Devalvoinnista vielä:

Tai ainakin ne telkkarissa niin toitottavat. Varsinkin kun Eu:n vastaus paikallisen teollisuuden suosimiseen ettei alkuperämaata tartte ilmottaa.

homma ole enää muodissa kirjoitti:

Tai ainakin ne telkkarissa niin toitottavat. Varsinkin kun Eu:n vastaus paikallisen teollisuuden suosimiseen ettei alkuperämaata tartte ilmottaa.

eikä oman maan tuotetta saa erityisesti mainostaa (siis suomalaista suomalaisena). Niistä investoinneista, ei niistä ole mitään hyötyä työllisyyden kannalta elleivät ne kohdistu reaalitalouteen (tavaratalouteen)( vaan finanssiteollisuuteen, kuten nykyisin tapahtuu). Tänä päivänä maailman finanssiteollisuudessa rahaa liikkuu 1345 miljardia euroa / päivä. Luku on 75-kertainen reaalitalouteen verrattuna. Eli se on rahaa, jolla tehdään rahaa spekulatiivisilla voitoilla. Tämä raha ei työllistä. Voitot vain ovat niin suuria ja hetkesssä (napinpainalluksella) voi tienata satumaisia summia, että sijoitukset reaalitalouteen häviävät. Myöskään monista finanssitalouden voitoista ei makseta veroja esim. arvonlisäveroa.
Antautuminen finanssimarkkinoiden edessä merkitsee iskua demokratiaa vastaan. Säännölliset palkankorotukset ja sosiaaliturva ovat mahdollistaneet viimeisten 50 vuoden aikana syntyneen keskiluokkaisen yhteiskunnan, jonka säästöillä finanssimarkkinat tällä hetkellä toimivat. Näiden työntekijöiden säästöt toimivat vakuutuslaitosten, pankkien ja rahastojen raaka-aineena hyökkäyksessä ammattiliittoja ja sosiaalivaltiota vastaan. Ironista, että heidän omat säästönsä toimivat heitä itseään vastaan. Rahastojohtajat ja konsernijohtajat eivät ole ainoita, jotka syyllistyvät työpaikkojen vähentämiseen. Nykyään hyväksytyn linjan mukaisesti kaikki monopoli- ja oligopoliyritykset hävitetään. Yksityistämällä posti- ja puhelinlaitokset, sähkö- ja vesilaitokset, ilmailun ja rautatiet ja vapauttamalla näiden palveluiden kansainvälisen kaupan ja purkamalla kaiken säännöstelyn hallitukset kärjistävät kriisiä, jonka vastaiseen taisteluun ne on valittu.
En tiedä, mihin nykyiset päättäjät tekonsa perustavat, mutta tuskin kukaan uskaltaa ainakaan Ricardon ja Smithin oppeja sanovansa noudatettavan, kun puhe on pääoman liikkuvuudesta yli rajojen ja suhteellisen edun periaatteesta.
Vielä käsitteistä ja niiden painoarvon muuttumisesta. Vielä ennen nykyistä arvomaailmaa
puhuttiin kansan hyvinvoinnista. Nyt puhutaan talouden hyvinvoinnista (ennen suurta Suomen lamaa). Kansantaloudesta ei puhuta mitään. Yritystalous on esillä joka käänteessä, varsinkin kun kyse on pörssiyhtiöistä.
On sanottu, että talouden pitäisi olla väline ei päämäärä.

Jokinen/Espoo kirjoitti:

eikä oman maan tuotetta saa erityisesti mainostaa (siis suomalaista suomalaisena). Niistä investoinneista, ei niistä ole mitään hyötyä työllisyyden kannalta elleivät ne kohdistu reaalitalouteen (tavaratalouteen)( vaan finanssiteollisuuteen, kuten nykyisin tapahtuu). Tänä päivänä maailman finanssiteollisuudessa rahaa liikkuu 1345 miljardia euroa / päivä. Luku on 75-kertainen reaalitalouteen verrattuna. Eli se on rahaa, jolla tehdään rahaa spekulatiivisilla voitoilla. Tämä raha ei työllistä. Voitot vain ovat niin suuria ja hetkesssä (napinpainalluksella) voi tienata satumaisia summia, että sijoitukset reaalitalouteen häviävät. Myöskään monista finanssitalouden voitoista ei makseta veroja esim. arvonlisäveroa.
Antautuminen finanssimarkkinoiden edessä merkitsee iskua demokratiaa vastaan. Säännölliset palkankorotukset ja sosiaaliturva ovat mahdollistaneet viimeisten 50 vuoden aikana syntyneen keskiluokkaisen yhteiskunnan, jonka säästöillä finanssimarkkinat tällä hetkellä toimivat. Näiden työntekijöiden säästöt toimivat vakuutuslaitosten, pankkien ja rahastojen raaka-aineena hyökkäyksessä ammattiliittoja ja sosiaalivaltiota vastaan. Ironista, että heidän omat säästönsä toimivat heitä itseään vastaan. Rahastojohtajat ja konsernijohtajat eivät ole ainoita, jotka syyllistyvät työpaikkojen vähentämiseen. Nykyään hyväksytyn linjan mukaisesti kaikki monopoli- ja oligopoliyritykset hävitetään. Yksityistämällä posti- ja puhelinlaitokset, sähkö- ja vesilaitokset, ilmailun ja rautatiet ja vapauttamalla näiden palveluiden kansainvälisen kaupan ja purkamalla kaiken säännöstelyn hallitukset kärjistävät kriisiä, jonka vastaiseen taisteluun ne on valittu.
En tiedä, mihin nykyiset päättäjät tekonsa perustavat, mutta tuskin kukaan uskaltaa ainakaan Ricardon ja Smithin oppeja sanovansa noudatettavan, kun puhe on pääoman liikkuvuudesta yli rajojen ja suhteellisen edun periaatteesta.
Vielä käsitteistä ja niiden painoarvon muuttumisesta. Vielä ennen nykyistä arvomaailmaa
puhuttiin kansan hyvinvoinnista. Nyt puhutaan talouden hyvinvoinnista (ennen suurta Suomen lamaa). Kansantaloudesta ei puhuta mitään. Yritystalous on esillä joka käänteessä, varsinkin kun kyse on pörssiyhtiöistä.
On sanottu, että talouden pitäisi olla väline ei päämäärä.

Oon ihan samaa mieltä tohon edelliseen.
Kapitalismi oli kyllä ihan kiltisti vielä kun oli olemassa sosialistivaltioita. Nyt on päässyt vasta alkuvauhtiin.
Se kuvio menee kai niin että vaikka työntekijäluokka on mahdollistanut näiden eläkerahastojen olemassaolon, eläkesäästäjät eivät ole osakkeenomistajia. Eli se on näiden rahastojen edun mukaista olla potkimassa työntekijän palkkoja alemmas jotta osakkeenomistajat saavat isomman tuoton. Näin tehden rahastot pudottavat myös säästäjän kuluerästä. Koska jos sä olet maksanyt jollekin pakolliselle rahastolle koko ikäs ja joudut työuran lopussa työttömäks tai sun tulot tipppuu niin sääntöjen mukaan sulle joutuuu maksamaan vähemmän. Ja näin jäljelle jää erotukseksi se raha rahastoon johon ne joille se pitäis maksaa eivät siihen ole oikeutettuja ja tämä raha on nyt osakkeenomistajien käytettävissä (omistuksessa). Siitä nää osinggot irtoaa.
Eli eläkerahastot ovat erinomainen sijoituskohde. Onhan se laissa säädetty pakolliseksi. Järjestelmä vaan tarkoituksella potkii päähän sitten kun olet urasi tehnyt ja kiltisti maksanut rahoja joita et kokonaisuudessa koskaan tule näkemään.