Oi suruton, niin varma menossasi. Sä koska nouset synnin unestasi. Jo herää, aikasi on havaita, nyt vielä laupias on Jumala.
Sua herra vielä kutsuu hartahasti. Kaidalle tielle pyytää armahasti, jo liian kauan olet viipynyt, tee kiirein parannus ja joudu nyt.
Kun armonaikasi pois jo sulta kulki, kun Herra taivaan oven kiinni sulki, sun katumukses silloin myöhä on, Vaan vaivas hirmuinen ja loputon.
Oi muista, että olet kuolevainen. Sun että loppuu kohta matkas mainen ja että hurskaat iloon tulevat. Vaan pahat kadotukseen painuvat.
Sun elos on kuin tyhjä tomu, tuoksu. Sun hekumas kuin liukas virran juoksu. Sun kaunistukses multaa maalattu. Sun tavaras kuin savi silattu.
Kuin taru mitätön on sukus suuri. Sun valtas voimas tyhjä varjo juuri. Ah, kaikki taito, toimi, viisaus. Ne katoavat kuin tuulen humaus.
VK 1938
Sua herra vielä kutsuu hartahasti. Kaidalle tielle pyytää armahasti, jo liian kauan olet viipynyt, tee kiirein parannus ja joudu nyt.
Kun armonaikasi pois jo sulta kulki, kun Herra taivaan oven kiinni sulki, sun katumukses silloin myöhä on, Vaan vaivas hirmuinen ja loputon.
Oi muista, että olet kuolevainen. Sun että loppuu kohta matkas mainen ja että hurskaat iloon tulevat. Vaan pahat kadotukseen painuvat.
Sun elos on kuin tyhjä tomu, tuoksu. Sun hekumas kuin liukas virran juoksu. Sun kaunistukses multaa maalattu. Sun tavaras kuin savi silattu.
Kuin taru mitätön on sukus suuri. Sun valtas voimas tyhjä varjo juuri. Ah, kaikki taito, toimi, viisaus. Ne katoavat kuin tuulen humaus.
VK 1938
Vastaukset 7
Vanhimmat
"... herran pelko on viisauden alku", ja tätä rataa.
Te lapset Kuninkaan, nyt riemuin laulakaa.
Yhtykää taivaan kuorohon, mi kiittää Jumalaa.
Ken Herraa tunne ei, se yksin vaikenee.
Kun kansa lauluin, kiitoksin Luojaansa palvelee.
Hän, Herra taivaan, maan, hallitsee luotujaan.
Myös myrsky, meri vaikenee, vain Hänen sanastaan.
Tää suuri Jumala, on Isä ihmisten.
Ja voimallansa meidätkin, vie kotiin taivaaseen.
MAP-lauluja 71
sinne kristittyjen lahkon keskusteluihin. Ei tällä ole mitään mormonismin kanssa tekemistä. Luterilainen virsi mitä se täällä tekee.... nyt kun ollaan niin keskusteluaiheen rajoittamia näissä poorumeissa!
Muuten vastaisin että kyllähän sitä tuota on yritetty... ja pelottelusta sanoisin että joskus sekin tehoo!!! Miksi aina paapoa ihmisiä, sanokaa vaan suoraan!
vuodelta 1938 olevan virsikirjan virsi No: 610 alkuosa. Virren lopussa kyllä puhutaan pelastuksesta. Uudempaan virsikirjan painokseen tuo virsi ei näytä enää mahtuneen.
Minusta tuo virren sanallinen muotoilu on kerrassaan puhutteleva ja ainakin minä joudun noiden sanojen edessä ajattelemaan omaa varsinaista tärkeyttäni. Usein tuppaan yliarvioimaan itseni, vaikka eloni on lopulta "tyhjä tomu tuoksu".
Virren on kirjoittanut ruotsalainen Lasse Lucidor (1638–1674) jolloin luterilainen usko oli Ruotsi-Suomessa vielä oikeastaan alkutaipaleella.
Onko tuo virsi nyt niin luterilainen? Mikä siinä eroaa esimerkiksi MAP kirkon 1600 luvun julistuksesta?
Voisimmeko kuitenkin soveltuvin osin jakaa kokemuksemme ja voimamme yli kirkkorajojen?
Onneksi olemme nyt kuten yleensäkin ainakin puoliksi samaa mieltä. ;)
Turust
"Usein tuppaan yliarvioimaan itseni, vaikka eloni on lopulta "tyhjä tomu tuoksu"."
Missä on kunnioituksesi itseäsi kohtaan, kun noin maanrakoon itsesi pistät? Ei Jumala sinua tyhjäksi tomuksi luonut, vaan Jumalan lapseksi. Muistetaanpa kunnioittaa itseämme Jumalan luomuksena.
Meidän tulee hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme. Tuon todellisuuden tajuamisessa vaan tuppaa olemaan vaikeuksia.
Muistelisin jossakin sanotun "joka itsensä yleentää hänet alennetaan" ja päinvastoin. Käsitän tuon tarkoittavan juuri sitä, että itsetutkiskelun kautta opettelemme tuntemaan itsemme. Jumalan lapseuteenkin käsittäisin sisältyvän ensin ylpeyttä, mutta myös suunnatonta nöyryyttä, sekä ennen muuta rakkautta itseämme ja muita kohtaan.
Turust
Omin voimin ei minusta parempaa ihmistä ole tullut. Sekä tieten että tietämättäni olen syntiä tehnyt. Henki on altis ja liha heikko. Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
Pidä huolta, johdata perille. Ilman Sinua minä en ole mitään. Toki koetan parhaani mukaan rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni. Auta minua, johdata minua hyvään, neuvo minulle tiesi, näytä, miten voin parhaiten palvella sinua.