VALHEEN HENKI PROFEETTOJEN SUUSSA 1.Kun.22
Mailis Janatuinen
HISTORIALLINEN TAUSTA
Oli menossa vuosi 853 eKr. Israelia hallitsi Ahab, tuo jumalaton kuningas, joka oli taistellut Eliaa vastaan ja tapattanut Nabotin saadakseen hänen viiniviljelmänsä itselleen. Nyt Ahab on lähdössä sotaan Syyriaa vastaan ja tahtoisi mukaansa Juudan kuninkaan Josafatin. Asiasta neuvotellaan Samarian torilla. Ahab on tottunut tekemään, kuten itse tahtoo, mutta Josafat vaatii jumalallista ohjausta. Hänen mielestään sotasuunnitelmaa varten on kysyttävä Herrankin mieltä.
No, Ahabin hovissa on töissä 400 profeettaa; hänellä on siis hengellisiä neuvonantajia ihan kotitarpeiksi asti. (Huom! Elia on jo tappanut 400 Ahabin vaimon suojeluksessa ollutta Baalin profeettaa Keritin purolla.) Huomaamme, että Israelin kuningas on uskonnollinen mies. Tässä tekstissä ei tosin mainita, minkä jumalan profeettoja tarkalleen ottaen nämä 400 miestä olivat, mutta Herran nimi heillä on joka tapauksessa huulillaan. Ehkäpä Ahabin hovissa ajateltiin kuten meillä länsimailla nykyisin, että kaikki uskonnot vievät taivaaseen. Profeetta mikä profeetta, mitä väliä sillä nyt oli? Itse asiassa Israelissa vallitsi ikään kuin kansankirkkotilanne: kuningas maksoi profeetoilleen palkan. Ja tapahtui, kuten usein tuollaisissa tilanteissa tapahtuu: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
2.Kun.22:6. Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin".
7 Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"
8 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko".
Josafat, Juudan kuningas, on uskovainen mies. Hänellä on hieman henkien erottamisen armolahjaa, siksi hän haistaa palaneen käryä kuunnellessan profeettojen liikuttavan yksimielistä kuoroa. Miikaa lähdettään hakemaan, vaikka hän olikin Ahabin mielestä kauhea pahanilmanlintu. (Miika, Jimlan poika, oli Josefuksen mukaan se 1.Kun.20:35-43:ssa esiintynyt profeetta, joka oli jo aikaisemmin ennustanut Ahabin kuoleman. Ahab kuolisi, koska ei ollut rangaissut Syyrian kuningasta, vaikka Herra käski hänen tehdä sen. Siksi Ahab oli sitä mieltä, että tämän profeetan sanoma oli yksipuolisen negatiivinen.)
Sillä välin Ahabin 400 profeettaa kaatuivat hurmoksissaan keskelle toria. Mahtoi se olla vaikuttava näky, oikea hengen manifestaatio. Kuka siinä nyt olisi voinut arvata, että kyse oli valheen hengestä? Voiko noin moni hurskas profeetta erehtyä – ja vielä kaikki yhdellä kertaa?
Sidkia, eräs noista neljästäsadasta (jonka nimi muuten tarkoittaa ”Herra meidän vanhurskautemme”), esitti Ahabin voiton vielä varmuuden vuoksi havainnollisesti rautasarvilla puskien. Nyt ei puuttunut enää muuta kuin Miikan vahvistus, niin Josafatkin olisi vakuuttunut siitä, että sotaretki todella oli Herran tahto.
Lähetti yritti pistää sanoja Miikan suuhun: ennusta nyt vain sinäkin kuninkaalle voittoa, koska kaikki muutkin ovat niin tehneet. Eihän enemmistö voi erehtyä.
13 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää".
14 Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo".
Kuvitelkaapa, miten komea näky Miikaa Samarian torilla kohtasi: Kaksi kuningasta istui siinä kuninkaallisissa viitoissaan molemmat omalla valtaistuimillaan. Luulisi, että se olisi herättänyt kunnioitusta jossain paljasjalkaprofeetassa. Piti olla vahva vakaumus, että hengellisen säädyn edustaja uskalsi tuollaisessa tilanteessa sanoa totuuden maalliselle hallintovallalle.
Ensin Miika ennusti samaa kuin kaikki muutkin.
15 Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin".
16 Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"
Ahab tajusi ettei profetia ollut vakavaksi tarkoitettu. Ehkä Miika matki 400 profeetan äänensävyä ja elkeitä – eli siis pilkkasi koko esitystä. Luultavasti Ahab tiesi koko ajan, että kaikki hänen 400 profeettaansa ennustivat voittoa vain hänen mielikseen.
Sitten Miika esitti oikean sanomansa. Ja juuri näihin sanoihin sisältyy tämäniltainen teemamme:
19 Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.
20 Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.
21 Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?'
22 Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin'.
23 Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."
Tämän sanottuaan Miika sai korvapuustin. ”Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?” kysyi Sidkia ja löi Miikaa poskelle. Mutta Miika oli sanonut Ahabille totuuden. Hän teki juuri niin kuin oikean profeetan kuuluukin tehdä: sanoi perässä sen ja vain sen, mitä Herra oli sanonut edeltä. Väärä profeetta sen sijaan puhuu sitä, mitä hänet on palkattu puhumaan, sitä mitä hän itse arvelee olevan sopivaa puhua tai sitä mitä, Saatana inspiroi hänet puhumaan.
Itse asiassa Herra tahtoi ”eksyttää” Ahabin. Hän tahtoi tämän lähtevän sotaan ja kuolevan rintamalla. Ja juuri niin sitten tapahtuikin. Kuninkaat läksivät yhdessä sotaan. Rintamalla he vaihtoivat vaatteita. Näin Ahab yritti estää Miikan profetiaa toteutumasta. Mutta umpimähkään ammuttu harhalaukaus sattui hänen haarniskansa levyjen väliin. Kuka sitä nuolta ohjasi? Herra itse. Ja lopputulos osoitti, kumpi oli oikea profeetta. Miikan ennustus toteutui, ei Sidkian.
Herran armo näkyy siinä, että hän antoi Ahabille armonaikaa vielä auringonlaskuun asti. Monta tuntia kuningas seisoi verta vuotaen sotavaunuissaan ja odotti kuolemaa. Ehkä hän silloin muisti Herran sanat ja huusi häneltä armoa.
MIKÄ OLI AHABIN PROFEETTOJEN RATKAISEVA VIRHE?
Ahabin hovin profeetat käyttivät Herran nimeä ja uskoivat vilpittömästi olevansa tämän asialla. Kun Miika sanoi heille, että he ovat väärässä, he loukkaantuivat verisesti. Osoittihan heidän hurmostilansa ja manifestaationsa heidän oikeaoppisuuttaan – ei kai sellaista voinut tapahtua ilman Jumalan Henkeä. Sidkiastakin voimme nähdä, että hän on varma asiastaan.
Vilpittömyys ei kuitenkaan kerro sitä, onko jokin sanoma Jumalasta vai Saatanasta lähtöisin. Ongelma oli se, että Ahabin profeetat olivat hylänneet armonvälineet. Itse asiassa he olivat yhteydessä Betelin pakanalliseen kulttiin. Sinne Jerobeam, ensimmäinen Israelin kuningas, oli tehnyt vasikan ja palvontapaikan. Profeetat koettivat löytää Jumalan väärästä paikasta. He eivät menneet Jerusalemin temppeliin poliittisista syistä – ja kuitenkin Herra oli sanonut, että vain siellä sai uhrata uhreja. Ja toiseksi he eivät lukeneet ja tutkineet Herran sanaa.
Vielä kerran: Ahabin profeettojen virhe oli se, että he hylkäsivät ne välineet, joiden kautta Herra on luvannut puhua ja toimia. Toisin kuin nykyään usein luullaan, Herran kanssa ei voi olla yhteydessä missä vain, miten vain, milloin vain. Hän on nimittäin antanut meille ihmisille tietyt välineet, joiden kautta hänet voi kohdata. Ahabin aikaan armonvälineitä olivat Jumalan sana ja temppeli uhreineen. (Nykyään niitä ovat Raamattu, kaste ja ehtoollinen.) Ja juuri nämä välineet Ahabin profeetat olivat hylänneet. Siksi valheen henki saattoi niin helposti mennä heidän suuhunsa.
Kuvitellaanpa että haluaisin olla yhteydessä Timbuktussa asuvan ystäväni kanssa ilman normaaleja kommunikaation välineitä: postilaitosta, puhelinta, kännykkää, sähköpostia. Väittäisin kiven kovaan, että telepatia riittää. Kun kertoisin sinulle tavatessamme, että Timbuktun ystäväni viestitti minulle sitä ja sitä, niin uskoisitko? Etkö vain pitäisikin noita viestejä mielikuvituksen tuotteena, mitä ne suurella todennäköisyydellä olisivatkin.
Ihminen, joka hylkää armonvälineet, on juuri tuollaisen ”telepatian” armoilla. Hänelle voi puhua hänen oma psyykensä tai suorastaan Saatana, vaikka hän pitää viestejä Jumalan puheena.
VOIKO JUMALA VALEHDELLA?
Jumala ei voi valehdella, ei olla valheen aikaansaaja eikä sen puolustaja (Tiit.1:2; Hepr.6:12).Tätä Raamatun kohtaa selitetään väärin, jos väitetään, että Herran – eikä vain jesuiittojen – mielestä tarkoitus pyhittää keinot. Siksi meidän pitää ajatella, että se henki, jonka Herra lähetti Ahabin profeettojen suuhun, ei ollut Pyhä Henki vaan paha henki.
Raamattu todistaa, että Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Hän tahtoo totuutta salatuimpaan asti. ”Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu: Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen” (Room.3:4). Sen sijaan Saatana puhuu omaansa, kun hän puhuu valhetta. Hän on valehtelija ja valheen isä. (Joh.8:44). Siispä Ahabin profeettojen saama sanoma oli Saatanasta, ei Jumalasta lähtöisin.
Emme todellakaan voi Raamattu kädessä väittää, että Herra puhuisi jotain ”leikillään”, tai ”puoliksi tosissaan” Henkensä kautta. ”Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu.” 1.Sam.15:29.
Herran varsinainen tahto oli se, että Ahab ja Josafat olisivat uskoneet Miikan varoitusta ja jättäneet sotaretken väliin. Ei ollut Herran syytä, että nämä kuninkaat valitsivat valheen. Josafatkin – uskovainen mies!
MISTÄ VALHEEN HENKI TULEE JULISTAJAN SUUHUN?
Raamatusta löytyy se hätkähdyttävä väite, että jokainen meistä ihmisistä, ilman ainoatakaan poikkeusta, on valehtelija (Room.3:4). Valheen henki löytyy meidän jokaisen sydämestä ja se yrittää tunkeutua meidän suustamme ulos joka ikinen päivä. ”Älä myönnä olevasi väärässä, älä myönnä tekeväsi syntiä.” Näin se meitä houkuttelee.
Totuuden henki tahtoo sen sijaan totuutta salatuimpaan saakka. Hän tahtoo, että me tunnustaisimme syntimme ja tekisimme niistä parannuksen. Joka ei tahdo tehdä parannusta, se puhuu kohta Saatanan suulla. Niinhän Pietarikin teki houkutellessaan Jeesusta pois ristin tieltä. Jeesuksen täytyi silloin koveta ja nimittää opetuslastaan Saatanaksi. Raamatun oppi on se, että joko minun on myönnettävä olevani valehtelija tai sitten teen Jumalasta valehtelijan.
Miten moni Jumalan valtakunnan työntekijä onkaan muuttunut valehtelijaksi, koska on ensin ryhtynyt puolustelemaan syntejään. Tällä tavalla syntyvät valheapostolit, valheenopettajat ja valheprofeetat, joista Uusi Testamentti niin paljon puhuu.
Synnin puolusteleminen muuttaa aina myös Jumala-kuvaamme. Se hävittää meiltä Jumalan pyhyyden, joka vaatii syntiä rangaistavaksi. Sitten se hävittää meiltä sovituksen ja Sovittajan. Joka kieltää Kristuksen kaksi luontoa on kaikkein suurin valehtelija ja valheen hengen kannattaja, ja heitähän löytyy teologiemme joukosta vaikka miten paljon (1.Joh.2:4 ja 22). Ystävät, älkää uskoko sitä henkeä, joka väittää, ettei Jeesus ole Kristus, samalla kertaa ihminen ja Jumala, vaikka tällaisen väitteen esittäjällä olisi millainen titteli tahansa. Vaikkapa sitten piispan tai professorin.
Sekä hurmahenkisyys (armonvälineiden halveksunta) että liberaaliteologia (Raamatun historiallisen totuusarvon kieltäminen) vievät meiltä totuuden. Nämä molemmat voivat mennä valheen hengeksi julistajien ja profeettojen suuhun ja meidän jokaisen suuhumme.
Vielä yksi valheen hengen levittäjä on yleinen mielipide. Enemmistö on aina oikeassa, ajatellaan. Mutta Ahabin aikaan Israelissa oli vain kaksi oikeata profeettaa: Elia tämä Miika. Kaikki muut olivat vääriä profeettoja. 99½% vääriä, ½% oikeita. Koko maasta löytyi vain 7000 uskovaa, jotka eivät olleet harjoittaneet epäjumalanpalvelusta. Älä siis luule, että enemmistö on aina oikeassa kirkossakaan. Kirkolliskokoustenkin enemmistöt voivat erehtyä, saati sitten eduskunnan enemmistöt. Vain Jumalan sana puhuu aina totta.
JUMALA LÄHETTÄÄ EKSYTYKSEN
Olen nyt tässä osoittanut, että Jumalaa ei voi syyttää valehtelijaksi. Ja kuitenkin tekstimme sanoo, että Herra lähetti valheen hengen Ahabin profeettojen suuhun. Mitä se sitten tarkoittaa? Palataan vielä Jumalan valtaistuimen eteen taivaan torille, jolla kaikkien taivaan joukkojen kerrottiin seisovan. Jobin kirjan mukaan Saatanakin seisoi siellä Jumalan poikien joukossa. Herra antoi silloin paholaiselle luvan viedä Jobilta omaisuus, lapset ja terveys. Hän ei tehnyt sitä itse, vaan jätti likaisen työn Saatanan hoidettavaksi. Suunnitelma jota seurattiin, oli kuitenkin Herran, ja tuotti hänelle itselleen kunniaa ja hänen lapselleen siunausta. Sille, joka ei Jumalaan tahdo uskoa eikä turvautua, tuottaa Jumalan suunnitelma kuitenkin loppujen lopuksi kirousta.
Niin Ahabinkin tapauksessa. Tuo eksyttävä henki ei varmasti ollut Jumalan enkeli eikä Pyhä Henki. Herra vain antoi väärän hengen eksyttää Ahabin, joka tahtoikin tulla eksytetyksi. Hän antoi väärien profeettojen puhua kuninkaan toiveiden mukaan, niin kuin he itsekin tahtoivat puhua. Herran ei tarvinnut kättään nostaa, niin Ahab tuli jo eksytetyksi. Kuningas oli nimittäin hylännyt sen ainoan kiinteän pisteen tässä maailmankaikkeudessa, joka olisi voinut estää häntä eksymästä, nimittäin Jumalan sanan.
Paavali selittää tätä samaa asiaa puhuessaan tessalonikalaisille lopun ajoista ja antikristuksesta.
2.Tess.2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
Lopun aikoina tulee eksytys, ei herätystä. Se tulee valheen kaikella voimalla niille, jotka eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen. Kauheinta koko asiassa on se, että itse Herra lähettää sen. Hän antoi ihmisille sanansa. Jollei se heille kelpaa, niin sitten hän antaa heille eksytyksen. Voidaanko häntä siitä syyttää?
Luther puhuu sellaisesta asiasta kuin Jumalan vasemman ja oikean käden työstä. Oikella kädellään Herra pelastaa ihmisiä. Vasemmalla kädellään hän rankaisee heitä – että heille kelpaisi hänen pelastuksensa, tai vaihtoehtoisesti: koska heille ei ole se kelvannut.
Ahabkaan ei voi paeta vastuutaan. Hänhän kuulee Samarian torilla istuessaan sekä väärän että oikean profetian, sekä väärän että oikean Herran sanan. Herra tekee kuninkaan sydämessä oikean kätensä työtä Miikan kautta ja vasemman kätensä työtä 400 väärän profeetan kautta. Jos Herra olisi todella halunnut lopettaa oikean kätensä työn, pelastustyönsä, Ahabin kohdalla, hän ei olisi lähettänyt Miikaa tämän eteen ollenkaan. Ahab ei voi sanoa, että se oli Herra, joka vietteli hänet uskomaan valheeseen – koska Herra lähetti paikalle myös Miikan paljastamaan Saatanan juonet. Herrahan tässä yrittää vielä varoittaa Ahab-parkaa uskomasta valheen henkeä!
Seistessään haavoittuneena sotavaunuissaan tuntikaudet kuolemaa odottaen Ahab varmasti muisti Miikan sanat. Vielä hänellä oli aikaa katua ja pyytää Herralta syntejään anteeksi. Emme tiedä, miten tälle pahalle kuninkaalle loppujen lopuksi kävi. Raamattu kertoo, että hän oli jo kerran aikaisemmin ollut herätyksen paikalla ja katunut syntejään. Mutta sen me tiedämme varmasti, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta; juuri siksihän hän lähetti meille Poikansa. Jeesus kuoli kaikkien puolesta: Ahabin puolesta, sinun puolestasi ja sen rakkaasi puolesta, joka tällä hetkellä uskoo valheen henkeä.
Ei kukaan suomalainen voi tehdä hengellistä sokeuttaan tai mahdollista helvettiin joutumistaan Herran syyksi. Myydäänhän täällä toistaiseksi vielä sensuroimattomia Raamattuja (Ruotsissa niitä on kuulemma jo ehdotettu sensuroitavaksi), ja Jumalan sanaakin saarnataan puhtaasti siellä täällä.
Joka joutuu helvettiin, se joutuu sinne omasta syystään. Hän valitsee itse ne profeetat, joiden sanomaa uskoo. Hän myös halveksii niitä välineitä, armon välineitä, joissa Herran oikea ja armollinen ääni olisi ollut kuultavissa.
Herra on tämän universumin pomo. Hän käyttää kaikkia asioita suunnitelmansa toteuttamisessa, jopa Saatanan ja hänen profeettojensa valheita. Lopun aikoina Jumala lähettää suuren eksytyksen, mutta vain niille, jotka eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen. Herran ei tarvitse nostaa sormeaankaan, eksytys tulee ihan itsestään Antikristuksen ja hänen profeettojensa kautta.
RAKKAUS TOTUUTEEN
Postmodernisti ei rakasta totuutta, vaan vihaa sitä. Mitä sitten on rakkaus totuuteen? Se on rakkautta Jeesukseen, joka sanoi olevansa totuus, Mutta se on rakkautta myös Jumalan sanaan, josta sanotaan, että se on kokonansa totuus. Joka ei pidä Raamattua totuutena, sen on aivan pakko turvata omaan järkeensä tai yleiseen mielipiteeseen - ja uskoa valheeseen. Valhe kuulostaa nimittäin usein hyvin järkevältä. Ja yleiseen mielipiteeseen on tavallisesti hyvin helppo yhtyä. Kuinka harva uskaltaakaan olla sen kanssa eri mieltä.
Rakkaus totuuteen on sitä, että luemme Raamattua, näemme vaivaa oppiaksemme sitä, menemme raamattukurssille, raamattuluennoille, raamattupiiriin, raamatullista saarnaa kuulemaan sunnuntaisin. Rakkaus totuuteen on sitä, että taistelemme Raamatun totuuden puolesta. Uskallamme sanoa sen ääneen ja kenen hyvänsä edessä. Juuri niin Miikakin teki – ja jäi yksin. Jos rakastamme totuutta, emme luovu ensimmäisestäkään Raamatun sanasta, olipa se kuinka epäsuosittu tahansa. Emme yksinkertaisesti myönny ajatukseen, että Raamatussa olisi virheitä. Jos rakastamme totuutta, olemme valmiita kärsimään pilkkaa, jopa vainoakin, sen tähden. Miika joutui vankilaan julistettuaan kuninkaalle totuuden.
Haluan päättää tämän alustukseni virren säkeistöön, joka on otettu vanhasta virsikirjasta. Olkoon se myös meidän jokaisen rukous:
Suo etten koskaan/ sanaas Herra kiellä.
Se yksin turvan/ tuopi tuskan tiellä.
Se ompi ainut lohtu vaivahan.
Sen valo johtaa tielle taivahan.
Mailis Janatuinen
HISTORIALLINEN TAUSTA
Oli menossa vuosi 853 eKr. Israelia hallitsi Ahab, tuo jumalaton kuningas, joka oli taistellut Eliaa vastaan ja tapattanut Nabotin saadakseen hänen viiniviljelmänsä itselleen. Nyt Ahab on lähdössä sotaan Syyriaa vastaan ja tahtoisi mukaansa Juudan kuninkaan Josafatin. Asiasta neuvotellaan Samarian torilla. Ahab on tottunut tekemään, kuten itse tahtoo, mutta Josafat vaatii jumalallista ohjausta. Hänen mielestään sotasuunnitelmaa varten on kysyttävä Herrankin mieltä.
No, Ahabin hovissa on töissä 400 profeettaa; hänellä on siis hengellisiä neuvonantajia ihan kotitarpeiksi asti. (Huom! Elia on jo tappanut 400 Ahabin vaimon suojeluksessa ollutta Baalin profeettaa Keritin purolla.) Huomaamme, että Israelin kuningas on uskonnollinen mies. Tässä tekstissä ei tosin mainita, minkä jumalan profeettoja tarkalleen ottaen nämä 400 miestä olivat, mutta Herran nimi heillä on joka tapauksessa huulillaan. Ehkäpä Ahabin hovissa ajateltiin kuten meillä länsimailla nykyisin, että kaikki uskonnot vievät taivaaseen. Profeetta mikä profeetta, mitä väliä sillä nyt oli? Itse asiassa Israelissa vallitsi ikään kuin kansankirkkotilanne: kuningas maksoi profeetoilleen palkan. Ja tapahtui, kuten usein tuollaisissa tilanteissa tapahtuu: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
2.Kun.22:6. Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, noin neljäsataa miestä, ja sanoi heille: "Onko minun lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai oltava lähtemättä?" He vastasivat: "Lähde; Herra antaa sen kuninkaan käsiin".
7 Mutta Joosafat sanoi: "Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?"
8 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: "On täällä vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika". Joosafat sanoi: "Älköön kuningas niin puhuko".
Josafat, Juudan kuningas, on uskovainen mies. Hänellä on hieman henkien erottamisen armolahjaa, siksi hän haistaa palaneen käryä kuunnellessan profeettojen liikuttavan yksimielistä kuoroa. Miikaa lähdettään hakemaan, vaikka hän olikin Ahabin mielestä kauhea pahanilmanlintu. (Miika, Jimlan poika, oli Josefuksen mukaan se 1.Kun.20:35-43:ssa esiintynyt profeetta, joka oli jo aikaisemmin ennustanut Ahabin kuoleman. Ahab kuolisi, koska ei ollut rangaissut Syyrian kuningasta, vaikka Herra käski hänen tehdä sen. Siksi Ahab oli sitä mieltä, että tämän profeetan sanoma oli yksipuolisen negatiivinen.)
Sillä välin Ahabin 400 profeettaa kaatuivat hurmoksissaan keskelle toria. Mahtoi se olla vaikuttava näky, oikea hengen manifestaatio. Kuka siinä nyt olisi voinut arvata, että kyse oli valheen hengestä? Voiko noin moni hurskas profeetta erehtyä – ja vielä kaikki yhdellä kertaa?
Sidkia, eräs noista neljästäsadasta (jonka nimi muuten tarkoittaa ”Herra meidän vanhurskautemme”), esitti Ahabin voiton vielä varmuuden vuoksi havainnollisesti rautasarvilla puskien. Nyt ei puuttunut enää muuta kuin Miikan vahvistus, niin Josafatkin olisi vakuuttunut siitä, että sotaretki todella oli Herran tahto.
Lähetti yritti pistää sanoja Miikan suuhun: ennusta nyt vain sinäkin kuninkaalle voittoa, koska kaikki muutkin ovat niin tehneet. Eihän enemmistö voi erehtyä.
13 Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: "Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää; olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää".
14 Mutta Miika vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä Herra minulle sanoo".
Kuvitelkaapa, miten komea näky Miikaa Samarian torilla kohtasi: Kaksi kuningasta istui siinä kuninkaallisissa viitoissaan molemmat omalla valtaistuimillaan. Luulisi, että se olisi herättänyt kunnioitusta jossain paljasjalkaprofeetassa. Piti olla vahva vakaumus, että hengellisen säädyn edustaja uskalsi tuollaisessa tilanteessa sanoa totuuden maalliselle hallintovallalle.
Ensin Miika ennusti samaa kuin kaikki muutkin.
15 Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: "Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?" Hän vastasi hänelle: "Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin".
16 Mutta kuningas sanoi hänelle: "Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?"
Ahab tajusi ettei profetia ollut vakavaksi tarkoitettu. Ehkä Miika matki 400 profeetan äänensävyä ja elkeitä – eli siis pilkkasi koko esitystä. Luultavasti Ahab tiesi koko ajan, että kaikki hänen 400 profeettaansa ennustivat voittoa vain hänen mielikseen.
Sitten Miika esitti oikean sanomansa. Ja juuri näihin sanoihin sisältyy tämäniltainen teemamme:
19 Mutta hän sanoi: "Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.
20 Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.
21 Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet'. Herra kysyi häneltä: 'Miten?'
22 Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun'. Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin'.
23 Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."
Tämän sanottuaan Miika sai korvapuustin. ”Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?” kysyi Sidkia ja löi Miikaa poskelle. Mutta Miika oli sanonut Ahabille totuuden. Hän teki juuri niin kuin oikean profeetan kuuluukin tehdä: sanoi perässä sen ja vain sen, mitä Herra oli sanonut edeltä. Väärä profeetta sen sijaan puhuu sitä, mitä hänet on palkattu puhumaan, sitä mitä hän itse arvelee olevan sopivaa puhua tai sitä mitä, Saatana inspiroi hänet puhumaan.
Itse asiassa Herra tahtoi ”eksyttää” Ahabin. Hän tahtoi tämän lähtevän sotaan ja kuolevan rintamalla. Ja juuri niin sitten tapahtuikin. Kuninkaat läksivät yhdessä sotaan. Rintamalla he vaihtoivat vaatteita. Näin Ahab yritti estää Miikan profetiaa toteutumasta. Mutta umpimähkään ammuttu harhalaukaus sattui hänen haarniskansa levyjen väliin. Kuka sitä nuolta ohjasi? Herra itse. Ja lopputulos osoitti, kumpi oli oikea profeetta. Miikan ennustus toteutui, ei Sidkian.
Herran armo näkyy siinä, että hän antoi Ahabille armonaikaa vielä auringonlaskuun asti. Monta tuntia kuningas seisoi verta vuotaen sotavaunuissaan ja odotti kuolemaa. Ehkä hän silloin muisti Herran sanat ja huusi häneltä armoa.
MIKÄ OLI AHABIN PROFEETTOJEN RATKAISEVA VIRHE?
Ahabin hovin profeetat käyttivät Herran nimeä ja uskoivat vilpittömästi olevansa tämän asialla. Kun Miika sanoi heille, että he ovat väärässä, he loukkaantuivat verisesti. Osoittihan heidän hurmostilansa ja manifestaationsa heidän oikeaoppisuuttaan – ei kai sellaista voinut tapahtua ilman Jumalan Henkeä. Sidkiastakin voimme nähdä, että hän on varma asiastaan.
Vilpittömyys ei kuitenkaan kerro sitä, onko jokin sanoma Jumalasta vai Saatanasta lähtöisin. Ongelma oli se, että Ahabin profeetat olivat hylänneet armonvälineet. Itse asiassa he olivat yhteydessä Betelin pakanalliseen kulttiin. Sinne Jerobeam, ensimmäinen Israelin kuningas, oli tehnyt vasikan ja palvontapaikan. Profeetat koettivat löytää Jumalan väärästä paikasta. He eivät menneet Jerusalemin temppeliin poliittisista syistä – ja kuitenkin Herra oli sanonut, että vain siellä sai uhrata uhreja. Ja toiseksi he eivät lukeneet ja tutkineet Herran sanaa.
Vielä kerran: Ahabin profeettojen virhe oli se, että he hylkäsivät ne välineet, joiden kautta Herra on luvannut puhua ja toimia. Toisin kuin nykyään usein luullaan, Herran kanssa ei voi olla yhteydessä missä vain, miten vain, milloin vain. Hän on nimittäin antanut meille ihmisille tietyt välineet, joiden kautta hänet voi kohdata. Ahabin aikaan armonvälineitä olivat Jumalan sana ja temppeli uhreineen. (Nykyään niitä ovat Raamattu, kaste ja ehtoollinen.) Ja juuri nämä välineet Ahabin profeetat olivat hylänneet. Siksi valheen henki saattoi niin helposti mennä heidän suuhunsa.
Kuvitellaanpa että haluaisin olla yhteydessä Timbuktussa asuvan ystäväni kanssa ilman normaaleja kommunikaation välineitä: postilaitosta, puhelinta, kännykkää, sähköpostia. Väittäisin kiven kovaan, että telepatia riittää. Kun kertoisin sinulle tavatessamme, että Timbuktun ystäväni viestitti minulle sitä ja sitä, niin uskoisitko? Etkö vain pitäisikin noita viestejä mielikuvituksen tuotteena, mitä ne suurella todennäköisyydellä olisivatkin.
Ihminen, joka hylkää armonvälineet, on juuri tuollaisen ”telepatian” armoilla. Hänelle voi puhua hänen oma psyykensä tai suorastaan Saatana, vaikka hän pitää viestejä Jumalan puheena.
VOIKO JUMALA VALEHDELLA?
Jumala ei voi valehdella, ei olla valheen aikaansaaja eikä sen puolustaja (Tiit.1:2; Hepr.6:12).Tätä Raamatun kohtaa selitetään väärin, jos väitetään, että Herran – eikä vain jesuiittojen – mielestä tarkoitus pyhittää keinot. Siksi meidän pitää ajatella, että se henki, jonka Herra lähetti Ahabin profeettojen suuhun, ei ollut Pyhä Henki vaan paha henki.
Raamattu todistaa, että Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä. Hän tahtoo totuutta salatuimpaan asti. ”Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu: Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen” (Room.3:4). Sen sijaan Saatana puhuu omaansa, kun hän puhuu valhetta. Hän on valehtelija ja valheen isä. (Joh.8:44). Siispä Ahabin profeettojen saama sanoma oli Saatanasta, ei Jumalasta lähtöisin.
Emme todellakaan voi Raamattu kädessä väittää, että Herra puhuisi jotain ”leikillään”, tai ”puoliksi tosissaan” Henkensä kautta. ”Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu.” 1.Sam.15:29.
Herran varsinainen tahto oli se, että Ahab ja Josafat olisivat uskoneet Miikan varoitusta ja jättäneet sotaretken väliin. Ei ollut Herran syytä, että nämä kuninkaat valitsivat valheen. Josafatkin – uskovainen mies!
MISTÄ VALHEEN HENKI TULEE JULISTAJAN SUUHUN?
Raamatusta löytyy se hätkähdyttävä väite, että jokainen meistä ihmisistä, ilman ainoatakaan poikkeusta, on valehtelija (Room.3:4). Valheen henki löytyy meidän jokaisen sydämestä ja se yrittää tunkeutua meidän suustamme ulos joka ikinen päivä. ”Älä myönnä olevasi väärässä, älä myönnä tekeväsi syntiä.” Näin se meitä houkuttelee.
Totuuden henki tahtoo sen sijaan totuutta salatuimpaan saakka. Hän tahtoo, että me tunnustaisimme syntimme ja tekisimme niistä parannuksen. Joka ei tahdo tehdä parannusta, se puhuu kohta Saatanan suulla. Niinhän Pietarikin teki houkutellessaan Jeesusta pois ristin tieltä. Jeesuksen täytyi silloin koveta ja nimittää opetuslastaan Saatanaksi. Raamatun oppi on se, että joko minun on myönnettävä olevani valehtelija tai sitten teen Jumalasta valehtelijan.
Miten moni Jumalan valtakunnan työntekijä onkaan muuttunut valehtelijaksi, koska on ensin ryhtynyt puolustelemaan syntejään. Tällä tavalla syntyvät valheapostolit, valheenopettajat ja valheprofeetat, joista Uusi Testamentti niin paljon puhuu.
Synnin puolusteleminen muuttaa aina myös Jumala-kuvaamme. Se hävittää meiltä Jumalan pyhyyden, joka vaatii syntiä rangaistavaksi. Sitten se hävittää meiltä sovituksen ja Sovittajan. Joka kieltää Kristuksen kaksi luontoa on kaikkein suurin valehtelija ja valheen hengen kannattaja, ja heitähän löytyy teologiemme joukosta vaikka miten paljon (1.Joh.2:4 ja 22). Ystävät, älkää uskoko sitä henkeä, joka väittää, ettei Jeesus ole Kristus, samalla kertaa ihminen ja Jumala, vaikka tällaisen väitteen esittäjällä olisi millainen titteli tahansa. Vaikkapa sitten piispan tai professorin.
Sekä hurmahenkisyys (armonvälineiden halveksunta) että liberaaliteologia (Raamatun historiallisen totuusarvon kieltäminen) vievät meiltä totuuden. Nämä molemmat voivat mennä valheen hengeksi julistajien ja profeettojen suuhun ja meidän jokaisen suuhumme.
Vielä yksi valheen hengen levittäjä on yleinen mielipide. Enemmistö on aina oikeassa, ajatellaan. Mutta Ahabin aikaan Israelissa oli vain kaksi oikeata profeettaa: Elia tämä Miika. Kaikki muut olivat vääriä profeettoja. 99½% vääriä, ½% oikeita. Koko maasta löytyi vain 7000 uskovaa, jotka eivät olleet harjoittaneet epäjumalanpalvelusta. Älä siis luule, että enemmistö on aina oikeassa kirkossakaan. Kirkolliskokoustenkin enemmistöt voivat erehtyä, saati sitten eduskunnan enemmistöt. Vain Jumalan sana puhuu aina totta.
JUMALA LÄHETTÄÄ EKSYTYKSEN
Olen nyt tässä osoittanut, että Jumalaa ei voi syyttää valehtelijaksi. Ja kuitenkin tekstimme sanoo, että Herra lähetti valheen hengen Ahabin profeettojen suuhun. Mitä se sitten tarkoittaa? Palataan vielä Jumalan valtaistuimen eteen taivaan torille, jolla kaikkien taivaan joukkojen kerrottiin seisovan. Jobin kirjan mukaan Saatanakin seisoi siellä Jumalan poikien joukossa. Herra antoi silloin paholaiselle luvan viedä Jobilta omaisuus, lapset ja terveys. Hän ei tehnyt sitä itse, vaan jätti likaisen työn Saatanan hoidettavaksi. Suunnitelma jota seurattiin, oli kuitenkin Herran, ja tuotti hänelle itselleen kunniaa ja hänen lapselleen siunausta. Sille, joka ei Jumalaan tahdo uskoa eikä turvautua, tuottaa Jumalan suunnitelma kuitenkin loppujen lopuksi kirousta.
Niin Ahabinkin tapauksessa. Tuo eksyttävä henki ei varmasti ollut Jumalan enkeli eikä Pyhä Henki. Herra vain antoi väärän hengen eksyttää Ahabin, joka tahtoikin tulla eksytetyksi. Hän antoi väärien profeettojen puhua kuninkaan toiveiden mukaan, niin kuin he itsekin tahtoivat puhua. Herran ei tarvinnut kättään nostaa, niin Ahab tuli jo eksytetyksi. Kuningas oli nimittäin hylännyt sen ainoan kiinteän pisteen tässä maailmankaikkeudessa, joka olisi voinut estää häntä eksymästä, nimittäin Jumalan sanan.
Paavali selittää tätä samaa asiaa puhuessaan tessalonikalaisille lopun ajoista ja antikristuksesta.
2.Tess.2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
Lopun aikoina tulee eksytys, ei herätystä. Se tulee valheen kaikella voimalla niille, jotka eivät ole ottaneet vastaan rakkautta totuuteen. Kauheinta koko asiassa on se, että itse Herra lähettää sen. Hän antoi ihmisille sanansa. Jollei se heille kelpaa, niin sitten hän antaa heille eksytyksen. Voidaanko häntä siitä syyttää?
Luther puhuu sellaisesta asiasta kuin Jumalan vasemman ja oikean käden työstä. Oikella kädellään Herra pelastaa ihmisiä. Vasemmalla kädellään hän rankaisee heitä – että heille kelpaisi hänen pelastuksensa, tai vaihtoehtoisesti: koska heille ei ole se kelvannut.
Ahabkaan ei voi paeta vastuutaan. Hänhän kuulee Samarian torilla istuessaan sekä väärän että oikean profetian, sekä väärän että oikean Herran sanan. Herra tekee kuninkaan sydämessä oikean kätensä työtä Miikan kautta ja vasemman kätensä työtä 400 väärän profeetan kautta. Jos Herra olisi todella halunnut lopettaa oikean kätensä työn, pelastustyönsä, Ahabin kohdalla, hän ei olisi lähettänyt Miikaa tämän eteen ollenkaan. Ahab ei voi sanoa, että se oli Herra, joka vietteli hänet uskomaan valheeseen – koska Herra lähetti paikalle myös Miikan paljastamaan Saatanan juonet. Herrahan tässä yrittää vielä varoittaa Ahab-parkaa uskomasta valheen henkeä!
Seistessään haavoittuneena sotavaunuissaan tuntikaudet kuolemaa odottaen Ahab varmasti muisti Miikan sanat. Vielä hänellä oli aikaa katua ja pyytää Herralta syntejään anteeksi. Emme tiedä, miten tälle pahalle kuninkaalle loppujen lopuksi kävi. Raamattu kertoo, että hän oli jo kerran aikaisemmin ollut herätyksen paikalla ja katunut syntejään. Mutta sen me tiedämme varmasti, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta; juuri siksihän hän lähetti meille Poikansa. Jeesus kuoli kaikkien puolesta: Ahabin puolesta, sinun puolestasi ja sen rakkaasi puolesta, joka tällä hetkellä uskoo valheen henkeä.
Ei kukaan suomalainen voi tehdä hengellistä sokeuttaan tai mahdollista helvettiin joutumistaan Herran syyksi. Myydäänhän täällä toistaiseksi vielä sensuroimattomia Raamattuja (Ruotsissa niitä on kuulemma jo ehdotettu sensuroitavaksi), ja Jumalan sanaakin saarnataan puhtaasti siellä täällä.
Joka joutuu helvettiin, se joutuu sinne omasta syystään. Hän valitsee itse ne profeetat, joiden sanomaa uskoo. Hän myös halveksii niitä välineitä, armon välineitä, joissa Herran oikea ja armollinen ääni olisi ollut kuultavissa.
Herra on tämän universumin pomo. Hän käyttää kaikkia asioita suunnitelmansa toteuttamisessa, jopa Saatanan ja hänen profeettojensa valheita. Lopun aikoina Jumala lähettää suuren eksytyksen, mutta vain niille, jotka eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen. Herran ei tarvitse nostaa sormeaankaan, eksytys tulee ihan itsestään Antikristuksen ja hänen profeettojensa kautta.
RAKKAUS TOTUUTEEN
Postmodernisti ei rakasta totuutta, vaan vihaa sitä. Mitä sitten on rakkaus totuuteen? Se on rakkautta Jeesukseen, joka sanoi olevansa totuus, Mutta se on rakkautta myös Jumalan sanaan, josta sanotaan, että se on kokonansa totuus. Joka ei pidä Raamattua totuutena, sen on aivan pakko turvata omaan järkeensä tai yleiseen mielipiteeseen - ja uskoa valheeseen. Valhe kuulostaa nimittäin usein hyvin järkevältä. Ja yleiseen mielipiteeseen on tavallisesti hyvin helppo yhtyä. Kuinka harva uskaltaakaan olla sen kanssa eri mieltä.
Rakkaus totuuteen on sitä, että luemme Raamattua, näemme vaivaa oppiaksemme sitä, menemme raamattukurssille, raamattuluennoille, raamattupiiriin, raamatullista saarnaa kuulemaan sunnuntaisin. Rakkaus totuuteen on sitä, että taistelemme Raamatun totuuden puolesta. Uskallamme sanoa sen ääneen ja kenen hyvänsä edessä. Juuri niin Miikakin teki – ja jäi yksin. Jos rakastamme totuutta, emme luovu ensimmäisestäkään Raamatun sanasta, olipa se kuinka epäsuosittu tahansa. Emme yksinkertaisesti myönny ajatukseen, että Raamatussa olisi virheitä. Jos rakastamme totuutta, olemme valmiita kärsimään pilkkaa, jopa vainoakin, sen tähden. Miika joutui vankilaan julistettuaan kuninkaalle totuuden.
Haluan päättää tämän alustukseni virren säkeistöön, joka on otettu vanhasta virsikirjasta. Olkoon se myös meidän jokaisen rukous:
Suo etten koskaan/ sanaas Herra kiellä.
Se yksin turvan/ tuopi tuskan tiellä.
Se ompi ainut lohtu vaivahan.
Sen valo johtaa tielle taivahan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitus.
Kerrankin.
Kiitos, oli todella hyvä teksti ja asiallinen. Hienoa että täälläkin foorumeilla tälläisiä joskus näkee :)
Kun luin hyvää tekstiäsi,niin minulle tuli mieleen uudestisyntyminen ylhäältä.(välttämätön)Ja ajattelin kokousta,jossa vain ylistetään,rukoillaan ja lauletaan,eikä opeteta.
Ois mukava tietää kuka kirjoittanut ja opettanut tämän äskeisen tekstin?
Tunnetun luterilaisen Japanin-lähetin Mailis Janatuisen.
Oli kivaa lukea niitä selitys kohtia.
Minustakin on kiva tarinoida:
**************************************************************************************************
Ylipappi kysyy Jumalaltaan, miksi olet tullut tänne maan päälle muuttamaan aijemmin antamiasi käskyjä.
Jumala ei osaa vastata joten ylipapilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin teloituttaa hänet.
**************************************************************************************************
Tarinani ovat ikäväkyllä hieman lyhyitä, mutta niihin on helppo jokaisen keksiä itse lisää täytettä.
Esim. Miksi Jumala ei osannut vastata, ehkä hän ei voinut sanoa että aijemmin annetut käskyt olivat huonoja. Ehkä Jumala oli sanonut että hän on sama eilen, tänään ja huomenna.
Tai miksi ylipapilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin teloituttaa Jumalansa.
Tai miksi Jumala ei ollut vain lähettänyt henkeä papeilleen ilmoittamaan muutoksista.