olen yksinäinen ihminen vaikka olen naimisissa ja
minulla on lapsia.
mieheni on niin sanottu työnarkomaani, työ on
kaikki kaikessa koskaan meillä ei ole
ollut,yhteistä lomaa. miehelleni loma on
varmaankin outo kaupunki venäjällä.
olen kyllästynyt ja väsynyt 20- vuotta , ja elämä
valuu käsistä.
¨käyn työssä hoidan lapset perheen jamiehen
niin niin tiedän oma valinta , mutta sittenkin
lähtisinkö viimeinkin ja alkaisin elää omaa
elämää, johon kuuluisi muutakin kuin velvoitteet.
mutta ratkaisut ovat vaikeita , olen nuorena
mennyt naimisiin en ole koskaan ollut yksin en
sin lapsuudenkoti ja siitä suoraan tähän rumpaan.
minulla on ammatti josta pidän lapset joita
rakastan, entä mieheni rakastanko häntöä enään
yhtään? asiat jauhavat mielessäni samaarataa
minulla on lapsia.
mieheni on niin sanottu työnarkomaani, työ on
kaikki kaikessa koskaan meillä ei ole
ollut,yhteistä lomaa. miehelleni loma on
varmaankin outo kaupunki venäjällä.
olen kyllästynyt ja väsynyt 20- vuotta , ja elämä
valuu käsistä.
¨käyn työssä hoidan lapset perheen jamiehen
niin niin tiedän oma valinta , mutta sittenkin
lähtisinkö viimeinkin ja alkaisin elää omaa
elämää, johon kuuluisi muutakin kuin velvoitteet.
mutta ratkaisut ovat vaikeita , olen nuorena
mennyt naimisiin en ole koskaan ollut yksin en
sin lapsuudenkoti ja siitä suoraan tähän rumpaan.
minulla on ammatti josta pidän lapset joita
rakastan, entä mieheni rakastanko häntöä enään
yhtään? asiat jauhavat mielessäni samaarataa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinun kannattaisi varmaankin hommata itsellesi
hyvä ystävä. En mitään miesystävää tarkoita, vaan
ystävätär jonka kanssa voisit käydä vaikka
lenkillä tai risteilyllä ja jutella asioistasi.
Ehkä arki helpottaa siten eikä ajatukset pyöri
aina samaa rataa.Älä odota "sitku"-elämää. Ala
elää heti. Järjestä itsellesi omaa tekemistä ja
omia harrastuksia. Sitä kautta voi elämä
muutenkin järjestyä uuteen uskoon. Joko äijä
huomaa muutoksen tapahtuneen ja alkaa hellittää
työntekoa tai sinä alat elämään.
yhteydet ja muutenkin tee jotain muutakin kuin
että olet kotona ota omaaa aikaa ,hanki vaikka
lapsenlikka jonain iltana saat ihan omaa aikaa .
Juttele miehesi kanssa yhdessä tunteista ja
muutenkin teidän suhteesta missä mennään.
Mutta älä uhraa koko elämääsi olemalla kaikesta
omasta kivasta elämästä pois ja teet jotain mitä
itse haluat ja mistä nautit ,se auttaa kyllä.
Kukaan ei kuuitenkaan kiitä marttyyriä joka yksin
vain suree ja tekee kaiken voi olla että vain
mieli enemmän masentuu ja katkeroituu kun elöämä
vain meneekin ohi . Mutta ole ylpeä ja iloinen
että lapset olet hoitanut ja ne on jotain mitä
kannattaa ainakin iloita ja nauttia he kiittää
toivottavasti joskus sitte vuorostaan sua .Yritä
kestää ja löytää pieniä iloisia asioita jotka
sitten kantaa sua eteenpäin . Elä omaakin
elämääsi olet sen ansainnut.
Jos haluaa muutosta, on kypsyttävä siihen.
Täytyy miettiä, mitä teen muutoksen jälkeen?
Täytyy miettiä reaalisesti millaista elämä on
muutoksen jälkeen.
Sinä olet elänyt jo melkein ilman aviomiestä ihan
kuin yksinhuoltaja.
Mikä sitten arjessa rassaa.
Kokeilepa kirjoittaa paperille asiasi.
Jaa paperi kahteen sarakkeeseen, toiselle
puolelle asiat joita et halua ja toiselle joita
haluat mutta et voi nyt saada.
Voit myös kirjoittaa miehellesi kirjeen asioista
jotka rassaavat. Kirjettä ei tarvitse lähettää
vaan voit käyttää sitä lunttilappuna
keskustelussa miehesi kanssa. Voit myös repiä
koko jutun ilman keskusteluakin.
Voit sitten ostaa vähän viiniä ja keskustella
asioista miehesi kanssa.
Tee muutos vasta kun olet varma asiastasi.
Kysy itseltäsi: mitä teen elämälläni ja mitä
haluan? Jokaisen ihmisen elämä on arvokas!
Ammattiauttajiakin on olemassa ja kannattaa
kääntyä heidän puoleen jos tuntuu pahasti siltä
ettei jaksa. Jos ihmisestä alkaa tuntua siltä
että olemisen ja elämisen ilo on kokonaan poissa
niin jotainhan on pielessä.
Itse olen tehnyt ratkaisuni ja olen aika
tyytyväinen.