Jotenkin tämä tyrkyllä oleva konkreettisuus ei toimi:
Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni (Ilm3.12)
Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa (Ilm21.22)
Joko joku lupaa tässä enemmän kuin pystyy antamaan; miten voi muuttua pylvääksi temppeliin jota ei ole? Tai sitten lukutavassa on jotain ongelmallista?
Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni (Ilm3.12)
Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa (Ilm21.22)
Joko joku lupaa tässä enemmän kuin pystyy antamaan; miten voi muuttua pylvääksi temppeliin jota ei ole? Tai sitten lukutavassa on jotain ongelmallista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
adventtikirkon opit ovat omia heidän oivalluksiaan.
omat oivallukset oppeina ei ole hyvä käytäntö.
Erityisen huono se on jos muidenkin se vaaditaan ottamaan opiksensa.
Tällainen huonous on adventistien 28 oppikohdan edellyttäminen ihmisen hyväsymäksi ennen kastetta.
Siinä vaiheessa ei juuri ole ehtinyt perehtymään syvällisesti asioiden sisältöön.
On kuin tekisi vakuutussopimuksen ymmärtämättä ettei se mitään korvaa.
Pylvääksi Jumalan temppeliin tekee Herra,kuten sanoit,minä tee hänet pylvääksi Jumalan temppeliin ja kirjoitan häneen nimeni.
Ihminen tulee uskoon,Jumalan " kasteella" eli kukaan ei voi tulla ulkopuolelta vaan tässä tarvitaan ns,uudistusta ja uutta sananleipää ja elämää Krituksessa.Joku sattaa tulla uskoon ulkopuoleta leirin ns,esim;uskovaisten perimmäissääntöjen kautta,kasvaa uskoonsa ilman uudestisyntymää,ja kun Jumala itse uudestisynnyttää uskovan ,hän tekee siittä pylvää.Perustan ja joka kantaa.Jumalan temppeli,on ihmisessä itsestään ja siionissa.Mutta kun Jumalan henki uudesti synnyttää uskovan,siittä tulee osa jumalan temppeliä Jumalassa.
Kyllä vain, mutta kun tällä palstalla on esitetty, että temppeli onkin konkreettinen rakennus. Samoin kaupunki taloineen, toreineen! Nämä kolme rakenneosaa esitetään samassa lauseessa; temppelin pylväs, temppeli ja temppelin kaupunki. Ainoastaan mielivaltaisella lukutavalla, mutuun perustuen, voidaan osasta kerrontaa tehdä konkreettista ja osasta abstraktista. Miten sellainen konkreettinen temppeli pysyy pystyssä, jossa on hengelliset pylväät? Entä miltä näyttää sellainen konkreettinen kaupunki, joka on perustettu henkilöille? Onko tällainen lukutapa tekstiä kunnioittava ja rehellistä?
16:19 Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan
Kaupunki kuin kaupunki ,sama tulkintaperiaate vie pohjan pois joko toiselta opilta tai toiselta.
Miksi ja millä perusteella teillä on eri tavat tulkita kaupunkeja?
Itse en pidä Lutherin tulkintaa oikeana vaikka joudunkin tämän sanomaan ikäänkuin nm:ni vastaan.
Mahtaako vaatimus kirjaimellisesta temppelistä taivaassa johtua opillisista kytköksistä? Visiointiin konkreettisesta temppelistä se ei voi perustua! Jos Jumalan valtaistuin sijaitsee temppeliksi kutsutussa rakennuksessa, on sen oltava mittasuhteiltaan megalomaaninen:
”Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat” (Ilm5.11)
Tuskin tällaisella rakennuksella olisi kattoa? Mihin kattoa edes tarvittaisi? Ja toisaalta, ei kait seinistäkään voi puhua, jos ne ovat jossain kilometrien päässä? Ja mitä virkaa niillä siellä on? Olisi ihan kiva saada jokin argumentti sille, miksi taivaassa pitäisi ensinkään olla konkreettinen temppeli, rakennuksia ja huonekaluja? Onhan ajatus Jumalasta konkreettisella tuolilla aika omituinen. Raamattu nimenomaan välttää käyttämästä Jumalasta ihmisen kaltaisia kuvauksia, eivätkö sellaiset kuvaukset liity eritoten Jeesukseen?
Ilmestyskirja kuvaa valtaistuimella (vallan keskiössä) olevaa valoilmiöksi, salamoiksi ja ukkosen jyrinäksi. Kirjakäärökään ei ole valtaistuimella olevan ”kädessä” niin kuin käännös antaa ymmärtää vaan ”oikealla” (Ilm5.1)
Näiden oppien kanssa peuhaavat pastorit hakevat näiden kautta itselleen arvostusta.
Sen huomaa täälläkin kun muutamat käyvät kiistelyä asioista muka tietäen enemmän kuin muut.
He jopa nostavat näiden kysymysten parissa askartelustaan palkkaa kuin tähtien tutkijatkin, vaikka seurakunta hyötyy näistä harrastuksista yhtä vähän kuin mökin mummo avaruusraketista.
Osuit naulan kantaan. Oppi toimii tässä tapauksessa tulkinnallisena prismana. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole vain oppi temppelin kahdesta arkkitehtuurisesta osastosta, vaan oppi Ellen Whiten inspiraatiosta. Opin taivaallisesta pyhäköstä rakensivat adventistipioneerit suuren pettymyksen jälkeen, mutta EGW:n sana sen varsinaisesti sementoi. Opin kyseenalaistaminen merkitsee siis samalla EGW:n kyseenalaistamista.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että huolimatta tällä palstalla käydyistä taivaallisen temppelin arkkitehtuuriin liittyvistä keskusteluista, uuden polven adventistiteologit eivät siitä juuri puhu. Nykyään puhutaan lähinnä vain Kristuksen kaksivaiheisesta palvelustyöstä taivaallisessa pyhäkössä. Edes kyseistä aihetta käsittelevä kirkon virallinen ns "perusluonteinen opinkohta" ei puhu halaistua sanaa temppelin kahdesta arkkitehtuurisesta osastosta.
Luulen, että australialaisen adventistiteologin Desmond Fordin 1970-1980 -lukujen vaihteessa julkaisema järkälemäinen pyhäkköoppia käsittelevä tutkimus ravisutteli sen verran voimakkaasti kirkkoa, että oli tehtävä uusia tarkistuksia. Fordin ja kumppaneiden lahjomattoman kritiikin vanavedessä syntyikin kirkon raamatuntutkimuslaitoksen (Biblical Research Institute) alaisuudessa joukko tutkimuksia, jotka käsittelivät pyhäkköoppia. Pääpiirteissäin tutkimukset noudattelivat kirkon tuttua linjaa. Uusia ulottuvuuksiakin esiintyi. Mm. Roy Adams niminen adventistiteologi oli omista konseptioistaan jättänyt kokonaan pois ajatuksen temppelin kahdesta arkkitehtuurisesta osastosta. Ajatus on saanut kannatusta laajemminkin. Ovatpa monet teologit hyljänneet kokonaan ajatuksen taivaallisesta temppelistä erillisenä rakennuksena. Taivasta itsessään pidetään temppelinä.
Vielä tosin löytyy taivaallisen temppelin kahden arkkitehtuurisen osaston vannoutuneita kannattajia. Sitä yritetään perusteella heprealaiskirjeen 'ta hagia' käsitteen monimerkityksellisyydellä. Valitettavasti vain näennäinen eksegeettinen tarkkuus johtaa täydelliseen epäjohdonmukaisuuteen heprealaiskirjeen kokonaisuutta ajatellen. Eksegeetit ovat dogmaattisten linssien sumentamina unohtaneet systemaattisuuden.
Raamatun jokaiseen tekstikerrontaan sisältyy määrätty variaatio mahdollisia merkitysvaihtoehtoja, joidenka puolestansa tulisi sulkea pois mahdottomia vaihtoehtoja. Nämä mahdolliset mahdottomat vaihtoehdot saattavat kuitenkin sisältyä tekstin tulkintahistoriaan. Ne kuuluvat kuitenkin lähinnä siihen kategoriaan, miten tekstiä on käytetty pikemmin kuin siihen, mikä merkitys syntyy varsinaisen tekstin toimesta. Rajan vetäminen näiden kahden ilmiön välille ei ole ongelmatonta, koska sen määrittelyssä on keskeisenä muuttujana lukijan omat kokemukset ja maailmankuva.
Raamatun tekstin ”tulkinta” on varsin laaja käsite, johon sisältyy kaikki mikä yksilölle tapahtuu ja jolla on vaikutusta mieleen ja tunteisiin. Raamatun lukukokemukseen sisältyy paljon muutakin kuin vain emotionaaliset ”uskonnolliset” kokemukset. Kiinnostavia raamatuntutkimuksen kannalta ovat ennen muuta myös arkiset kokemukset, esimerkiksi poliittiset tapahtumat ja sosiaaliset konfliktit. Kokemus vaikuttaisi olevan kaikkea sitä mikä on jonkin määrätyn tradition ja uudelleentulkinnan välissä.
Toisaalta on ehkä perusteltua miettiä sitä mahdollisuutta, onko olemassa erityistä ”uskonnollista” kokemusta tai että voiko sitä edes tutkia tieteellisesti. Sen todettuaan on ehkä hyvä korostaa, ettei uskonnollista kokemusta pidä ensisijaisesti samastaa emootioihin samalla kuin huomioi sen mahdollisuuden olemassaolon, ettei syrji tunteita uskonnollisen käyttäytymisen ja ajattelun motivaatioina. Kokemukset voivat olla aivan hyvin ”ulkonaisia tapahtumia”. Mutta myös ulkonaiset tapahtumat ovat mielen sisäisiä kokemuksia. Voisiko näin mahdollisesti pohtia pettymyksen ja tekstin selitysopin syysuhteita?
samalla on siis todettava mökin mummon hyötyvän teflon pannusta. Avaruustutkimus kokonaisuudessa on rahoitukseltaan epäsuhteessa tähän pieneen mukavuuden lisäykseen, mutta vähäinenkin ilo mökin mummolle on tyhjää parempi. Saman voi sanoa Raamatun pohdinnoista. Paljon on turhaa, mutta jos edes jotkut huomaavat sen, ettei kaikkea mikä on esitetty ikään kuin jonakin ole sama kuin jokin, siitä kaikesta on ollut jotain hyötyä.
Nämä pylväsjutut liittyvät keskeisesti siihen tapaan miten luemme Raamattuamme. Siitä puolestaan on seurausta sille miten muodostamme sellaisetkin peruskäsitteet kuten Jumaluus, ihmisyys ja olemassaolo. Esimerkiksi Jeesus puhui Jumalasta ainoastaan vertauskuvin nimittämällä häntä esim. isäksi ja kuninkaaksi tai käyttämällä kansan tiedossa olleita hoivakuvia Jumalasta; kotkaemo (5Ms32.11), kanaemo (Matt23.37).
Raamattumme käyttää myös muita naispuolisia ikään kuin ilmaisuja Jumalasta; äidin kohtu (Jes49.15), synnyttävä nainen (Jes42.14; 5Ms32.18) hoivaava äiti ja hänen lohduttavat rinnat (Jes.66.11–13), viitaten heprealaisen paljon käyttämään nimeen Jumalasta, joka oli El Shaddai = Jumala minun lohdutuksen rinnat! Olisihan se outoa väittää, että Raamattu opettaa Jumalan olevan nainen? Siksi on tärkeä huomata nämä ikään kuin ilmaisut. Yhtä harhaan mennään jos väitetäisiin Jumalan olevan mies, koska hänestä käytetään isän kielikuvaa.
Heprealaisten käyttämä Jumalan nimi, Elohim, korostaa Jumalan olevan täysin toisenlainen kuin ihminen. Elohim on monikkomuotoinen, tehkäämme ihminen kuvaksemme … mieheksi ja naiseksi Jumala(t) (Elohim) loi heidät (Adamin = ihmisen)! (1Ms1.26,27)
Kristillisen jumalakäsityksen vahvin erityispiirre on siinä, että Jumala oli Kristuksessa. Ihmisajatukselle käsittämätön Jumala tuli silloin inhimillisesti kohdattavaksi, ihmiseksi. Kristus on ihmiselle ainoa mahdollinen tapa tajuta pelastava Jumala. Jumalan tunnistaminen Kristuksessa on Pyhän Hengen vaikutusta ihmisessä. Tarvittaisiinkohan myös Jumalallista henkeä Raamatun lukuun, jotta voi nähdä taivaallisten asioiden olevan jotain muuta kuin näiden maalisten?
Jeesus ei todellakaan sanonut, että hänen ”isänsä” talossa on monta taloa (Joh14.2)! Jeesuksen sanojen mukaan taivaallisen isän luona (”kodissa”) on riittävästi tilaa. Ei hän sanonut menevänsä rakentamaan taivaaseen taloja, vaan että hän menee valmistamaan meille paikan (topos). Se niistä konkreettisista rakennuksista taivaassa!
kullasta tehtyjen rakennusten puolustajat? Mahtoiko lopun kaiken olla liian vaikeata myöntää, ettei ole tekstiin liittyviä tekijöitä, joilla voisi perustella miksi taivaallisesta temppelistä puhuttaessa se olisi konkreettinen rakennus vaikka sen pylväät ovat kielikuvia käsitemaailmasta? Vai sekö on vetänyt hiljaiseksi, että Raamattu itse toteaa, ettei taivaassa ole temppeli-rakennusta; Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa (Ilm21.22)
Ja kun temppeli jollakin erityisellä tavalla näyttäisi kuvaavan nimenomaan Jumalan läsnäoloa taivaassa, vaikka hän on luonnollisestikin läsnä kaikkialla eikä koskaan ainoastaan yhtäällä; niin eikö myös tuo temppeli- (Jumalan läsnäolon) kaupunki ole kuvaus siitä olotilasta jossa Jumalan pelastetut ovat? Ei kait meitä pelastuksen palkaksi sullota hyper-kaupunkiin, jossa voisi käydä niin että saa asunnon laitakaupungilta. Lähiöstä joutuisikin vaeltamaan katusokkelossa yli tuhat kilometriä päästäkseen keskustorin elämän puulle? Vai oliko myös se karvas kalkki nieltäväksi, ettei Jeesus puhunutkaan rakennuksista vaan nimenomaan siitä runsaasta tilasta, jota on tarjolla pelastetuille? Jeesuksen lupaus kuulostaakin kaiken konkreettisten kaupunki esitysten keskellä todelliselta siunaukselta!