Voisiko ajatella, että muutaman vuoden päästä, kun kaikki sotiemme veteraanit ovat jo kuolleet, ei kansakunnalla enää olisi velvollisuuksia pitää juhlia veteraanien hyväksi ja voisimme tutkia historiaa uudelleen. Aivan realistisesti.
Viiden vuoden jälkeen sotaveteraaneista on vain murto-osa jäljellä. Ehkä vain noin 10.000.
Voisiko kansakunta jo sitten vapautua historian kahleista?
Viiden vuoden jälkeen sotaveteraaneista on vain murto-osa jäljellä. Ehkä vain noin 10.000.
Voisiko kansakunta jo sitten vapautua historian kahleista?
Vastaukset 21
Vanhimmat
viiden vuoden päästä ei ole enää 10000 veteraania pystyssä. Hurmahenkiset "isänmaanystävät" tulevat silloinkin haittaamaan julkista keskustelua, mutta eivät tutkimuksta kuten eivät nytkään.
tarkoitin.
Mutta viiden vuoden päästä on vielä jäljellä noin 10.000 veteraania tai paremminkin 11.000. Se on tilastoa.
Olisiko jo sitten historiantutkimuksella paremmat päivät? Ja varsinkin historian julkisuudella. Ei sitten enää tarvitsisi hymistellä.
Toivon.
Kyllä historiaa on tutkittu ja oikein punakaartin voimalla.Ja mitä se "hymistely" oikein tarkoittaa.Veteraaneille on v......tu ihan tarpeeksi,70-luku on ohi!
huutelet! Opettele puhumaan ihmisiksi niin että siitä saa jotain tolkkua.
"Kyllä historiaa on tutkittu ja oikein punakaartin voimalla."
Eikös se punakaarti hajotettu, tutkittu ja tuomittu? Eikait niillä ollu aikaa arkistoissa istua?
Ärsyttää tämä hurahuhhahhei-isänmaallisuus siellä minne se ei kuulu.
Mikä on hurahuhhahhaei-isänmaallisuus? Sitäkö, että ei joka käänteessä hurraakaan itänaapurille?
käänteessä näkee punakaartin uhkaavan omaa maailmankuvaansa?
Jos oikein ymmärsin tämän keskustelun avaajaa niin eiköhän hän juuri tarkoita sitä, että sotaveteraanien viimeisen iltahuudon jälkeen ei enää tarvitse ajatella historiantutkimuksen tuloksista sitä ovat ne vttuilua Suomen sankareille.
neljäkymmenluvun lopulla ja ihan viiskytluvulle asti, oli maantiellä paljon sotaveteraaneja,jotkut kulkivat pyörillä, mutta suurin osa oli liikeellä jalan, tekivät satunaisia töitä taloissa ja peloilla nälkä palkalla, talvisin hakkasivat metsissä motteja kuuden markan kuutiohintaan, asustivat saunoissa ja pihtuvissa, joivat viinaa vapaa-aikoinaan ja pelasivat rinnemetsiköissä korttia.
Kukaan ei erityisemmin kiinittänyt huomiota näihin renki ja kulkumiehiin, joiden karaistruneisuuden varassa suurelta osin koko sota käytiin. Amerikan apu,joka oli tarkoitettu vähävaraisille meni apteekarin ja lääkärirouvien jakamana näiden omaan käyttöön.
Lisäksi suuri määrä näistä sotaveteraneista suljettiin, vakinaisen asunnon puuttuessa, työlaitoksiin määräämättömäksi ajaksi.
On ollut monenlaista Suomea, Ei se tälläine ole aina ollut, vaikka useat nuoret niin tuntuvat uskovan.
sekin, että niistä veteraaneista puolet äänesti vasemmistoa heti sodan jälkeen kun ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin ja senkin jälkeen aina nykypäiviin saakka.
Isänmaallisuuden sitominen jotenkin oikeiston omaksi asiaksi ärsyttää.
Mitä ihmettä luulet sotavuosien ajalta löytyvän... luurankoja kaapista? Mitä uudelleen tutkittavaa sotavuosissamme oikein on? Eiköhän 60-luvulla tutkittu niin sotaveteraani vastaisesti niitä juttuja kun vain voi. Mistä kahleista tässä nyt pitäisi vaputua? Olen erittäin ylpeä kansakuntani historiasta!!!!!
"Mitä ihmettä luulet sotavuosien ajalta löytyvän... luurankoja kaapista? Mitä uudelleen tutkittavaa sotavuosissamme oikein on?"
Historiantutkimus on prosessi, joka ei koskaan valmistu. Meidän tämänhetkinen kuvamme jostakin menneisyyden tapahtumasta on tämänhetkinen kuva. Se voi muuttua paitsi uusien tietojen tullessa esiin (arkistoista tai muualta) myös jos asiaan keksitään uusi lähestymistapa. Tulkinnat kehittyvät myös siksi, että jokainen tutkija ja harrastaja katsoo menneisyyteen oman aikansa värittämien silmälasien läpi. Hyvä historiantutkija tunnistaa tämän asian itsessään. Lisäksi hän hallitsee ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin keinot ja tietää, että esim. poliittisten toimijoiden päiväkirjat ja muistelmat eivät todellakaan kerro totuutta tapahtumista.
On tietysti mukavaa, että olet ylpeä Suomen historiasta, mutta se ei ole syy olla tutkimatta historiaa. Mielestäni historiantutkimuksen tehtävä ei ole tuottaa sen kummemmin ylpeyden kuin häpeän aiheita vaan selvittää mitä oikeastaan on tapahtunut. Tuohon päämäärään ei tietystikään aivan voi päästä, mutta sitä kohti on hyvä pyrkiä ainakin mahdollisimman lähelle.
Mitähän tutkittavaa mahtaa sotavuosissamme olla... ehkä tutkimus kannattaisi suunnata sotaa edeltäviin ja sodan jälkeisiin vuosiin, tämä on vain minun mielipide.
Sosan jälkeisissä suomettuneissa ja rähmälläänolon vuosissa sitä vasta tutkittavaa onkin ja luurankoja kaapeissa.
"Mitähän tutkittavaa mahtaa sotavuosissamme olla..."
Enpä tiedä, Suomi II ms:ssa ei kiinnosta minua henk.koht. yhtä paljon kuin jotkut muut historian vaiheet. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aiheesta voisi tehdä uutta tutkimusta ja tuottaa uutta tietoa.
"ehkä tutkimus kannattaisi suunnata sotaa edeltäviin ja sodan jälkeisiin vuosiin"
Ilman muuta, rajallisia voimavaroja kannattaa suunnata vähemmän tutkittuihin historianvaiheisiin. Se on tuo sotahistoria vaan niin dramaattista ja koko kansakuntaa koskettavaa, että siihen on usein tartuttu.
"...rähmälläänolon vuosissa sitä vasta tutkittavaa onkin ja luurankoja kaapeissa."
Varmasti on ja onhan aihepiiristä jo tehtykin tutkimusta ja lisää tulee. Tutkimuksen ongelma on kuitenkin aina se paradoksi, että mitä lähempänä olemme kohdetta ajallisesti sitä vaikeampaa on nähdä selvästi. Kohde on ikäänkuin liian suuri ja peittää takanaolevat asiat. Ajallisesti etäisempiä kohteita on helpompi tarkastella monelta puolelta ja nähdä yhteyksiä muihin asioihin, jotka ovat tulleet tietoon. Siksi esimerkiksi 30-luvun historiasta on helpompi nähdä mikä vaikutti mihinkin ja oli seurausta mistä kuin vaikkapa 70-luvusta. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että 70-lukua ei kannattaisi tutkia, vaan sitä, että kuva 70-luvun tapahtumista tulee vielä uuden tutkimuksen myötä muuttumaan.
No, onhan 70-lukuunkin kohta 40 vuotta.
monet silloin vaikuttaneet ihmiset ovat edelleen keskeisissä asemissa niin politiikassa kuin taloudessakin. Tutkimuksen tekijöillä voi olla oma lehmä ojassa, objektiivisuutta voi olla vaikea säilyttää. Ajatellaanpa vaikka Lasse Lehtisen väitöskirjaa SDP:n ja Urho Kekkosen suhteista sodan jälkeen. Varmaan Lehtinen on pyrkinyt objektiivisuuteen, mutta onko hän kyennyt siihen?
Historiassa aika parantaa näkyvyyttä ja 70-luvun kuva terävöityy kun siitä loitotaan. Enkä taaskaan tarkoita ettei 70-lukua vielä saisi tutkia.
Jotkut uus-kommunistit ovat jo ottaneet varaslähdön, ja väittävät Talvisotaa Suomen aloittamaksi.
Jatkossa tulemme kuulemaan vieläkin kaameampaa valehtelua??
Voisitko kertoa meille, mitä nuo sinun mainitsemasi historian kahleet ovat, minun mielestäni toisen maailmansodan aika suomessa on ehkä parhaiten tutkittu alue historiassamme. Vain -60 ja -70 lukujen ns. suomettumisen aika on musta läiskä historian tutkimuksessa, johtuneeko siitä, että suuri osa alan tutkijoista on ollut osallisena tuohon suomettumiseen.
Puuttellinen tutkimus tuolta ajalta,on antanut tuon suomettumisen suurimmille aiheuttajille mahdollisuuden toimia edelleen suomalaisessa politiikassa, tästä räikeimpänä esimerkkinä nykyinen ulkoministeri Tuomioja.
räikeämpi esimerkki Kanerva ja Holkeri?
Höpötys sikseen, millaista politiikkaa olisi ollut mielekästä ajaa 60-70-luvuilla ja mitä siitä olisi seurannut?
Holkeria on enää turha vetää esiin siksi, että hänen vaikutuksensa suomalaisessa politiikassa on ainakin tällä hetkellä vähäinen, mutta Kanerva kyllä kelpaa hyvin tuohon suomettejien ryhmään. Noita nimiä voisi vetää esiin vielä monia, mutta olkoon, ihmettelen kuitenkin, kuinka nämä henkilöt ilman mitään omantunnon tuskia edelleen, nyt takkinsa kääntäneinä, jatkaavat maan johtopaikoilla.
eli ei tietenkään yhtä painava poliittinen toimija kuin demarit ja kepu, mutta kysyinkin enemmän sitä, että minkälaista politiikkaan Suomen olisi sitten pitänyt 60-70-luvuilla vetää? Minkälaista todellista vahinkoa suomettuneisuus aiheutti muulle kuin Suomen kansainväliselle maineelle (ja sananvapaudelle tietty) ja mitä etuja olisi saavutettu sillä että olisi toimittu toisin?