...että kuoleman jälkeen ON elämää. Palaamme silloin "kotiin" eli sinne, mistä alkuenergiamme on lähtöisinkin.
Kovin koettelemus on itse asiassa tämä ELÄMÄ - tässä ja nyt!
Sitten kun "koejakso" on ohi, olemme taas "omiemme parissa", eli samaan sieluryhmään kuuluvien sielujen parissa.
Kovin koettelemus on itse asiassa tämä ELÄMÄ - tässä ja nyt!
Sitten kun "koejakso" on ohi, olemme taas "omiemme parissa", eli samaan sieluryhmään kuuluvien sielujen parissa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
aika hyvin paikkaansa. Kokemukseni mukaan noin siinä käy. Olemme täällä maan päällä kasvamassa ja oppimassa tuonpuoleista varten.
Itse olen tässä elämässä tavannut viisi sielunsiskoani ja -veljeäni - he ovat samaa sieluryhmää kanssani. Yhdelle heistä olen henkeni velkaa, toisen kanssa olen naimisissa ja kolme muuta ovat minulle läheisiä ystäviä.
Muutamia asioita tekstistäsi, joista kaipaisin lisätietoja, kuten esim. havaintoja tai edes jonkinlaisia muitakin kuin "musta tuntuu"-todisteita, niin sitten saattaisin minäkin tyhmänä ihmisenä tajuta:
- kuoleman jälkeinen elämää
- alkuenergia
- "koejakso"
- "omiemme parissa"
- sieluryhmä
Kiitos jo etukäteen!
* Kuoleman jälkeinen elämä tarkoittaa tietoisuuden jatkumoa fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen. Ruumis on materian käyttöliittymä universaaliin tietoisuuteen, josta me jokainen olemme pieni pisara. Triviaalikielellä tätä sanotaan "henkimaailmaksi" ja individuaaliyksikköämme "sieluksi". Olemme sieluina paljon voimakkaampia ja kykenevämpiä olentoja kuin materiassa. Tämä on selvinnyt kuolemakokemuksissa.
* Alkuenergia tarkoittaa Jumalaa ja yhtä Jumalan ilmenemismuotoa, Pyhää Henkeä. Jumala siis ei ole mikään hassahtanut harmaapartainen ukkeli pilven reunalla, vaan Universaali Tietoisuus, Logos. Jumala on Olemassaolo itse, se entiteetti jonka attribuutti on "Minä Olen".
* Koejakso tarkoittaa maanpäällistä elämäämme materiaan sidottuina. Olemme täällä oppimassa, kasvamassa ja keräämässä kokemuksia. Koejakso päättyy kuolemaan, jonka jälkeen palaamme kotiin ja teemme loppuraportin siitä, mitä olemme kokeneet ja oppineet täällä. Sitä kutsutaan myös viimeiseksi tuomioksi
* Me jokainen kuulumme johonkin sieluryhmään - olemme kaikki samaa kantaa, ja saman sieluryhmän jäsenet ovat toisilleen läheisempiä ja kokevat yhteisyyttä muita enemmän. Tätä tarkoittaa myös termi "omiemme parissa". Saman sieluryhmän jäsenet ovat toistensa sielunsiskoja ja -veljiä. Itse olen täällä maan päällä tavannut viisi sellaista ihmistä, joiden todella oletan olevani sielunsisaruksiani.
" Me jokainen kuulumme johonkin sieluryhmään - olemme kaikki samaa kantaa, ja saman sieluryhmän jäsenet ovat toisilleen läheisempiä ja kokevat yhteisyyttä muita enemmän. Tätä tarkoittaa myös termi "omiemme parissa". Saman sieluryhmän jäsenet ovat toistensa sielunsiskoja ja -veljiä. Itse olen täällä maan päällä tavannut viisi sellaista ihmistä, joiden todella oletan olevani sielunsisaruksiani."
Michael Newtonin kirjassa Elämää elämien välillä puhutaan monipuolisesti tuosta kuolemanjälkeisestä olotilasta. Siellä mainitaan mm nämä sieluryhmät. Oletko tutustunut kirjaan?
Onko mahdollista selvittää jollain keinoin ketä ovat nuo sieluryhmän jäsenet?
Erittäin asialliset selitykset.
Muutama kommentti kuitenkin:
>>* Kuoleman jälkeinen elämä tarkoittaa tietoisuuden jatkumoa fyysisen ruumiin tuhoutumisen jälkeen. Ruumis on materian käyttöliittymä universaaliin tietoisuuteen,>Jumala siis ei ole mikään hassahtanut harmaapartainen ukkeli pilven reunalla, vaan Universaali Tietoisuus, Logos. Jumala on Olemassaolo itse, se entiteetti jonka attribuutti on "Minä Olen". >Koejakso päättyy kuolemaan, jonka jälkeen palaamme kotiin ja teemme loppuraportin siitä, mitä olemme kokeneet ja oppineet täällä. Sitä kutsutaan myös viimeiseksi tuomioksi >Me jokainen kuulumme johonkin sieluryhmään - olemme kaikki samaa kantaa, ja saman sieluryhmän jäsenet ovat toisilleen läheisempiä ja kokevat yhteisyyttä muita enemmän.
>>Onko tässä tuonpuoleisessa tietoisuudentilassa mukana muistot maanpäällisestä elämästä?>Jumala ei siis ole oikeasti "olemassa", vaan tietoisuus jokaisen omissa aivoissa?>Kenelle raportti annetaan ja miksi? (ks. ed. kohta) Kuka siis tuomitsee?>Kyllähän "kemiat" käy paremmin toisten kuin toisten kanssa. Suhtaudun aika skeptisesti siihen, että se kuitenkaan liittyisi johonkin ns. henkimaailmaan. Se olisi aivan liian helppo ratkaisu.
empiiristä näyttöä?
ovat empiirinen näyttö aiheesta. Valitettavasti muuta, konkreettista näyttöä mikä olisi materiaalisen maailman keinoin mitattavissa, on mahdotonta saada.
En kyllä pidä edes ns. rajakokemuksia empiirisinä.
Niidenkin toistaminen ja mittaaminen lienee mahdotonta.
Palatakseni tuohon ketjun aloitusviestiin, niin skeptikkona täytyy todeta, että roimasti pitää olla uskoa, että asian voi noin "tajuta".
Jos kärjistäen sanoisin, niin kauniita sanoja ja haaveita ilman todellisuuspohjaa. Eikö?
Jos ihmisen tietoisuus ja muistot säilyvät kuolemanjälkeisessä elämässä, niin silloinhan esim. perheet ovat yhdessä, toisilleen rakkaat kohtaavat jälleen jne., vai kuinka?
Jäin vain miettimään, että mitenkäs sitten jos esim. leskinainen on löytänyt uuden rakkaan ja mennyt naimisiin. Onko hän taivaassa yhdessä uuden vai vanhan miehensä kanssa? Vai ovatko he peräti kolmistaan sovussa?
Elisabeth Taylorilla oli silloin seuraa ihan mukavasti, vai joutuisiko hän valitsemaan, kenen entisen miehensä kanssa oleskelee paratiisissa? :)
Eikö taivaaseen päässeitä yhtään huolestuttaisi esim. lapsensa kohtalo, jos lapsi olisi joutunutkin sinne toiselle puolen? Olisiko se sitten enää paratiisi?
Meinasin vastata täällä esitettyihin kysymyksiin, mutta sinähän vastailet minun puolestani "minun suullani".:)
Kuulummekohan mekin samaan sieluryhmään ajattelutavoista päätellen?:)
"Jos kärjistäen sanoisin, niin kauniita sanoja ja haaveita ilman todellisuuspohjaa. Eikö?"
Vaan kun EI. Siis ei vain "kauniita sanoja jne..." Minä en puhu near death -kokemuksesta, vaan omasta ARKIPÄIVÄSTÄNI.
Ts. saan päivittäin viestejä henkimaailmasta.
Periaatteessa näin on. On kuitenkin muistettava, että sen verran mitä sain maistaa tuonpuoleista omalla pikavisiitilläni, se eroaa monissa suhteissa tämänpuoleisesta.
Perheet, avioliitto, vanhemmuus-lapseus -suhteet ovat tämänpuoleisen maailman käsitteitä. Kun laajennamme käsitettämme tuohon "sieluryhmä"-käsitteeseen, se aukeaa melko hyvin. Sieluryhmä on ikäänkuin laajennettu perheemme, johon kuuluvat viettävät ikuisuuden yhdessä.
Tuonpuoleisessa ei ole ikä-, sukupuoli- eikä senioriteettieroja. Samoin siellä ei myöskään ole avioliittoja tai vanhemmuuksia kuten täällä. Eli tuo "menage de trois" on lähinnä totuutta. Tietenkin jos ihmissuhde tämänpuoleisessa on ollut erityisen läheinen ja rakas, en näe mitään syytä, miksei näin kävisi edelleenkin. Tuo, mitä kysyt, on aivan sama mitä saddukeukset aikoinaan kysyivät Jeesukselle, ja tuonpuoleisessa todellakin olemme juuri kuten Jeesus sanoi - emme naimisissa, mutta yhdessä joka tapauksessa.
Sieluryhmän jäsenet pääsääntöisesti myös inkarnoituvat yhdessä - joko samaan aikaan tai sitten vanhempi-lapsi-sisarus -suhteessa. Eli kun on aika tulla takaisin tänne maan päälle, tulemme pääsääntöisesti kaikki yhdessä.
Helvetti on ymmärretty täysin väärin. Rangaistuslaitosta nimeltä "helvetti" ei ole olemassa, mutta ero Jumalasta voi kyllä tulla ja tämä ero voidaan kokea monin tavoin. Koska olemme hyvin voimakkaita hengellisellä puolella ja koska jäädessämme eroon Jumalasta alitajuntaamme varastoituneet asiat pukkaavat pintaan, tämä ero voidaan sen jälkeen kokea helvettinä. Ateisti kokee eron Jumalasta täydellisenä harmaana tyhjönä (tyypin II negatiivinen kuolemakokemus), kun taas uskovainen voi kokea sen helvettinä. Mutta jos ihminen on elänyt todella itsekästä ja pahaa sekä huonoa elämää ja joutunut eroon Jumalasta, kokemus on myös sen mukainen.
On muistettava, että toisin kuin Raamattu antaa ymmärtää, ero Jumalasta ei kuitenkaan ole ikuinen. Se päättyy heti, kun asianosainen ymmärtää huutaa Jumalaa avukseen ja pyrkiä hänen yhteyteensä. Mutta koska tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa (aika on materian ominaisuus), lyhytkin ero Jumalasta voi tuntua iankaikkisuudelta! Eli se oma lapsi kyllä löytää takaisin taivaaseen - jos hän vain itse haluaa niin.
"Jos ihmisen tietoisuus ja muistot säilyvät kuolemanjälkeisessä elämässä, niin silloinhan esim. perheet ovat yhdessä, toisilleen rakkaat kohtaavat jälleen jne., vai kuinka?"
Jep. Kaikki rakkaat on ainakin mahdollista tavata hetken aikaa. Mutta periaatteessa "tuonpuoleisessa" me vietämme eniten aikaa oman sieluperheen/ryhmän jäsenten kanssa. Eli niiden kanssa, joiden kanssa olemme "samalla tasolla" henkisessä kehityksessä.
"Jäin vain miettimään, että mitenkäs sitten jos esim. leskinainen on löytänyt uuden rakkaan ja mennyt naimisiin. Onko hän taivaassa yhdessä uuden vai vanhan miehensä kanssa? Vai ovatko he peräti kolmistaan sovussa?
Elisabeth Taylorilla oli silloin seuraa ihan mukavasti, vai joutuisiko hän valitsemaan, kenen entisen miehensä kanssa oleskelee paratiisissa? :)"
Maalliset rajoitteet, kuten mustasukkaisuus, eivät päde enää henkimaailmassa. Eli se "sielujen sopusointu" on kyllä täysin mahdollista, vaikka olisit nainut ja eronnut kuinka monta kertaa.
"Eikö taivaaseen päässeitä yhtään huolestuttaisi esim. lapsensa kohtalo, jos lapsi olisi joutunutkin sinne toiselle puolen? Olisiko se sitten enää paratiisi?"
Itse en usko sellaiseen helvettiin, kuin millä ihmisiä yleensä pelotellaan. "Helvetti" on ihmisen itse luoma henkinen vankila, jonka ihminen omalla vihallaan ja katkeruudellaan tekee aina vain karmeammaksi paikaksi. MUTTA aina on mahdollisuus päästä pois tuosta henkisestä vankilasta - siihen perustuu Jumalan armo. Ihmisen pitää vain itse tajuta pyytää apua siinä vaiheessa, eli kasvaa henkisesti tarpeeksi.
Kuolemakokemuksia on tutkittu - ja tutkitaan - jatkuvasti, ja tunnetuin tieteellinen tutkimus asiasta on hollantilaisen Willem (Pim) van Lommelin työryhmän tutkimus sydänpysähdyspotilailla (DOA) joka julkaistiin The Lancetissa vuonna 2001. Ohessa linkki kyseiseen tutkimukseen: http://www.iands.org/dutch_study.html
Kokemukset eivät - valitettavasti - ole toistettavissa - ainakaan eettisesti hyväksyttävin keinoin. (Makaaberi tapa on amerikkalainen myrkkyteloitus, jonka jälkeen koehenkilö elvytetään ja teloitus toistetaan riittävän monta kertaa että saadaan varmuus, mutta tämä temppu ei missään tapauksessa ole eettisesti hyvä idea!). Sama tosin pätee moniin muihin psykiatrian ja psykologian sekä humanististen tieteiden ilmilöihin - ne eivät ole toistettavissa, ne ovat subjektiivisia, ja niitä voidaan tutkia vain tilastollisin keinoin.
Mutta järisyttävintä asiassa on, että kuolemakokemukset tapahtuvat sinä aikana, jolloin aivoissa ei ole mitään mitattavissa olevaa toimintaa, eli EEG on suora viiva ja kemialliset reaktiot aivoissa ovat lakanneet. Kaiken järjen mukaan tämä pitäisi olla mahdotonta.
Samoin kuolemakokemuksissa säännöllisesti tulee esiin tapauksia, jossa kokija raportoi siltä ajalta, jolloin hänen EEG:nsä on ollut suora viiva, havaintoja jotka täyttävät juridisen todistajanlausunnon vaatimukset. Eli kokija on tuona aikana tehnyt havaintoja, joiden periaatteessa pitäisi olla mahdottomia.
Tässäpä linkki kaikkein tunnetuimpaan tapaukseen. Pam Reynoldsin tapaus on se "smoking gun evidence" Tätä juttua voisi pitää kauniina satuna, jollei se olisi niin pahuksen hyvin dokumentoitu - ja jollei Pam Reynolds olisi aivan oikea yhä edelleen elävä ihminen!
http://www.near-death.com/experiences/evidence01.html
Epätavalliset väitteet vaativat epätavallisia todisteita, mutta jos minulta kysytään, tuossa on todella epätavallinen todiste hyvin epätavalliseen väitteeseen.
Kärjistäen siis kyse on enemmästäkin kuin vain pelkistä "kauniista sanoista ja haaveista ilman todellisuuspohjaa". Kuolemakokemus on todellinen kokemus, ja 1980-90 -luvulla suositut materialistiset selitysmallit ovat osoittautuneet vääriksi uudemmissa tutkimuksissa. Nyt ainoa kysymys enää on, että onko kuolemakokemus osoitus kuolemanjälkeisestä elämästä - aihetodisteet viittaavat siihen hyvin vahvasti - vai jos ei, niin mistä se on?
Niin varma olet omista olettamuksistasi, ja osaat myös selittää ne hyvin, joten taidat tehdä tätä työksesi?
Mutta ei se mitään. Harvoin näillä foorumeilla saa lukea noin selkeää tekstiä.
>sain maistaa tuonpuoleista omalla pikavisiitilläni,<
Siis kävitkö silloin mielestäsi taivaassa vai missä?
Kun kerrot, millaista taivaassa on (ei aikaa yms.)niin herää kysymys, että mistä olet nämä ajatuksesi kerännyt ts. mistä tuon kaiken tiedät?
Ei taida noudattaa ihan valtauskonnon näkemyksiä?
Jos taivaassa (tai paratiisissa) on tuollaista, kuin kerroit (ei ole ikä-, sukupuoli- eikä senioriteettieroja, ei ole aikaa yms.) niin edelleen kiinnostaisi tietää, miksi uskovat sinne niin kovasti haluavat? Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin minusta ikuisuus tuollaisessa sielun tilassa ei kyllä hirveästi kiinnosta. Sorry vaan.
>Kuulummekohan mekin samaan sieluryhmään <
Taidatte kuulua samaan uskontokuntaan ainakin :]
>> Niin varma olet omista olettamuksistasi, ja osaat myös selittää ne hyvin, joten taidat tehdä tätä työksesi? Mutta ei se mitään. Harvoin näillä foorumeilla saa lukea noin selkeää tekstiä.>sain maistaa tuonpuoleista omalla pikavisiitilläni,<
Siis kävitkö silloin mielestäsi taivaassa vai missä?>Kun kerrot, millaista taivaassa on (ei aikaa yms.)niin herää kysymys, että mistä olet nämä ajatuksesi kerännyt ts. mistä tuon kaiken tiedät?>Ei taida noudattaa ihan valtauskonnon näkemyksiä?>Jos taivaassa (tai paratiisissa) on tuollaista, kuin kerroit (ei ole ikä-, sukupuoli- eikä senioriteettieroja, ei ole aikaa yms.) niin edelleen kiinnostaisi tietää, miksi uskovat sinne niin kovasti haluavat?>Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin minusta ikuisuus tuollaisessa sielun tilassa ei kyllä hirveästi kiinnosta. Sorry vaan.
>En mielelläni puhu näistä asioista, sillä minut leimataan helposti sekopääksi. <
Heh hee... kävi kyllä aluksi minullakin mielessä, mutta taidat ollakin harvinaisen selväpäinen...
>hiukkasjoukon entropia on pienempi kuin maksimi. Aika loppuu entropian saavuttaessa maksiminsa (maailmankaikkeuden lämpökuolema) ja toisaalta systeemissä, jossa ei ole hiukkasia, ei ole myöskään entropiaa - eikä aikaa.<
Juu-u... teoria, joka on mahdollinen.
>Uskonnot ovat keinotekoisia konstruktioita, ja ne ovat vain inhimillisiä approksimaatioita.<
>Tiedät leikin "rikkinäinen puhelin". Eli leikin aloittaja kuiskaa jonkun lauseen toisen korvaan, ja tämä kuiskaa edelleen sen jonkun kolmannen jne, ja lopulta kun viesti tulee viimeisen korviin, sanoma on lopulta täysin vääristynyt. Uskontojen kanssa on vähän sama juttu. Ihminen, jolla on ensikäden kokemusta, elää kokemuksensa mukaan ja mahdollisesti perustaa sille uskonnon. Hänen seuraajansa, joilla ei ole omakohtaista kokemusta, sitten tulkitsevat sitä omalla tavallaan ja lopulta koko sanoma vääristyy täysin.
Kristinusko meni harhateille jo sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja lopullisesti se meni metsään pelagiolaisuuskiistassa 400-luvulla. Uskonpuhdistus merkitsi virheen korjaamista entistä pahemmalla virheellä. Lopulta saatiin aikaan sellaisia perversioita kuten kalvinismi, joka on täysin Raamatun tekstin mukainen oppi ja täysin screwed up. <
Tässä kohtaa olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä!
Ja sitten loppuosaan tekstistäsi liittyvä viimeinen kysymys:
Miksi mielestäsi tämä kaikki? Mitä Jumala "hyötyy" siitä, että ihminen huutaa häntä avukseen?
Eikö systeemiä voisi tehdä selväksi kaikille ilman epämääräisiä vihjeitä, niin kenenkään ei tarvitsis arvailla "oikeaa" vastausta?
"1) Jumala on Rakkaus - ääretön, rajaton ja ehdoton Rakkaus ja hän tietää ja tuntee meistä joka ainoan "
Olen pohtinut tuotta käsitettä rakkaus. Onko se kuten me käsitämme sen eli tunne vai onko se jotain suurempaa mitä ei voi käsittää ihmisenä ollessaan?
Uskonto ja uskonto...juuri tuosta sanasta en pidä.
Puhutaan sitten vaikka mieluummin "tavasta uskoa". Uskonto kuulostaa joltain vanhoillislestadiolaiselta "vankilalta" tms...
Kysyt: >>Ja sitten loppuosaan tekstistäsi liittyvä viimeinen kysymys:
Miksi mielestäsi tämä kaikki? Mitä Jumala "hyötyy" siitä, että ihminen huutaa häntä avukseen?>Eikö systeemiä voisi tehdä selväksi kaikille ilman epämääräisiä vihjeitä, niin kenenkään ei tarvitsis arvailla "oikeaa" vastausta?
Uskomatonta - olet kuin miespuolinen minä.
(Siis oletan, että olet miespuolinen.):)
Se on enemmän. Jumalan rakkaus meitä kohtaan tuonpuoleisessa on jotain kaikenkattavaa ja ympäröivää - enemmän kuin pelkkä tunne.
Tässä maailmassa olemme erossa Jumalasta. Meidän tehtävämme on luoda pieni pala Taivasta tänne maan päälle toisillemme - ja edes yrittää rakastaa toisiamme samalla tavalla kuin Isukki meitä.
...olen kysellyt paljon.
Huomaan, että olet miettinyt ja opiskellut asioita, ja pysytellyt ajatuksissasi valtavirtojen ulkopuolella.
Pääosiltaan teoriasi sielun olemuksesta, taivaasta, reinkarnaatiosta yms. ovat...hmm...mitenkä sen nyt sanoisi..."pelottavan" järkeviä.
Periaatteessa moni asia täällä maan päällä selittyisi niiden mukaan.
Jotenkin tuo kristinuskosta peräisin oleva monoteistinen (tai deisminen) asetelma siinä lisänä ei vain mielestäni jostain syystä istu tuohon kehykseen.
Käsitit kysymykseni Jumalan "hyötymisestä" ehkä väärin. Tarkoitin lähinnä sitä, että miksi Jumala ei selkeästi ilmoita olemassaolostaan, vaan vaati uskoa ilman hyviä todisteita?
Eli miksi Jumalalle se usko on niin tärkeä, eikä se miten täällä elämänsä aikana toimii? (vrt. rakkauden kaksoiskäsky)
Muuten hyvä vertauksesi teini-ikäisistä lapsista (kyllä sattuu olemaan)ontui juuri ratkaisevalta osaltaan. Minun lapseni TIETÄVÄT minun olemassaolostani, olen tehnyt heille selväksi, miten tulee toimia, ja mitkä ovat sanktiot jos niitä ei noudata. Lapsieni ei siis tarvitse minun ajatuksiani tai vaatimuksiani arvailla.
>Jos meillä olisi tieto siitä, keitä olemme todellisuudessa ja mistä olemme tänne tulleet, emme kykenisi elämään lainkaan.<
Jos tällä tarkoitat sitä, että kaipuu kuolemanjälkeiseen elämään olisi niin kova, että ihminen eläisi tarkoituksellisesti itsetuhoisesti, niin olen eri mieltä.
>elämä on elämistä varten<
Niinpä juuri. Itse elän omaa "paraatiisiani" tällä hetkellä kaikkine huolineni ja murheineni, enkä odota mitään tämän parempaa kuolemani jälkeen. Toivottavasti maallisen tomumajani kuoltua myös tietoisuuteni loppuu ja jään ikuisesti elämään vain lasteni ja lastenlasteni mielissä.
Elämään ja kuolemaan liittyy paljon mysteereitä, joita ei voi kaikenkattavasti selittää. Siksi mikä tahansa ateistinen tai teistinen teoria voi olla periaatteessa mahdollinen. Vastauksien etsiminen kehittää meitä ihmisinä, mutta ainakin itsestäni tuntuu, että ei minun tarvitse kaikkia vastausia löytääkkään. Tuskin niitä on edes olemassa.
Arvostan joka tapauksessa ajatelmasi korkealle, ja jos minusta joskus tulisi jumalsuskova, niin toivoisin, että se olisi jotain tämän suuntaista.
Tästä tekstistä tuli vähän sekava huonosti nukutun yön jälkeen. Ajatus ei nyt oikein laukkaa. (jos se minulla on koskaan edes ravannutkaan ;).
Kiitos kuitenkin oikein antoisasta keskustelusta, aivojumppaa tuli tässä ihan mukavasti useammalle päivälle.
Hyvää kesää sinulle!
Käsityksesi ja kokemuksesi ovat ilmeisen samanlaiset kuin minulla.
Mutta mitä sisältää tuo juutalaisten gilgul haneshamot?
Hyviä kirjoituksia sinulla täällä:)
Kiva siis kunkirjoittelet:)
Tulipahan vain mieleeni, että kun on tajunnut tehtävänsä täällä/löytänyt elämäntehtävänsä niin ei haikaile takaisin ennen aikojaan vaikka muistaisikin mistä on tullut. Ei siis välttämätä.
En siis ainakaan minä:)
Mutta onko sinulla terävää vastausta siihen miksi joillakin, kuten minulla, on niin kova halu tietää kaiken PERIMMÄINEN olemus vaikka se kuitenkin selviäisi (ehkä? ei kylläkään välttämättä, ehkä?) kuoleman jälkeen?
Onko siinä mieltä ja tarkoitusta ja jos ei (kuten käsitin sinun tarkoittavan) niin miksi sellainen halu on toisiin laitettu?
Itsessäni olen tätä piirrettä ihmetellyt:)
Kirjoitat:
>>Pääosiltaan teoriasi sielun olemuksesta, taivaasta, reinkarnaatiosta yms. ovat... hmm... mitenkä sen nyt sanoisi..."pelottavan" järkeviä. Periaatteessa moni asia täällä maan päällä selittyisi niiden mukaan.
Jotenkin tuo kristinuskosta peräisin oleva monoteistinen (tai deisminen) asetelma siinä lisänä ei vain mielestäni jostain syystä istu tuohon kehykseen. >että miksi Jumala ei selkeästi ilmoita olemassaolostaan, vaan vaati uskoa ilman hyviä todisteita?
Eli miksi Jumalalle se usko on niin tärkeä, eikä se miten täällä elämänsä aikana toimii? (vrt. rakkauden kaksoiskäsky)>>Jos meillä olisi tieto siitä, keitä olemme todellisuudessa ja mistä olemme tänne tulleet, emme kykenisi elämään lainkaan.<
Jos tällä tarkoitat sitä, että kaipuu kuolemanjälkeiseen elämään olisi niin kova, että ihminen eläisi tarkoituksellisesti itsetuhoisesti, niin olen eri mieltä.
NO mä ainakin uskon että ihminen ei katoaa vaan se säilyy... Mä oli jotain kolme wee ( mun äiti kerto tän mulle ) JA mä "näin" mun papan joka oli kuollut muutama kuukausi sitten, ja tiesin siitä asoita jota äiti ei ollu ees kertonu mulle