A-talk´issa Yle TV1:ssä tänään 19.4.2006 klo 21:10 - 22:00 kysytään: Natotetaanko Suomea?
Jan Anderssonin vieraina ovat eversti evp. Heikki Hult, vasemmistonuorten pj. Jussi Saramo, kansanedustajat Liisa Jaakonsaari (sd) ja Eero Lankia (kesk.)
Ennakkotietojen mukaan eversti evp. Heikki Hult on vimmalla viemässä Suomea NATOon, mikä sinällään ei ole enää mikään uutinen.
Mutta senpä vuoksi kannattaa toki muistella, mitä NATOn tiimoilta on näilläkin kapisilla saiteilla ennen kirjoiteltu...
Kannattaa varmaan jabojen ja keuputukijoidenkin katsoa!
**********************
"Mielipide ei välttämättä ole oikea..."
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 17.12.2004 klo 12.01
"... vaikka joku olisi valmis kuolemaan sen puolesta", tuumaili taannoin sarkastisesti Oscar Wilde.
Kun nimimerkin "Jaba43" kanssa kaiketi "rauhantahtoisten" tai muuten vain antimilitarististen henkilöiden - "Jaba43" joutuu näköjään tolaltaan kohdatessaan mielestään "pasifistisia asenteita" - on turha yrittää käydä keskustelua "turvallisuuspolitiikan tulevaisuudesta", tarjoilen muutamalle reikisteröitymättömälle nimimerkilliselle hengenheimolaiselleen kuitenkin heidän arvostamaansa ja - kauhulla(ko) kaipamaansa - lukunautintoa:
Everstiluutnantti evp. ja vapaa toimittaja Tuomo Hirvonen kirjoiteli turun Sanomissa 4.2.2004 myös seuraavaa:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Jan Anderssonin vieraina ovat eversti evp. Heikki Hult, vasemmistonuorten pj. Jussi Saramo, kansanedustajat Liisa Jaakonsaari (sd) ja Eero Lankia (kesk.)
Ennakkotietojen mukaan eversti evp. Heikki Hult on vimmalla viemässä Suomea NATOon, mikä sinällään ei ole enää mikään uutinen.
Mutta senpä vuoksi kannattaa toki muistella, mitä NATOn tiimoilta on näilläkin kapisilla saiteilla ennen kirjoiteltu...
Kannattaa varmaan jabojen ja keuputukijoidenkin katsoa!
**********************
"Mielipide ei välttämättä ole oikea..."
Kirjoittanut: TimoTARistimäki 17.12.2004 klo 12.01
"... vaikka joku olisi valmis kuolemaan sen puolesta", tuumaili taannoin sarkastisesti Oscar Wilde.
Kun nimimerkin "Jaba43" kanssa kaiketi "rauhantahtoisten" tai muuten vain antimilitarististen henkilöiden - "Jaba43" joutuu näköjään tolaltaan kohdatessaan mielestään "pasifistisia asenteita" - on turha yrittää käydä keskustelua "turvallisuuspolitiikan tulevaisuudesta", tarjoilen muutamalle reikisteröitymättömälle nimimerkilliselle hengenheimolaiselleen kuitenkin heidän arvostamaansa ja - kauhulla(ko) kaipamaansa - lukunautintoa:
Everstiluutnantti evp. ja vapaa toimittaja Tuomo Hirvonen kirjoiteli turun Sanomissa 4.2.2004 myös seuraavaa:
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Vastaukset 58
Vanhimmat
En olisi ehkä huomannutkaan tuon tv-ohjelman aihetta, mutta kun sen nyt tiedän, niin tietysti katson. Jo senkin vuoksi, että siellä esiintyy oppilastoverini Heikki Hult RUK:n kurssi 114:lta ja kun vielä referoit Tuomo Hirvosen, vanhan palvelustoverini UudJP:sta, kirjoitusta!
Olikos tuo kurssi, joka astui sisään joulukuussa 1963 ja kotiutui perusyksiköihinsä huhtikuussa 1964?
Jos oli, niin mekin olemme oppilastovereita.
Samalla kurssilla olivat mm. ohjaaja/näyttelijä Risto Aaltonen ja näyttelijä Pekka Laiho. Osasi muuten imitoida Jussi Jurkan luutnantti Lammiota aivan uskomattoman hyvin, Laiho siis.
Jos sinä taat olit mukana siinä YK-pataljoonassa, jota koulutettiin Santahaminassa keväällä 1964, niin jouduin sinun takiasi telttamajoitukseen saharan laitaan, saamari. ;-)
Palvelin 2.komppaniassa, "kalterikakkosessa", jonka päällikkönä oli majuri Kumpula ja vääpelinä sotilasmestari Kuitunen.
Minun joukkueeni johtaja oli silloinen luutnantti Erkki Käkelä, ja joukkuettamme kutsuttiin Käkelän lennostoksi, koska emme tuntenee juuri muuta liikkumistapaa kuin juosten!
Sama Erkki Käkelä oli sitten everstiluutnanttina ollessan Esikuntakoulun johtajana, kun olin oppilaana luutnanttikurssi 1:llä, ja hän se minut kurssini priimuksen ja entisen oppilaansa (komppaniani priimus "Rukissakin") poimi sitten kouluun henkilöstöhallinnon opettajaksi, jossa tehtävässä olin lähes neljä vuotta.
Kun kävimme aina kotilomilla Vilkkaan bussilla, niin Pekka Laiho - joka silloin ei ollut vielä teatterikorkeaa käynyt - esitti yhden miehen showta Haminasta Helsinkiin asti!
Risto Aaltosen olen tavannut muutaman kerran mm. kansallisteatterin ravintolassa, kun Valiolla ollessani olin usein järjestelemässä Kansallisteatterissa aina pidettyä osuuskuntakokousta.
Olihan meidän kurssillamme noita tv:sta tuttuja paljonkin, mm. Ilpo Ropponen, Erkki Vihtonen ja Jyrki Koulumies tv-toimittajia, kirjailija Jussi Kylätasku, ohjaaja Jouko Turkka, professori Kaarle Nordenstreng, rauhantutkija Pertti Joenniemi, tunnettu lehtimies Pentti Sadeniemi ja monta muuta julkkista. Kolme kenraaliakin oppilastovereistamme tuli - Ilkka Hollo, Vesa Kämäri ja Heikki Tilander, ja everstejä kai muitakin kuin tuo Hult.
Että sellainen kurssi!
Minä olin oppilaana 28-vuotiaana ylikersanttina, kun kesäkuun ikäluokkaan kuuluvana helsinkiläisessä joukko-osastossa ei ollut ollenkaan mahdollista päästä RUK:uun ei- ylioppilaana; ei sinne kaikki ylioppilaatkaan silloisesta JP 2:sta päässeet. Mutta sitten olin saanut kanta-aliupseerien peruskurssin ja muiden opintojeni kautta sen verran "yleissivistävää" pätevyyttä, että minut tuohon arvostettuun opinahjoon hyväksyttiin, ja hyvinhän siellä sitten pärjäsin ja on siitä ollut paljon hyötyä myöhemminkin.
En tiedä oikeata nimeäsi, mutta jos kerrot missä yksikössä palvelit ja annat jonkin vihjeen, niin kurssijulkaisusta voisin katsoa, jotta tunnistaisin, kun täällä Pakilassa joskus vastaani tulisit! Vitsi, vitsi - ainakaan minua ei sen kuvan perusteella enää tunnistaisi. Jos sinulla on kurssijulkaisu, niin voinet katsoa 2.komppanian oppilaidden joukosta!
En ollut niiden 1964 YK-joukkoihin koulutettavien joukossa, kun menin Kyprokselle vasta neljänteen pataljoonaan vuoden 1966 alussa.
Joten en ole syyllinen majoituksesi huononemiseen!
Mutta Santahaminassa kyllä asuin silloisen perheeni kanssa, niissä ns. sokeripalataloissa, jotka sijaitsevat Jääkäripataljoonasta Kadettikoululle päin, Kadettikoulun tallin päädyn ohi kulkevan tien varressa.
Niin, ja olinhan myös Uudenmaan Jääkäripataljoonan palveluksessa vielä tuolloin, esikunnassa huoltotoimistossa, pataljoonan muonittajana - eli ostin kaikki ne elintarvikkeet, joista sinunkin sapuskasi valmistettiin - , mutta jo maaliskuussa 1965 siirryin Puolustusvoimien Tutkimuskeskuksen esikuntavääpeliksi.
Olin kerrosta ylempänä, eli 1. komppaniassa. päällikön nimeä en muista, mutta aika joviaali majuri hän oli lähes kenraalinvalkoisessa karvalakissaan. Joukkueenjohtajani oli muistaakseni luutnantti Nyman, herrasmies viimeisen päälle, joka osasi motivoida meidät oppiman olennaisia asioita ilman turhaa höykytystä.
Pitänee kaivaa kurssijulkaisu esiin, koska samassa ryhmässä oli muistaakseni kaveri, josta sittemmin tuli mm. julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja. Aaltosen ja laihon tunsin hyvin kun kävimme RAUK:in yhdessä, ja olemme tavanneet muutamaan kertaan sattumalta joko kadulla tai Petterin kanssa mm. lentopallon puitteissa, hän kun pelasi aikanaan kauounginteatterin joukkueessa ja osallistui samoihin Lentopalloliiton järjestämiin kuntolentopalloilijoitten turnauksiin.
Ei tämä ole mikään homoomuksen chattailupalsta!
Painukaa sen Jäpän kanssa muualle pelehtimään!
UudJp:ssä olin 3. komppanjassa, samassa kuin yhtä ikäluokkaa vanhempi Matti Salminen, yksi tämän hetken kuuluisimmista bassoistamme. Samalla RAUKin kurssilla oli punkkakaverinani sittemmin näyttelijänä tv:ssäkin näkynyt Timo Virkki, jonka nykyvaiheita en enää tunne.
Rukin jälkeen en Sandiksessa paljoa majaillut, kun minut komennettiin Rovajärvelle tykistön talvisotaharjoituksiin leikkimään komppanian päällikköä, eli siirtelemään kartalla olemattomia joukkuieta ja pyytelemään sen mukaan tulitukea tykistöltä. Maastotiedustelut olivat toki mukavia, kun aurinko paistoi ja hanki kantoi. Tykistön puhelinryhmän teltta oli myös lämmin ja aina valmista kahvia "komppanjanpäälliköille.
Sen keikan jälkeen jouduinkin sitten esittelijän hommiin 4. kotimaisen työn näyttelyyn puolustusvoimien messuosastolle, jolloin olin kotimajoituksessa ja kävin messuilla ikään kuin töissä.
Sandiksessa oloaikaa tuohon ei mahtunut montaakaan viikkoa, joten ei se telttamajoitus toukokuussa niin kamalaa ollut
Uskottava maanpuolustus ja siihen liittyvä koulutus on mitä isänmaallisin ja keskustalaisin aihe.
...kun tuolloin RUK:n lisäksi pyörimme jonkin aikaa tavallaan samoissa ympyröissä, eli Sandiksessa ja UudJP:ssa, niin nyt taas vuosikymmenten jälkeen asumme kai samassa kaupunginosassa, emme hyvin kaukana toisistamme.
Sen, että maailma on pieni, sain todeta myös tuolla äskeisellä Intian matkallani. Kävi ilmi, että eräs matkalle osallistunut pariskunta asui saman paritalon toista puoliskoa, jonka toisessa päässä asuu Sandiksen aikainen palvelustoverini vaimoineen, edelleen hyviä perheystäviämme. Ja kun keskustelimme lisää, niin kävi ilmi, että tuo matkaseuralaiseni (rouva) oli tuntenut aikoinaan hyvin minun vaimoni ammatillisissa yhteyksissä, mutta minä en häntä, eikä tuo yhteinen tuttavammekaan ollut silloin tullut esille.
Niin, ja kuitenkin tämä Stadikin on kyllin suuri niin, että voi mennä ihmisikä ilman, että hyvääjkään tuttua sattumalta kadulla kohtaisi!
...vaikka tämä chattailumme näkyy jo muutamaa ärsyttävän.
Varusmiespalveluksessaan ollut Matti Salminen esiintyi kai parikin kertaa sillisella aliupseerikerhollamme tanssiorkesterin solistina. Arvatenkin myös upseerikerholla vastaavissa tilaisuuksissa.
Noita silloisia tunnettuja laulajia ja muusikkoja, jotka palvelivat Sandikassa varusmiehinä ja esiintyivät kerhollamme, on vaikka kuinka paljon. Ja totta kai kerhot käyttivät heitä mielellään tarkoituksiinsa ja pojat tulivat mielellään, sillä maksettiinahn heille ihan ruhtinaallisesti heidän päivärahaansa verrattuna.
Muutama heistä on vielä myöhemminkin, jo nimeä saaneina esiintynyt siellä ja muutama on jäänyt "koukkuun". Lasse Liemola ainakin kuuluu Jääkäripataljoonan kiltaan ja on ollut ajoittain ihan aktiivisesti sen toiminnoissa mukana.
Pari yhteensattumaa minullakin on.
RUKin ykköskomppaniassa naapurijoukkuetta johtanut rillipäinen yliluutnantti - nimi pitäisi hakea kurssijulkaisusta - oli sittemmin pääesikunnassa muistaakseni jonkinlaisena sotahistorian tutkijana ja kävi 70-luvulla usein samassa lounaspaikassa syömässä kuin minäkin. Häntä näkyi puolustusvoimia koskevissa tv-ohjelmissakin asiantuntijana 70-80-luvuilla.
Sandiksen RAUKin aikainen joukkueenjohtajani silloinen ylikersantti Mikko Holma tuli mulle tutuksi, kun hän hoiteli eläkepäiviensä sivuvirkana yhden autohallin pysäköintipalveluja, jossa pidin silloista työsuhdeautoani.
Matti Salminen tuli "minkkinä" korpraalinnatsat kauluksessa 3. komppaniaan, kun itse olin alokkaana. Saat uskoa, että tupa heräsi, kun hän ensimmäisen kerran kajautti herätyksen tuvan ovelta. ;-)))
Salminen oli silloin jo pitkälle koulutettu oopperalaulaja, sillä hän esitti muutaman aarian Sandiksen juhannusjuhlissa 1963, jonne olin saanut kutsua myös ent. tyttöystäväni, eli nyk. vaimoni. ;-)
...Sampo Ahto, eversti evp., tunnetuimpia ja arvostetuimpia sotahistorioitsijoitamme. Palveli sittemmin pitkään sotahistoriallisessa tutkimuslaitoksessa ja oli mm. sotahistorian opettajani luutnanttikurssillani.
Lähden lokakuussa sotahistorialliselle matkalle Normandian maihinnousupaikoille (Pariisissakin toki käymme tullen mennen), ja matkamme johtajana ja oppaanamme toimii Sampo Ahto!
Sampo Ahto, juuri hän. Sen verran tutkijatyyppi, ettei tainnut olla ihan omalla paikallaan joukkojen kärjessä? ;-))
Mutta hyvä luennoija, muistelen, sillä hän piti meille enimmän osan teoriatunneista RUK:ssa.
Holman Mikko oli minun hyviä kavereitani, ja lauloimme molemmat samassa varuskunnallisessa kuorossa, kahdessakin - sekä mieskuorossa että sekakuorossa. Mikolla oli jyleä basso, lauloi siis toista bassoa, ja minä jouduin laulamaan vaikeita "väliääniä" (ensimmäistä bassoa tai toista tenoria), kun luonnolliset äänivarani eivät riitä enempää toiseen bassoon kuin ensimmäiseen tenoriinkaan.
Mikolle ja Paulalle tuli avioero samoihin aikoihin kuin minullekin ensimmäisestä avioliitostani, eikä Mikko sitten ole avioitunut uudestaan. Hän muutti jo aikoja sitten syntymäpitäjäänsä Ilmajoelle, ja on kokenut toispuolisen halvauksen, ja liikkuu nykyisin melko huonosti kepin kanssa. Muutamia vuosia sitten näin hänet kerhomme evp-ihmisille järjestämässä tilaisuudessa.
Se RUK:n komppaniasi päällikkö oli muuten majuri Jaakkola.
Mikko oli helvetin räväkkä kouluttaja, mutta reilu. Tulimme hyvin toimeen ne viitisen vuotta, joiden aikana tapasimme tuossa autohallissa. Tosi mukava mies, mukava kuulla, että on edes hengissä vielä.
Majuri Jaakkola - aivan oikein. Mielestäni hyvä esikuva upseerioppilaille siitä, miten johdetaan ilman turhia eleitä ja saadaan joukot mukaan miltei käskemättä.
Seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu menee virkamiestyönä eteenpäin koko ajan. ensi keväänä valittava eduskunta saa sen käsittelyynsä joko syksyllä 2007 tai keväällä 2008.
Ennustan, että siinä suositellaan Suomen liittymistä Natoon, jota ryhtyy kannattamaan myös Tarja Halonen. Hallituspuolueet (riippumatta siitä, mitä puolueita ne ovat) antaa lakiesityksen neuvoa-antavasta kansanäänedtyksestä. Puoluejohtajat Soinia ja vasemmistoliiton tulevaa lukuunottamatta kannattavat jäsenyyttä ja perustelevat kantansa julkisuudessa.
Kun kansanäänestys sitten, todennäklisesti 2009 tai 2010 järjestetään, suomalaiset kannattavat Natoon liittymistä yli 60-prosenttisesti.
Mitäs tähän ennustukseen sanot?
...ennustuksessasi, sanoisinko, että kerrankin!
Itse kyllä toivoisin, että liittyminen tapahtuisi nopeammin, mahdollisimman pian, kun tosiasiallisesti olemme jo tiukasti Natossa muuten, mutta emme täysivaltaisina päättämään emmekä täysin oikeutettuina saamaan sen tarjoamaa kaikkea turvaa.
Mutta realistina ymmärrän, että tuollainen koreografia siihen tarvitaan, ennenkuin liitymme.
Mutu-ennustushan tuo on, mutta perustelen aikataulua sillä, että 2007 eduskuntavaaliin keskusta ja SDP menevät Nato-asiassa vielä sammutetuin lyhdyin, mistä seuraa, ettei takinkäännöksiä voi tehdä ennen kuin puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä, ja sen jälkeen taas tarvitaan kohtuullinen aika siihen, että puoluejohtajien, hallituksen ja oppositiojohtajien perustelut ennättävät kääntää kansalaismielipiteen enemmistön ymmärtämään jäsenyyden hyödyt ja välttämättömyyden.
...että sinä olet Natoon liittymisestä aivan toista mieltä kuin pääauktoriteettisi Paavo Lipponen?
...niin minulla ei ole ajatuksiani ja mielipiteitäni määrääviä auktoriteetteja, vaan ajattelen ihan omilla aivoillani ja käytän suutani ihan itse.
Keskiviikkoillan A-talk´issa (19.4.2006) eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaarella (sd.) tuntui olevan vaikeuksia pysyä jakkarallaan kun hän intoutui - Balkanin keskitysleirejä ja raiskauksia sinällään perustellusti kauhumaalaillesaan - ylistämään NATOn taannoisia Balkan-operaatioita.
Jaakonsaari tuntuu hurahtaneen ajatukseen, että sotilasliitto NATO:n sotatoimet Jugoslaviaa vastaan keväällä 1999 olisivat aloittaneet uuden ja auvoisan ajan kansainvälisessä politiikassa: "ihmisoikeusloukkaukset eivät olisi enää valtioiden sisäinen asia, vaan niihin voidaan puuttua vaikka voimatoimin".
Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri on päätynyt kirjassaan "Kosovon sota" päinvastaiseen lopputulokseen. Hänen mukaansa Kosovon sodasta tuskin tulee kriisinhallinnan tai "humanitaaristen intervention" myönteistä esimerkkiä. Visurin mielestä "Kosovon sota oli varoittava esimerkki NATO:lle".
Jotta tarjoiltakoon kaikille uudenmallisille "rauhanenkeleille" pikku annos valtiotieteen tohtori Pekka Visuria, vissiä väitöstilaisuutta ja "bisserwisseriä" - ja vähän muutakin rauhanpartisaaniasiaa:
**********************
"Pommitettiinko Kiinan suurlähetystöä tarkoituksella?
Visuri: Kosovon sota oli varoittava esimerkki NATO:lle
--------------------------------------------------------------------------------
Sotilasliitto NATO:n sotatoimien Jugoslaviaa vastaan keväällä 1999 arvioitiin aloittaneen uuden ajan kansainvälisessä politiikassa: ihmisoikeusloukkaukset eivät ole enää valtioiden sisäinen asia, vaan niihin voidaan puuttua vaikka voimatoimin.
--------------------------------------------------------------------------------
Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri päätyy keskiviikkona julkistettavassa kirjassaan Kosovon sota päinvastaiseen lopputulokseen. Hänen mukaansa Kosovon sodasta tuskin tulee kriisinhallinnan tai "humanitaaristen intervention" myönteistä esimerkkiä.
Todennäköisempää on, että voimankäytön ja sillä uhkaamisen kanssa ollaan vastaisuudessa varovaisempia.
Ilmasota pitkittyi NATO:n arvioimasta muutamasta päivästä kuukausiksi ja oli sekä vaikea että kallis operaatio - puhumattakaan kriisin jälkihoidosta. 50-vuotiaan sotilasliiton päätöksentekokoneisto osoittautui liian suureksi ja byrokraattiseksi.
- Kyllä esimerkiksi Yhdysvalloissa saa ihmeitä tapahtua, että sieltä lähdetään uuteen Kosovon sotaan, Ulkopoliittisessa instituutissa tutkijana työskentelevä Visuri ennustaa.
Jugoslavian pommitusten aloittamisesta tulee perjantaina kuluneeksi tasan vuosi. Sodasta on tarjolla paljon hyvin eritasoista tietoa, mutta syiden sekä seurausten analysointi on vielä alkutekijöissään.
- Ne kriitikkojen ennustukset ovat ainakin toteutuneet, joissa varoitettiin, että eivät nämä pommitukset välttämättä mitään ratkaise, Visuri sanoo
Bosnian jatkosota
Visurin arvion mukaan NATO ei ollut vuosina 1998-99 tilanteen herra ja näyttää siltä, että uhkavaatimuksia esittänyt sotilasliitto ajautui sotaan.
- Pelkistetysti voi sanoa, että ratkaisu sodasta jätettiin (Jugoslavian presidentille Slobodan) Milosevicille.
Tärkeä syy länsimaiden uhkavaatimuslinjan taustalla oli traumaattinen kokemus Bosnia-Hertsegovinan sodasta.
Tuolloin länttä syytettiin päättämättömyydestä ja vitkuttelusta, nyt Kosovosta ei haluttu missään tapauksessa "uutta Bosniaa". Kosovossa taisteltiinkin NATO:n ja Jugoslavian välinen "Bosnian jatkosota", Visuri sanoo.
Toisaalta tapahtumat Kosovossa veivät NATO:a mukanaan. Albaanien UCK:n ja serbijoukkojen yhteenotot kiihtyivät jälleen joulun 1998 tienoilla, mikä johti Yhdysvaltain erityislähettilään Richard Holbrooken ja Milosevicin syksyllä solmiman aselevon murtumiseen.
UCK:lla, joka ei tuntenut olevansa aselevon osapuoli, oli nyt tukenaan lännen Jugoslavialle esittämä uhkavaatimus ilmaiskuista.
Visurin arvion mukaan lokakuussa 1998 solmittu aselepo oli ilmeisesti viimeinen realistinen mahdollisuus saada aikaan neuvotteluratkaisu.
Myöhemmissä neuvotteluissa Rambouillet'ssa serbeille esiteltiin Visurin mukaan jo sellainen paperi, ettei sitä kukaan Jugoslavian johtaja olisi voinut allekirjoittaa, eikä asiasta voitu neuvotella.
Pakolaisvirta antoi lisäpontta sotatoimille
Jälkipolvet muistanevat Kosovon sodasta satojentuhansien albaanipakolaisten loppumattoman virran naapurimaihin.
Visurin mukaan on vaikea sanoa, johtuivatko karkotukset yksinomaan pommituksista vai niiden antamasta tekosyystä.
- Varmaa on kuitenkin se, että ennen pommituksia karkotuksia ei toimeenpantu.
Yksinomaan sotilaallisesti tarkasteltuna karkotuksissa oli serbien kannalta järkeä, ja myös NATO:n olisi täytynyt pystyä ennustamaan ne.
Albaaniväestön joukossa piileskelevät parikymmentätuhatta sissiä kun muodostivat todellisen uhan noin 40 000 serbipoliisille ja -sotilaalle.
- Poliittisesti se oli kuitenkin serbien kannalta virhe. Mielialat kääntyivät serbejä vastaan.
Visurin mukaan NATO:n yllättänyt pakolaisvirta toisaalta myös selkiytti tilannetta NATO:n päämajassa, missä ihmeteltiin jo pari päivää pommitusten aloittamisen jälkeen, että miten tästä eteenpäin. Serbit ainakin antoivat NATO:lle motiivin jatkaa.
Ei vakautta ilman yhteistyötä Jugoslavian kanssa
Kosovon tulevaisuus liittyy Visurin mukaan koko Balkanin alueen ongelmiin.
EU-johtoisen Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen kaltainen koko aluetta koskeva hanke on kannatettava lähestymistapa, jossa on toistaiseksi yksi ammottava puute: Jugoslavia, jonka kautta mm. kaikki tärkeät liikenneyhteydet kulkevat, on jätetty ulkopuolelle.
- Tämä on avainkysymys. Jos Jugoslaviaa ja erityisesti Serbiaa ei saada mukaan, koko alue pysyy sekasortoisena.
Kosovossa runsaslukuisten KFOR-joukkojen tuella toteutettava strategia kansanryhmien yhteiselosta on Visurin mukaan kallein ja vaikein vaihtoehto, jonka onnistuminen on hyvin epävarmaa.
Toinen vaihtoehto olisi rajojen vetäminen albaani- ja serbialueiden välille. Sen estävät poliittiset arvovaltasyyt, eikä ole takuita, että Kosovon jako olisi yhtään helpompi tie. Varmaa on ainostaan se, että tarve pysyvän ratkaisun löytämiselle on kova.
***
Pommitettiinko Kiinan suurlähetystöä tarkoituksella?
Eräs Kosovon sodan eriskummallisimpia tapauksia oli Kiinan suurlähetystön pommittaminen Belgradissa 7. toukokuuta 1999. Tapaus herätti raivoisan vastalausemyrskyn Kiinassa ja viimeistään nosti Kosovon sodan suurvaltapoliittiseksi kiistaksi.
Visuri kertaa kirjassaan Kosovon sota lehtitietoja, joiden mukaan kyseessä ei ehkä ollutkaan NATO:n ja Yhdysvalain selvityksen mukainen "traaginen erehtyminen" kohteesta.
Tanskalainen Politiken ja brittiläinen The Observer julkaisivat viime lokakuussa yhteisen artikkelin, jonka mukaan lähetystöä pommitettiin tarkoituksella. Syykin oli: lähetystöstä vakoiltiin ja hoidettiin Jugoslavian asevoimien viestiliikennettä.
Mainitut lehtijutut perustuivat useisiin NATO:n sotilaslähteisiin, mm. päämajassa palvelleen kenraalin lausuntoon. Mielenkiintoinen on myös Yhdysvaltain karttapalvelun upseerin tokaisu, jonka mukaan julkisuuteen annettu selitys vanhentuneesta kartasta oli "kirottu valhe".
Lähetystön sijainti kyllä tiedettiin, samoin alkuperäiseksi kohteeksi väitetyn viraston paikka puolen kilometrin päässä.
Visuri mainitsee erikoiseksi yhteensattumaksi myös sen, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA määritti koko sodan aikana vain yhden kohteen, joka sattui olemaan juuri Kiinan suurlähetystö.
Yhdysvalloista varta vasten Eurooppaan tuodusta B-2 -pommikoneesta pudotetut erikoispommitkin sattuivat osumaan juuri siihen osaan rakennusta, jossa lähetystön viestikeskus sijaitsi.
Yhdysvallat on kiistänyt jyrkästi lehtien tiedot, mutta ne ovat pitäneet yhtä ehdottomasti kiinni omasta kannastaan.
STT-IA
24.3.2000
Lähdelinkki: http://www.verkkouutiset.net/arkisto/Arkisto_2000/24.maaliskuu/visu1200.htm
[Lisää Kosovon sodasta esim. tuosta linkistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kosovon_sota ]
**********************
Sota toisinajateltuna
Noam Chomsky
The New Military Humanism.
Lessons from Kosovo
Pluto Press, 1999
199 s., 152 mk
Pekka Visuri
Kosovon sota
Ulkopoliittisen instituutin
julkaisuja nro 7
Gaudeamus, 2000
253 s., 137 mk
Jugoslavian hajoamissotien tuorein luku, Kosovon kriisi, on malliesimerkki julkisuudessa syntyvien mielikuvien mustavalkoisuudesta. Slobodan Milosevicin johtamat serbijoukot ajoivat etnisissä puhdistuksissaan satojatuhansia viattomia albaanisiviilejä kodeistaan. Kun serbit osoittautuivat haluttomiksi neuvotteluihin, oli universaaleja ihmisoikeusarvoja puolustaneen sotilasliitto Naton turvauduttava ilmaiskuihin, joilla inhimilliset kärsimykset saatiin lopetettua. Naton pommitusten aloittamisen vuosipäivän tienoilla tätä "kansainvälisen yhteisön" ilosanomaa on vihdoin alettu kyseenalaistaa laajemminkin. Koko kriisin uudelleenarviointiin tarjoavat mielenkiintoisia ajatuksia kaksi kirjauutuutta, Pekka Visurin Kosovon sota ja Noam Chomskyn Uusi sotilaallinen humanismi, jonka suomennos ilmestyy keväällä Liken kustantamana.
Ulkopoliittisen instituutin tutkijana toimiva Visuri esittelee Naton väliintuloon johtaneiden tapahtumien kronologian ansiokkaasti. Tapahtumien arviointi irrallaan muista Balkanin tapahtumista 1990-luvulla ei olisi mahdollista. Visuri pitääkin Naton ja Jugoslavian vuodentakaista yhteenottoa Bosnian sodan jatkosotana. Hänen mukaansa Nato oli jo kauan ennen maaliskuuta 1999 ajanut itsensä Kosovon tilanteen kanssa umpikujaan, josta ei ollut ulospääsyä. Racakin tammikuisesta joukkomurhasta saatiin "sopiva" serbirikos laukaisemaan väistämätön tapahtumaketju. Visuri painottaa myös Kosovon vapautusarmeija UCK:n provosoivaa roolia. Kriisin kärjistyminen ja Naton saaminen siihen mukaan palveli albaanisissien etuja, eikä Rambouillet’n neuvotteluissa enää tosissaan pyrittykään rauhanomaiseen ratkaisuun. Jugoslavialle asetettiin niin kovia ehtoja hyväksyttäväksi niin lyhyessä ajassa, ettei sopimuksen allekirjoittaminen ollut mahdollista.
Visuri tuo myös hyvin esille länsimaiden päätöksenteon epäloogisuuden ja koko operaation heikon suunnittelun. Tavoitteita määriteltiin uudestaan sitä mukaa kun alkuperäisten toteuttaminen osoittautui mahdottomaksi. Tärkeimpänä motiivina oli etnisten puhdistusten lopettaminen. Visuri osoittaa kuitenkin varsin perustellusti, että Kosovon albaanien tilanne muuttui sietämättömäksi vasta Naton aloitettua pommituksensa. Väliintulollaan Nato käynnisti ongelman, jota sen piti olla ratkaisemassa. Ilman YK:n mandaattia tehdyn intervention oikeutuksen ongelmallisuudesta kertoo parhaiten länsimaiden johtajien retoriikka. Missään vaiheessa Naton ei tunnustettu käyvän sotaa, kyseessä olivat ainoastaan ilmaiskut tai vielä harmittomammalta kuulostava "ilmakampanja".
Balkanin tapahtumiin keskittyvää Visuria laajemmasta perspektiivistä Naton operaation moraalisia perusteita ja seurauksia ruoti jo viime syksyllä Noam Chomsky. Tämä Yhdysvaltain virallinen toisinajattelija tykittää tuoreimmassa kirjassaan täyslaidallisen USA:n ja Naton ihmisläheisiä pommituksia vastaan. Chomsky pitää Visuriakin voimakkaammin Naton välintulon suurimpana saavutuksena kriisin kärjistymistä. Hän rinnastaa myös tehokkaasti Kosovo-operaation perustan, ihmisoikeuksia keinolla millä hyvänsä puolustavan "Clintonin opin" osuvasti vastaaviin tilanteisiin ympäri maailmaa – toisaalta välinpitämättömyyteen Nato-kumppani Turkin kurdivainoja ja kaukaisen Itä-Timorin tapahtumia kohtaan, toisaalta Yhdysvaltain omiin kyseenalaisiin toimiin Latinalaisessa Amerikassa.
Räikeä epäjohdonmukaisuus vetääkin maton humaanin retoriikan alta. Chomskyn mukaan tekopyhien puheiden taustalla ovat puhtaan voimapoliittiset vaikuttimet, hegemonia-asemaansa varjelevan USA:n uuskolonialististen etujen puolustaminen. Kun kansainvälisen yhteisön moraalinen kompassi on yksinoikeudella Yhdysvaltain hallussa, valikoivaa humanismia on luvassa jatkossakin. MIT-yliopiston lingvistiikan professori nostaa esiin myös kiehtovan kielellisen yksityiskohdan: USA:n omasta historiasta löytyvien etnisten puhdistusten kohteet on integroitu osaksi sen humanitääristä sotakoneistoa, Apache-helikoptereina ja Tomahawk-ohjuksina. Mutta ennen kaikkea, vaikka Chomskyn "sotilaalliseksi humanismiksi" ristimää politiikkaa harjoitettaisiin johdonmukaisestikin, on käsitteen sisäistä ristiriitaisuutta mahdotonta ohittaa.
Viime keväisen ilmasodan aikaisista propagandarasitteista vapaa historiallinen uudelleenarviointi on aloitettu verrattain nopeasti. Naton toimien arvostelu on toisaalta nyt lähestulkoon yhtä yksimielistä kuin sen hyväksyvä hymistely oli vuosi sitten. Voiko tähänkään "totuuteen" uskoa? Ei tietenkään sokeasti. Chomsky esimerkiksi demonisoi koko USA:n poliittisen historian vielä yksiselitteisemmän synkäksi kuin Naton tiedottaja Jamie Shea serbihallinnon. Varmaa on kuitenkin, että avoimesti kriittiset lähtökohtansa tunnustavat Visuri ja Chomsky tuovat tarpeellista vastapainoa suomalaisiinkin olohuoneisiin vuosi sitten tulvineelle yksipuolisuudelle.
Petri Hakkarainen
Lähdelinkki: http://yliopistolehti.helsinki.fi/2000_07/kulttuuri.html#Sota toisinajateltuna
*************************
http://www.pirmrt.org/datavee/visuri05.htm
*************************
********************
"Väitös ja sen kulku
Neljäs sotatieteiden tohtori on Kaarle Lagerstam. Hänen Naton muutosta käsittelevä tutkimuksensa tarkastettiin 11.1. Maanpuolustuskorkeakoulussa. Mitä väitöstilaisuudessa tapahtuu?
Maanpuolustuskurssien luentosali Maneesikadulla on aivan täynnä, kun kello on tasan 12. Tilaisuuden päähenkilöitä ei vielä näy - akateeminen vartti, nähkääs.
Sitten sisään marssivat peräkkäin väittelijä everstiluutnantti, FM Kaarle Lagerstam, kustos professori Pekka Sivonen ja vastaväittäjä eversti, dosentti Pekka Visuri.
Sivonen on frakissa, Visuri armeijan virkapuvussa. Kummankin kädessä on musta tohtorinhattu.
Aluksi Lagerstam lukee väitöstiivistelmän, joka on jo ennakkoon jaettu tiedotusvälineille. Väitöstyön koko nimi on "NATON MUUTOS - Naton sotilaallisen rakenteen kehittymiseen vaikuttaneet tekijät kylmän sodan jälkeen." Ei kovin naseva nimi, mutta onpahan ainakin aiheen kattava.
Lämmittelykysymyksenä Visuri tiedustelee, milloin kylmä sota väittelijän mielestä päättyi? Hetken ajatustauon jälkeen Lagerstam sanoo että 1988, silloin kun neuvostojoukkoja alettiin vetää Itä-Saksasta.
Entä minkälainen Nato oli silloin kun se perustettiin? Väittelijä vastaa että liittosopimus oli lavea ja tulkinnoille altis. Vastaväittäjä lisää itse, että sehän oli Eisenhowerin maihinnousuarmeijan jatke…
Välillä Visuri antaa löysää, kun kehuu väitöstutkimuksen lähdekritiikkiä erinomaiseksi. Lagerstam toteaa, että Nato on tutkijalle kuin liikkuva maali kun se muuttuu koko ajan. Väitöskirjassa on käytetty vain julkisia lähteitä.
Sitten vastaväittäjä nostaa rimaa: luonnehtikaa liittopeliä Natossa. Lagerstam kokoaa ajatuksiaan ja vastaa että liittopolitiikassa pelataan liittopeliä, vastustajapeliä ja kotimaanpeliä. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, miten poliittinen toiminta vaikuttaa liittolaisten kotimaissa.
Entä miksi Nato on niin hidas eikä saa ihmeitä aikaan, vaikka miehiä on kaksi miljoonaa ja rahaa palaa 220 miljoonaa dollaria vuodessa? Väittelijän arvion mukaan siinä on sisäpoliittisia syitä ja muutoksen pelkoa. Muutos maksaa.
Tovi keskustellaan siitä, onko Naton voima liian massiivista rauhanturvatehtäviin. Onko voima oikeanlaista?
Väitöstilaisuus on kestänyt pari tuntia. Kun on vielä yhteisesti ihmetelty Naton lyhenneviidakkoa (Lagerstam käytti väitöskirjassaan 33 lyhennettä) on vastaväittäjän loppulausunnon aika. Melko pitkän ja kiittävän lausunnon lopuksi Visuri ehdottaa, että MpKK:n tutkimusneuvosto hyväksyisi väitöstyön. Sen jälkeen väittelijä nousee ylös, katsoo yleisöön ja sanoo että jos jollakulla on huomautettavaa tai lausuttavaa, pyytäköön puheenvuoron kustokselta. Sivonen näkee heti ettei ole, ja päättää tilaisuuden.
Väittelijä, vastaväittäjä ja kustos poistuvat taas peräkanaa sivuhuoneeseen. Siellä tunnelma tuttujen miesten kesken rentoutuu. Sivonen ja Visuri jättävät tohtorinhattunsa huoneeseen ja kolmikko liittyy kahvittelijoiden ja onnittelijoiden seuraan.
Illalla on akateemiseen väitösperinteeseen kuuluva karonkka. Väittelijän tunnelma on varmaan vähän sama kuin Pentti Saarikoskella, kun tämä lopetti esipuheensa "Odysseuksen" suomennokseen:
"Työ on tehty ja vaiva on nähty, ja nyt aion syödä ja juoda jumalaiseen aamunkoittoon asti."
Lähdelinkki: http://www.mpkk.fi/fi/ajankohtaista/2006_02/juttu_3
****************************
"BisserWisser
vs
Pekka Visuri
BisserWisser yritti puolustautua informaatiosodankäynnin raakaa pommitusta vastaan ja olikin jo jäämässä alakynteen kunnes hoksasi pyytää tulitukea Pekka Visurilta. Niinpä VTT Visuri lähettikin verkkojen välisiä kysymyksiin ohjautuvia täsmävastauksia mieltä askarruttaviin asioihin.
BisserWisser: Olette monissa yhteyksissä tuonut julki näkemyksen Irakin sodasta siinä mielessä, että ”kuinka vähän tästä sodasta oikeasti tiedetään?” Mitä tällä tarkoitatte?
Pekka Visuri: Irakin sota eli pitkän, edelleen jatkuvan sodan näkyvä hyökkäysvaihe maalis-huhtikuussa 2003 jää varmasti historiaan informaatiosodankäynnin kehityksen huipputapahtumana. Siinä käytettiin massiivisesti propagandaa, jota tuottivat alan parhaiten koulutetut ja suurilla rahasummilla tuetut voimat. Kokonaan toinen kysymys on, mitä sillä saatiin aikaan.
Massiivinen harhautusoperaatio alkoi jo väitteellä, että Irakilla on käyttövalmiina niin vaarallisia joukkotuhoaseita, että niitä pitää lähteä riisumaan suurvallan armeijalla. Maailman lehdistön valtaosa uskoi tuon väitteen olevan totta, vaikka epäilyksiäkin oli. Jälkeenpäin useimmat ovat tunnustaneet, että joutuivat täydellisesti harhautuksen uhriksi. Näitä lehtiä ovat mm. New York Times ja The Economist. Helsingin Sanomien toimittaja Sami Sillanpää totesi: "Kyseessähän eivät olleetkaan joukkotuhoaseet vaan joukkopuheaseet." Hän varmaankin tiesi, mistä puhui oltuaan yhtenä "armoitetuista" hyökkäävien sotajoukkojen mukaan päässeistä toimittajista tosin vain etappiportaassa. Lisään tähän kuitenkin omana kommenttina, että Helsingin Sanomat selvisi Irakin sodan tiedostustehtävästään varsin hyvin - aivan selvästi paremmin kuin Kosovon sodasta, jonka yhteydessä lehti myötäili kyselemättä Nato-propagandaa.
Varsinaisista sotatapahtumista kirjoitti syksyllä 2003 maailman ehkä paras analyytikko Anthony Cordesman Washingtonin strategisesta instituutista: "Tästä sodasta on saatu harvinaisen vähän pätevää tietoa." Hän sitten kertoi kirjansa 500 sivulla, mitä tiedettiin ja mitä ei. Cordesman tarkoitti, että kaikentasoista olennaista tietoa on pimitetty ja tilalle syötetty valtavasti harhatietoa, esim. tarinoita tyyppiä "pelastakaa sotamies Lynch". Kestänee saman verran, ehkä 2 - 3 vuotta kuin Persianlahden sodan jälkeen 1991, ennen kuin pätevää tietoa alkaa olla riittävästi käytettävissä Irakin sodan strategiseen ja taktiseen arviointiin, politiikasta puhumattakaan. Silloin vuonna 1991 ajankohtaisesti totena kerrotut asiat osoittautuivat järjestelmällisesti väärennetyiksi.
BW: Suomi on kovalla höökillä osallistumassa EU:n ”taistelujoukkoihin” tai ”nopean toiminnan joukkoihin” ja ”vahvennettuihin rauhanturvaoperaatioihin”. Saako tavallinen tallaaja mitään selkoa tästä terminologiasta ja tietoa mihin oikein olemme osallistumassa?
PV: "Tavallinen tallaaja" ei varmasti saa riittävästi selkoa, kun asiantuntijatkin hämmästelevät asiaan liittyvää käsitesotkua. Joko hanke on niin keskeneräinen, ettei osata kertoa, tai sitten siinä on niin paljon salattavaa, ettei uskalleta kertoa. Ehkä kysymys on molemmista. Ristiriita alkaa jo siitä, että puhutaan "taistelujoukoista" ja samalla vannotaan, ettei niillä ole tarkoitus taistella. En voi lähteä tässä purkamaan koko vyyhtiä edes käsitteiden osalta. Se vaatisi todella perusteellisemman selvityksen. "Kansan" kannattaisi vaatia täyttä selvyyttä, ennen kuin tehdään ratkaisevia päätöksiä.
BW: Kenraali Hägglund patisti laittamaan suut suppuun Nato-keskustelusta ja sen sijaan kehotti meitä tutkailemaan EU:n omaa puolustusta. Olemmeko me menossa kohti sotilasliittoa?
PV: Nähdäkseni Hägglund tarkoitti sitä, että Natosta on turha keskustella, koska se ei ole mitenkään olennainen asia Suomelle, mutta EU:ssa Suomi on jäsenenä ja siellä tapahtuu parhaillaan kehitystä. Kirjassaan "Euroopan puolustus" sivulla 128 Hägglund kirjoittaa: "Esitelmissä, puheissa ja haastatteluissa Suomessa yritin kiinnittää huomiota EU:ssa ja Natossa tapahtuvaan kehitykseen. Suosittelin, että keskittyisimme EU:n kehittämiseen, jossa jo olemme jäseniä - Natoon ehditään palata myöhemminkin. En juurikaan saavuttanut menestystä, vaan puhuin enimmäkseen kuuroille korville. Ainut asia, mikä journalisteja kiinnosti, oli Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys. Siitä oli tehty elämää suurempi kysymys, vaikkei se ollut mitenkään ajankohtainen..."
Hägglund ilmoitti kannattavansa EU:n kehittämistä myös sotilasliitoksi. Tällä hetkellä se ei ole sotilasliitto, sillä EU:lla ei ole selkeästi määritettyjä keskinäisiä puolustusvelvoitteita eikä keskitettyä johto-organisaatiota edes valmistumassa olevan perustuslaillisen sopimuksen pohjalta. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämien tähtää parhaillaan kriisinhallintakyvyn parantamiseen myös sotilaallisilla keinoilla. EU on luonteeltaan taloudellinen ja poliittinen yhteisö, joka tarvittaessa käyttää myös sotilaallista voimaa kriisinhallinnan alalla. Toisaalta EU:ssa on lähdetty siitä, että jäsenmaat voivat itse päättää, miten hoitavat puolustuksensa. EU:lla on tarvittaessa aivan riittävästi aikaa päättää toimista, jos sotilaallinen uhka ilmestyisi. Ei EU:n kimppuun kukaan uskalla hyökätä asevoimin, totesi myös Hägglund.
Suomen osalta on lisäksi huomattava, että EU:n yhteinen strategia nimeää uhkiksi lähinnä terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen. Ne eivät Suomen kannalta ole mitään erityisen vakavia uhkia. Ei meitä terroristit uhkaa ainakaan laajamittaisesti, ja joukkotuhoaseita on naapurissa ollut aivan riittämiin jo pitkän aikaa. Näyttää siis varmalta, että kukaan muu ei tule hoitamaan Suomen puolustusta kuin suomalaiset itse. EU:lla sen paremmin Natollakaan ei siihen ole kiinnostusta eikä edes liikeneviä voimia. Suomen osallistuminen kansainväliseen sotilasyhteistyöhön suunnilleen nykytasolla saa suomalaisilta laajan kannatuksen, mutta eivät kansalaiset usko oman maan puolustamista kenenkään muun vastuulle.
BW: USA:n ”terrorismin vastainen sota” alkoi lähes välittömästi syyskuun iskujen jälkeen. Mikään sota tuskin alkaa ilman huolellista suunnittelua ja valmistelua, niin voitaneen kysyä oliko terrori-iskut jopa tilattu eli USA vain ”tarvitsi” uuden Pearl Harborin saadakseen kansainvälisen hyväksynnän tuleville toimilleen?
PV: En sinänsä usko noihin salaliittoteorioihin, mutta valmius käyttää terrori-iskua syskuussa 2001 hyväksi oli kyllä suuri. Sekä Afganistaniin että Irakiin oli monilla uuskonservatiiveilla tehnyt mieli hyökätä, mutta ei ollut sopivaa syytä. Syyskuu 2001 tarjosi sellaisen. Tästä on vaikka kuinka paljon kerrottu jo kirjallisuudessa.
BW: Jugoslavian sodan sotarikolliset pyritään saamaan Haagiin tuomiolle. Isoin kala tähän mennessä on Slobodan Milosevic, joka pitää oikeusistuinta vain farssina. Onko Haagin tuomioistuin mielestänne vain balsamia länsimaiden haavoille?
PV: Haagin tribunaali on edustanut monessa suhteessa tyypillistä voittajan oikeutta, mikä heikentää sen uskottavuutta. Lisäksi on käynyt niin, ettei Milosevicia vastaan ole löytynyt sellaista näyttöä, joka vakuuttaisi serbit hänen syyllisyydestään. Nürnbergin oikeudenkäynti 1946 - 1947 oli tässä suhteessa paljon kovemmalla pohjalla. Näyttöä oli siellä yllin kyllin. Joka tapauksessa koko prosessi on niin pahasti puuroutunut, ettei se enää täytä alkuperäistä tehtäväänsä. Voi käydä niin, että syytetyt koetaan Serbiassa sijaiskärsijöiksi, samalla tavalla kuin Suomessakin on kokemusta omasta sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä jatkosodan jälkeen.
Lähdelinkki: http://www.holkkari.net/bisserwisser.php?id=visuri
********************
"BisserWisser
vs
Esko Seppänen
Jos alkaa näyttämään siltä, että taivas on sinivalkoinen, lippu punakeltainen ja totuus mustavalkoinen – ottaa BisserWisser kämmenkoneensa kauniiseen kätöseensä ja verkkoutelee Euroopan parlamentin jäseneltä perin tarkoituksella mistä kaikesta voi olla kysymys. Verkon haaviin haaliutui itse Esko Seppänen.
BisserWisser: Suomessa ja Euroopan Unionissa käydään kovaa debaattia nopean toiminnan joukoista. Millaisia nämä joukot olisivat ja mitä tekisivät?
Esko Seppänen: Joukot, joiden varustamiseen Suomi on sitoutunut marraskuussa 2004 joukkojenluovutuskokouksessa (niin että Suomi päivystää ensimmäisen kerran vuonna 2007), olisivat palkkasotureista koostuvia iskujoukkoja, jotka voisivat suorittaa rauhanturvaamista "vaativampia tehtäviä" eli kriisinhallinnan yleisotsakkeen alle kirjattuja rauhaanpakottamis- eli taistelutehtäviä.
EU-maiden puolustusministerit ovat kokoamassa 13 erillistä osastoa, jotka päivystävät vuorotellen sotaanlähtöä. Suomessa varustaudutaan lähettämään ehkä 500 sotilasta yhteisiin iskujoukko-osastoihin toisaalta yhdessä Ruotsin ja Norjan ja toisaalta yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa.
Päivystysvuoroihin osallistuminen on tosiasiallinen syy sille, että rauhanturvalakiamme halutaan muuttaa niin että siitä poistetaan YK:n mandaatti ja muodolliset esteet nopealta sotaanlähdöltä. Yhteistyökumpppanuus vaatii, että yhdessä lähdetään, jos on yhdessä valmistauduttu lähtemään.
Joukot koulutettaisiin ja erikoisvarustettaisiin taistelutehtäviä varten, ja ne koostuisivat EU:n Nato-maiden osalta osin samoista palkkasotilaista kuin Naton nopean toiminnan iskujoukot.
EU:n joukot voisivat toimia myös ilman YK:n mandaattia ja siinä katsannossa kansainvälisoikeudellisesti laittomasti. EU:n Nato-maat eivät suostuneet YK:n lupapakkoon, kun myös Nato on ottanut itselleen oikeuden operoida ilman YK:n mandaattia.
Suomi maksaisi joukkojen koulutuksesta, erityisvarustelusta ja käytöstä aiheutuvat kulut.
BW: Suomessa karsitaan ”voimakkaasti” Puolustusvoimien käytettävissä olevaa rahamäärää. Onko tarkoitus ajaa puolustusvalmius alas vai rationalisoida surutonta rahan haaskuuta?
ES: Isku- eli taistelujoukkojen (battle troops) kulut eivät palvelisi oman maan puolustamista, koska maanpuolustuksessa ei tarvita erityisvarusteita sodankäyntiin Afrikassa, suuria joukkojenkuljetuslentokoneita tai Hornetien hyökkäysvaristelua tai ilmatankkaussopivuutta (ja ennen pitkää taisteluhelikoptereita joukkojen totuttamiseksi Naton strategiseen taistelutapaan).
Kalleinta olisi sen, että nopean toiminnan joukkojen tekemistä iskuista ei päästäisi irrottautumaan vaan tulisi "pakko" jäädä operoimaan ensihyökkäystä pitemmäksi aikaa, vuosiksikin. Kalleinta olisi sen, että rauhaanpakottaminen ei onnistuisi vaan muuttuisi sodaksi, kun kotimaassaan operoivat "kapinalliset" tai "terroristit" eivät antaisikaan periksi.
Ulkomaisiin hyökkäystoimiin valmistautuminen ei palvele omaa maanpuolustuksen asiaa. Ennen pitkää saattaisi joutua kyseenalaiseksi myös yleinen asevelvollisuus eli kansanarmeija kuten Saksassa on käymässä ja monissa muissa Nato-maissa on tehty.
Venäjäkin siirtyy, jos öljyrahantulo jatkuu, palkka-armeijaan!
BW: Edelliseen liittyen, niin Maanpuolustuskoulutus ry:lle on luvassa lisää vastuuta. Onko halvempaa ”ostaa” tietyt palvelut toisaalta eli niiltä, jotka haluavat/osaavat/kykenevät kouluttamaan tiettyjä taitoja?
ES: Kysymys on vapaaehtoistyön organisoimisesta korvaamaan ulkomaisista taisteluoperaatiosta aiheutuvia kuluja. Maanpuolustushengestä ei ole poliittisen eliittimmekään piirissä tarkoitus luopua, mutta jos sen suuntaaminen ulkomaisiin operaatioihin ei onnistu, ne EU:n asettamat velvollisuudet pitää hoitaa rahalla ja palkkasotilailla.
BW: Suomella on pitkä historia YK:n rauhanturvaamisesta. Näyttääkö siltä, että YK on tullut kohta tiensä päähän rauhanturvaamissektorilla? Pitäisikö YK:n luopua perinteistään tai ”ostaa” rauhanturvatoiminta muilta tahoilta?
ES: Kyllä rauhanturvaamiselle, jolla on YK:n mandaatti ja jonka kulut YK - tosin vain periaatteessa - maksaa, on jatkuvaa kysyntää. Minusta Suomesta pitää tehdä rauhanturvaamisen suurvalta. Se on rauhantyötä.
Taistelujoukoilla tehdään sotatyötä.
BW: Lopuksi voisin kysyä, pitääkö Suomella olla edustus näkyvissä paikoissa Natossa, EU:n puolustusorganisaatiossa ja Pohjoismaisessa sotilasyhteistyössä?
ES: Kyllä edustus pitää olla, jotta tiedetään, mitä muut aikovat tehdä. Se ei kuitenkaan voi velvoittaa meitä tekemään sellaista, mitä me emme itse halua tehdä, eikä meidän pidä haluta sotia muiden - eli EU:n vanhojen siirtomaavaltojen - sotia.
Lähdelinkki: http://www.holkkari.net/bisserwisser.php?id=eskos
PS. Ja eläköön se "pieni ero"?
http://www.ylioppilaslehti.fi/2004/09/03/se-pieni-ero/
Jos ja ilmeisesti kun Pekka Visuri on noin kirjoittanut, niin yhä omituisempaan valoon joutuvat hänen monet muutkin mielipittensä, jotka todellisissa asiantuntijapiireissä ovat jo kauan herättäneet ihmetystä.
Jokainen Balkanin tilanteen tunteva, siihen joko median ja kirjallisuuden kauttakin syvemmin perehtynyt tietää, että Nato sai Balkanilla - niin Bosniassa kuin Kosovossa - nopeasti aikaan osapuolten hirmutekojen loppumisen ja palautti edes jonkinlaisen rauhantilan varsin nopeasti.
Sinibaretti-illoissa olen kuullut monia esityksiä Nato-johtoisten rauhanturvaajien toiminnasta Balkanilla, siellä komentaja- ja muissakin tehtävissä olleiden kertomina, ja kerran esitelmöitsijänä oli myös siellä toiminut Elisabeth Rehn.
Niiden esitysten perusteella olemme me "vain" YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissakin toimineet tulleet vakuuttuneiksi siitä, että Nato on hoitanut homman paljon paremmin kuin YK. Onhan sillä ihan toista luokkaa olevat rahalliset ja matewriaaliset resurssit, ja se näkyy kaikessa, myös rauhanturvaajien oloissa.
Kosovo on hyvä ja rohkaiseva esimerkki siitä, miten nopeasti ja tehokkaasti, lähes ilman uhreja millään osapuolella, Nato sai aikaan rauhan ja on sen pystynyt myös ylläpitämään ja antanut siten mahdollisuuden tarvittaville jatkotoimille, joissa mm. Rehn on työskennellyt ja nyt Ahtisaari työskentelee.
Kosovon sota on takana. Ahtisaari hoitaa itsenäistymisen.
Ja Suomi liittyy Natoon niin kuin edellä kuvasin.
Rakastan linkkejä, koska niillä voi varsin kätevästi ja nokkelasti päästä seuraamaan ja muistelemaan, millaisia näkemyksiä kuka milloinkin on esittänyt ja millaisia "ennustuksia" kuka on milloinkin tehnyt...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015827881
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000015807021
PS. Historia on muutamassa vuodessa jo osoittanut erheeksi "Jaba_43:n" näkemykset siitä, mitä muutamatkin suomalaiset isokenkäiset poliitikot huseerasivat Irakin-sodan ja "samanhenkisten koalition" ympärillä.
Ennustuksesi lienee samaten pikemminkin toiveesi, mitkä kummatkin toki sallittakoon. Rohkenen silti epäillä sekä aikataulua, suosittelijoitten määrää ja habitusta, väittämäsi "suosituksen" tueksi löytyvien puolueiden määrää ja "perusteluja" - ja ennen muuta sitä, mahdollisen "neuvoa-antavan kansanäänestyksen" tulos olisi lähimainkaan "ennustuksesi" mukainen. Sanonpa vaan sen.
nopeasti liittyä Rauhanjärjästö Natoon. Nato on nykyisin tärkeä järjästö, sillä on resurssit mennä sinne missä ihmisillä on suurin hätä. Se ei myöskään ole liian pyrökraattinen järjästö. Sinne ei mennä sapotoimaan ja halvaannuttamaan sen toimintaa kuten osa YK:n jäsenistä tekee järjästölleen.
Suomella ei ole enää mitään syytä olla ulkopuolella. Vai pitääkö meidän odottaa niin pitkään kun liittymisemme ei enää ole mahdollinen. Venäjällä on pyrkimyksenä nousta jälleen suurvallaksi, naapurien ja vähän suuremmankin alueen kaitsijaksi. Tässä mielessä hiekka tiimalasissa on kulumassa loppuun.
Meidän valtinjohtomme on kykenemätön ratkaisemaan Nato asiaamme. Siksi oli tappio Suomelle SAK:n ehdokkaan valinta Presidentiksi. Vuoden kuluttua on eduskuntavaalit. Niissä on kunkin valittava omasta puolueestaan henkilö joka ymmärtää missä mennään. Tietysti on varminta äänestää suoraan Kokoomusta, siellä ymmärretään isänmaan asia tässäkin suhteessa.
Kekkonen olisi jo meidät Natoon liittänyt jos tätä aikaa eläisi.
...uskon minäkin, että olisi tapahtunut juuri niin kuin sanot. Eli
>> Kekkonen olisi jo meidät Natoon liittänyt jos tätä aikaa eläisi.
Uskallan olla Kekkosesta samaa mieltä. Suomen liittäminen Eftaan ja tuonnin avaaminen lännestä oli Kekkoselta aikanaan saman suuntainen miehen työ.
Kyllä hän olisi nyt liittämässä Suomen Natoon hyvin todennäköisesti.
Riippuisi kokonaan siitä, mitä itä-naapuri sanoisi. Kekkonenhan oli tahdoton itä-naapurin asioiden hoitaja Suomessa. Itse asiassa hän oli vallassakin vain itä-naapurin tuen turvin. Kekkonenhan vallantäyteytensä vuosina kyykytti puolustusvoimia ja sotaveteraaneja. Hyvä oli kyykyttää, kun Puna-Armeija turvasi selustan.
Ne, jotka Kekkosta tuntevat, sanovat että hän venytti idän suhteet neuvottelemalla Suomen eduksi niin pitkälle, kun se oli mahdollista kohtuulliset puhevälit säilyttäen.
Ei siinä olisi paljoa yhteistyökyvyttömyyttä tarvittu, kun NL olisi kehittänyt jonkin teoreettisen uhkan lännestä ja marssittanut muutaman joukko-osastonsa Suomen puolustusvoimien tueksi, mitä Kekkonen ei pitänyt hyvänä, eli ei myöskään provosoinut NL:oa tuohon.
asiantynkää todesta.
Kekkonen venytti idänsuhteita omien valtapoliittisten etujensa hyväksi. Yöpakkaset, Honkaliitot, Poikkeuslaki-vaalit jne. palvelivat kaikki järjestään Kekkosen häikäilemätöntä vallanhimoa, jonka takaajana oli Neuvostoliiton uhka. Maksuna kekkosen piti pitää Suomi erillään läntisten demokratioiden liitoista. Kauppasuhteissa annettiin jonkin verran myöten, koska se oli myös Neuvostoliiton etu.
Miksei Neuvostoliitto hyökännyt Suomeen Paasikiven aikana, vaikkei tämä koskaan yrittänytkään väittää Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden perustuvan aidolle tunteelle? Paasikiven aikana Neuvostoliitto kävi vielä hyvinkin aktiivisilla valloituskierroksilla. Suomi oli Paasikiven aikana hankkinut sellaisen aseman, jota Kekkonen ei vahvistanut, vaan heikensi. Kekkosen juonitteleva ja epäkunniallinen tapa toimia antoi Neuvostoliitolle koko ajan mahdollisuuksia murentaa Suomea.
En ole aatteellinen kekkoslainen, jos sitä tarkoitit?
Yritän muodostaa itselleni käsityksen historiasta, joka ei olisi niin yksipouolinen kuin sinun käsityksesi.
Ei historia välttämättä ole mitään kohteliasta nollasummapeliä, jossa erilaiset mielipiteet ovat jollain tavoin kaikki oikeassa. Olen tottunut luottamaan omiin arvoihini, koska minulla ei ole mitään tarvetta esittää mitään haluttua, toivottua mielipidettä. Kekkosajan manipulaatio oli niin kovaa ja yksiraiteista, että ymmärrän hyvin sen asenteellisen vastarinnan niitä kohtaan, jotka katsovat alastonta totuutta suoraan.
En kiistä sanaakaan Kekkosen valtapolitiikasta, mutta olen valmis hyväksymään, että olemalla liikaa uhittelematta NL:olle ja tekemällä yhteistyötä, Kekkonen myös "osti" meille sen itsenäisyyden, jonka varassa pääsimme länsimaistumaan ja vaurastumaan paljolti myös idänkaupan varassa.
Kerkkosessa oli huonot ja hyvät puolensa - ei vain jompia kumpia.
Minusta olennaista on se, että asioita voidaan hoitaa parlamentaariselta pohjalta siten, ettei ylimääräistä aivopesua harrasteta. Paasikivi mielestäni toimi näin, samoin uskoisin Fagerholmin toimineen, jos Penna tai joku muu ei olisi ollut ostettavissa. Kekkonen valjasti välttämättömyyden oman poliittisen uransa takeeksi ja joutui politiikkansa vangiksi. Esim. Kekkosen halu tukita toisinajattelijoiden suut, ei mielestäni millään tavoin kuulunut länsimaiseen menoon, vaan muistuttaa nykyistä "Pilapiirros"-nynnyilyä. Kyllä asioista aina pitää voida puhua ja niitä pitää voida arvioida. Se on ihan peruskysymys länsimaisessa demokratiassa.
En minäkään noita Kekkosen keinoja hyvinä ja oikeina pidä, mutta eivät ne hänen hyvä puoliaan mitätöi.
Mukavaa että RUK:n kurssikaverit ovat täällä edelleen yhteisellä asialla. Vaikkakin hiukan eri suunnilta asiaa lähestyvät. Maan parasta miehet ajattelevat ja ajavat. Mitä ei taas tee Ristimäki, jos kohta kukaan muukaan kepussa.
Suomi ei ole milloinkaan ollut oikeasti puolueeton eikä liittoutumaton. Vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus oli monen valtioviisaudeksi ylistämä. Käytännössä pelättiin, että sopimus joskus astuisi voimaan, muutenkin kuin Kekkosen tueksi hankitun nootin verran.
Neuvostoliitto loukkaanntui aina, kun käytimme "puolueettomuus"-määritelmää. Heidän mielestään olimme osa Varsovan liiton puolustusta. Kun Neuvostoliittoa ei enää ollut, YYA-sopimuksesta irtauduttiin ja Suomi liittyi EU:hun. Turvan hakeminen lännestä pitkän nöyryytyksen jälkeen oli syy, miksi enemmistö suomalaisista äänesti unionin puolesta.
Nyt julistamme olevamme liittoumattomia ja tosi paikan tullen jopa puolueettomia. Suomella ei muka ole turvallisuusvajetta kun EU antaa meille turvatakuut. Rauhan aikana Suomen puuhastelu turvatakuiden kanssa ei Euroopan suuria maita häiritse. Tosipaikan tullen turvatakuut koskevat kuitenkin vain Naton jäseniä, eivät meita.
Venäjä ei ole enää kommunistinen valtio, mutta ei myöskään demokratia. Sillä on selkeä kaipuu takaisin suurvallaksi. Kun tavallisilta venäläisiltä on kysytty, keitä historian henkilöitä he ihailevat, johtoon nousivat Pietari Suuri, Lenin ja Stalin, nuo aikanaan ja tahoillaan Venäjän suurvallaksi luoneet henkilöt.
Kansalaiset tietävät että Suomella on aina turvallisuusvaje Venäjän suhteen, sillä geopolitiikalle emme mahda mitään. Siksi meillä on todella vahva ja hyvin varustettu armeija. Vai Norjanko varalta se on, ehkäpä peräti Ruotsin?
Harva kyseenalaistaa armeijan tärkeitä hankintoja, esim. moderneja Sidewinder-ohjuksia, kypärätähtäimiä ja raketinheittimiä. Niitähän ei tarvita ellei ole turvallisuusvajetta. Suomi tarvitsee myös jalkaväkimiinoja niin kauan kuin Venäjällä on jalkaväkeä.
Venäjä toimii yhteistyössä Naton kanssa rauhanturvaoperaatioissa. Venäjän ja Suomen suhteet ovat hyvät. Venäjällä ei myöskään voi olla mitään syytä vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Nato on turvallisuuspoliittinen yhteiselin, joka takaa jäsenilleen koskemattomuuden. Toistaiseksi yksikään Nato-maa ei ole joutunut hyökkäyksen eikä edes vakavan uhittelun kohteeksi. Viron ilmatilaa on ehkä loukattu, mutta niin on Suomenkin, vaikka emme ole Naton jäsen.
Suomen ei tarvitsisi hankkia itselleen kaikkein kalleimpia järjestelmiä, vaan esimerkiksi taisteluhelikoptereita saisi tosipaikan tullen lainaksi. Pääsisimme osallisiksi jo olemassa oleviin johtamis- ja valvontajärjestelmiin sekä jakamaan Naton tiedustelutietoja muiden jäsenmaiden kanssa.
Jäsenyys ei sulje meiltä mitään ovia. Norja on oiva esimerkki rauhantahtoisesta Nato-maasta, joka noudattaa omaa ulkopolitiikkaansa ja kantaa vastuuta myös maailmanlaajuisista ongelmista.
Nyt on aika hakea Suomelle todelliset turvatakuut. Liittyä kannattaa ennen kuin sille tulee oikea tarve, joka saattaisi lamauttaa päättäjät.
Palovakuutus on hyvä ottaa ennen kuin savua nousee.
...ilokseni huomaan, että myös tuo kurssikaverini Jaba on samoilla linjoilla tässä asiassa. Emme me kovin kaukana toisistamme ole aina muissakaan näkemyksissämme, mutta sitä hieman oudoksun, että Jaba kokenut Jaba panee usein toivoaan kepuun asioissa, joissa siltä taholta ei kantsi suuria toivoa. Tai lienenkö minä sitten turhan kyyninen?
Emmehän me Sinunkaan kanssasi läheskään aina ole samoilla linjoilla, mutta onneksi tuossa mielestäni yhdessä tärkeimmässä, huomaan, ja siitä olen iloinen.
En tiedä, miten kauan olet täällä liikuskellut, mutta minä tulin tänne ekakertaa joskus elo-syyskuussa 2003 ja juuri turvallisuuspoliittisilla teemoilla, historian saitille ja maailman menoa -saitille. Jouduin koviin väittelyihin mm. Mielipidepankin kanssa, mutta hänen kanssansa myöhemmin olemme olleet hyvinkin samoilla linjoilla eräissä muissa asioissa!
Minusta on kivaa sellainen, että samojen ihmisten kanssa voi olla eri mieltä eräissä asioissa ja samaa mieltä toisissa. Sellaiseen laajenevat ihmiset ovat uskoakseni varsin valistuneita, ajattelevia ja itsetietoisiakin niin, että heidän ei tarvitse jämähtää vain siihen, mitä jokin puolue kulloinkin kannattaa.
Olen iloinen, kun katson voivani kuulua siihen seuraan, jossa mm. Sinä, Jaba ja Mielipidepankki kiistelevät!
Minusta on mukava panna aina vaalien alla toivetta kepuun, sillä jos kävisi niin, että keskusta lähtisi vapaaehtoisesti ja omasta halustaan porvarihallitukseen, niin se olisi minun aikuisena ikänäni ensimmäinen kerta.
Niinpä minä kirjoittelen toiveistani ihan punamultakeppuleita ja muita reppanoita provosoidakseni ja samalla tukkiakseni turvat niiltä emeriituksilta, jotka rääkyivät kokoomuslaisia punaporvareiksi kahdeksan vuotta, kun kokoomus oli SDP:n kanssa hallituksissa siivoamassa Esko Ahon jälkeensä jättämää konkurssipesää.
Kepu ei ole koskaan historiansa aikana ollut porvarihallituksessa muuta kuin siinä tapauksessa, että punamulta on syystä tai toisesta ollut mahdoton. Niinpä minä tapan joutohetkiäni täällä antamalla mielikuvituksen lentää ja heittelemällä avauksia ihan omasta päästäni ja omaksi huvikseni.
Olet sinä tämän huomannut, vaikka välillä oletkin ottanut juttuni hieman, sanoisko tosikkomaisesti, ei millään pahalla. ;-))
Samanlaisia paskanpuhujia kaikki.
Kun A-talkissa kysyttiin, että pitäisikö Suomen liittyä Natoon, niin vain Heikki Hult nosti käden ylös. Jaakonsaari sen sijaan ei nostanut kättä ylös. Kuitenkin Jaakonsaari koko ajan puhui puolittain suorasti jäsenyyden puolesta.
Kiva että tuo Liisa teki Natokantansa selväksi :)
Pistä silmät kiinni ja kuuntele, eiköhän tuo kanta pitäis selvitä silloin tyhmemmällekin?
Muuten mitä ilmoitti kannakseen Lankia? Avasin töllön ihan äskettäin.
Jaakonsaari ei vastusta Natoon liittymistä, mutta ei ole sitäkään mieltä, että Natoon pitäisi liittyä juuri nyt.
…Heikki Hult ei päässyt oikeuksiinsa, kun hänellä on asiasta niin paljon tietoa ja näkemystä, että hänen esitystaitonsa ei riitä sitä tuollaisessa tilanteessa tarvittavan suppeassa muodossa esiin tuomaan.
Huvitti, että se vasemmistonuorten puheenjohtaja (nimi ei jäänyt mieleen) esiintyi niin turvallisuuspoliittisena asiantuntijana ja hymyili ylenkatseellisesti Hultin mielipiteille!
No, olihan hän suorittanut varusmiespalveluksensa, kuten hän korosti. Heikki Hult on yli 40-vuotta tehnyt työtään noiden asioiden kimpussa, opiskellut niitä vuosia ja ajatellut niitä kymmeniä vuosia, ollut vuosia sotilasasiamiehenä Lontoossa ja nähnyt asioita, jotka ovat syventäneet hänen näkemyksiään noissakin asioissa. Silti tuo nuorimies ilmeisesti luuli olevansa Hultia viisaampi ja tietävämpi!
Mutta sitä samaahan täälläkin esiintyy vaikka kuinka paljon. Täällä kepulaisuus pätevöittää kaikkeen asiantuntijaksi. Ei ainoastaan psykologeiksi antamaan etätuntumalta päteviä diagnooseja toisista keskustelijoista vaan myös historiaan ja turvallisuuspolitiikkaan.
En ole juuri ottanut kantaa täällä ajoittain velloneisiin maatalouspoliittisiin kiistelyihin, kun mielestäni en ole asiantuntija sillä alalla sitäkään vähää kuin turvallisuuspoliittisissa asioissa. Mutta ilmeisesti on vain tahdonvaltainen kysymys, missä rupeaa asiantuntijaksi. Pitäisiköhän minun ruveta maatalousasiantuntijaksi?
Liisa Jaakonsaari näkyy muuten olevan järkimimmi. Ja Lankia näkyy olevan sittenkin aito kepulainen – ei uskalla sanoa mitään, kun ei tiedä, mitä siitä puolueessa ajateltaisiin.
Täällä Pohjanmaalla vaikuttaa yksi henkilö joka tympääntyi ainaiseen köyhyyteen ja päätti ryhtyä rikkaaksi. Tältä mieheltä sekin onnistui, mutta ei ehkä kaikilta.
Täällä on kyllä yksi asiantuntija ylitse muiden, varsinkin maatalousasioissa, nimittäin Mielipidepankki. Kyllähän sinulla ja Jäbällä on myöskin runsaasti maatalouden tuntemusta. Mutta ehkä teidän ala on paremminkin yleispolitiikka, sitä voisitte harrastaa enemmän ja yksityskohtaisemmat , varsinkin maatalousasiat jättää vähemmälle.
Nato asiassa olen hyvin samaa mieltä kanssasi. Äskeinen keskustelu oli aika värikäs ja innostunut. Tosin sitä nytkin vaivasi vanha Kylmänsodan taakka, mutta parempaan suuntaan on menty. Ihmetyttää kyllä vieläkin, miksi juuri kukaan politikko ei aivan suoraan sano kannattavansa Natoon liittymistä. Sanovathan he muistakin asioita usein selviä mielipiteitä.
Asioista ei varmaankaan olla kovin eri mieltä, tyylipisteet puhuttavat. Hultin tapauksessa otan Jaakonsaaren metodin: Häntä harmittaa varmaan itseäänkin eniten se, ettei enempää voinut vaikuttaa asioihin keskustelun aikana. Ohjeeni on: lyhyen keskustelun aikana kannattaa kiteyttää ja muuten näyttää Sfinskiltä. Itselleni välittyi Heikki Hult`n tietoviisaus ja kokemus. Jaakonsaari onnistui paremmin, hän oli suh´koht´tyyni, mutta heitteli pommejaan vasemmistonuoren jalkoväliin. Lankiakin pelkäsi Liisaa.
Vasemmistonuoret ovat ihan kateissa tässä maailman moninaisuudessa. USA:ta pitää vastustaa, koska se on Naton suurin jäsen ja voi vaikuttaa.
Kun sanot minun täällä pyrkineen olemaan maatalousasiantuntija.
Vaikka lähtöjäni olen maalaispoika - köyhältä pienviljelystilalta tosin - olen hyvin tarkoin välttänyt ottamasta kantaa täällä velloneisiin väittelyihin siltä alalta, kun todellakaan en pidä itseäni minkäänlaisena asiantuntijana niissä kysymyksissä.
Maatalouden tukemista olen kyllä ymmärtänyt, mutta tolkuttomia tulonsiirtoja rintamailta "kepu-Suomeen" epämääräisinä könttinä todennäköisesti mitään tuottamattomaan käyttöön olen vastustanut, kun niillä rahamäärillä voitaisiin täällä saada aikaan paljon kehitystä ja uutta tuottavuutta koko Suomen tarpeisiin.
Mielipidepankki kyllä näkyy olevan varsin kiinnostunut maatalousasioista, mutta ilmeisesti hänellä on myös siihen suurempaa kokemus- tai koulutusperäistä pätevyyttä kuin minulla. Ainakin hänen monet esityksesnä vaikuttavat kovin asiantuntevilta ja ajatelluilta.
Mutta kiva, että tuossa natoasiassa olemme samaa mieltä!
Korvakuulolta ja selin töllöttimeen pääsin samoihin arvioihin keskustelijoista.
Sotilas oli asiantuntija, mutta ulosanti ei ollut niin rutinoitua kuin ammattipälätäjillä. Vakuutuin etenkin siitä, miten hän selvitti kaikki pienten valtioiden naapureina olevat suurvallat turvallisuusuhkiksi.
Lankia oli onneton, varsinkin hokiessaan kepulaisten muutosvastarinnan vakioliturgiaa siitä, että "ei Venäjä ole mikään sotilaallinen uhka".
Vasurijuippi oli varjo 70-luvun aatesisaristaan, pelkkä fraasipuppugeneraattori.
Jaakonsaaresta olen tasan samaa mieltä: "Liisa Jaakonsaari näkyy muuten olevan järkimimmi." Olen tavannut hänet pari kertaa yhteiskunnallisen mainonnan puitteissa ja aina yllättynyt siitä, että "mimmi" on terävä, oivaltava eikä politikoi muuta kuin joskus ja silloin ihan tahallaan, vaan yleensä ottaa asiat realistisesti vain asioina, jotka täytyy hoitaa.
Lankian vastakohta, sanoisin.
>>...ja Jäbällä on myöskin runsaasti maatalouden tuntemusta.
paljastanut todellista totuutta, kuten ei muutkaan Kapin tieteelliset julkaisut. Samaan roskakoriin joutavat. Miehellä on pokkaa valehdella ja intoilla.
Sotahullut menkööt usaan!
...eikä ehkä ihan hulluja muuutenkaan, mutta kovin tyhmiä täällä on. Sellaisiakin, jotka pitävät sotahulluina niitä, jotka toivovat poliitikkojemme toimivan niin viisaasti, ettemme enää joutuisi hyökkäyksen kohteeksi ja sotaan muutenkaan, kuten minun lapsuusaikoinani jouduimme - kiitos liittoutumattomuutemme!
Ei Nato sotahulluja varten ole, Nato on sotaa vastustavia varten. Suomalainen "rauhanaate" pohjaa kommunistiseen "rauhanliikkeeseen", tuohon Neuvostoliiton ideologian jatkeeseen. Sen nimissä vannotaan Natoa ja USA:ta vastaan. Molemmat leimataan perustelematta sotahulluiksi. Samoin kuin naton kannattajat.
Sosialismin romahdettua rauhanliike hieman kärsi mutta on sittemmin palautunut mm. Irakin sodan vastustamisen nimissä yhtä yksipuolisena kuin ennen. Rauhan pulesta vastustetaan "USA:n sotaa Irakissa" ja lasketaan sen aiheuttaneen 100 000 uhria. Sanallakaan ei tuomita Saddamin hallinnon voimia. Vallassa ollessaan Saddam ehti surmauttaa 1,2 miljoonaa kansalaistaan lukemattomien ulkomaalaisten lisäksi.
Sosialistiset ääriryhmät ovat Naton vastustuksessa verkottuneet muiden kanssa. Amatöörimäisempien järjestöjen, kuten kepun, on vaikea olla joutumatta niiden pelinappuloiksi, ja vähitellen ne myös sisäistävät osin marxilaista retoriikkaa ja ideologiaa. Kommunistien vaikutusvalta näissä järjestöissä ei ole mihinkään kadonnut. Se paistaa myös kepusta.
Tämän retoriikan ja ideologian pelossa poliitikot puhuvat ympäripyöreitä tai vastustavat Natoa.
Pertti Salolainen kirjoitti Lontoon suurlähettilään hommista kotiuduttuaan Hesarin yläkerrassa, että Suomessa voi huoletta järjestää neuvoa-antavan kansanäänestyksen Nato-jäsenyydestä sen jälkeen, kun poliittinen eliitti päättää liittää Suomen Natoon.
Tähän saakka poliittinen eliitti on ollut hiljaa. Kansa on ollut epätietoinen. Epätietoiset vastustavat. Tutkimukset mittaavat epätietoisuutta.
Kunhan poliittinen eliitti n. 1,5 - 2 vuoden kuluttua sanoo, että natoon liitytään, niin kansa on samaa mieltä vähintään 60-prosenttisesti.
... mutta organisaation nimeltä NATO keskiössä eli Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa tuntuu kyllä olevan...
§§§§§§§§§§§§§§§§§
USA: Edessä on pitkä globaali sota
24.02.2006
Kai Hirvasnoro / Kansan Uutiset
Terrorismin vastaista sotaa seuraa Pitkä Sota, jolle ei ole loppua näkyvissä. Yhdysvaltain uudessa strategiassa taistellaan ääri-islamia vastaan kaikkialla maailmassa. Rahaa puolustusmenoihin pannaan rutkasti lisää ja sillä koulutetaan erikoisjoukkoja sekä hankitaan uutta kalustoa. Painopisteenä ovat miehittämättömät lentokoneet, joilla voidaan suorittaa sekä tiedustelua että salamurhia.
Yhdysvallat pitää kiinni asemastaan maailman johtavana valtiona
Syyskuussa 2001 käynnistynyt terrorismin vastainen sota on muuttunut pysyväksi olotilaksi. Taistelu ääri-islamia vastaan leviää yhä uusiin maihin ja kestää vuosikymmeniä tästä eteenpäin. 15 vuotta sitten päättynyttä Kylmää sotaa seuraa nyt Pitkä sota.
Tällaiseen analyysiin nojaa Yhdysvaltain nykyinen sotilasoppi, jonka puolustusministeriö Pentagon julkisti helmikuun alussa. Puolustushaarojen komentajat päivittävät Yhdysvaltain sotilaallisen strategian neljän vuoden välein ja esittelevät sen kongressille. Quadrennial Defence Review kertoo sen, miten sotilaat näkevät maailman tilanteen ja miten Yhdysvaltain tulisi siihen reagoida.
Presidentti George W. Bush ehti jo vastata kutsuun esittämällä 7 prosentin lisäystä puolustusmenoihin. Lukuun eivät sisälly Irakin sodan kustannukset eivätkä kotimaan turvallisuuden vaatimat toimet.
Uusi Quadrennial Defence Review on ensimmäinen 9/11:n jälkeen laadittu kokonaisarvio siitä, miten maailma makaa ja miten Yhdysvallat reagoi uuteen aikakauteen. Raportin johtopäätökset myös heijastelevat neljä vuotta jatkuneen terrorismin vastaisen sodan kokemuksia. Neljä vuotta sitten Yhdysvallat joutui reagoimaan uudenlaiseen hyökkäykseen, nyt kerrotaan se, mikä on Yhdysvaltojen oma aktiivinen linja tästä eteenpäin.
Tällä kertaa raportin esitellyt puolustushaarojen komentajien puheenjohtaja, kenraali Peter Pace ei ihan suoraan sanonut, että elämme lopun aikoja, mutta ei paljon muutakaan.
– Elämme tämän suurenmoisen maan historian kriittisiä aikoja. Meitä uhataan tavoilla, joita emme osanneet odottaa. Edessämme on säälimätön vihollinen, joka haluaa tuhota elämäntapamme. Tulevaisuutemme on epävarma.
Terrorismisodalle ei loppua näkyvissä
Syyskuussa 2001 presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan. Nyt uusitussa strategiassa iskulauseen korvaa pitkä sota, The Long War. Kyseessä ei ole vain sanoilla kikkailu, vaan uusi iskulause kuvaa strategisen ajattelun kehittymistä kuluneiden neljän vuoden aikana. Sota terrorismia vastaan jatkuu loputtomiin ja laajenee alueellisesti. Afganistan ja Irak olivat vain alkusoittoa pitkässä sodassa ja islamismi säilyttää paikkansa päävihollisena. Raportin mukaan sotaa voidaan jatkossa joutua käymään yhtä aikaa monissa maissa ja se kestää vuosia.
Raportti kuitenkin ennakoi, että sodankäynnin tapa muuttuu. Keväällä 2003 suoritettu Irakin miehitys oli perinteinen armeijan laajamittainen hyökkäys. Jatkossa sellaisista siirrytään kohti nopeasti liikkuvia, usein salaisesti toimivia terrorismin vastaisia pienempiä yksiköitä. Sen vuoksi erikoisjoukkojen koulutusta lisätään tuntuvasti, samoin psykologisia operaatioita.
Tiedusteluun ja salamurhiin käytettävien miehittämättömien lentokoneiden määrä lähes kaksinkertaistetaan. Tulevaisuudessa 45 prosenttia Yhdysvaltain pitkän kantaman iskukyvystä perustuu miehittämättömiin lentokoneisiin. Sukellusveneistä laukaistavia Trident-ydinohjuksia muutetaan käytettäväksi myös tavanomaisissa hyökkäyksissä, maihinnousuvalmiuksia lisätään ja erikoisjoukkoja koulutetaan paljastamaan ja purkamaan ydinaseita missä tahansa maailmassa. Uusia pitkän kantaman pommikoneita pannaan ostoslistalle. Yhdysvallat pystyy tulevaisuudessa iskemään vihollistensa kimppuun missä tahansa maailmassa tunnin kuluttua siitä, kun päätös on tehty.
Etuvartio Lähi-idästä Pohjois-Kaukasukselle
Suunnitelmassa ei kerrota, missä maissa uudet sodat tullaan käymään, mutta Yhdysvallat pitää uhkana suurta aluetta, joka ulottuu Lähi-idästä Afrikan sarveen, Pohjois-Afrikkaa, Keski- ja Kaakkois-Aasiaa sekä Pohjois-Kaukasusta.
Kylmä sota kesti vuodesta 1946 vuoteen 1991. Pitkä sota saattaa kestää yhtä kauan. Raportin mukaan siihen kytketään aiempaa voimakkaammin mukaan myös Yhdysvaltain liittolaiset, etenkin Britannia, mutta myös Nato. Talkoisiin hälytetään myös ystävällismieliset hallitukset, joiden on parannettava valmiuksiaan kohdata uudet riskit. Puolustusministereiden lisäksi avainasemassa ovat sisäisestä turvallisuudesta vastaavat sisäministerit. Pentagonin mukaan kyseessä on perustavaa laatua oleva muutos, jossa uhkiin vastataan aiempaa laajemmilla ja joustavammilla toimilla. Ja voittaakseen pitkän sodan Yhdysvallat tarvitsee myös muiden maiden apua. Siksi niiden on uudistettava lainsäädäntöään vastaamaan uutta tilannetta.
Halukkaille tulee lisää koalitioita
Kylmän sodan aikaisten pysyvien tukikohtien merkitys vähenee Yhdysvaltain strategiassa. Niitä puretaan ja kapasiteettia siirretään nopeasti liikkuviin yksikköihin, jotka voivat iskeä häiriköiden kimppuun nopeasti missä tahansa. Yhä uusia halukkaiden koalitioita tullaan muodostamaan yhä uusiin sotilasoperaatioihin eri puolilla maapalloa.
Yhdysvaltain puolustusbudjetti tulee ensi vuonna olemaan yli 500 miljardia dollaria. Presidentti Bush esittää siihen seitsemän prosentin lisäystä. Jos esitys menee läpi, Yhdysvaltain puolustusbudjetti on 45 prosenttia suurempi kuin se, minkä Bush peri presidentti Bill Clintonilta vuonna 2001.
Ja sen lisäksi tarvitaan muitakin investointeja. Pentagon haluaa lisätä sekä perinteistä vakoilua että signaalitiedustelua. Myös Naton on parannettava tiedustelukapasiteettiaan ja avaruuden kattavaa tutkavalvontaa on lisättävä. Varsinkin arabian, kiinan ja farsin kielten taitajia on saatava lisää tiedustelukoneiston palvelukseen.
Pentagonin raportti on huolissaan myös sivilisaatioiden välisestä sodasta, joka saattaa johtaa ihmisoikeuksien polkemiseen. Yhdysvaltain vastaus tähän on tietysti se, että Yhdysvallat itse käyttää valtaa myös muissa maissa siihen tapaan kuin Irakissa on jo tehty. Yhdysvaltain on myös jatkossa oltava läsnä sellaisilla alueilla maailmassa, missä se ei ole ollut tapana. Strategian mukaan Yhdysvalloilla on johtava rooli järjestettäessä koko maailman turvallisuutta. Kaikki maailman maat pyritään integroimaan tähän Yhdysvaltain johtamaan rakennelmaan. Ja millään ulkomaisella voimalla ei ole asiaa sanella sitä, mitä kuuluu alueelliseen tai maailmanlaajuiseen turvallisuuspolitiikkaan. Myöskään kilpailevia sotilaallisia voimia Yhdysvallat ei tule hyväksymään.
Yhdysvallat pitää kiinni asemastaan maailman johtavana valtiona. Tämän vahvisti myös presidentti George Bush kansakunnan tilaa käsittelevässä puheessaan 31. tammikuuta. Pitkä sota -asiakirjan kannanotot heijastuivat jo tuohon puheeseen.
Afrikka erityisen huolen kohteena
Uusi strategia merkitsee läheisimmälle liittolaiselle Britannialle entistä tiukempaa sitoutumista Yhdysvaltoihin ilman vaikutusvaltaa. Britannian armeija ja tiedustelupalvelut eivät pitäneet terrorismin vastaisesta sodastakaan. Nyt ne pelkäävät, että jatkuva, pitkä sota on omiaan lietsomaan lisää terrorismia, arvioivat analyytikot Guardian-lehdessä.
Viime viikolla pidettyjen puheiden perusteella Yhdysvallat ja Britannia ovat erityisen huolissaan Afrikan luisumisesta terroristien tukikohdaksi. Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld sanoi maansa lisäävän yhteistyötä Algerian ja muiden Pohjois-Afrikan maiden kanssa, jotta ne voisivat kehittyä terroristeille epämiellyttäväksi alueeksi. Keinoina kyseeseen tulevat Rumsfeldin mukaan myös asekaupat.
Britannian ulkoministeri Jack Straw säesti sanomalla, että terrorismin uhka Afrikasta ja Afrikkaan kasvaa. Suurin ongelma ei ole maanosan sisällä kasvava terrorismi, vaan se, että ulkopuolelta tulevat terroristit käyttävät Afrikkaa tukikohtanaan.
Muissa Nato-maissa Yhdysvaltain strategia on otettu vastaan varovaisen myönteisesti.
Koko maailma taistelukentäksi
Yhdysvalloissa asiaa on arvioitu sekä puolesta että vastaan. Yhden näkemyksen mukaan Yhdysvallat on irtautunut aiemmasta unilateralismistaan ja pyrkii nyt tekemään työtä yhdessä liittolaistensa kanssa. Vastapuolen mukaan strategia jakaa maailman ”meihin ja niihin”, ja pakottaa kaikki osallisiksi globaaliin sotaan riippumatta siitä, katsooko joku olevansa siinä osapuoli ollenkaan. Pitkään sotaan on pakko ottaa kantaa samalla tavalla kuin aiemmin kylmään sotaan.
Yhdysvaltain uusi strategia saattaa törmätä vaikeuksiin myös kansainvälisten sopimusten ja eri maiden suvereeniuden kanssa, siksi selkeästi siinä suuntaudutaan terroristien salamurhiin ulkomailla.
Rauhantutkimuksen professori Paul Rogers Bradfordin yliopistosta arvioi viikko sitten julkaisemassaan kolumnissa Yhdysvaltain muuttavan koko maailman taistelukentäksi. Tästä seuraa ongelmia myös kotirintamalla, koska Yhdysvaltain nykyisille operaatioille tyypillistä on sotilaiden joutuminen pitkiksi ajoiksi pois kauaksi kotoaan perheidensä luota.
Moniin vaihtoehtolehtiin kirjoittava Robert Dreyfuss on luonnehtinut strategiaa todelliseksi uuden vuosisadan amerikkalaiseksi projektiksi, uuskonservatiivien hellimäksi neljänneksi maailmansodaksi ja imperiumin käsikirjoitukseksi. Tällä suunnitelmalla vahvistetaan amerikkalaisten sotilaiden läsnäolo kaikkialla.
– Suunnitelma jättää luonnollisesti huomiotta sen tosiasian, että sotilaallinen voima on väärä vastaus radikaaleja islamisteja vastaan. Kuten Irakin sota on todistanut kaikille muille paitsi kovakalloisimmille uuskonservatiiveille, Yhdysvaltain hyökkäykset muslimimaissa tuottavat enemmän terroristeja kuin tuhoavat heitä.
***
Lisää kirjoittajalta: http://hirvasnoro.blogspot.com
Lähdelinkki: http://www.maailmansivu.fi/uutiset?1198
Ennen kuin suomipoikia ja kenties tyttäriäkin ollaan innolla lähettelemässä uudentyyppisiin "rauhanturvaamisaktioihin" eli kaiketi niihin uusiin "aluepuolustustehtäviin", kannattaa lueskella lisää vaikkapa seuraavistakin suhtkoht sotahulluisuutta kuvaavista linkeistä:
http://www.maailmansivu.fi/uutiset?151
http://www.tompaine.com/articles/2006/03/20/iran_time_to_leak.php
http://www.newyorker.com/fact/content/articles/060417fa_fact
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/04/14/AR2006041401907_pf.html
http://thinkprogress.org/2005/11/16/smears-lies-videotape/
http://www.commondreams.org/views05/1027-22.htm
http://www.opendemocracy.net/globalization-institutions_government/CIA_3169.jsp