Hän yrittää pääsääntöisesti elämässään noudattaa Raamatussa annettuja sääntöjä.
Aina se ei tietenkään onnistu, syntiä tulee tehtyä. Näitä hän yrittää parhaansa mukaan korjailla pyytää anteeksi rikkomuksiaan joita kohtaan on rikkonut.
Hän käy kirkossa, jumalanpalveluksissa ja hartaustilaisuuksissa.
Hän lukee synniintunnustusta aina sydämestään saakka. Hän uskoo, että on syntinen Jumalan edessä.
Jos on aivan erityistä synninpäästön tarvetta, hän ripittäytyy vaikkapa seurakuntasisarelle välillä näistä vaikeista asioista. Tai, miksei papillekkin, jos tätä joskus näkee.
Elämä kuluu, ja hän luottaa Jumalan armoon kohdallansa. Jeesus on hänenkin syntinsä sovittanut, niin saa uskoa. Ja ihmisten kautta on syntinsä anteeksi saanut kuulla, ei suoraan Jumalalta.
Aika tavallisen oloinen harras luterilainen ihminen? Pyrkii tekemään hyvää, mutta tietää ja myöntää että aina ei onnistu. Ja että Jumalan armo on vajavaisia ihmisiä varten.
Niin, kertokaa, pääseekö hän taivaaseen?
Aina se ei tietenkään onnistu, syntiä tulee tehtyä. Näitä hän yrittää parhaansa mukaan korjailla pyytää anteeksi rikkomuksiaan joita kohtaan on rikkonut.
Hän käy kirkossa, jumalanpalveluksissa ja hartaustilaisuuksissa.
Hän lukee synniintunnustusta aina sydämestään saakka. Hän uskoo, että on syntinen Jumalan edessä.
Jos on aivan erityistä synninpäästön tarvetta, hän ripittäytyy vaikkapa seurakuntasisarelle välillä näistä vaikeista asioista. Tai, miksei papillekkin, jos tätä joskus näkee.
Elämä kuluu, ja hän luottaa Jumalan armoon kohdallansa. Jeesus on hänenkin syntinsä sovittanut, niin saa uskoa. Ja ihmisten kautta on syntinsä anteeksi saanut kuulla, ei suoraan Jumalalta.
Aika tavallisen oloinen harras luterilainen ihminen? Pyrkii tekemään hyvää, mutta tietää ja myöntää että aina ei onnistu. Ja että Jumalan armo on vajavaisia ihmisiä varten.
Niin, kertokaa, pääseekö hän taivaaseen?
Vastaukset 28
Vanhimmat
...vertaus Rikkaasta miehestä, joka oli täyttänyt kaikki vanhan testamentin ja muut uskonnolliset määräykset aivan lapsuudestaan asti. Oliko hän Jumalalle kelvollinen?
Ei, sillä hänen, joka oli hyvin elänyt, olisi täytynyt tehdä epäuskosta parannus ja luopua hengellisestä omaisuudestaan, jonka oli hyvällä elämällään ansainnut. Mutta se oli hänelle mahdottomampaa kuin kamelin käydä neulansilmän lävitse. Ja hän meni murheellisena pois.
Tarkoittamani "hän" ei ole elänyt omasta mielestään mitenkään erityisen hyvin, niinkuin se rikas mies oli elänyt.
"Hän" päinvastoin tunnustaa itselleen, että Jumalan tahtoa vastaan on tullut rikottua, mutta hän uskoo Jeesuksen nämä rikkomukset sovittaneen.
Pääseekö hän sitten taivaaseen? Ei omavanhurskaana, vaan Jeeskuskeen uskovana.
Riippuu siitä, keneltä kysyt.
Raamatun lupausten mukaan kyllä, vanhoillislestadiolaisten mielestä ei.
Jos hänen synnit ovat anteeksi, hän pääsee taivaaseen.
Jos ei ole, hän ei pääse taivaaseen. Kysytään vain tätä
yhtä asiaa, ei sitä, mitä hän on tehnyt, miten elänyt ja
kuinka hurskas jne. ollut. Viimeisellä tuomiolla avataan elämän
kirja ja jos hänen nimensä on siellä, hän pääsee taivaaseen.
"Synnit pitää olla anteeksi" Niinpä tällä "hänelläkin" pitää olla synnit anteeksi.
Jeesushan on sovittanut Raamatun mukaan kaikkien ihmisten kaikki synnit. Ehdoitta. Ja tämä koskee siis koko ihmiskuntaa.
Niinpä kyse onkin "hänen" uskostaan. Uskooko hän siis kaikki syntinsä anteeksiannetuiksi? Jos uskoa jeesuksen sovitustyöhön riittää, asia on "hänen" kohdalta kunnossa.
Ymmärsinkö Jupe sinut nyt oikein?
... kuin Matteuksen 25. luvun loppupuolella lukee?
"Jeesushan on sovittanut Raamatun mukaan kaikkien ihmisten kaikki synnit. Ehdoitta."
Paitsi tietenkin sitä ehtoa että pitää olla oikea usko. Oikeaa uskoa ei voi itse hankkia vaan sen antaa Jumala, joka ei kuitenkaan anna sitä jos ei etsi. Oikean uskon etsinnässä ei saa vahingossa etsiä sitä väärien uskojen joukosta, jotka tietää vääriksi sitten kun on saanut oikean uskon.
Jos nyt oikein pipliani muistan, niin Jeesus kyllä puhui maallisesta rikkaudesta. Tämä "hengellinen" taisi olla vl:lle veruke olla jakamatta omaa maallista hyväänsä. Älä tee omia tulkintojasi, vaan mene suosiolla antamaan omaisuutesi köyhille, ja kulje sitten ahtaasta portista...Jos kerran olet Raamattuun uskovinasi!
...köyhille. Muutenhan olet oman tulkintasi mukaan Jumalan valtakunnan ulkopuolella.
Tuo kameli ja neulansilmävertaus koskee maallista rikkautta. Raamatussa kehotetaan jakamaan omaisuus köyhille. Ei hengellistä omaisuutta, vaan maallinen. Tämä on ollut läpi vuosituhanten skisma kristittyjen keskuudessa, lestadiolaiset luistavat tästä kohdasta puhumalla hengellisestä omaisuudesta.
Näin ollen, varakas ihminen asuntovaunuineen ja omakotitaloineen ei varmaankaan neulansilmän läpi pääsisi. Ei auta vaikka olisi kuinka lapsenuskossa tai lestadiolainen, mutta jos olet varakas etkä auta köyhiä niin...
...niin tuo kohta, jossa sanotaan että hän uskoo Jeesuksen kautta syntiensä olevan anteeksi annetut, riittää yksinään siihen.
Nuo muut kohdat nyt eivät ole mitenkään haitaksi, varmaankaan.
Pääsee tietysti. Kaikkihan sinne pääsee,ajallaan.
Vastaus löytyy Raamatusta:
Joh. 3:14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Kertomus kuulosti vähän siltä, että ihminen pyrkii elämään mahdollisimman kiltisti, mutta koska ei tähän pystyy paikkailee sitten vähän Jumalan armolla sieltä täältä.
Eiköhän se kaikki kuitenkin pitäisi alkaa siitä, että ihminen tuntee olevansa syntinen ja kaikessa viallinen. Ja kun ihminen on riisuttu kaikesta omasta, niin sitten voi uskon avulla ottaa vastaan Jumalan armon. Usko sitten kyllä vaikuttaa myös hyviä tekoja, mutta se ei ole teoista, mistä se kaikki alkaa, vaan uskosta. Yllä ollut kertomus alkoi nimenomaan teoista, eli siitä miten tämä ihminen nyt on aika kiltti ihminen. Eli tarina kuulosti vähän ns. omalta vanhurskaudelta.
Mutta minä en tietysti ole mikään määrittäjä sille kuka pääse taivaaseen ja kuka ei. Jumala yksin määrää.
"Yllä ollut kertomus alkoi nimenomaan teoista, eli siitä miten tämä ihminen nyt on aika kiltti ihminen. Eli tarina kuulosti vähän ns. omalta vanhurskaudelta. "
ei, vaan tarkoitin sellaista perusharrasta luterilaista, joka ei luule itsestään liikoja Jumalan edessä. Nämä omavanhurskaat Raamattu kyllä tuomitsee ja jyrkasti.
Miten syvä tämän "oman huonouden" tunteminen sitten pitääkään olla, että Jumalalle kelpaa? Kuka sen osaa sanoa?
on rukoilla, että Jumala johtaisi oikealle tielle, jos se tie, jolla on, on vaivaan vievä.. jokaiselle hyvä rukous tuo.. Parannus tapahtuu sillai, että ottaa sen synninpäästön vastaan, jossa annetaan kerralla kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.. mitään muuta ei sielunvihollinen pelkää.. Raamatussahan on vertaus, kun kaikki muut surmanenkeli vei paitsi ne, joiden oven pihtipielet oli verellä merkityt.
Jos sillä perushartaalla luterilaisella on elävä usko, niin sitten pääsee taivaaseen, vaikka ei olisi elämänsä aikana tavannut ainoatakaan lestadiolaista. Jos sitä ajoit takaa kysymyksellä?
Miksi muuten aloit kertomuksen tämän henkilön teoista, jos se ei kerran ollut perusta?
Ei sille oman huonouden tuntemiselle varmaan ole muuta mittaa kuin se, että ihminen tuntee, ettei itse pysty tekemään oman autuudensa eteen omasta voimastaan mitään. Kun on tullut hengessä köyhäksi, niin Jumala voi täyttää ja auttaa. Mutta tunnetasolla se ilmenee eri ihmisillä eri tavalla.
vanhoillislestadiolaisilta, vaan kaikilta herätysliikkeiden edustajilta joita täällä toivottavasti on.
Että pääseekö tällainen "hän" -aika tavallinen Raamattuun uskoja ja luterilaisen kirkon jäsen- taivaaseen.
Hyvien tekojen kauttahan taivaaseen ei pääse. Se on ihan selviö, kyllä siitä Raamatussa sen verran selvästi varoitetaan.
Eli tarkoitus oli kysyä herätysliikkeisiin kuulumattoman luterilaisen autuuden mahdollisuuksista? No, ei herätysliikkeisiin kuuluminen ole mikään pakko eikä autuuden ehto. Jos ihmisellä on Jumalan antama (ei siis ihmisen itse ottama) usko, niin silloin ihminen on autuas ja pääsee taivaaseen riippumatta siitä kuuluiko johonkin liikkeeseen tai ei.
Tämä Jumalan antama usko on elävä. On valitettavasti kuitenkin olemassa myös kuollutta uskoa, joka ei ole Jumalan antama, ja joka ei pelasta. Siksi kaikki, jotka sanovat uskovansa, eivät oikeasti ole uskovaisia, eivätkä kuolleessa uskossa olevat pääse taivaaseen. Ei ole kuitenkaan ihmisen asia alkaa osoitella sormella ja päättää kenellä on elävä usko ja kenellä kuollut. Voisi tulla vääriä tuomioita, koska Jumala yksin on tuomari ja näkee sydämiin.
En muuten ole vanhoillislestadiolainen vaan esikoislestadiolainen.
Pääseekö VL mielestäsi taivaaseen? Heidän mielestäänhän sinä et pääse. Miten on?
Jos rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään kuten Jeesus kehottaa tekemään, niin kyllä siinä koettaa keksiä vaikka mitkä porsaanreiät, että voisi sanoa toiselle, että kyllä hän - rakas lähimmäinen - pääsee, ja suhtautuu toisen vikoihin yhtä armeliaasti kuin omiinsa. Omien syntiensä suhteenhan moni on lähes sokea.
"Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan", sanoo Jeesus.
Millaista uskoa on sitten elävä usko? Se lienee sitä, että uskon hedelmät ovat oikeasti olemassa.
Olisiko se myös sellaista, missä ihmisen omatunto on toimiva, eli se reagoi, kun ihminen on rikkonut Jumalan sanaa vastaan?
Vai olisiko se jotain muutakin?
Minä en ole tuomari sen paremmin vanhoillislestadiolaisten kuin kenenkään muun osalta. Jos joku sanoo uskovansa, että Jeesus Kristus on sovittanut hänen syntinsä, niin ei ole minun tehtäväni riistää sitä uskoa tuomitsemalla. Vaikka tosin varmasti on niin, että eivät kaikki, jotka näin sanovat ole oikeasti Jumalan lapsia, koska se voi olla itse aikaansaatua omaa uskoa, eikä Jumalan antamaa uskoa. Uskoa on kuollutta ja elävää, ja vain elävällä Jumalan antamalla uskolla voidaan ottaa vastaan Jumalan armo.
Kukaan ihminen ei kuitenkaan erehtymättömästi voi sanoa, onko toisella elävä usko vai kuollut usko. Jumala yksin on vanhurskas tuomari ja Jumala yksin näkee sydämeen. Jos joku sitten ottaa tämän vanhurskaan tuomarin vasaran omiin tomusta luotuihin käsiinsä ja luulee voivansa tuomita toisia, niin se on synti.
Ja sitten itse kysymykseen: Uskon, että on mahdollista, että myös vanhoillisten joukossa on Jumalan lapsia. Jumala kuitenkin loppujen lopuksi on tässäkin asiassa tuomari.
Jo vain...
Elävä usko on ennen kaikkea se usko, jonka Jumala antaa, siis sellainen jonka vaikuttaa Jumalan elävä Pyhä Henki. Kuolleen uskon taas vaikuttavat ihmisen omat ajatukset, tiedot ja tunteet. Mutta koska tämä elämän Henki on näkymätön, on vähän vaikea erehtymättömästi sanoa, kenellä se on ja kenellä ei.
Kuitenkin on tuntomerkkejä. Niin kuin edellä mainitsit, niin sen tuntomerkki on se, että elävästä uskosta syntyy uskon hedelmiä. Raamatussa luetellaan Hengen hedelmiä (Gal. 5) ja sitten siellä myös sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut.
Ja kyllä sekin on yksi tuntomerkki, että omatunto toimii, eli että Kristuksen kärsiminen ja kuolema on elävästi mielessä.
Niin, ja sitten on vielä sellainenkin, että elävän uskon omaava elää armosta, ei teoista, vaikka niitä uskon hedelmänä syntyykin. Mutta elävän uskon omaava ei perusta niiden päälle. Tällaisen ihmisen autuus ei ole siinä onko nyt varmasti seurannut kaikki kristillisyyden neuvoja ja Raamatun opetuksia, onko rukoillut tarpeeksi, onko lukenut tarpeeksi Jumalan sanaa, tietääkö tarpeeksi, onko tunnustanut kaikki syntinsä rippi-isälle, onko käynyt usein ehtoollisella jne. Ei, elävässä uskossa oleva uskoo itsensä armosta autuaaksi, ei tekojensa tähden.
jos tällainen elävän uskon omistaja löytää itsensä kerta toisensa jälkeen maallistuneen kirkon penkistä, missä pappikaan ei usko Jumalaan (näinkin on kuulemma Suomessakin ollut!) niin kyllä hän alkaa etsiä itselleen sopivampaa viiteryhmää, juuri herätysliikkeistä. Kysymykseni olikin teoreettinen.
Käytännössä siis elävän uskon -Jumalalta lahjana saadun- omistava tuskin löytää tarpeeksi läheistä hengellistä elämää suomalaisesta luterilaisesta kirkosta.
Mikäli,, kutenasnoit pyytää anteeksi, ja anteeksisaarnaava on enneuskonut jumalan lapsi,, sekä pappi myös,, lapsenomaisesti uskomassa niin tokkiinsa hän pääsee!
Mutta jos tarkoitat että hän on tavallinen Lutherilainen joka omilla töillään katumuksellaan hartaudellaan ym: erittää ansaita autuuden niin valitettavasti se ei hänellekään riitä nostamaan ,herraa vastaan tuuliin ja pilviin tuomiopäivänä.
päässee?
vai?
siis jos ei sorru omavanhurskauteen, ja se pappikin uskoo oikealla tavalla Jumalaan?
Kun se taivaaseen pääsy ei vaan ole meidän käsissämme... Jättäkäämme päätöksen teon sille, jolla valta siihen on.