kuva, että yleistän asian olemaan niin kuten kirjoitan. Toiseksi viimeisen kappaleen kahteen kertaan kirjoittamani sana "yksinkertaistavasti" ja esim. ilmaisut "eri asia sitten on, mihin saakka tämä lämpimyys kestää" sekä "enemmän tai vähemmän usein" eivät siis riittäneet 'vastapainoksi' tälle asetelmaa yksinkertaistavalle jaottelulleni, mistä kylläkin siis jo heti alussa ilmoitin. Jälkeenpäin ajatellen voin todeta, ettei ole mielekästäkään lähteä ko. tavalla asioista kirjoittamaan, sillä väärinymmärryksen vaara on lievästi sanoen ilmeinen.
Ihmiselle tyypillistä on, että tullaan toimeen parhaiten henkilöiden kanssa, jotka omaavat samansuuntaiset näkemykset asioista. Näin itsellänikin on ollut ja on enemmän tai vähemmän, mutta eritoten viime aikoina olen miettinyt tätä asiaa enemmän. Näkemykseni mukaan (nyt en yleistä kaikkia ateisteja tätä koskevaks, sillä enhän kaikkia luonnollisesti edes tunne) ateistiksi itseään kutsuvista hämmästyttävän suuri osa sortuu samaan asiaan, joka leimaa uskonnollisia piirejä eli kuppikuntaisuuteen. Ateistiporukoihin tutustuessani ja viimeksi ateismipalstalla oleilujeni ja kirjoittelujeni vuoksi oon päätynyt ajatukseen, että ateistien porukoissa esiintyy yllättävän paljon ajattelua "oothan sää samaa mieltä mun kans" ja jos et ole, niin sitten reaktio edelleen yllättävän usein on raivoisa ja ilkkuva.
Olen käsittänyt ja oletan edelleenkin, että ateisteista miltei kaikilla on enemmän tai vähemmän idealistisena päämääränä uskonnollisesta kuppikuntaisuudesta vapaa maailma. Odotusarvoni on lisäksi ollut, että ateistien joukossa ymmärretään hyvin uskonasioiden, mielipiteiden ym. näkemysten henkilökohtaisuus, jonka seurauksena eri lailla ajatteleviin ihmisiin voisi olettaa suhtauduttavan tyynen asiallisesti ja lähdettävän setvimään/keskustelemaan asioista asioina.
Eritoten uskovaisten suhteen, joiden ateistit näin yleisesti ottaen ajattelevat olevan keskimääräistä henkisesti epäkypsempiä (ajatus, että uskonto on heikkojen ihmisten lohtu..) sekä vähemmän asioita omakohtaisesti miettiviä. Luulisi, että nämä ateistit, jotka kuvittelevat olevansa uskovaisia fiksumpia ajattelisivat siten pystyvänsä vastaamaan uskovaisille piikikkäälläkin mutta kuitenkin asiallisella sanansäilällä eikä syventävän juopaa uskovaisten ja muun maailman välillä eikä myöskään vahvistavan uskovaisten ajatuksista niin usein löydettävää asetelmaa hyvän ja pahan välisestä taistelusta maailmassa.
Omien kokemuksieni perusteella odotukseni eivät vastanneet todellisuutta. Yllättävän usein olen siis havainnut ateistien joukossa raivoisaa ja ilkkuvaa suhtautumista eritoten uskovaisiin. Muistutan vielä, että omatkin näkemykseni nk. uskonasioista ovat lievästi ilmaisten enemmän ateistiset kuin uskovaisten ajatusten mukaiset enkä väitä itekään läheskään aina pystyväni asiallisuuteen. Kuitenkin, oma haluni olla liittymättä/ihmisten silmissä leimautumatta mihinkään kuppikuntaan ja tarkasteluni oman tapani suhtautua uskovaisiin suhteen ovat vain lisääntyneet eritoten ateistien parista saamieni kokemusten vuoksi.
Raivokkuus, ilkkuvuus jne. tosin ovat myös uskovaisten joukosta löydettäviä piirteitä. Ja mainitsemani "lämpimyys" kestää usein vain tiettyyn rajaan saakka. Ajattelen kuitenkin niitä uskovaisia, jotka antavat mestarinsa eli Jeesuksen opetusten näkyä myös käytännön elämässä, mitä lähinnä tarkoitin 'kristillisellä lämpimyydellä'. Niitäkin löytyy ja harmittavasti hekin tulevat leimatuksi uskovaisia yleistävien tekstien mukaisiksi. He käsittääkseni ovat joko tiedostamatta tai tiedostaen ymmärtäneet uskonasioiden henkilökohtaisuuden. Tämän ominaisuuden luulisin olevan ateisteillä enemmän ilmenevä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... mutta tekstisi oli niin vaikeaselkoinen että vastaan myöhemmin. Nyt juuri en pysty keskittymään noin monimutkaiseen tekstiin.
=)
Sinänsä mitä tuosta sain näin äkkiseltään selkoa, ihmettelen tapaasi laittaa ateisitit samalla tavalla kuppikunnaksi kuin esim. hellarit, mitä ateistit eivät ole.
Ateistit EIVÄT ole mikään ihmisyhteisö samalla tavalla kuin esim. helluntailaiset.
"Ateisti" on vain yksinkertaisesti nimitys ihmisestä joka on varma ettei mitään Jumalaa, jumaluutta tai muuta yliluonnollista ole olemassa. Ateismiin EI tarvita mitään sen enempää.
Joten mielestäni sinulla on jotenkin outo käsitys ateisteista ihmisinä. Ihan kuin ymmärtäisit heidät jonkinlaisena ihmisYHTEISÖNÄ, samalla tavalla kuin vaikkapa helluntailaiset jotka OVAT yhteisö.
Mutta vastannen myöh. paremmin, kunhan perehdyn paremmin tekstiisi.
sorittele, jos et juuri tuolla hetkellä pystynyt keskittymään tekstiini :)
Herää kysymys, että miksi et aikaisemmassa, tähän liittyvässä aloituksessani ihmetellyt tekstini vaikeaselkoisuutta, mitä se silloin minunkin mielestäni oli, kun normaalisti suorittamani muokkaus jäi väliin.
Nyt sitten varmaan oli mielestäsi näppärä konsti todeta tekstini vaikeaselkoiseksi, hymymerkin kera =). Ehkäpä oot oppinnu tämän näppäryyden Nasselta. Nyt hymyilyttää itseänikin. Toki tunnustan, että mielipiteenä voi esittää sellaista, mutta kuitenkin aiempaan aloitukseen vastasit ihan asiallisesti ja tästäkin jopa jotain tunnuit ymmärtäneen:) Jää sun omaks tiedokses, mikä oli ajatuksenas taustalla esittää näkemyksiäsi tekstistäni selkeyden suhteen. Itselläni on siitä omat arveluni.
Jotenkin mulle on jäänyt vaikutelma etenkin tämän vastauksesi perusteella, että sulla on pakonomainen tarve saada tilanteessa kuin tilanteessa ja tavalla tai toisella kanssakeskustelijan kirjoitus/näkemykset naurunalaiseksi, jos se/ne eivät mahdu omien näkemystesi haitariin. Ei siinä mitään, toki niinkin voi ihmisten parissa toimia.
>Ateistit EIVÄT ole mikään ihmisyhteisö samalla tavalla kuin esim. helluntailaiset<
En ole missään kohdin väittänytkään ateisteja samalla tavalla organisoituneeksi yhteisöksi kuin esim. hellarit, jos sellaiseksi yrität tekstiäni vääntää.
Oman näkemykseni mukaan ateistiporukoissa kuitenkin sorrutaan hämmästyttävänkin usein samaan kuppikuntamaisuuteen kuin uskovaisten joukossa, mikä EI tarkoita esittämääsi tulkintaa tekstini pohjalta.
>"Ateisti" on vain yksinkertaisesti nimitys ihmisestä joka on varma ettei mitään Jumalaa, jumaluutta tai muuta yliluonnollista ole olemassa. Ateismiin EI tarvita mitään sen enempää.<
Niin, ja samalla periaatteella: "Uskovainen" on vain yksinkertaisesti nimitys ihmisestä joka on varma, että määrittelemänsä jumala on olemassa. Uskovaisuuteen EI tarvita sen enempää.
Näin siis yllä olevakin menisi ideaalisessa tapauksessa. Käytännön kokemuksiemme perusteella kuitenkin tiedämme, että uskovaisuuteen kuuluu muitakin piirteitä ja ikäviäkin sellaisia.
Nyt kun näkemyksenäni esitän, että ateismiin liittyy esittämäsi yksinkertaisen ja kauniinkin ajatuksen lisäksi muitakin piirteitä, joita JOPA kritisoin (hui kauheaa!) niin sinä mielestäni jopa naiivilla tavalla ihmettelet, että miten voit olla tuota mieltä. No voi voi, omien kokemuksieni perusteella satun vain olemaan esimerkiksi sitä mieltä, että "ateistiksi itseään kutsuvista hämmästyttävän suuri osa sortuu samaan asiaan, joka leimaa uskonnollisia piirejä eli kuppikuntaisuuteen" (suora lainaus aloituksestani).
>Joten mielestäni sinulla on jotenkin outo käsitys ateisteista ihmisinä. Ihan kuin ymmärtäisit heidät jonkinlaisena ihmisYHTEISÖNÄ, samalla tavalla kuin vaikkapa helluntailaiset jotka OVAT yhteisö.<
Mikä tekee ihmisestä lopulta ja mielestäni "varmimmin" johonkin yhteisöön/kategoriaan kuuluvan yksilön näin yleisesti? Nähdäkseni se, että ihminen itse sanoo olevansa se ja se tai kuuluvansa siihen ja siihen porukkaan.
Hellarikin on hellari varmimmin vasta siinä vaiheessa, kun itse sanoo olevansa hellari. Ateisti kuuluu mielestäni samalla tavalla ateistien kategoriaan siinä vaiheessa, kun hän itse sanoo olevansa ateisti. Tässä vaiheessa muistuttaisin sua käyttäneeni nimenomaan tämä ajatus taustallani ilmaisua "ateistiksi itseään kutsuva".
Loppujen lopuksi me kaikki olemme vain ihmisiä, joiden esittämät näkemykset vaihtelevat laidasta laitaan, ja ne laidatkin olemme me ihmiset määritelleet itse, joskin mielestäni ihan järkevästi ja analyyttiselle ihmismielelle ominaisesti. Se tässä kategoria-ajattelussa kuitenkin tuntuu usein unohtuvan, itseltänikin.
Hienoa, sinusta Jeesus saa vielä mahtavan työkaverin, sinulla on lahjakkuus käyttää sanaa. Älä vain loukkaannu, en kirjoita ilkeällä mielellä, vaan päinvastoin. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat sanoilla luoda elämää. Minä kylläkin uskon Jumalan sanoihin, sillä minä olen niiden kautta löytänyt vapauden ja ilon.
Ei muuta kuin jatketaan, siis hyvää jatkoa.
ja kohteliaista sanoistasi, mutta valitettavasti olen työkuvioni katsastanut aivan toisaalle.
Jeesus oli varmaan hieno tyyppi, ja hänen tunnettuihin filosofisiinkin hajatelmiinsa voin itsekin omien pohdiskelujeni pohjalta pitkälti yhtyä. Työkaveruutta hänen kanssaan minun on kuitenkin vaikea kuvitella.