Katsoin uudelleen From Hellin kun se esitettiin MTV3:lla. En oikein tiedä kuinka suhtautua elokuvaan.
Se nimittäin on visuaalisesti todella komea ja hyvin näytelty elokuva. Mutta kuitenkaan se ei pääse alkuperäisteoksen, Alan Mooren ja Eddie Campbellin komean sarjakuvan tasolle.
Sarjakuva perustuu todellisuuteen. Se on kirjoitettu niiden faktojen pohjalta, mitä Viiltäjä-Jackin tapauksesta tiedetään. Historian kirjathan eivät loppujen lopuksi tiedä varmasti kuka oli Viiltäjä-Jack, mutta From Hell antaa kysymykseen mahdollisen ja hyvin perustellun vastauksen, vaikka ehkä meneekin salaliittoteorioissaan turhankin korkealle. Sarjakuva on samalla hieno läpileikkaus viktoriaanisen Britannian eriarvoisesta ja kaksinaismoralistisesta maailmasta.
Elokuvaversio taas vesittää hyvin taustoitetun ja perustellusti kerrotun tarinan oikaisemalla tarinaa ja viittaamalla kintaalla erinäisille historiallisille tosiseikoille. Esimerkiksi todellisuudessa komisario Abberline oli vuonna 1888 naimisissa eikä leski... Ja hän ei kuollut vuonna 1888 vaan 40 vuotta myöhemmin. Poliisiuransa jälkeen hän työskenteli mm Pinkertonin etsivätoimistossa.
Ja Johnny Depp, vaikka tekeekin hyvän roolin Abberlinena oli kuitenkin väärä mies rooliin. Michael Caine 1980-luvun minisarjassa oli huomattavasti uskottavampi Abberline.
Se nimittäin on visuaalisesti todella komea ja hyvin näytelty elokuva. Mutta kuitenkaan se ei pääse alkuperäisteoksen, Alan Mooren ja Eddie Campbellin komean sarjakuvan tasolle.
Sarjakuva perustuu todellisuuteen. Se on kirjoitettu niiden faktojen pohjalta, mitä Viiltäjä-Jackin tapauksesta tiedetään. Historian kirjathan eivät loppujen lopuksi tiedä varmasti kuka oli Viiltäjä-Jack, mutta From Hell antaa kysymykseen mahdollisen ja hyvin perustellun vastauksen, vaikka ehkä meneekin salaliittoteorioissaan turhankin korkealle. Sarjakuva on samalla hieno läpileikkaus viktoriaanisen Britannian eriarvoisesta ja kaksinaismoralistisesta maailmasta.
Elokuvaversio taas vesittää hyvin taustoitetun ja perustellusti kerrotun tarinan oikaisemalla tarinaa ja viittaamalla kintaalla erinäisille historiallisille tosiseikoille. Esimerkiksi todellisuudessa komisario Abberline oli vuonna 1888 naimisissa eikä leski... Ja hän ei kuollut vuonna 1888 vaan 40 vuotta myöhemmin. Poliisiuransa jälkeen hän työskenteli mm Pinkertonin etsivätoimistossa.
Ja Johnny Depp, vaikka tekeekin hyvän roolin Abberlinena oli kuitenkin väärä mies rooliin. Michael Caine 1980-luvun minisarjassa oli huomattavasti uskottavampi Abberline.
Vastaukset 5
Vanhimmat
'Esimerkiksi todellisuudessa komisario Abberline oli vuonna 1888 naimisissa eikä leski... Ja hän ei kuollut vuonna 1888 vaan 40 vuotta myöhemmin. Poliisiuransa jälkeen hän työskenteli mm Pinkertonin etsivätoimistossa. '
Juu, ja ovatkin sitten TODELLA oleellisia nippelitietoja elokuvaa ajatellen..
...kun kerran nähdään niin paljon vaivaa, että lavastetaan Viiltäjä-Jackin tekemät murhat ja murhapaikat erittäin pikkutarkasti, on kummallista, että noille seikoille viitataan sitten kintaalla.
Eihän elokuvan tarkoitus olekaan olla autenttista historiankirjoitusta, mutta sitä ei ole sarjakuvaversiokaan. Mutta Fromm Hellissä otetiin ehkä hiukan liian paljon vapauksia.
Luepa ne alkuperäissarjakuvat. Elokuvasta jäi paljon nippelitietoa pois... Tosin sarjakuva on niin laaja kokonaisuus, että sen tiivistäminen parin tunnin elokuvaksi on niin mahdoton teko, että ihmettelen, että kukaan yleensä tuli lähteneeksi projektiin.
Sarjakuva on sarjakuvaa.
Elokuva on elokuvaa.
Tosielämä on realismia.
Näiden välinen suhde toisiinsa on kuin veteen piirretty viiva pimeydessä.
Miten kukaan voi verrata sarjakuvan realismiin ja siitä edelleen elokuvaan.
Annettiinko leffassa ymmärtää, että hän kuoli 1888?
En nyt muista oliko siinä lopussa vuosilukua, mutta Abberlinehan oli kuollessaan harmaantunut ja se lapsi oli kasvanut aika paljon.. tosin ei siinä kyllä läheskään 40 vuotta ollut kulunut..:P
From Hell-elokuvassa maksimoitiin ajan kurjuutta vähän turhankin alleviivaten. Idea siitä, että viiltäjä-Jack olisi jonkinlainen maailmanlopun partaalla roikkuvan paskamaisen maailman symboli, jossa parhaimmatkin ovat jo menettäneet toivonsa tulevaisuuden suhteen, on sinänsä loistava, mutta elokuva ei kuitenkaan ihan saanut kaikkea irti tästä ajatuksesta. Se on tämän elokuvan puute. Pienet ja joskus vähän isommatkin poikkevuudet historiallisesta totuudesta eivät nyt mielestäni ole niin olennaisia, jos leffa toimii muuten. Elokuva ei ole historiankirja, vaan siinä aihetta voi käsitellä vapaammin.
Mielestäni hyvä historiallinen elokuva antaa pohdiskelun aihetta ja saa katsojan jopa ottamaan selvää, mitä oikea historiankirjoitus aiheesta sanoo. Itse pidin sellaisista elokuvista kuin Amadeus ja Lajomattomat. Niissä historiallisiin faktoihin suhtauduttiin joustavasti, mutta tuloksena oli hienot elokuvat. Sitä vastoin mikään ei pelasta Taivas maan päällä -leffaa, jossa porukat keskutelivat vapaudesta kuin parhaimmatkin amerikkalaiset demokraatit ympäristössä ja ajassa, johon oikeasti olisi sopinut uskonnollinen kiihkoilu.