Oletetaan, että edessäni lautakunnan, joka valitsee stipendiaattia tohtorikoulutukseen, jäsenenä on tilanne:
1. laitoksella 85% henkilökunnasta (100% tohtorikoulutetuista) on miehiä
2. tohtorikoulutettavista nykyisin on 50% naisia, 50% miehiä
3. muodollinen pätevyysvaatimus virkaan on maisteritutkinto.
4. meillä on 3 hakijaa, kaksi naista, yksi mies. Miehellä on muod. pätevyys, työkokemusta toiselta akateemiselta laitokselta, jo julkaistuja tutkimuksia, paras projekti-idea
5. yhdellä naisella on vähän paremmat arvosanat, ei tutkimusta gradun lisäksi, huonompi projekti-ajatus (ts. paljon ylimalkaisempi)
6. yhdellä samantasoiset arvosanat miehen kanssa, ei tutkimusta, vähän parempi projekti-idea kuin toisella naisella. Tämä nainen olisi muuten erittäin "sopiva" valittavaksi, koska hänellä ovat parhaat yhteydet laitokseen ja hänen gradunsa sopisi hyvin erääseen meneillään olevaan tutkimushankkeeseen noin muutoin.
Jos kaikki kolme ehdokasta olisivat miehiä, olisi ilman muuta selvää, että työkokemus, jo osoitettu tutkimustyö gradun lisäksi ja paras projekti-ajatus painaisivat ensiksi mainitun kandidaatin valinnan selkeästi läpi.
Pitäisikö tässä tapauksessa kuitenkin harrastaa positiivista syrjintää, ja tarjota stipendiaatin paikkaa jommalle kummalle naiselle?
(Valintatilanne pohjautuu lähes näin kuvatulla lailla tilanteeseen, jota seurailin tässä... kerron sitten, miten siinä kävi)
1. laitoksella 85% henkilökunnasta (100% tohtorikoulutetuista) on miehiä
2. tohtorikoulutettavista nykyisin on 50% naisia, 50% miehiä
3. muodollinen pätevyysvaatimus virkaan on maisteritutkinto.
4. meillä on 3 hakijaa, kaksi naista, yksi mies. Miehellä on muod. pätevyys, työkokemusta toiselta akateemiselta laitokselta, jo julkaistuja tutkimuksia, paras projekti-idea
5. yhdellä naisella on vähän paremmat arvosanat, ei tutkimusta gradun lisäksi, huonompi projekti-ajatus (ts. paljon ylimalkaisempi)
6. yhdellä samantasoiset arvosanat miehen kanssa, ei tutkimusta, vähän parempi projekti-idea kuin toisella naisella. Tämä nainen olisi muuten erittäin "sopiva" valittavaksi, koska hänellä ovat parhaat yhteydet laitokseen ja hänen gradunsa sopisi hyvin erääseen meneillään olevaan tutkimushankkeeseen noin muutoin.
Jos kaikki kolme ehdokasta olisivat miehiä, olisi ilman muuta selvää, että työkokemus, jo osoitettu tutkimustyö gradun lisäksi ja paras projekti-ajatus painaisivat ensiksi mainitun kandidaatin valinnan selkeästi läpi.
Pitäisikö tässä tapauksessa kuitenkin harrastaa positiivista syrjintää, ja tarjota stipendiaatin paikkaa jommalle kummalle naiselle?
(Valintatilanne pohjautuu lähes näin kuvatulla lailla tilanteeseen, jota seurailin tässä... kerron sitten, miten siinä kävi)
Vastaukset 3
Vanhimmat
viimeksi mainitun naisen. Itsekin kirjoitit, että olisi "sopivin".
Ei kai siinä sitten muuta.
Tai sitten irtisanoisin loputkin, ulkoistasin koko homman ja lentäisin säästyneillä rahoilla Karibialle. Ennen kuin kukaan tajuaisi mitään olisi jo myöhäistä. Lisäksi myisin entiset tutkimustulokset eniten tarjoavalle. Luultavasti Kiinaan. Tämähän on maan tapa.
koska oletusarvo näyttää sitkeästi olevan se, että mies olisi aina pätevämpi ja parempi kuin nainen. Mutta tasapuolisuuden nimissä nainen pitäisi valita, vaikka huonomi(ainakin kuvittellisesti) olisikin. Mies toki voi joskus olla naista parempi, mutta tosielämässä perusoletusta miehen paremmuudesta ei saisi enää sallia. Silloin ei enää tarvitsisi puhua "positiivisesta syrjinnästä"(niinkuin palstalla asiaa kutsutaan)tai kiintiöistä.
...lautakunta (jossa kaksi naisedustajaa, minä ainoana miehenä) valitsi miehen.
syynä eniten formaaleja meriittejä (ts. pelkkä muodollinen pätevyys sinänsä ei ratkaissut, edes tilanteessa, jossa "positiivista syrjintää" olisi voinut ajatella) l. tutkimusta tehtynä gradun lisäksi.
Valinta oli yksimielinen.
Toiselle sijalle minä olin erimielinen, kun olisin valinnut "sopivamman" naisen, kun taas lautakunta toisen naishakijan formaalit meriitit muutoin katsoi painavammiksi. Sopivalla (nais)hakijalla oli tässä tapauksessa suhdeverkkoa jo valmiina.
Muodollinen pätevyys kunnossa kaikilla.