Sijaisuudet voivat kestää 10 vuotta
Miksei Turussa vieläkään arvosteta hoitajia taikka hoitotyötä
Työskentelen Turun kaupungin sairaalan eräällä akuuttiosastolla lähihoitajana. Olen tehnyt pitkää päivää ja sijaisena jo vuoden. Meillä suurin osa työntekijöistä on edelleen sijaisia, teemme lähes poikkeuksetta jotain pitkää sijaisuutta tai avointa virkaa. Mutta kyllä minun mittani tuli täyteen luettuani Åbo Underrättelser lehdestä 12.4. että professori ja geriatri Matti Viitasen mukaan teemme vain 30 prosenttia hoitotyötä päivittäin! Muun osan kuulema olemme kahvilla ja kokouksissa!
Kyllä tuli sellainen olo, että en tiedä miten pääsen tästä yli? Toivon Matti Viitasen hieman tarkentamaan sanomistaan, mitä tällä lausunnollaan todella on tarkoittanut? Anteeksipyyntö olisi paikallaan.
Mielestäni teen hoitotyötä koko päivän potilaitten parissa. Välillä on päiviä jolloin emme pääse koko päivänä syömään, paras on päivä kun pääsemme klo 9.15 aamukahvin jälkeen iltapäivällä kello 14 syömään jotain, siinä samalla raporttia kiireessä kirjoittaen! Teemme tehohoitoja kuten Tyksissäkin, tosin pääasiassa vanhuksille.
Yövuoroissa meitä on lähes 40 potilasta vastaan 2 hoitajaa, aikaa ei tahdo jäädä kuin viisi minuuttia kahville. Olen kuullut että hoivaosastoilla on vain yksi yöhoitaja 40 potilasta kohden. Koko yö on raskasta työtä käänneltäessä todella monisairaita sekavia potilaita. Viime viikkoina on ollut lähes joka päivä puutos jostain vuorosta, parhaimmillaan kahdesta vuorosta saman päivän aikana, vatsataudin kaataessa henkilökuntaa. Sijaishankinta ei ole auttanut asiaa.
Entäpä sitten kun kuuntelin keskustelua vanhushoidosta televisiosta. Keskustelijoina olivat Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Päivi Sillanaukee, peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, omainen Kai Laaksonen ja professori Sirkka-Liisa Kivelä. Uskomatonta puppua päästi suustaan ainakin Päivi Sillanaukee! Väitti ihan sinisin silmin ettei vanhainkodissa tarvita niin paljon hoitajia, koska siellä ei asu sairaita ihmisiä! Uskomatonta!
Työskentelin vanhainkodissa itsekin 15 vuotta jona aikana vanhainkodin asukkaat tulivat yhä monisairaammiksi ja vaikeammiksi hoitaa. Kunta ei pystynyt vastaamaan haasteisiin henkilökunnan lisäämiseksi joten vaihdoin työpaikkaa.
Uskomatonta oli myös Liisa Hyssälän ajatus lähihoitajakoulutuksen alasajosta! Kyllä siinä mennään metsään jos lähihoitajalta ei vaadita mukamas muuta osaamista kuin syöttäminen ja ulkoiluttaminen. Ja vieläpä ulkomailta pitäisi nämä ihmiset sitten ottaa. Samaan hengenvetoon kuitenkin hän oli valmis kuuluttamaan vanhusten arvostusta, että kuinka ulkomailla kunnioitetaan vanhusta. No en tiedä haluanko minä vanhemmilleni ottaa ulkomailta kieltä osaamattoman, kulttuuria tuntemattoman hoitajan?
Meitä on paljon hoitajia jotka teemme sijaisuuksia Turun kaupungilla, mutta emme ole vakinaistettuja. Kuitenkin Turun kaupunginjohtaja peräänkuulutti tässä taannoin ottamaan hoitajia Balttiasta! Jos nyt vakinaistettaisiin edes murto-osa meistä jotka teemme sijaisuuksia, jopa 10 vuotta. Ymmärrän niin että kaupunginjohtaja palkkaisi näitä hoitajia jotka varmaan tulisivat halvemmalla töihin. Minä saan tuntipalkkaa tällä hetkellä 10,74 ja peruspalkkani on 1591,22. Sähkömies saa palkkaa jopa 35 euroa tunnilta. Aikamoinen ero.
Mutta huippu on se, että Turusta ollaan lähdössä opintomatkalle Tsekkiin Prahaan! Lasku on 39 000 euroa, jotka maksetaan terveystoimen määrärahoista! Ja me emme saa palkattua sijaisia, koska on rahasta pula, puhumattakaan että meitä sijaisia vakinaistetaan. Uskomatonta. Eipä ole siis Turun kaupungilla halujakaan edistää työssä jaksamista, saati että joku vielä tulisi sijaiseksi.
Lähihoitaja, työnsä ammattilainen
Miksei Turussa vieläkään arvosteta hoitajia taikka hoitotyötä
Työskentelen Turun kaupungin sairaalan eräällä akuuttiosastolla lähihoitajana. Olen tehnyt pitkää päivää ja sijaisena jo vuoden. Meillä suurin osa työntekijöistä on edelleen sijaisia, teemme lähes poikkeuksetta jotain pitkää sijaisuutta tai avointa virkaa. Mutta kyllä minun mittani tuli täyteen luettuani Åbo Underrättelser lehdestä 12.4. että professori ja geriatri Matti Viitasen mukaan teemme vain 30 prosenttia hoitotyötä päivittäin! Muun osan kuulema olemme kahvilla ja kokouksissa!
Kyllä tuli sellainen olo, että en tiedä miten pääsen tästä yli? Toivon Matti Viitasen hieman tarkentamaan sanomistaan, mitä tällä lausunnollaan todella on tarkoittanut? Anteeksipyyntö olisi paikallaan.
Mielestäni teen hoitotyötä koko päivän potilaitten parissa. Välillä on päiviä jolloin emme pääse koko päivänä syömään, paras on päivä kun pääsemme klo 9.15 aamukahvin jälkeen iltapäivällä kello 14 syömään jotain, siinä samalla raporttia kiireessä kirjoittaen! Teemme tehohoitoja kuten Tyksissäkin, tosin pääasiassa vanhuksille.
Yövuoroissa meitä on lähes 40 potilasta vastaan 2 hoitajaa, aikaa ei tahdo jäädä kuin viisi minuuttia kahville. Olen kuullut että hoivaosastoilla on vain yksi yöhoitaja 40 potilasta kohden. Koko yö on raskasta työtä käänneltäessä todella monisairaita sekavia potilaita. Viime viikkoina on ollut lähes joka päivä puutos jostain vuorosta, parhaimmillaan kahdesta vuorosta saman päivän aikana, vatsataudin kaataessa henkilökuntaa. Sijaishankinta ei ole auttanut asiaa.
Entäpä sitten kun kuuntelin keskustelua vanhushoidosta televisiosta. Keskustelijoina olivat Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Päivi Sillanaukee, peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, omainen Kai Laaksonen ja professori Sirkka-Liisa Kivelä. Uskomatonta puppua päästi suustaan ainakin Päivi Sillanaukee! Väitti ihan sinisin silmin ettei vanhainkodissa tarvita niin paljon hoitajia, koska siellä ei asu sairaita ihmisiä! Uskomatonta!
Työskentelin vanhainkodissa itsekin 15 vuotta jona aikana vanhainkodin asukkaat tulivat yhä monisairaammiksi ja vaikeammiksi hoitaa. Kunta ei pystynyt vastaamaan haasteisiin henkilökunnan lisäämiseksi joten vaihdoin työpaikkaa.
Uskomatonta oli myös Liisa Hyssälän ajatus lähihoitajakoulutuksen alasajosta! Kyllä siinä mennään metsään jos lähihoitajalta ei vaadita mukamas muuta osaamista kuin syöttäminen ja ulkoiluttaminen. Ja vieläpä ulkomailta pitäisi nämä ihmiset sitten ottaa. Samaan hengenvetoon kuitenkin hän oli valmis kuuluttamaan vanhusten arvostusta, että kuinka ulkomailla kunnioitetaan vanhusta. No en tiedä haluanko minä vanhemmilleni ottaa ulkomailta kieltä osaamattoman, kulttuuria tuntemattoman hoitajan?
Meitä on paljon hoitajia jotka teemme sijaisuuksia Turun kaupungilla, mutta emme ole vakinaistettuja. Kuitenkin Turun kaupunginjohtaja peräänkuulutti tässä taannoin ottamaan hoitajia Balttiasta! Jos nyt vakinaistettaisiin edes murto-osa meistä jotka teemme sijaisuuksia, jopa 10 vuotta. Ymmärrän niin että kaupunginjohtaja palkkaisi näitä hoitajia jotka varmaan tulisivat halvemmalla töihin. Minä saan tuntipalkkaa tällä hetkellä 10,74 ja peruspalkkani on 1591,22. Sähkömies saa palkkaa jopa 35 euroa tunnilta. Aikamoinen ero.
Mutta huippu on se, että Turusta ollaan lähdössä opintomatkalle Tsekkiin Prahaan! Lasku on 39 000 euroa, jotka maksetaan terveystoimen määrärahoista! Ja me emme saa palkattua sijaisia, koska on rahasta pula, puhumattakaan että meitä sijaisia vakinaistetaan. Uskomatonta. Eipä ole siis Turun kaupungilla halujakaan edistää työssä jaksamista, saati että joku vielä tulisi sijaiseksi.
Lähihoitaja, työnsä ammattilainen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä maassa on vain 160 geriatrian erikoislääkäriä. Se on väestön rakenteeseen nähden tälläkin hetkellä vähän, puhumattakaan tulevaisuudesta. Onneksi yksi näistä on löytynyt minunkin vanhempieni köyhään asuinkuntaan.
Vanhemmilleni on kotisairaanhoidon piirissä riittänyt yksi perushoitajan (nykyisen lähihoitajan) käynti viikossa. Hänen työnsä on ollut hyvin pitkälti konsultoivaa hoitotyötä: Vanhemmat uskovat huolensa hänelle, ja hän välittää tietoa lääkärille ja lääkäriltä potilaalle.
Kotisairaanhoitaja on säilyttänyt auktoriteettinsa paitsi omastaan myös lääkärin ansiosta. Hän siis mittaa verenpaineet ja verensokerit, annostelee lääkkeet, hoitaa suhteet Kelaan ja lomahoitolaitoksiin. Kaikki hyvin!
Minulla on myöskin sukulainen, joka tekee erittäin kunnioitettavaa työtä vanhempieni eteen. Hänellä on yli kahdenkymmenen vuoden käytännön kokemus hoitoalalta, on mm. hoitanut oman äitinsä hautaan.
Minusta on aivan hyvä, että hän kritisoi tätä hoitomuotoa ja yrittää saada vanhemmilleni laitospaikkaa. Minun auktoriteettini ei siihen riitä. Päinvastoin en ole edes tervetullut kaikinjoin paikkakunnalle, koska epäillään, että minä "kyttäisin" liiaksi.
Totuus lienee jotain tältä väliltä. Omasta mielestäni dementoitunut äitini ei saa sellaista kuntoutusta kuin hänelle kuuluisi, koska lähes liikuntakyvytön isä on itseasiassa se, joka kaipaa tätä symbioosia.
Toisaalta serkku väittää, että isänkin elinikä voisi siitä pidentyä, jos pääsisi laitokseen. Mutta kun sinne ei kumpainenkaan halua, on minusta parempi, että isä huumehörhöissä (geriatrin määräämä lisälääkitys) suuntautuu elävien kanssa elämiseen kuin arkunkantajista huolehtimiseen.
Mitä neuvoisitte tekemään?