Miksi uskovaisen (minkä tahansa uskonnon valinneen/perineen) on niin vaikea nähdä oman uskonsa ulkopuolelle? Miksei hän voi käsittää että hänen uskonsa on aina hänen persoonansa näköinen yksi ainoa mahdollisuus useammista?
Jos meillä on ollut onni saada vapaasti valita oma uskontomme niin sitten varsinkin se on se tietty persoonallinen tapa jolla ilmaisemme ihmisessä melkolailla varmasti aina rakenteellisena piirteenä ilmenevää HENKISYYTTÄ. Ehkä henkisyys on huono sana, kun haluan kattaa tällä myös ateistit ja materialistit?
Uskova yllättyy aina vain kerta toisensa jälkeen siitä että hän kohtaa vastustusta julistaessaan "oikeaa oppiaan" joka on "ylhäältä" tai "jumalalta" tai milloin mistäkin "annettu". Hän ei voi käsittää ettei HÄNEN totuutensa olekaan kaikkien totuus. Hän alkaa puolustella uskoaan ja keksii että täytyy olla olemassa pahan olennon salajuoni, jonka vuoksi nuo toiset ovat noin kovapäisiä etteivät ota totuutta vastaan. Hänen on mahdoton nähdä että se Jokin jonka vaikutuksesta hän katsoo toimivansa, voisi yhtälailla vaikuttaakin kaikkien elävien olentojen kautta.
MIKSI? Miksi jäädä oman psykologisen vajavaisuutensa vangiksi? Suvaitsevaisuus ja laajakatseisuus taitavat olla TODELLA vaikeita asioita oppia?
(Tämä selityksenä alempana olevaan ehkä mauttomaan kirjoitukseeni. Haluan kyseenalaistaa JULISTAMISEN, varsinkin kun tämän foorumin olisi tarkoitus olla keskustelua.)
Jos meillä on ollut onni saada vapaasti valita oma uskontomme niin sitten varsinkin se on se tietty persoonallinen tapa jolla ilmaisemme ihmisessä melkolailla varmasti aina rakenteellisena piirteenä ilmenevää HENKISYYTTÄ. Ehkä henkisyys on huono sana, kun haluan kattaa tällä myös ateistit ja materialistit?
Uskova yllättyy aina vain kerta toisensa jälkeen siitä että hän kohtaa vastustusta julistaessaan "oikeaa oppiaan" joka on "ylhäältä" tai "jumalalta" tai milloin mistäkin "annettu". Hän ei voi käsittää ettei HÄNEN totuutensa olekaan kaikkien totuus. Hän alkaa puolustella uskoaan ja keksii että täytyy olla olemassa pahan olennon salajuoni, jonka vuoksi nuo toiset ovat noin kovapäisiä etteivät ota totuutta vastaan. Hänen on mahdoton nähdä että se Jokin jonka vaikutuksesta hän katsoo toimivansa, voisi yhtälailla vaikuttaakin kaikkien elävien olentojen kautta.
MIKSI? Miksi jäädä oman psykologisen vajavaisuutensa vangiksi? Suvaitsevaisuus ja laajakatseisuus taitavat olla TODELLA vaikeita asioita oppia?
(Tämä selityksenä alempana olevaan ehkä mauttomaan kirjoitukseeni. Haluan kyseenalaistaa JULISTAMISEN, varsinkin kun tämän foorumin olisi tarkoitus olla keskustelua.)
Vastaukset 7
Vanhimmat
vain pysty siihen? Aate hyvä, mutta mahdoton, koska kaikilla ei ole mainitsemaasi kykyä, olemmehan me ihmiset monissa muissakin asioissa erilaisia ja erilaiset synnynnäiset kyvyt omaavia. Toisesta ei tule rumpalia, vaikka elämänsä harjoittelisi jne... Ja toisaalta kaikki eivät _halua_tulla toisenlaiseksi kuin ovat, vaikkapa basistiksi. ;)
Mulle riittäis se, että ihminen tajuais, että mistä johtuu tämä ahdasmielisyys.
Siis kun joutuu tekemisiin erilaisten kulttuurien tms kanssa, niin siinä väkisin tulee jonkinlainen hylkimisreaktio. Pitäis vaan tiedostaa se, niin silloin pystyis käsittelemään sitä.
En tiiä ymmärrättekö mitä meinaan?
mistä tämä johtuu. Eli ihminen omassa pienuudessaan tarvitsee omat suojamuurinsa ja kuorensa oman turvallisuustarpeensa takia. Samoin ominaista ihmiselle on, että ihminen karttaa ja pelkää kaikkea hänelle vierasta ja tuntematonta. Usein tämä pelko on niin voimakasta, ettei hän edes yritä ottaa asioista selvää. Tuomitsee tutkimatta ja ymmärtämättä.
Näinä päivinä täyttyy 40 vuotta siitä kun ostin itselleni joogan oppikirjan ja lähdin kaivautumaan ihmisen henkiseen minään ja itämaisten uskontojen opetuksiin. Samoin vuoden kuluttua täyttyy 40 vuotta siitä kun tilasin kirjeellisen hypnoosikurssin ja lähdin tutkimaan hypnoosin salattua maailmaa. Sittemmin olen käynyt raamattukoulun, on siunattu evankelistaksi ja nyt minulla on tuntemusta itämaisista uskonnoista, hypnoosista ja myös apostolisesta uskosta ja niinpä olen suoranainen kauhistus kotoiselle kristilisyydelle.
Eli tätä on tämä kotoinen suppea ja kaikkea poikkeavaa karttava kristillisyytemme.
Niin, ja sitä juuri yritin sanoa, että kyllä ihminen voi pitää ne suojamuurinsa, se on ookoo, ettei hyväksy kaikkea. Saa olla suvaitsematon, koska se on ihmiselle ominaista, ja ihminen tarvitsee suojamuureja.
Mutta tie alkaa siitä, että tajuaa olevansa suvaitsematon joitain asioita kohtaan. Silloin voi myös työstää näitä tunteita, joita siitä syntyy, eikä niitä tarvitse tukahduttaa.
että aivan samalla tavalla kuin rakkaus ja henkinen kypsyys nivoutuvat toisiinsa, niin nivoutuu myös henkinen kypsyys ja suvaitsevaisuus.
Vuorisaarnassaan Suuri Mestari opettaa rakastamaan jopa vhollisiaan ja siunaamaan niitä, jotka meitä vainoavat. Näkisin näissä opetuksissa avaimen eri uskontojen ja kulttuurien väliseen vuorovaikutuksen ja avoimeen kohtaamiseen ja samalla tien koko ihmiskunnan humanistiseen kehitykseen ja maailmanrauhaan.
tuttu Leo. Hyvää alkanutta talvea sinne vielä pohojosempaan. :)
kuin myös terveisiä Oulun suuntaan.