Yritetäänpä ennustaa mihin suuntaan tieteen kehitys etenee, ja varsinkin biologiassa että pysyttäisiin aiheessa.
Tässä oma yritelmäni:
Kaikki tieteen suuret edistysaskeleet ovat tavalla tai toisella perustuneet positivistiseen vallitsevan todellisuuskäsityksen kritiikkiin.
Galileo kritisoi maakeskisyyttä. Newton anima mundia.
Suhteellisuusteoria syntyi posivistisesta kritiikistä koskien absoluuttista aikaa ja avaruutta. Kvanttimekaniikka syntyi samalla tavalla kritiikistä koskien perinteisen liikeopin ja kausaliteetin soveltamista atomifysiikkaan.
Eli jos näyttää siltä että vallitsevaan todellisuuskäsitykseen sisältyy oletuksia, jotka eivät kestä positivismin kritiikkiä, niin tilalle keksitään yleensä uusi käsite tai symboli, joka selittää saman asian yksinkertaisemmin. Esimerkiksi suhteellinen aika-avaruus ja tilastollinen kausaliteetti. Uudet käsitteet on otettava käyttöön vaikka ne eivät ole 'mielekkäitä' tai eivät sovi vallitsevaan tieteelliseen todellisuuskäsitykseen.
Yleensä tälläiset suuret tieteen harppaukset käsittelevät jotenkin kausaliteettia ja tieteen perusväittämiä, kuten kvanttimekaniikassa.
Eli jos biologiassa vielä tälläinen edistysaskel tapahtuu niin luultavasti se kohdistuu biologian perusväittämään, että kaikki biologiset kausaalisuhteet voidaan periaatteessa selittää samoilla kausaalisuhteilla, jotka vaikuttavat elottomassa aineessa (fysiikassa). Eli kaikki biologia ja myös psykologia on vain elottoman aineen 'sivutuote'.
Positivistinen kritiikki kohdistuisi tuohon perusväittämään. Eli voiko samat asiat selittää yksinkertaisemmin jollakin uudella käsitteellä tai symbolilla. Jos biologiassa tai evoluutiossa vaikuttavan kausaliteetin voisi kuvailla jollakin uudella käsitteellä yksinkertaisemmin kuin mitä perinteinen kausaliteettikäsitys niin se on otettava käyttöön vaikka se tuntuisi 'järjettömältä' tai 'epätieteelliseltä'.
Jos tälläinen uusi käsite löytyy biologiassa tai psykologiassa niin luultavasti kritiikissä vedotaan samaan asiaan kuin kvanttimekaniikan kritiikissä, eli tiedon puutteeseen. "Ehkä löytyy vielä jokin seikka, joka pelastaa perinteisen käsityksen kausaliteetista."
Mikä tälläinen uusi biogogian käsite olisi, sitä en osaa sanoa. Ehkä ei kumminkaan ID. ;) Voisi olla jonkinlainen sekoitus indeterminismiä ja teleologiaa. Toivottavasti kumminkin jotain sellaista, joka ärsyttää tasapuolisesti sekä perinteisiä tieteen jääriä, että uskonnollisia fundamentalisteja.
Tässä oma yritelmäni:
Kaikki tieteen suuret edistysaskeleet ovat tavalla tai toisella perustuneet positivistiseen vallitsevan todellisuuskäsityksen kritiikkiin.
Galileo kritisoi maakeskisyyttä. Newton anima mundia.
Suhteellisuusteoria syntyi posivistisesta kritiikistä koskien absoluuttista aikaa ja avaruutta. Kvanttimekaniikka syntyi samalla tavalla kritiikistä koskien perinteisen liikeopin ja kausaliteetin soveltamista atomifysiikkaan.
Eli jos näyttää siltä että vallitsevaan todellisuuskäsitykseen sisältyy oletuksia, jotka eivät kestä positivismin kritiikkiä, niin tilalle keksitään yleensä uusi käsite tai symboli, joka selittää saman asian yksinkertaisemmin. Esimerkiksi suhteellinen aika-avaruus ja tilastollinen kausaliteetti. Uudet käsitteet on otettava käyttöön vaikka ne eivät ole 'mielekkäitä' tai eivät sovi vallitsevaan tieteelliseen todellisuuskäsitykseen.
Yleensä tälläiset suuret tieteen harppaukset käsittelevät jotenkin kausaliteettia ja tieteen perusväittämiä, kuten kvanttimekaniikassa.
Eli jos biologiassa vielä tälläinen edistysaskel tapahtuu niin luultavasti se kohdistuu biologian perusväittämään, että kaikki biologiset kausaalisuhteet voidaan periaatteessa selittää samoilla kausaalisuhteilla, jotka vaikuttavat elottomassa aineessa (fysiikassa). Eli kaikki biologia ja myös psykologia on vain elottoman aineen 'sivutuote'.
Positivistinen kritiikki kohdistuisi tuohon perusväittämään. Eli voiko samat asiat selittää yksinkertaisemmin jollakin uudella käsitteellä tai symbolilla. Jos biologiassa tai evoluutiossa vaikuttavan kausaliteetin voisi kuvailla jollakin uudella käsitteellä yksinkertaisemmin kuin mitä perinteinen kausaliteettikäsitys niin se on otettava käyttöön vaikka se tuntuisi 'järjettömältä' tai 'epätieteelliseltä'.
Jos tälläinen uusi käsite löytyy biologiassa tai psykologiassa niin luultavasti kritiikissä vedotaan samaan asiaan kuin kvanttimekaniikan kritiikissä, eli tiedon puutteeseen. "Ehkä löytyy vielä jokin seikka, joka pelastaa perinteisen käsityksen kausaliteetista."
Mikä tälläinen uusi biogogian käsite olisi, sitä en osaa sanoa. Ehkä ei kumminkaan ID. ;) Voisi olla jonkinlainen sekoitus indeterminismiä ja teleologiaa. Toivottavasti kumminkin jotain sellaista, joka ärsyttää tasapuolisesti sekä perinteisiä tieteen jääriä, että uskonnollisia fundamentalisteja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
Hyvin veistelet ongelmakenttää. Itse olen pitkään jo halunnut sanoa jotain tämänsuuntaista. Biologiassa ja koko kehityshistoriassa on jotain kummallista, en voi osoittaa virhettä evoluutiossa mutta toisaalta se jotenkin vaikuttaa niin kovin ahtaalta ja vajaalta.
Evolutionisti : SATTUMAA!
Kreationisti : JOLUPUKIN LAHJA!
Minä : ... kaipaan parempaa mallia...
Itse ainakin havaitsen ID:issä tiettyä hienoutta. Valitettavasti tuota ID-teoriaa riivaavat se että kukaan ei välitä ottaa vain sen ydintä ja alkaa rakentamaan ja jalostamaan siitä aivan perus mallia vaan kaikki lataavat ID:n päälle omat mystilliset traumansa saaden myös sen sisäisen mallin peitettyä. Sen mystisen paskan takia kukaan ei ota ID:tä ja sen muutamaa perusolettamusta vakavasti.
Väitän että ID:n perusajatuksessa on jotain oikeaa (tässä astun rohkeasti oletuksen puolelle, ajattelen positiivisesti että tämä on oikea askel vaikken voi sitä täysin perustellakaan...). Nyt olen orpo ja yksin, ei ole mitään valmista.
Sattuma on niin epämääräinen käsite että sillä voi selittää pois kaikki ongelmat.
1.Sattuma on indeterminismiä
2. Indeterminismi ei välttämättä ole täydellistä kausaalisuuden puutetta
Joten: tarvitaan uusi kausaalisuuskäsite selittämään indeterminismi muullakin kuin 'sattumalla'. Lisäksi tämän käsitteen pitäisi olla sellainen että indeterminismiä pystyttäisiin ennustamaan ja hallitsemaan paremmin.
Jokin teleologinen periaate olisi sopivan ärsyttävä. Vaikkapa että sattumanvaraiset (indeterministiset) tapahtumat etenevät tilastollisesti aina jotakin 'päämäärää' kohti.
Tälle ei tarvitse olla mitään selistystä vaan riittää että sillä on enemmän selitysvoimaa kuin 'sattumalla'.
"ID-teoriaa"
Tuollaista ei ole olemassa. Tuskin edes ID-hypoteesia.
"Kreationismin metodologinen kriisi
Kypsissä luonnontieteissä" kuten fysiikassa ja biologiassa näennäisten ja todellisten vastaesimerkkien ero on selvempi,joskin mutkikkaampi,kuin kuin vasta kehittymässä olevilla tieteenaloilla,kuten psykologiassa,kognitiotieteessä ja yhteiskuntatieteissä. Siksi näennäisten vastaesimerkkien hylkääminen on niissä yleisempää ja voidaan tehdä huolettomammin,ja metodologiset kiistat ja vallankumoukset ovat harvinaisempia ja vähemmän perustavanlaatuisia. Evoluutioteoreetikkojen ja kreationistien kiistan ratkaisemattomuus perustuu pitkälle siihen,että kreationistit eivät ymmärrä taustateorioiden ja tutkimusasetelmien asemaa tieteen metodologiassa oikein,ja yrittävät jatkuvasti "todistaa" evoluution vääräksi mitä erilaisemmilla vastaesimerkeillä ja ilmiöillä joiden selitystä ei tunneta. Sen sijaan tulisi pystyä kehittämään vastahypoteesi,joka selittää kaiken sen,minkä evoluutioteoria,ja lisäksi vastaesimerkit joita evoluutio ei selitä,tai selittää vain ad hoc apuoletuksin."
"Jokainen tutkimus,olkoon sen esineenä luonto taikka humanististen tieteitten laaja ala, voi johtaa jonkunarvoisiin tuloksiin vain siinä tapauksessa, että sen lähtökohtana ovat varmasti todetut tosiseikat."
(Pauli Brattico, Otto Lappi,"Kognitiotieteen perusteet")
Kognitiotiede tutkii mitä äly on, miten se ilmenee(ja tätä kautta miten älykkyys näkyy, esim. esineissä ja muissa asioissa.) ID: teorian tuotokset loistavat poissaolollaan alalla... Kenties koska se ei pyri selittämään - koska "ID ei ole sellainen teoria, joka rajaisi mitään Suunnittelun ulkopuolelle."
Oletkos kuullut sellaisesta asiasta kuin homeostaattinen maailmanselitys?
Oli erään venäläisen scifi-kirjailian tuotoksessa. Tylsä scifimielessä mutta homeostatia oli kiinnostava ajatus.
"Vaikkapa että sattumanvaraiset (indeterministiset) tapahtumat etenevät tilastollisesti aina jotakin 'päämäärää' kohti."
Tää oli taas helvetin hyvin laitettu. Sinähän keräilet minulta irtopisteitä loistavaa tahtia. Tässä asiassa tulee vielä sellaisetkin mahdollisuudet että sama lopputulos on mahdollista saavuttaa kahta tai useampaa eri tietä... asia laajenee aikamoiseksi kimpuksi mahdollisuuksia.
Ehkäpä on olemassa jonkinlainen resistanssi tietyille kehityssuunnille. Liian nopea tai hidas kehitys kohtaa resistanssin ja emergoituu jotain muuta. Esim. dinosaurusten resistanssi oli se että niiden "teknologia" oli pysähtynyt eivätkä ne voineet vastata suurempiin olemassaolon haasteisiin ja ne kuolivat komeettaan. Toisaalta komeetta ei voinut lakaista kaikkea korkeampaa elämää maapallolta koska älyn kehittyminen oli pakollista, periaatteessa niin olisi kuitenkin voinut tapahtua (teitä on monta) ja silloin älyn kehitys olisi pitänyt tehdä helvetisti nopeammin.
Dinosaurukset tuhonnut komeetta oli helvetin tarkasti mitoitettu asteroidi kun ottaa huomioon että se tuhosi suureläimet mutta jätti elintilaa pienille nisäkkäille. Ennenkuin kysymme "kuka päätti asteroidin koon?" pitää kysyä "Onko universumissa jokin latentti voima joka takasi asteroidin koon tai teki sen koon tarkkuuden jonkin periaateen mukaisesti itsenäisenä ei-älyllisenä vaikuttimenaan..."
TOivottavasti en hypi liikaa, innostuin pitkästä aikaa... :)
Klaus Emmechen kirjassa Tekoelämä pureudutaan elämän peruskysymykseen, osittain myös elämän kehittymisn problematiikkaan. Muistan sieltä kuinka siellä kuvaillaan eräässä kohdassa funktionaalisesti kuinka tietyt järjestelmät organisoituvat ja kehittyvät. Hyvin pienillä arvomuutoksilla lopputulos oli joko nopeasti kristalloitunut "staattinen" tulos tai vaihtoehtoisesti järjetöntä kohinaa kun muutokset poikivat muutoksia kaaottisesti. Joillain arvoilla muodostui puolestaan selkeä rakenne ja selkeä hahmo tuolle "kierrokselle"... Hyvin mielenkiintoinen kirja, suosittelen.
"Eli jos biologiassa vielä tälläinen edistysaskel tapahtuu niin luultavasti se kohdistuu biologian perusväittämään, että kaikki biologiset kausaalisuhteet voidaan periaatteessa selittää samoilla kausaalisuhteilla, jotka vaikuttavat elottomassa aineessa (fysiikassa). Eli kaikki biologia ja myös psykologia on vain elottoman aineen 'sivutuote'. "
Filosofisesti ajatellen se olisi teoriassa mahdollista, mutta oletat mielestäni liika esittäessäsi että tuollainen selitys olisi myös luonnontieteen kannalta paitsi mahdollinen, myös näköpiirissä.
Elottoman aineen 'sivutuote' on kuitenkin syy-seuraus suhteiltaan liian monen seikan, matemaattisesti muuttujan, tuote, jotta sen ennustaminen tai laskeminen olisi mahdollista. Yksinkertaisesti, monenko muuttujan laksemisen pystyt tekemään paperilla? Montako muuttujaa pytytään ratkomaan maailman parhaalla tietokoneella?
On toki olemassa matemaattisia työkaluja, jotka periaatteessa mahdollistavat miten monen muuttujan yhtä aikaisen käsittelyn tahansa. lisääkin voidaan varmasti kehittää. Ongelmaksi muodostuu sen selvittäminen mitkä muuttujat edes ovat, saati sitten niiden keskinäiset suhteet.
Niimpä myös biologiassa on edettävä täsmälleen samoin, kuin Galilei, Newton ja Einstein ns. elottoman tieteen puolella. Etsittävä kokeilla syy-seuraus suhteita ja vedettävä niistä johtopäätöksiä, joista päästä selvyyteen, mitä atomit tekevät ja mihin ne vaikuttavat. Eli psesciekiksi: Empiirisistä testeistä on etsittävä kausaliteetiä, josta voidaan päästä pidemmälle mikro tason käytökseen.
Me emme voi kaivaa syvemmälle ja toivoa löytävämme juuret joista nousta ylöspäin, ennenkuin olemme löytäneet itse puun.