Kalashnikov

No mitä itse kyseistä Sakon pyssykkää käsittelin, niin hyvin pelas. Tosin perus kuuskakkonen oli vähän yksinkertaisempi ja "helpompi", mutta onhan 95 paljo seksikkääpi äänenvaimentimineen ja optisine tähtäimineen.

...piippujen sisäkromausta?

Venäläiset olivat asian jo opiskelleet, kuinka monet erehdyksen kautta -en tiedä, mutta alussa rautpohjalaisten käyttämä kromi oli liian "isänmaallista": Pyrki menemään kohti vihollista eli piipun suuta.

Sittemmin ongelmat hoidettiin pois. "Kertakäyttöisyydestä" en ole ennen kuullutkaan?

Valmetin rynkyt ovat käsittääkseni laatutuotteen maineessa AK-47 -versioiden joukossa.

Niinpä niin... on ihan puhdas vahinko että Sturmgewehr kehitettiin neljä vuotta aikaisemmin kuin ak ja ehti olla laajassa sarjatuotannossa ja laajasti sotajoukkojenkin käytössä... mutta siitä huolimatta Kalashnikov ei ollut kuullutkaan tai nähnytkään kyseistä vekotinta.

Sgt/mp44 oli kaikesta huolimatta maailman ensimmäinen rynnäkkökivääri konseptin ase ja ko. konseptin luoja.

jurppeli kirjoitti:

Niinpä niin... on ihan puhdas vahinko että Sturmgewehr kehitettiin neljä vuotta aikaisemmin kuin ak ja ehti olla laajassa sarjatuotannossa ja laajasti sotajoukkojenkin käytössä... mutta siitä huolimatta Kalashnikov ei ollut kuullutkaan tai nähnytkään kyseistä vekotinta.

Sgt/mp44 oli kaikesta huolimatta maailman ensimmäinen rynnäkkökivääri konseptin ase ja ko. konseptin luoja.

Stg ei ollut ensimmäinen rynnäkkökivääri. Nimitys ei tee sitä ensimmäiseksi saman konseptin aseeksi. Vastaavia konstruktioita oli ollut aikaisemminkin mm. venäläisten, italialaisten ja japanilaisten toimesta.

AK-47 ja Stg-44 ovat molemmat kaasupaineella toimivia ja lyhennettyä kivääripatruunaa ampuvia aseita. Nuo yhtäläisyydet eivät tee toisesta toisen kopiota.

Kalashnikovin kehittely alkoi jo sodan aikana ja alunperin se oli konepistooli. Unohdit senkin tosiasian, että ensiksi kehitetään prototyyppejä. Mitään asetta ei saada käyttöön ilman runsasta testaamista ja kehittelyä.

UPDATE_6873425 kirjoitti:

Stg ei ollut ensimmäinen rynnäkkökivääri. Nimitys ei tee sitä ensimmäiseksi saman konseptin aseeksi. Vastaavia konstruktioita oli ollut aikaisemminkin mm. venäläisten, italialaisten ja japanilaisten toimesta.

AK-47 ja Stg-44 ovat molemmat kaasupaineella toimivia ja lyhennettyä kivääripatruunaa ampuvia aseita. Nuo yhtäläisyydet eivät tee toisesta toisen kopiota.

Kalashnikovin kehittely alkoi jo sodan aikana ja alunperin se oli konepistooli. Unohdit senkin tosiasian, että ensiksi kehitetään prototyyppejä. Mitään asetta ei saada käyttöön ilman runsasta testaamista ja kehittelyä.

"Sturmgewehr 44 (StG44, MP 44/43) on Hugo Schmeisserin suunnittelema rynnäkkökivääri, alun perin nimeltään MP43, joka sai Adolf Hitlerin käskystä 6. huhtikuuta 1944 nimen MP44 ja samaisen vuoden heinäkuussa siitä tuli Sturmgewehr 44 (rynnäkkökivääri), StG44.

StG44:n koneisto on varsin helppokäyttöinen ja luotettava, ja mm. AK-47-rynnäkkökivääri perustuu samankaltaiseen kaasumäntäkoneistoon. Aseiden sulku- ja laukaisukoneistot sen sijaan poikkeavat toisistaan merkittävästi."

http://fi.wikipedia.org/wiki/StG44

Eroa on siis laukaisu-koneistossa mm. ja varmaankin valmistustekniikan vaatimia erilaisia ratkaisuja?

Ja wikinät pois. Asiaan:

" Aito Rynnäkkökivääri St.G (Sturgewehr)44

Tehokas kantomatka: n. 400 metriä
Teoreettinen tulinopeus: 500 laukausta / minuutissa
Luodin lähtönopeus: 680 m/s
kaliiberi: 7.92×33 mm (7.92mm Kurz)
Paino: 5,22 kiloa

Tiesitkö: St.G 44 otettiin käyttöön Saksassa sodan lopussa korvaamaan jalkaväkiryhmän kivääriä, konepistoolia ja pikakivääriä. Sillä voitiin ampua sekä kerta- että sarjatulta ja sen lippaaseen mahtui 30 patruunaa; teoreettinen tulinopeus oli 500 laukausta minuutissa. Sen tärkein ja mielenkiintoisin ominaisuus oli 7,92 mm:n lyhyt patruuna, joka painoi vain 2/3 aikaisemmasta 7,92 mm:n kiväärin patruunasta, mutta lähtönopeuden ollessa 700 m/s se oli tehokas aina 400 metriin asti. Rynnäkkökivääriä valmistivat Haenel, Mauser ja Erma, joilla oli aseen osia varten seitsemän alihankkijaa. Helmikuussa 1944 tuotanto oli lisätty 5000 kivääriksi kuukaudessa. Sodan lopuun mennessä aseen eri versioita oli ehditty valmistaa yli 400 000 kappaletta. St.G 44 painoi 5,2 kg ja sen kokonaispituus oli 94 cm. "

http://wiki.callofduty.fi/doku.php/saksalaisten_aseistus

Ja aseista kun on kyse, viimeinen sana kuuluu P.T.Kekkoselle, kuten aina:

"Keskipitkän sotilaspatruunan idea on tosi-wanha: Sveitsiläinen ballistikko-professori F.B. HEBLER ja böömiläinen asesuunnittelija KAREL KRNKA (lausutaan: "krinka", eikä ole näppäilyvirhe) olivat kehitelleet 2/3-pituista patruunaa ja kevyttä sotilaskivääriä jo vuonna 1892, mutta arvata voi, etteivät kapitulantti-piirit olleet kiinnostuneita. (Innovatiiviset luutnantithan jäävät eläkkeelle enintään majureina: Kenraalikuntaan ylenevät älyllisesti tasan keskinkertaiset kapiaiset. Ammoin oli poikkeuksia, kuten AXEL F. AIRO, mutta poikkeukset vain vahvistavat säännön). Joidenkin "Miniatyyrikiväärin" prototyyppien kaliberi oli vain 5 mm (SIC !). Hebler ja Krnka kehittelivät yhteistyössä lukuisia keksintöjä, muunmuassa 8 kilometriin asti kantavan putkiluodin jo toistasataa vuotta sitten, mutta heidän huikeimpia ideoitaan ei ole toteutettu laajemmalti vieläkään.

Venäläinen VLADIMIR G. FJODOROV (nimi on kirjoitettu kuten se lausutaan) ennakoi 1920-luvulla kirjoituksissaan jo toisen sukupolven rynnärinpatruunan tulemista: "Tulevaisen Avtomatin patrona voi olla viidenneksen verran nykyistä avtomatin patronaa lyhyempi, kalibjeriltansa nykyisenlainen, tai ehkäpä pienempikin". Fjodorovin tarkoittama "avtomaatti" tarkoittaa vennäänkielessä yhä rynnäkkökivääriä. (Konepistoolia PPS-43 esittelevissä opetustauluissa tosin mainitaan senkin tyypiksi "Avtomat" ja sulkumerkeissä "Pistoljet Pulemjot", mutta mokaus jäi ainutkertaiseksi). Venäjällä oli samaisen V.G. Fjodorovin suunnittelemaa, KAIKKI rynnäkkökiväärin tunnusmerkit täyttävää asetta sarjavalmistettu jo vuodesta 1916 alkaen.

Tunnusmerkit ovat: Automaattilataus lippaasta, kerta- ja sarjatulivaihdin, sekä yleisesti käytettävää jalkaväkipatruunaa pienikokoisempi/ lyhyempihylsyinen/ miedommin ladattu patruuna, ja ehkä pienempi kaliberi. Fjodorov "ABTOMAT obr. 1916-g:n" patruuna oli japanilainen 6.5 x 50 mm puolilaippahylsyinen ARISAKA-patruuna, ladattuna hieman tavanomaista pienemmällä ruutimäärällä, ettei sarjatulen rekyyli nostaisi liian luodikkomaisesti muotoillun aseen piippua "na njebom", eli taivaita kohti. Jappi-patruuna omaksuttiin, koska 7.62 mm MOSIN-patruunan hylsylaippa tuppasi takertelemaan syötössä 25 patruunan lippaasta, ja ainoa tuolloin käytetty vakioluoti (9.65-grammainen "Ljohkaja Pulja obr. 1908 g.") oli toivottoman huonokäyntinen; kerrassa kelvoton tarkka-ampujan aseeseen, joksi Fjodorov ABTOMATinsa aikoi.

Rynnäreitä jaettiinkin valio-yksiköille, kuten "Proletaari- Snaiper-Divisioonan Moskovan Rykmentille", joka vastasi neuvostohallituksen turvallisuudesta, kun Moskovasta tuli maan pääkaupunki. Avtomateja jaeltiin myös suomalaisista punikeista koostuville hiihtojoukoille Itä-Karjalan separatisteja ja heitä auttaneita suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja vastaan taisteltaessa. (Huomioitakoon, ettei nimitys "punikki" ole pilkkanimi, vaan vuoden 1918 suomalaisten punapakolaisten itselleen antama KUNNIAnimitys, jota käytettiin mm. suomenkielisissä kirjoissa ja lehdissä aina neuvostokauden dramaattiseen loppuun saakka, ja sittemminkin Venäjällä - eikä milloinkaan halvuksuvassa merkityksessä).

Arisakankin hylsyssä oli senttimetrin verran liikaa pituutta, ja Heblerin & Krnkan yli 30 vuoden takaiset kehitelmät hyvin tuntevana tohti Fjodorov ehdottaa kaliberin pienentämistä ehkä jopa millimetrin verran alkuperäisestä 6.5 mm:stä - jo 1920-luvun lopulla, mikä merkille pantakoon ! Nykyisen 5.45 x 40 mm M 74-patruunan siemenet pantiin itämään siis 70 vuotta sitten ! Käytännölliset syyt pakottivat kuitenkin 7.62 x 39 mm patruunan suunnittelijat, JELISAROVin ja SJEMINin, pysyttelemään totutulla linjalla joka suhteessa: Neuvostojen Maassa tarkoitti "totuttu linja" ulkomaalaisten keksintöjen kopioimista ja pysyttäytymistä jo olemassaolevissa ratkaisuissa, jos mahdollista.

Etenkään sota-aikana ei ollut suotavaa astua kehityksen tielle yrityksen ja erehdyksen periaatteella, koska STALINin valtakunnassa pieninkin hairahdus katsottiin "sabotaashiksi", joka maksoi hengen. (Rähmä-Suomessa on puolestaan oikeassa oleminen rangaistava teko, josta langetettu nappituomio on pantava täytäntöön itsepalvelu-systeemillä. Emme siis olisi oikeutettuja arvostelemaan sanallakaan Kolmatta Valtakuntaa, Stalinin Venäjää, tai vuoden 1973 Kirkastuspäivän jälkeistä Chileä, koska oma "pahoinvointivaltiomme" on PALJONKIN sadistisempi syntyperäisiä alamaisiaan kohtaan. Empatia kohdistuu muukalaisiin, eikä tuota rajallista luonnonvaraa riitä "arjalaisille").

Rynnäkkökiväärin idea oli siis omaperäinen, mutta 7.62 mm patruuna oli teollisuusvakoilun saalista, ja keksintönä vanhempi kuin yleensä tiedetään. Saksassa se oli jo "vanhentuneena hylätty" tuotantopoliittisista syistä. Tuskin koskaan tulee julki sen hurjanrohkean KOMINTERNin agentin henkilöys, joka toimitti GeCo:n 7.75 x 39.5 mm kokeilupatruunoita ja niitä koskevia tietoja Neuvostojen Maan patruunasuunnittelijoiden tutkittaviksi ja kopioitaviksi. Salakuljetus oli tapahtunut ennen vuoden 1938 päättymistä, koska venäläisen "KALASHNIKOV-patruunan" kokonaispituus on samat 55 millimetriä kuin alkuperäisimmän M -34/35 GeCo-patruunankin. Yhtäläisyydet ovat liian moninaiset, ollakseen pelkästään yhteensattumien satoa...

Asehistorioitsija HANS-DIETER GÖTZin mukaan voitaisiin GeCo:n patruunoita ampua M-43 venäläispatruunoille pesitetyillä aseilla ja Kalashnikovin patruunoita Vollmer MKb 35:n prototyypeillä, koska patruunain kaikki mitat ovat tasan samanlaiset - mukaanlukien luodin läpimitta 7.90 mm plusmiinus 0.02 mm. 7.75 mm oli MKb 35:n piipun porauskaliberi. Heinrich Vollmer otaksui venäläisrihlausta matalamman kuurnituksen riittävän kevytluotista rynnärinpatruunaa ammuttaessa. Piippujen rihlaukseen kokeiltiin "tuurnausta" (= ns. "nappirihlaus") sekä APPEL-menetelmää (= kylmätaonta), joilla arveltiin saatavan aikaan vain matalia rihloja. Kokemus osoitti kuitenkin myös syviä rihloja syntyvän noilla massatuotantomenetelmillä.

Patruunan ammuspaino oli 9 grammaa ja luodin nimellinen lähtönopeus hieman yli 700 m/s (V25 = 695 m/s). Luoti oli vielä lyijytäytteinen. Vuoden 1938 lopulla pidennettiin GeCo-patruuna 58 mm:n mittaan, mutta kilpailu suuren POLTE-konsernin kanssa oli jo hävitty. Lopullisen saksalaisen rk-patruunan suunnittelivat Polten Magdeburgin tehtaan konstruktöörit. 7.9 x 33 mm patruuna oli niin käytännönläheinen, kuin lyhyt erikoispatruuna voi suinkin olla: Hylsy oli lyhennetty 7.9 x 57 mm patruunan M 1888 hylsystä, eli se oli kannan ja ulosvetimen uran osalta "standardi-kamaa". Jokseenkin jokaisella patruunalataamolla ja hylsyntuottajalla oli valmis kalusto, ja ehkä jopa puolen vuosisadan kokemus "komissiohylsyn" valmistuksesta.

Myöskin luotien ja piipunreikien läpimitat olivat totuttua kokoa, eli investointitarpeet jäivät vähäisiksi rk:n luotien ja piippujen tuotannon käynnistyessä pätkittäin aikavälillä 1941 - 43. Nimityksen "rynnäkkökivääri" (Sturmgewehr) keksi itse Der Führer, joka oli tuottelias uudissanojen seppä: Jokainen hänen lähin alaisensa sai lempinimen, joista hauskin oli JOSEF GOEBBELSin kutsumanimi "Kurttu-Germaani". Poliittisesti kenties epäkorrekti on venäläisten köllinimi "Räme-Elukat" (Sumpftieren). Führerillä olisi ollut taipumuksia mainonta-alalle, mutta politiikka tuhosi monipuolisesti lahjakkaan sotaveteraanin. Niinhän käy useinkin: Valta turmelee valturin..! (Führer oli, sivumennen sanoen, tunnetun historian ainoa merkittävä valtionpäämies, joka oli lähtöisin Yhteisestä Kansasta, eikä yläluokasta. Tämä fakta selittänee vallan "nousemisen päähän..?")."

http://guns.connect.fi/gow/kysvast9.html

Lyhyt "Kalashnikov-patruuna" ei siis ollut uutuus edes MS.2:n aikana, ja konepistoolin lähitaistelu-ominaisuuksien yhdistäminen kiväärin käyttömahdollisuuksiin ammunta-matkoilla oli sodan yhteinen opetus kaikille.

Ei voi silti kuin ihmetellä kiihkoa kiistää Sturmgevähr-44:n esikoisoikeus AK-versioihin verrattuna.

Konepistooli, eli rintamakelpoinen mukana kevyesti kulkeva "kuularuisku" oli saksalainen innovaatio MS.1:stä (Maailmansota, versio 1).

"Sturmabteilung" -taktiikka oli Saksan vastaus pysähtyneeseen juoksuhautasotaan: kierretään vihollisen kaivantojen ja korsujen taakse, heitetään kranaatit ja roiskitaan koopeellä.

StG44 osallistui MS-2:een, AK-47 ei. Sturmgewähr on siis ensimmäinen.

Semjon_Kotko kirjoitti:

"Sturmgewehr 44 (StG44, MP 44/43) on Hugo Schmeisserin suunnittelema rynnäkkökivääri, alun perin nimeltään MP43, joka sai Adolf Hitlerin käskystä 6. huhtikuuta 1944 nimen MP44 ja samaisen vuoden heinäkuussa siitä tuli Sturmgewehr 44 (rynnäkkökivääri), StG44.

StG44:n koneisto on varsin helppokäyttöinen ja luotettava, ja mm. AK-47-rynnäkkökivääri perustuu samankaltaiseen kaasumäntäkoneistoon. Aseiden sulku- ja laukaisukoneistot sen sijaan poikkeavat toisistaan merkittävästi."

http://fi.wikipedia.org/wiki/StG44

Eroa on siis laukaisu-koneistossa mm. ja varmaankin valmistustekniikan vaatimia erilaisia ratkaisuja?

Ja wikinät pois. Asiaan:

" Aito Rynnäkkökivääri St.G (Sturgewehr)44

Tehokas kantomatka: n. 400 metriä
Teoreettinen tulinopeus: 500 laukausta / minuutissa
Luodin lähtönopeus: 680 m/s
kaliiberi: 7.92×33 mm (7.92mm Kurz)
Paino: 5,22 kiloa

Tiesitkö: St.G 44 otettiin käyttöön Saksassa sodan lopussa korvaamaan jalkaväkiryhmän kivääriä, konepistoolia ja pikakivääriä. Sillä voitiin ampua sekä kerta- että sarjatulta ja sen lippaaseen mahtui 30 patruunaa; teoreettinen tulinopeus oli 500 laukausta minuutissa. Sen tärkein ja mielenkiintoisin ominaisuus oli 7,92 mm:n lyhyt patruuna, joka painoi vain 2/3 aikaisemmasta 7,92 mm:n kiväärin patruunasta, mutta lähtönopeuden ollessa 700 m/s se oli tehokas aina 400 metriin asti. Rynnäkkökivääriä valmistivat Haenel, Mauser ja Erma, joilla oli aseen osia varten seitsemän alihankkijaa. Helmikuussa 1944 tuotanto oli lisätty 5000 kivääriksi kuukaudessa. Sodan lopuun mennessä aseen eri versioita oli ehditty valmistaa yli 400 000 kappaletta. St.G 44 painoi 5,2 kg ja sen kokonaispituus oli 94 cm. "

http://wiki.callofduty.fi/doku.php/saksalaisten_aseistus

Ja aseista kun on kyse, viimeinen sana kuuluu P.T.Kekkoselle, kuten aina:

"Keskipitkän sotilaspatruunan idea on tosi-wanha: Sveitsiläinen ballistikko-professori F.B. HEBLER ja böömiläinen asesuunnittelija KAREL KRNKA (lausutaan: "krinka", eikä ole näppäilyvirhe) olivat kehitelleet 2/3-pituista patruunaa ja kevyttä sotilaskivääriä jo vuonna 1892, mutta arvata voi, etteivät kapitulantti-piirit olleet kiinnostuneita. (Innovatiiviset luutnantithan jäävät eläkkeelle enintään majureina: Kenraalikuntaan ylenevät älyllisesti tasan keskinkertaiset kapiaiset. Ammoin oli poikkeuksia, kuten AXEL F. AIRO, mutta poikkeukset vain vahvistavat säännön). Joidenkin "Miniatyyrikiväärin" prototyyppien kaliberi oli vain 5 mm (SIC !). Hebler ja Krnka kehittelivät yhteistyössä lukuisia keksintöjä, muunmuassa 8 kilometriin asti kantavan putkiluodin jo toistasataa vuotta sitten, mutta heidän huikeimpia ideoitaan ei ole toteutettu laajemmalti vieläkään.

Venäläinen VLADIMIR G. FJODOROV (nimi on kirjoitettu kuten se lausutaan) ennakoi 1920-luvulla kirjoituksissaan jo toisen sukupolven rynnärinpatruunan tulemista: "Tulevaisen Avtomatin patrona voi olla viidenneksen verran nykyistä avtomatin patronaa lyhyempi, kalibjeriltansa nykyisenlainen, tai ehkäpä pienempikin". Fjodorovin tarkoittama "avtomaatti" tarkoittaa vennäänkielessä yhä rynnäkkökivääriä. (Konepistoolia PPS-43 esittelevissä opetustauluissa tosin mainitaan senkin tyypiksi "Avtomat" ja sulkumerkeissä "Pistoljet Pulemjot", mutta mokaus jäi ainutkertaiseksi). Venäjällä oli samaisen V.G. Fjodorovin suunnittelemaa, KAIKKI rynnäkkökiväärin tunnusmerkit täyttävää asetta sarjavalmistettu jo vuodesta 1916 alkaen.

Tunnusmerkit ovat: Automaattilataus lippaasta, kerta- ja sarjatulivaihdin, sekä yleisesti käytettävää jalkaväkipatruunaa pienikokoisempi/ lyhyempihylsyinen/ miedommin ladattu patruuna, ja ehkä pienempi kaliberi. Fjodorov "ABTOMAT obr. 1916-g:n" patruuna oli japanilainen 6.5 x 50 mm puolilaippahylsyinen ARISAKA-patruuna, ladattuna hieman tavanomaista pienemmällä ruutimäärällä, ettei sarjatulen rekyyli nostaisi liian luodikkomaisesti muotoillun aseen piippua "na njebom", eli taivaita kohti. Jappi-patruuna omaksuttiin, koska 7.62 mm MOSIN-patruunan hylsylaippa tuppasi takertelemaan syötössä 25 patruunan lippaasta, ja ainoa tuolloin käytetty vakioluoti (9.65-grammainen "Ljohkaja Pulja obr. 1908 g.") oli toivottoman huonokäyntinen; kerrassa kelvoton tarkka-ampujan aseeseen, joksi Fjodorov ABTOMATinsa aikoi.

Rynnäreitä jaettiinkin valio-yksiköille, kuten "Proletaari- Snaiper-Divisioonan Moskovan Rykmentille", joka vastasi neuvostohallituksen turvallisuudesta, kun Moskovasta tuli maan pääkaupunki. Avtomateja jaeltiin myös suomalaisista punikeista koostuville hiihtojoukoille Itä-Karjalan separatisteja ja heitä auttaneita suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja vastaan taisteltaessa. (Huomioitakoon, ettei nimitys "punikki" ole pilkkanimi, vaan vuoden 1918 suomalaisten punapakolaisten itselleen antama KUNNIAnimitys, jota käytettiin mm. suomenkielisissä kirjoissa ja lehdissä aina neuvostokauden dramaattiseen loppuun saakka, ja sittemminkin Venäjällä - eikä milloinkaan halvuksuvassa merkityksessä).

Arisakankin hylsyssä oli senttimetrin verran liikaa pituutta, ja Heblerin & Krnkan yli 30 vuoden takaiset kehitelmät hyvin tuntevana tohti Fjodorov ehdottaa kaliberin pienentämistä ehkä jopa millimetrin verran alkuperäisestä 6.5 mm:stä - jo 1920-luvun lopulla, mikä merkille pantakoon ! Nykyisen 5.45 x 40 mm M 74-patruunan siemenet pantiin itämään siis 70 vuotta sitten ! Käytännölliset syyt pakottivat kuitenkin 7.62 x 39 mm patruunan suunnittelijat, JELISAROVin ja SJEMINin, pysyttelemään totutulla linjalla joka suhteessa: Neuvostojen Maassa tarkoitti "totuttu linja" ulkomaalaisten keksintöjen kopioimista ja pysyttäytymistä jo olemassaolevissa ratkaisuissa, jos mahdollista.

Etenkään sota-aikana ei ollut suotavaa astua kehityksen tielle yrityksen ja erehdyksen periaatteella, koska STALINin valtakunnassa pieninkin hairahdus katsottiin "sabotaashiksi", joka maksoi hengen. (Rähmä-Suomessa on puolestaan oikeassa oleminen rangaistava teko, josta langetettu nappituomio on pantava täytäntöön itsepalvelu-systeemillä. Emme siis olisi oikeutettuja arvostelemaan sanallakaan Kolmatta Valtakuntaa, Stalinin Venäjää, tai vuoden 1973 Kirkastuspäivän jälkeistä Chileä, koska oma "pahoinvointivaltiomme" on PALJONKIN sadistisempi syntyperäisiä alamaisiaan kohtaan. Empatia kohdistuu muukalaisiin, eikä tuota rajallista luonnonvaraa riitä "arjalaisille").

Rynnäkkökiväärin idea oli siis omaperäinen, mutta 7.62 mm patruuna oli teollisuusvakoilun saalista, ja keksintönä vanhempi kuin yleensä tiedetään. Saksassa se oli jo "vanhentuneena hylätty" tuotantopoliittisista syistä. Tuskin koskaan tulee julki sen hurjanrohkean KOMINTERNin agentin henkilöys, joka toimitti GeCo:n 7.75 x 39.5 mm kokeilupatruunoita ja niitä koskevia tietoja Neuvostojen Maan patruunasuunnittelijoiden tutkittaviksi ja kopioitaviksi. Salakuljetus oli tapahtunut ennen vuoden 1938 päättymistä, koska venäläisen "KALASHNIKOV-patruunan" kokonaispituus on samat 55 millimetriä kuin alkuperäisimmän M -34/35 GeCo-patruunankin. Yhtäläisyydet ovat liian moninaiset, ollakseen pelkästään yhteensattumien satoa...

Asehistorioitsija HANS-DIETER GÖTZin mukaan voitaisiin GeCo:n patruunoita ampua M-43 venäläispatruunoille pesitetyillä aseilla ja Kalashnikovin patruunoita Vollmer MKb 35:n prototyypeillä, koska patruunain kaikki mitat ovat tasan samanlaiset - mukaanlukien luodin läpimitta 7.90 mm plusmiinus 0.02 mm. 7.75 mm oli MKb 35:n piipun porauskaliberi. Heinrich Vollmer otaksui venäläisrihlausta matalamman kuurnituksen riittävän kevytluotista rynnärinpatruunaa ammuttaessa. Piippujen rihlaukseen kokeiltiin "tuurnausta" (= ns. "nappirihlaus") sekä APPEL-menetelmää (= kylmätaonta), joilla arveltiin saatavan aikaan vain matalia rihloja. Kokemus osoitti kuitenkin myös syviä rihloja syntyvän noilla massatuotantomenetelmillä.

Patruunan ammuspaino oli 9 grammaa ja luodin nimellinen lähtönopeus hieman yli 700 m/s (V25 = 695 m/s). Luoti oli vielä lyijytäytteinen. Vuoden 1938 lopulla pidennettiin GeCo-patruuna 58 mm:n mittaan, mutta kilpailu suuren POLTE-konsernin kanssa oli jo hävitty. Lopullisen saksalaisen rk-patruunan suunnittelivat Polten Magdeburgin tehtaan konstruktöörit. 7.9 x 33 mm patruuna oli niin käytännönläheinen, kuin lyhyt erikoispatruuna voi suinkin olla: Hylsy oli lyhennetty 7.9 x 57 mm patruunan M 1888 hylsystä, eli se oli kannan ja ulosvetimen uran osalta "standardi-kamaa". Jokseenkin jokaisella patruunalataamolla ja hylsyntuottajalla oli valmis kalusto, ja ehkä jopa puolen vuosisadan kokemus "komissiohylsyn" valmistuksesta.

Myöskin luotien ja piipunreikien läpimitat olivat totuttua kokoa, eli investointitarpeet jäivät vähäisiksi rk:n luotien ja piippujen tuotannon käynnistyessä pätkittäin aikavälillä 1941 - 43. Nimityksen "rynnäkkökivääri" (Sturmgewehr) keksi itse Der Führer, joka oli tuottelias uudissanojen seppä: Jokainen hänen lähin alaisensa sai lempinimen, joista hauskin oli JOSEF GOEBBELSin kutsumanimi "Kurttu-Germaani". Poliittisesti kenties epäkorrekti on venäläisten köllinimi "Räme-Elukat" (Sumpftieren). Führerillä olisi ollut taipumuksia mainonta-alalle, mutta politiikka tuhosi monipuolisesti lahjakkaan sotaveteraanin. Niinhän käy useinkin: Valta turmelee valturin..! (Führer oli, sivumennen sanoen, tunnetun historian ainoa merkittävä valtionpäämies, joka oli lähtöisin Yhteisestä Kansasta, eikä yläluokasta. Tämä fakta selittänee vallan "nousemisen päähän..?")."

http://guns.connect.fi/gow/kysvast9.html

Lyhyt "Kalashnikov-patruuna" ei siis ollut uutuus edes MS.2:n aikana, ja konepistoolin lähitaistelu-ominaisuuksien yhdistäminen kiväärin käyttömahdollisuuksiin ammunta-matkoilla oli sodan yhteinen opetus kaikille.

Ei voi silti kuin ihmetellä kiihkoa kiistää Sturmgevähr-44:n esikoisoikeus AK-versioihin verrattuna.

Konepistooli, eli rintamakelpoinen mukana kevyesti kulkeva "kuularuisku" oli saksalainen innovaatio MS.1:stä (Maailmansota, versio 1).

"Sturmabteilung" -taktiikka oli Saksan vastaus pysähtyneeseen juoksuhautasotaan: kierretään vihollisen kaivantojen ja korsujen taakse, heitetään kranaatit ja roiskitaan koopeellä.

StG44 osallistui MS-2:een, AK-47 ei. Sturmgewähr on siis ensimmäinen.

Voisiko paremmin sanoa. Olen täysin samaa mieltä.

Uskomattomia nuo neuvostoliittoa tms. ihannoivat Che-wannabet.

Väitetään vaikka musta valkoiseksi, jos oma maailmankuva järkkyy.

Ilman että kyseessä on reiluun sotaan tarkoitettu StG44 epämääräisessä käytössä, pelkkä lasten aseistaminen jotenkin jättää pahan mielen. Varsinkin kehitysmaassa tapahtuvana.

Semjon_Kotko kirjoitti:

Ilman että kyseessä on reiluun sotaan tarkoitettu StG44 epämääräisessä käytössä, pelkkä lasten aseistaminen jotenkin jättää pahan mielen. Varsinkin kehitysmaassa tapahtuvana.

Taisi olla naissotilas, ei lapsi.

Ja miten niin "reiluun sotaan" haahhhhhaaa!??

Reilua sotaa ei ole, eikä ainakaan Ostfrontilla ollut.

meikämie kirjoitti:

Taisi olla naissotilas, ei lapsi.

Ja miten niin "reiluun sotaan" haahhhhhaaa!??

Reilua sotaa ei ole, eikä ainakaan Ostfrontilla ollut.

....tekeleensä rehellisten sotilaiden käsiin.

Kunnianarvoisa Mihail Kalashnikov, tuo maailman kuuluisin udmurtti, kertoi haastattelijalle, että "aina kun näkee uutisissa omalta piirustuspöydältä lähteineitä aseita pahojen ihmisten käsissä, tulee kovin surullinen ja masentunut olo".