...ole saatu toteutettua? Pitäisikö sille antaa toinen mahdollisuus? Ei!
Sosialismikin on käytännössä epäonnistunut.
Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa, Kiinassa jyllää kapitalistinen markkinatalous, Kuuba alkaa kohta avautua kunnolla länsimaiseen demokratiaan ja Pohjois-Koreasta tulee viimeinen sosialismin linnake ennen kuin se liberalisoituu.
Sosialismikin on käytännössä epäonnistunut.
Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa, Kiinassa jyllää kapitalistinen markkinatalous, Kuuba alkaa kohta avautua kunnolla länsimaiseen demokratiaan ja Pohjois-Koreasta tulee viimeinen sosialismin linnake ennen kuin se liberalisoituu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kommunismille ei ikinä pidä enää antaa mahdollisuutta,nähtiinhän se Neuvostoliitossa,mitä ne sai aikaan.Sekin valtio ja systeemi siellä maassa onneks katos.Vielä kun Kiinan,Kuuban,Pohjois-Korean ja missä vielä kommunismisaastaa on jäljellä,saatais tuhottua,ni kaikki olis hyvin
http://www.korea-dpr.com/
EI KETÄÄN VASTAA VAAN IHMISEN PUOLESTA.
JOTTA VOIT TUNTEA JOKASUHTEESSA OLEVASI TERVE.
Mikäli länsimaat jatkaa imperialistista maailman valloitusta on todennäköistä että sosialismi kuolee ja näivettyy.
Mikäli muslimimaat jatkavat itsekeskeistä elämäänsä väärien arvojensa maailmassa.
Mikäli emme kavahda afrikkalaisia.
Mutta en usko että katoaa.
Ehkä kuitenkin olisi hyvä että ihmisillä olisi yksi valtio jossa voisi kokeilla paratiisinomaisia elinolosuhteita.
Kyllä tasa-arvo on niin tärkeä asia ettei sitä kannata edes kapitalismin ja markkinatalouden hylätä.
Onhan paratiisi maanpäällä kristillinen tavoite.
Kapitalistinen tavoite
Sekä kommunistinen tavoite
Sosialismissa on kompromissin tavoite.
Se että täytyy puolustaa itseään on kaikille yhteinen tavoite.
Se että on saatava syödäkseen on kaikille yhteinen tavoite.
Se että on terveyttä ja terveydenhoitoa on kaikille yhteinen tavoite.
Kapitalismissa kaikki kukat kukkivat.
Mutta köyhät saavat nähdä nälkää ja kokea hoitamattomuutta.
Syy he eivät ole ansainneet työllään näitä asioita.
Kristillisessä käsityksessä, maailma sinänsä on paratiisi.
Ihminen itse on tehnyt siitä sellaisen jossa ei ole hyvä elää.
Jumala pitää huolta omistaan.
Pyrkimyskin hyvään tuo sinut lähemmäs ruokaa ja hoivaa.
Toisaalta maallinen elämä on vain taivaallisen elämän odotusta.
Kohtalonomaisuus tulee näkyviin siinä että ihminen ei näytä voivan mitään Jumalan luomalle ihmisen tielle.
Eli kaikki tapahtuu vain ihmiselle jos hän yrittää.
Kommunismissa lähtökohtana on kaiken riittävyys jos se jaetaan tasan.
Toisaalta taas älykkäämpien itsensä varaan on asetettu auttaminen samalla korvauksella kuin muutkin.
Köyhien asemaan ei parannuksia välttämättä tule joskin elämän perusasiat taataan niinkauan kun ihmisten oma halu, kyky, voima pysyy tällä tiellä.
Pelkät vallan välineet eivät riitä ihmistä pysymään sovitulla tiellä.
Demokraattisessa järjestelmässäkin on pohja ideologia joka toteutuu tai ei toteudu jos on jaettavaa.
Järjestelmät eivät ole yleensä puhtaita tyyppejä.
Ne ovat joitakin sekoituksia edellä mainituista.
Jokaiseen on pesiytynyt diktatuuria, sekä vallanhimoa.
Se ilmenee älyttömänä ylilyöntinä ja alistamisena.
Köyhyys luo ylilyöntejä jopa pakoittaa ihmiset niihin.
Työttömyys ajanoloon tuhoaa demokraattiset ja hyvät päämäärät.
Mutta ihmettelen että asema,arvovalta, koulutus, varakkuus, älykkyys, osaaminen ja kaikki hyvä saadaan valjastettua moraalittomaan toimintaan.
Eikö sivistykseen kuulu ripaus vaatimattomuutta, luopuminen, yhteisenhyvän ajatteleminen, auttaminen.
Ja eikö sellaiset ihmiset joilla on huonot pyrkimykset ole huonoja isäntiä eikä heidän ympärilleen voi syntyä ymmärrystä.
toisaalta jos näin kuitenkin on että tällainen joukkio on syntynyt, niin silloin on kylvetty kaaoksen poikanen "paratiisiin".
Olemmeko valmiita luopumaan?