kirjotin jo viime viikollakin tänne ja jotenkin se helpottaa....mietin vain että millon pääsen sinusta erikseen...aina kun puhelin soi salaa mielessäni toivon että se olisit sinä,viime yönäkin heräsin siihen että näin sinusta unta ihanaa ja herätessäni ikävä oli niin käsinkosketeltava että sydämeeni sattui.en jaksa edes keskittyä mihinkään tärkeeseen istun kotona päivät ja mietin sinua.ja olen miettinyt että miksi se näin satutti ehkä siksi kun oikeestikkin luulin että olet täysillä mukana,kun ite olin.ja olen tehnyt yhden päätöksen että olen yksin mahollisimman kauan en halua että kukaan enää satuttaa minua.luulisi että ihminen oppii kerrasta mutta olen sellanen että annan taas itsestäni kaiken ,en osaa peitellä tunteitani.en anna edes tilaisuutta itselleni tai muille että tapaisin jossakin uuden,ja sitäpaitsi miten voin tutustua kehenkään kun mun sydän on mun elämäni rakkaudella.......???????
särkynyt
????????????+
3372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoita vaan jatkossakin. Kauniista sanoista ei kukaan voi loukkaantua . Kirjoittaminen auttaa purkamaan kipeää asiaa. Ei toista ihmistä voi unohtaa, tuskin koskaan. Tunteet muuttuvat ajan kanssa, ne pehmenevät tavallaan. Unet vain peilaavat ajatuksiasi ja niin kuin sanoit ajattelethan häntä päivittäin.
Pidä hänet kauniina muistona sydämessäsi. Ehkä hän ei ollut sinua varten, mutta pidä aina paikka avoinna ihmiselle jota rakastat.
Miksi kertoisin
rakastavani sinua
sinua kaipaavani
siksikö koska
katsoessasi silmiini
sieluni onnesta mylvii
sydämeni onnesta halkeaa
Koskettaessasi sormillasi
ihoni värisee hyväilystäsi
suudellessasi huulilleni
olen sekaisin sinusta
siksi sanon
sinua rakastan
sinut vain haluan.
Jos tämä hepottaa.
kiitos teille kun ymmärrätte.tuo oli hienosti sanottu pidä hänet muistona.se on totta vaikka se olisi kaatanut likaa mun päälle,se ei olisi m uuttanut mun rakkautta mutta ajan myötä ihminen tajuaa mikä on itelle vahingoksi.kaikki mikä on kaunista ei välttämättä ole itelle hyödyksi ja joskus on opittava luovuttamaan luovutaanha me joskus omista vanhemmistaankin saati sitten maailmasta.mutta se rakkaus mikä minulla olisi ollut ja mitä jo ehdin antaa se on annettu turhaan.ei osannut arvostaa,varmaan.tiedän että on aika kaikelle....on aika itkeä on aika nauraa,on aika kylvää aika niittää.mutta tässä hetkessä olen onneton ja en löydä ulospääsyä....mutta tän jälkeen olen taas vahvempi ja jaksan ylpeänä nostaa pääni ja kohota lentoon.......