Keskustan puoluevaltuuskunta kokoontuu nyt Kemiin pohtimaan tärkeimmiksi näkemiuään asioita. Siis kunta- ja palvelurakenneuudistusta, lapsiperheiden ja vanhusten asemassa puhuttavia ongelmia ja mahdollista turvallisuuspoliittista ratkaisuamme eli Natoon vai ei?
Hui hai, ei siellä tuollaisia pohdita edes sivupöydissä. Kepulta ei riitä puolta ajatusta valtakunnan asioille, vaan kepun omat asiat tekevät niistä silakoita. Kepun oma pesä on nyt sellaisessa jamassa.
Saako Matti jatkaa, vai siirretäänkö sivuun, ja kuka tilalle?
Tuleeko puoluesihteeriksi Olmi vai Jammu Korhonen?
Nuo ovat ne kaksi tärkeintä kysymystä. Ja nekin ajatteluttavat kepua vain sen kannatuksen näkövinkkelistä, ei sitten hiukkaakaan maan asioiden kannalta. "Jos kahdesta toisen pitää olla rempallaan, maan asiat tai kepun kannatus, niin olkoon se sitten maan asiat", ajatellaan kepussa, muistaen miten Kekkonen arvotti maan asioiden ja Neuvostoliiton suhteiden tärkeysjärjestystä.
Kova tulee olemaan paine Vanhasta vastaan. Hän on jo neljäs puolueen johtaja, joka on turhaan pyrkinyt preseidentiksi. Vanhasella piti kuitenkin olla paremmat mahdollisuudet kuin Johannes Virolaisella, Paavo Väyrysellä ja Esko Aholla, sillä hän on pääministeri, suosittukin sellainen mielipidemittausten mukaan.
Mikä meni pieleen ja missä, kysellään nyt puoluevaltuustossa. Ei mikään, sillä kansa ei vain halunnut kepulaista presidenttiä. Vain hänen puolueensa Mattia rasitti. Mutta sitähän ei puoluevaltuusto usko tai ainakaan myönnä.
Tekstiviestikohu ei ole ainakaan parantanut Vanhasen asemaa. Puolueen vanhoillinen lestadiolaissiipi vaati jo Vanhasen eroa heti kohun alussa, mutta lienee nyt rauhoittunut. Mutta pinnan alla varmasti kytee.
Vanhanen on sanonut pitävänsä poliittisena esikuvanaan Johannes Virolaista. Jos Matilla on kylliksi samoja ominaisuuksia kuin oli Vironperän Jussilla, niin hän voi kääntää vielä voitokseen niin vaalitappionsa, avioeronsa ja tekstiviestikohunkin.
Eihän Virolaisenkaan henkilökohtaista asemaa ja yli puoluerajojen ulottunutta suosiota heikentäneet avioerot ja liian rehelliset sanomiset "yleisistä syistä", vaikka Kekkonen niistä hurjistuikin. Sai hän tosin Väyrysen avulla Jussin pois puoluejohdosta, mutta hänen suosionsa ja poliittinen vaikutusvaltansakin taisivat siitä vain kasvaa.
Olisiko Vanhasessa aineksi samaan? Kepun kannatusta hänen henkilökohtainen suosionsa ei kuitenkaan nosta, mutta ei sitä nosta mikään muukaan. Kepu on historiallisen kohtalonsa vanki, ja sen taru on kohta lopussa, kun sille ei ole enää luonnollista roolia eikä näin ollen tarvetta yhteiskunnassamme.
Hui hai, ei siellä tuollaisia pohdita edes sivupöydissä. Kepulta ei riitä puolta ajatusta valtakunnan asioille, vaan kepun omat asiat tekevät niistä silakoita. Kepun oma pesä on nyt sellaisessa jamassa.
Saako Matti jatkaa, vai siirretäänkö sivuun, ja kuka tilalle?
Tuleeko puoluesihteeriksi Olmi vai Jammu Korhonen?
Nuo ovat ne kaksi tärkeintä kysymystä. Ja nekin ajatteluttavat kepua vain sen kannatuksen näkövinkkelistä, ei sitten hiukkaakaan maan asioiden kannalta. "Jos kahdesta toisen pitää olla rempallaan, maan asiat tai kepun kannatus, niin olkoon se sitten maan asiat", ajatellaan kepussa, muistaen miten Kekkonen arvotti maan asioiden ja Neuvostoliiton suhteiden tärkeysjärjestystä.
Kova tulee olemaan paine Vanhasta vastaan. Hän on jo neljäs puolueen johtaja, joka on turhaan pyrkinyt preseidentiksi. Vanhasella piti kuitenkin olla paremmat mahdollisuudet kuin Johannes Virolaisella, Paavo Väyrysellä ja Esko Aholla, sillä hän on pääministeri, suosittukin sellainen mielipidemittausten mukaan.
Mikä meni pieleen ja missä, kysellään nyt puoluevaltuustossa. Ei mikään, sillä kansa ei vain halunnut kepulaista presidenttiä. Vain hänen puolueensa Mattia rasitti. Mutta sitähän ei puoluevaltuusto usko tai ainakaan myönnä.
Tekstiviestikohu ei ole ainakaan parantanut Vanhasen asemaa. Puolueen vanhoillinen lestadiolaissiipi vaati jo Vanhasen eroa heti kohun alussa, mutta lienee nyt rauhoittunut. Mutta pinnan alla varmasti kytee.
Vanhanen on sanonut pitävänsä poliittisena esikuvanaan Johannes Virolaista. Jos Matilla on kylliksi samoja ominaisuuksia kuin oli Vironperän Jussilla, niin hän voi kääntää vielä voitokseen niin vaalitappionsa, avioeronsa ja tekstiviestikohunkin.
Eihän Virolaisenkaan henkilökohtaista asemaa ja yli puoluerajojen ulottunutta suosiota heikentäneet avioerot ja liian rehelliset sanomiset "yleisistä syistä", vaikka Kekkonen niistä hurjistuikin. Sai hän tosin Väyrysen avulla Jussin pois puoluejohdosta, mutta hänen suosionsa ja poliittinen vaikutusvaltansakin taisivat siitä vain kasvaa.
Olisiko Vanhasessa aineksi samaan? Kepun kannatusta hänen henkilökohtainen suosionsa ei kuitenkaan nosta, mutta ei sitä nosta mikään muukaan. Kepu on historiallisen kohtalonsa vanki, ja sen taru on kohta lopussa, kun sille ei ole enää luonnollista roolia eikä näin ollen tarvetta yhteiskunnassamme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kirjoittelemaan tätä samaa. Kukaan keskustalainen ei korviansa lotkauta sinun kirjoituksillesi. Matti on hyvä ja Matti jatkaa sinun kiusallasikin!
Etkö lukenut avaustani kun noin sanot? Minäkin pidän Mattia hyvänä miehenä ja toivon hänen jatkavan, ja niin uskonkin, vaikka kepun kenttä kuohuu ja vaatimuksia Matin väistymisestäkin on esitetty. Jos luit, etkä ymmärtänyt, niin vika ei ollut tekstissäni, vaan korviesi välissä.
Mutta Matin hyvyys ei nostanut häntä presidentiksi, kun kansa näkee hänen puolueensa sellaiseksi, että sille ei ole syytä presidenttiyttä antaa. Varmaan siihen vaikuttaa Kekkosen muisto, vaikka Kekkonenkaan ei enää nyt voisi päästä sellaiseksi diktaattoriksi, kun presidentin valtaoikeudet ovat vähäisemmät ja Neuvostoliittoa ei enää ole.
Eikä Matin suosio koidu puolueen suosioksi eduskuntavaaleissakaan, vaan kepu tulee tippumaan alaspäin ja se trendi jatkuu tulevaisuudessa. Jos puoluejohtoon tulisi joku muu kuin Matti, kepun pudotus vain jyrkkenisi ja nopeutuisi.
Katso uutisia, niin näät peruusteellisen selonteon.
pakkorako kannatuksen takia
henkilöt saavaat jatkaa vielä pitkään. Ähäkutti, ähäkutti, kyllä sinua risoo!
http://www.kavkaz.fi/vanhanen.html
- Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan -
Kyllä se sitten Mattikin ihan aito kepuli on.