Täällä aina kauhistellaan feministin vaikutusta poikalapseen, jotenka sen vastapainona kysynkin
miten vaikuttaa sovinisti-isä tyttäreen? Mitä traumoja tytär mahdollisesti saa? Selviääkö hän niistä koskaan?
(Ja niille, jotka haluaisivat jälleen kerran tehdä aloitukseni siirron jonnekin muulle palstalle tiedoksi, että feminismiin kuuluu yhtenä tärkeänä osana tarkastella sovinistista käytöstä.)
miten vaikuttaa sovinisti-isä tyttäreen? Mitä traumoja tytär mahdollisesti saa? Selviääkö hän niistä koskaan?
(Ja niille, jotka haluaisivat jälleen kerran tehdä aloitukseni siirron jonnekin muulle palstalle tiedoksi, että feminismiin kuuluu yhtenä tärkeänä osana tarkastella sovinistista käytöstä.)
Vastaukset 39
Vanhimmat
No sovinisti-isä voi olla parasta mitä tyttölapselle tarjota. Oppii tytön hommat ja toimimaan tytön tavalla. Vähän kun poika oppii äidiltään miten naiseen suhtautuu.
mitä tarkoitat tuolla "tytön hommilla" ja "toimia tytön tavalla"? Antaako tuollainen ajattelu edes tilaa yksilöllisyydelle.
Mulla on erittäin paljon nuorempi sisko joka kunnioittaa isäänsä. Tuo isä ei vaadi mitään, ennemminkin paapoo tyttöä, ennemminkin äiti on se joka on tytölle hommat opettanut ja rajat laittanut...
Mahtaako tytär kasvaa paapomisen takia itsenäiseksi naiseksi? Tuli vain mieleen oma isäni, joka oli valmis tekemään kaiken puolestani jos olisin pyytänyt. En pyytänyt kuin joskus.
Sovinisti-isät kannattavat ns. perinteisiä arvoja: naiset hoitaa kodin ja lapset, ja miehet tuovat leivän taloon. Sovinisti-isä on ehkä kylmä ja etäinen lapsilleen. Hänhän on aina töissä.
Naisiin hän suhtautuu vähättelevästi, ja siten siirtää tämän asenteen lapsilleen. Voi vain kuvitella miten kasvavaan tyttäreen vaikuttaa isän hokemat motot: "Naiset ei pärjää siinä ja siinä", "nainen on huonompi/heikompi kuin mies", "et sä osaa, tämä on miesten heiniä" jne. Pahimmassa tapauksessa hän voi arvostella tyttärensä ulkonäköä. Naisten ulkonäön haukkuminen on oiva keino pitää leidien itsetunto alhaalla. Sovinisti-isä tietää nuorten naisten olevan riippuvaisia miesten ja erityisesti isän antamasta hyväksynnästä. Isän antama hyväksyntä on tyttärelle se tärkeä voimavara, joka auttaa tytärtä luomaan terveen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen.
P.s. En tarkoittanut tuolla sovinisti-isällä ketään yksittäistä henkilöä. On jokaisen oma ongelma, jos ottaa tekstini kovin henkilökohtaisesti.
Eikös nykyään isät kaavaile tyttärelleen lääkärin tai muussa hyvässä asemassa olevaa työsuhdetta. Enemmässä määrin nykyään isät haluavat myös tyttären parasta...
Nimenomaan pointti on että tytär pärjää omillaan. No itselläni ei ole lapsia, mutta omalle tytölleni toivoisin noin...
sähän kirjotat muutenkin ihan paskaa. tuxkin ketään isää kiinnostaa tyttären ulkonäkö tai sen arvostelu.
tekstini on totta. Kirjoitettu muiden kokemusten ja lukemani tiedon pohjalta. Voisin luetella lisääkin, miten sovinisti-isät vaikuttavat tyttäriinsä. Aina efekti ei ole positiivinen.
"Eikös nykyään isät kaavaile tyttärelleen lääkärin tai muussa hyvässä asemassa olevaa työsuhdetta." Salli minun kysyä, kumman etua isä siinäkin ajaa? Eikö tyttären oikeus ole itse päättää, mille alalle hän ryhtyy? Ei sitä isät kaavaile, paitsi kenties sovinisti-isät! Hehän haluavat "tyttären etua ajatellen" päättää miten tytär tuo isälleen enemmän mainetta ja kunniaa. Tyttären parasta, juu.., mutta ei oikealla tavalla!
Ja kyllä löytyy miehiä, jotka arvostellessaan vaimonsa ulkönäköä, arvostelevat samalla tytärtään, joka samaistuu äitiinsä. Äidin ja isän suhde on esimerkillinen. Jos vaimon ja miehen välillä vallitsee epätasa-arvo, saa tytärkin sellaisen käsityksen, että näin kuulu ollakin. Jotenkin minulle tulee nimimerkki "Seija" mieleen.. :) Hän kun niin korostaa perinteisiä naisen ja miehen rooleja.
No siis tuo lääkärijuttu oli vain esimerkki. Tietenkin haluaisin että oma tyttäreni tekisi mitä haluaa...
Kannustus siitä mitä tekee olisi tärkeäintä(tosin mitäs jos se ei sovikaan isän arvomaailmaan??, hmmm...)
Mies voi syyttää vain itseään jos on hommannut sellaisen vaimon jota ei arvosta. Miks vitussa kukaan on miehen/naisen kanssa jota ei arvosta, mä antaisin kenkää semmoselle ja ettisin semmosen jota arvostan(kylmä peli), viis lainoista tai talosta yms...
"
Sovinisti-isä on ehkä kylmä ja etäinen lapsilleen. Hänhän on aina töissä.
"
Tämän allekirjoitan. En muuta.
Johtuneeko sitten siitä, että olen kasvanut perheessä jossa pääsääntöinen lastenhoitovastuu oli palkatulla lastenhoitajalla.
Meinaan näjes, että että ei se mies ole ainoa joka voi olla 'aina töissä' ja voi olla jopa niinkin, että molemmat vanhemmat ovat 'aina töissä'.
*heh* Kakaralle avain kaulaan ja kouluun niin oppii tulemaan toimeen.
Mutta nykyäänän on näitä iltapäiväkerhoja sun muita.
Ihmettelin muuten kun pitävät, että 30 oppilasta on jotenkin muka suuri luokka koko, meitä oli aikoinaan 32...
Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, jos molemmat vanhemmat ovat töissä. Mutta kunhan he eivät unohtaisi viettää aikaa lapsiensakin kanssa. Jotenkin tuntuu niin ikävältä, kun pikku lapset pistetään alle vuoden ikäisinä tarhaan. Vaikka olen feministi, olen silti sitä mieltä että lapsen tulisi olla kotihoidossa pidempään. Ja hoitajana olisi lapsen äiti tai joissakin tapauksissa lapsen isä.
Likeö sillä väliä onko se hoitaja isä vai äiti, kunhan homma perustuu vapaaehtoisuuteen.
Itse sain kotoa sellaisen mallin, että on tärkeä, että ihmiset saavat toimia niinkuin haluavat.
Lain voimin ei pidä pakottaa ketään edes lastenhoitoon.
Joskin kodista saamani mallin mukaan minulla/meillä ajaa työ kodin ohi mennentullen.
Menikö puurot ja vellit?
Isän vaikutus, etenkin tyttölapsen kasvuun, on pääsääntöisesti aika vähäistä. Luonnollisesti pahin skenaario on, että yksinhuoltaja vihaa sitä sukupuolta, jota hänen lapsensa edustaa (ei ole toinen vanhempi turvana). En tiedä onko sovinistilla kuvaa naisesta, jollaiseksi hän haluaisi oman tyttärensä muokata, tuskimpa. Monella feministillä kuitenkin saattaisi riittää motivaatio poikalapsensa muokkaamiseen. Toisaalta uskon, että oma lapsi, olipa sitten kumpaa sukupuolta hyvänsä, muuttaa ihmistä. Harvapa haluaa tietoisesti antaa omalle lapselleen huonoja eväitä elämään.
Vai on isän merkitys minimaalinen? Ja tietysti etenkin tytölle... Turhan moni kuvittelee ettei isällä ole väliä -enkä nyt tarkoita erityisesti feministejä, vaan kaikenlaisia ihmisiä. Itseäni on muuten aina jaksanut ihmetyttää ne projektit missä etsiskellään yksinhuoltajaäitien pojille "sijaisisiä". Ei siinä muuten mitään, mutta miksei myös tytöille?
Monesta tutusta perheestä voisi melkein sanoa: millainen isä, sellainen tytär. Joissakin tapauksissa taas tytöstä on tullut täysin erilainen, ja sekään tuskin on sattumaa. Ehkä lapsi on ottanut perheessä sen roolin jonka vanhemmat jättivät vapaaksi. En usko hetkeäkään että lapselle on merkityksetöntä millainen isä on tai onko isä paljon läsnä vai poissa.
niin tytöille kuin pojillekkin.
Isän merkistys lisääntyy hyvin suureksi heti kun lapset ovat valmiita siirtymään äidin vaikutusmaalilmasta yhteiskuntaan, tuossa lapsen ollessa kolme vuotias.
Poika tarvitsee hyvän miehisen esikuvan ja aikuisen miehen, isänsä seuraa.
Tyttö tarvitsee isäänsä voidakseen varmistua siitä että hän kelpaa ihmisenä ja naisena, siis vahvistaa tytön itsetuntoa.
Ennen vanhaan tämä toimikin aika hyvin feodaalsisessa yhteiskunnassa kun isä oli kotiympäristössää kaiket päivät. Silloin poika pystyi kulkemaan isänsä mukana kotitilalla ja tyttö auttamaan äitiään naisten tehtävissä. Illat vietettiin koko perhe yhdessä.
Mutta teollistumisen myötä muuttivat ihmiset kaupunkiin ja miehet alkoivat olla päivät pitkät töissä, pois kotoa. Lapset usein nukkuvat vielä kun isä lähtee töihin ja lapset nukkuvt usein jo kun isä tulee kotiin illalla. Nykyään on jopa äiditkin pois kotoa.
Meillä on aikuinen tytär ja en todella tiedä kuinka traumaattinen hän on johtuen minun isän roolistani.
Tyttären kanssa on hyvät välit ja puheyhteys, enempi hän äitinsä kanssa "miekkailee".
Varmaan olen ollut perinteinen vanhanaikainen isä mutta, mutta.
En ole koskaa tutkinut mitään kasvatusoppaita
koska siinä kirjoittaja pistelee jotain ympäripyöreyksiä ja miten pitäisi ja jatkaa yhtäältä voimme todeta mutta kuitenkin toisaalta...
se on vähän kuin horoskooppeja lukisi ja mutta tuo kieli on niin tieteellinen että
Olemalla aito ihminen ja se, että sanomalla tarvittaessa sen patriarkaallisesti; asia on nyt näin.
Ei kaikkea tarvitse lähteä perustelemaan jos kysymys on "isän oikeudesta" kasvatukseen.
että pojat tulevat paremmin toimeen äidin kanssa kuin tytöt ja päinvastoin, tytöt parmmein isänsä kanssa kuin äitinsä.
Yleensä ohimenevää ja tasaantuu ajan kanssa, viimeistään kun lapset saavat omia lapsia.
..sanoisin, että isältään tytär oppii naisen roolin, mitenkäpähän hän sen muuten oppisikaan..??
..siksi kauhistelenkin näitä uuskokeiluja, joissa oikein lakisääteisesti annetaan lupia ja lisenssejä hedelmöittää isättömiä tyttäriä, senhän tietää, että lopputulos sotii kaikkia perinteisiä roolimalleja vastaan ja luo osaltaan lisää kaaosta jo muutenkin kaoottiseen maailmaan..
..mutta eihän asiassa toisaalta ole ihmettelemistä, teknisen maailmankuvan omaaville ihmisille, feministeille, ihminen ei ole muuta kuin lihapalanen..
..joten jos poliittinen päättäjäkin on lihapalanen, niin tottakai kaikki yhteiskunnassa näyttäytyy lihapalasena, jota voidaan hyvin jauhaa samassa myllyssä..
"
..mutta eihän asiassa toisaalta ole ihmettelemistä, teknisen maailmankuvan omaaville ihmisille, feministeille, ihminen ei ole muuta kuin lihapalanen..
"
Eikä lääkäri ole kuin ylipalkattu mekaanikko.
..koulutuksen määrään nähden lääkäri on selkeästi alipalkattu lukuunottamatta tietysti joitakin ahneempia, joita joukkossamme aina esiintyy niinkuin syntisiä muutoinkin..
..sikäli kuin mitään lääkärin koulutuksesta tiedän, niin näkökulma ihmiseen on moniulotteinen, ihminen ei ole pelkkä leikattava ruho, vaan psykofyysinen kokonaisuus, jolla on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus..
..ylipalkattuja ammatteja löytyy nykyään yllättäviltä tahoilta, ei suinkaan koulutetuista, vaan jopa sähkölampun vaihtajista alaspäin..
..toki omaa luokkaansa ovat päätöksentekijämme, jotka siistin sisätyökorvauksen lisäksi saavat matkustus- ja virkistyslisää ja kaikkea muuta hyvää yhteiskunnallisen arvostuksen lisäksi..
..tosin verrattuna ökymiljardööreihin eli optiokeisareihin ja muuhun marginaaliväestöön edustajiemme saama korvaus on kerrassaan mitätön..
..siksi suosittelenkin vahvaa progressiivista otetta verotukseen, kun sitä seuraavan kerran tarkastellaan..
..mutta kuten sanottu näkökulma ihmiseen pitäisi olla laajemmin moniulotteinen kuin mitä asian laita on korkeasti koulutetun ammattihenkilöstön osalta..
Hyvillä mielin voin sanoa, että huolta ei ole. Käsite "sovinisti" kun on vain femakkojen oma keksintö niiden miesten mustamaalaamiseksi, jotka jotenkin kritisoivat feminismin harha-aatetta.
Lainauksia sovinistien sammakoista:
"Muija hoitakoon kodin, lapset, lemmikit..."
"Sä olet VAAN nainen"
"Nainen palvelkoon miestään"
"Taas näitä ämmien juttuja"
"Mies on perheen pää"
Jos joku nainen huomaa miehensä asenteissa sovinismin piirteitä, kehotan miettimään kaksi kertaa, haluaako hän lapsilleen (tyttärelleen) sellaisen isän, jolla on vaikeuksia antaa naisilla arvoa.
Tytär tuntee itsensä huonommaksi ihmisenä.
Isä pitää kyllä tyttärestään ja pojistaan hyvää huolta, kannustaa ja kantaa isän vastuun kaikin puolin, niinkuin hänen normaali vaimonsakkin.
Feministi äiti taas aatteen voimalla kaikin puolin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja ajatusksia lapsilleen, joista kehittyy traumoja
ja huonoa oloa vielä aikuisiässäkin ellei niitä terapoida pois. Jotkut henkilöt sairastuvat feministi äidin käytöksestä niin pahasti etteivät parane enää ikinä. Elävät psyykelääkkeiden avulla päivästä toiseen.
Älä viitsi yrittää yhtään mitään, kun pakansit jo housuihisi. :(
"Täällä aina kauhistellaan feministin vaikutusta poikalapseen, jotenka sen vastapainona kysynkin
miten vaikuttaa sovinisti-isä tyttäreen?"
"Mitä traumoja tytär mahdollisesti saa? Selviääkö hän niistä koskaan?"
- No mitä traumoja tyttäreni voisi saada esimerkiksi kirjoituksistani?
Saako feministit sitten traumoja toiminnastani tai kirjoituksistani?
Voiko sitä verrata.
Mitä traumoja esimerkiksi vaimoni on saanut kirjoituksistani?
???
Jos toimit elämässäsi sovinistisesti (=naista halventavasti), niin vaikutukset ovat omaan sekä vastakkaiseen sp vähintäänkin melkoiset, puhumattakaan lapsista.
Toisaalta olen erittäin harvoin jaksanut perehtyä palstalla pitkiin filosofisiin ajatuksiisi. En väitä, että ne eivät olisi tutustumisen arvoisia, mutta ajanpuutteen vuoksi keskityn lyhyisiin, säkenöiviin viesteihin.
Sovinistisesti - ei tarkoita naista halveksuen tai naista alentaen.
Tässä on näkemys- ja kokemus-erot nyt.
Sovinismi = miesten keskinäistä toimintaa yhteisen hyvän vuoksi.
Minä määrittelen sanan miesviha uudelleen. Uuden määritelmäni mukaan se on miesten hiusten leikkuuta. ;)
Miten on oma laitasi feministinä? Toimiiko teoriasi sinuunkin?
En tiedä sovinistimiehistä, mutta naisvihaaja miehen tyttärenä olen saanut kuulla pienestä asti että olen arvoton eikä minusta ole mihinkään. Seurauksena sosiaaliset pelot ja omanarvontunnottomuus.
Onko muuten tuo vaikuttanut aikuisiän miesvalintoihisi?
Kyllä sikäli että pyrin etsimään täysin päinvastaista miestä kuin isäni oli. Olen vielä aika nuori, joten en osaa mitään varmaa sanoa. Tietynlainen miestyyppi -sellainen kuin isäni, näen sen miehestä ensivilaukselta- tietysti saa minut juoksemaan karkuun.
Hyvä, että olet kasvanut isästäsi irti ja etsit toisen tyyppistä miestä kuin isäsi. Tasa-arvoisia ja naista arvostavia miehiä on aivan varmasti, eikä missään tapauksessa tarvitse ottaa ensimmäistä ehdokasta, eikä miestä siksi, että hän osoittaa sinulle mielenkiintoaan.
Pitkä tutustuminen, ystävyys ovat hyviä ja vankkoja pohjia parisuhteelle. Parisuhde vaatii aina onnistuakseen samaa toistensa kunnioitusta kuin ystävyyssuhdekin. Siitä ei ole vain puhuttu tarpeeksi ja pyritään jollain tavoin mystifioimaan parisuhde joksikin säkenöiväksi ilotulitukseksi, jota epämääräisesti kutsutaan rakkaudeksi.
Mutta kaikkea hyvää sinulle ja hienoa, että olet feminismipalstalla. Tämä on oivallinen paikka kehittää sietokykyään ja jos naisena/feministinä täällä pärjää, pärjää ihan missä vain.
Sinun pitäisi kasvaa feminismistä irti, niin saattaaisit löytää elämän.
Näin syntymäfeministinä sanon, ettei ole mitään, mistä kasvaisin irti. Ja voin vakuuttaa sinulle, että elämäni on todella antoisaa ja olen onnellinen ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että omahyväisesti pyörisin onnessani ja ajattelisin, että on itsestäänselvää, että tämä kaikki onni kuuluu juuri minulle. Ei. Kiitän joka päivä kohdalleni tulleista asiosta, kasvun mahdollisuuksista ja teen niin paljon auttaakseni muita ihmisiä löytämään itsestään omat voimavaransa kuin ikinä pystyn. Yksittäinen ihminen pystyy kuitenkin vain vähään.
Elikä käännä vaan katseesi omaan elämääsi ja korjaa sitä. Vakuutan, että siellä riittää töitä.
Ai jaha, että oikein syntymäfeministi, no sittenhän miehissä ei olekkaan mitään vikaa
mikä aiheuttaisi feminismin. Syntymäfeministi on feministi jo syntyessään oli maailma sitten millainen tahansa ja kaiken lisäksi hullukkin voi olla onnellinen.
Koska juuri sinä kysyt niin vastaan omakohtaisen esimerkin kautta ja sopivasti näkökulmaa vaihtaen.
Vaikutukset ovat varmasti aivan samat kuin omalla kohdallani: miesvihaaja ja feministi-äitini sai minut uskomaan että miehenä oleminen jotenkin ongelmallista ja sen vuoksi olen jatkuvasti ikäänkuin kollektiivisesti velkaa ja takautuvasti hyvitysvelvollien kaikista niistä vastoinkäymisistä joita naiset ovat kokeneet, kokevat parhaillaan ja tulevat kokemaan tulevaisuudessa. Olen päässyt näistä tuntemuksista eroon kun olen tajunnut että myös feministeissä löytyy hölmöjä ja häiriintyneitä ihmisiä jotka voivat traumatisoida lähimmäisiään kun eivät näe metsää puilta.
Eli olen aivan varma että sovinisti-isä voi traumatisoida tyttärensä yhtä ikävin seurauksin kuin feministi-äiti voi traumatisoida poikansa.
Vaikket sitä uskoisikaan
Minkä ikäinen oikein olet?