Oheinen johtamismenetelmä löytyi erään arvovaltaisen lehden talouspalstalta. Tarvitsen pikaisen neuvon! Onko mahdollisesti kysymys HUU-HAA:sta, vai voisiko aiheesta tehdä gradun?
Proffa ei suostu antamaan minulle kunnon aihetta, ei ota edes vastaan!
Jo etukäteen kiitollisena!
Management by Limbo
Limbo = 1. Tanssi, jossa alitetaan matala rima yläruumista taakse taivuttaen 2. surkea, ala-arvoinen esitys (sivistyssanakirja)
Talouspolitiikkamme on julkisen sektorin osalta muuttumassa limboiluksi, jossa rimaa edustaa valtionvarainministeriön myöntämät määrärahat. Kierros kierrokselta rimaa pudotetaan. Limboilija, olkoon sitten kyse yliopistoista, valtion virastoista tai muista yksiköistä, päätyy yhä pahempaan takakenoon.
Määrärahojen supistamista perustellaan usein sisäisen tehokkuuden lisäämisellä. Kustannusjahdilla pyritään yhä pienempiin ylläpitokustannuksiin, ja taas rimaa lasketaan. Lopputuloksena on, että limboilija ei ole pelkästään kyykyssä, vaan suorastaan selällään. Kyykyttäminen käsitteenä onkin saanut aivan uuden ulottuvuuden!
Mallina olisi kuitenkin oltava korkeushyppy. Nostetaan hallitusti rimaa, kehitetään osaamista, prosesseja ja tuotteita. Ei haittaa, jos rima välillä värisee tai jopa putoaa. Yritetään uudelleen, vain taivas on rajana. Limbossa se on maa.
Rekisteröisin ”Management by Limbo” omiin nimiini, ellei valtionvarainministeriö olisi ratkaisevalla tavalla osallistunut menetelmän kehittämiseen ja täydellisyyteen hiomiseen. Annan sen siis yleiseen käyttöön open source -periaatteella.
Proffa ei suostu antamaan minulle kunnon aihetta, ei ota edes vastaan!
Jo etukäteen kiitollisena!
Management by Limbo
Limbo = 1. Tanssi, jossa alitetaan matala rima yläruumista taakse taivuttaen 2. surkea, ala-arvoinen esitys (sivistyssanakirja)
Talouspolitiikkamme on julkisen sektorin osalta muuttumassa limboiluksi, jossa rimaa edustaa valtionvarainministeriön myöntämät määrärahat. Kierros kierrokselta rimaa pudotetaan. Limboilija, olkoon sitten kyse yliopistoista, valtion virastoista tai muista yksiköistä, päätyy yhä pahempaan takakenoon.
Määrärahojen supistamista perustellaan usein sisäisen tehokkuuden lisäämisellä. Kustannusjahdilla pyritään yhä pienempiin ylläpitokustannuksiin, ja taas rimaa lasketaan. Lopputuloksena on, että limboilija ei ole pelkästään kyykyssä, vaan suorastaan selällään. Kyykyttäminen käsitteenä onkin saanut aivan uuden ulottuvuuden!
Mallina olisi kuitenkin oltava korkeushyppy. Nostetaan hallitusti rimaa, kehitetään osaamista, prosesseja ja tuotteita. Ei haittaa, jos rima välillä värisee tai jopa putoaa. Yritetään uudelleen, vain taivas on rajana. Limbossa se on maa.
Rekisteröisin ”Management by Limbo” omiin nimiini, ellei valtionvarainministeriö olisi ratkaisevalla tavalla osallistunut menetelmän kehittämiseen ja täydellisyyteen hiomiseen. Annan sen siis yleiseen käyttöön open source -periaatteella.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seurasin tätä kirjoitusta Huu-haa palstalta, josta valvoja sen tänne siirsi.
Osoittaa kouriintuntuvasti, kuinka vaikeaa nykyisin on erottaa vakavasti otettavia talousoppeja huu-haasta.
Valitettavaa kuitenkin on, että huu-haata seurataan ja toteutetaan yhtä suurella innolla, kuin gurujen oppeja, vai onko niissä eroa?
Ehkä mangement by Limbo, ei tosiassa ole huu-haata. Ainakin tunnistin oman virastoni siitä!
Voi jehna,
Limbo siirrettiin huuhaa-sivuilta taloussivuille. Kun näytän tämän proffalle, hyväksyy hän varmasti gradu-ehdotukseni!
Ei tule gradua näillä aineksilla. Taidan vaihtaa pääaineeksi huuhaa-psykologian ja hakea aineiston ihmismielen pimeistä puolista pakkoruotsisivustoilta!
On se onni, että edes valtiovarainministeri katsoo vähän rahojen perään.
Verot juo kansan verta aivan hirveästi ja menonlisääjiä kyllä meidän maassa riittää.
Julkinen sektori on aivan liian suuri, yli puolet kaikista kansantalouden varoista pyöritetään julkisen sektorin kautta. Tämä on aivan kauheata.
Kyllä limboilijan rima on edelleen aivan liian korkealla. Totta kai kaikki ottaisivat rahaa, jos sitä sataisi taivaasta.
Limboilijan tulisi ottaa tarverahansa bisneksen kautta, niin ei tarvitsisi valittaa. Se on jokaiselle valittajalle vapaa ja käyttökelpoinen kanava.
Voi se tuoltakin näyttää. Esimerkiksi perustutkimusta tai korkeakouluopetusta suorittavien laitosten on aika vaikea nyhtää rahansa bisneksestä. Edes VTT ei siihen kykene kuin osittain!
Tulokset näkyvät vasta joskus myöhemmin. Väärin suunnitellut ja allakoidut säästöt näyttävät hetken hyviltä, mutta voivat pitkällä tähtäimellä osoitautua tuhoisiksi. Etenkin kun usein on kyse sanelupäätöksestä!
Kyllä korkeakoululaitoksessakin on ollut paljon rönsyjä, joita veronmaksajana voi ihmetellä. Huomattava osa tutkimuksista on merkityksettömiä, tuottavat iloa vain tekijälleen ja perheelleen.
Raha ei sittenkään kaikkea ratkaise. Hyvä esimerkki on peruskoululaitos. Sitä, jos mitä on kuristettu taloudellisesti kohta viisitoista vuotta. Ja mikä on tulos? Suomi komeilee kärkisijoilla OECD-maiden joukossa jopa matematiikassa ja luonnontieteissä kuten myös oman kielen hallinnassa.
Tämä on tullut suurena yllätyksenä koululaitokselle ja varsinkin päättäjille.Kiitos lankeaa koulujen henkilökunnalle, joka on niukoin resurssein pystynyt loihtimaan olennaisen esiin.
Myös terveydenhoidon puolella suhteellisesti ottaen pienillä panoksilla on saatu tyydyttävä jopa hyvä systeemi aikaan.
Ilman jarruja terveydenhoidon menot räjähtäisivät pilviin. Sehän ei voi olla mahdollista, kyllä suitsia menokehityksen suhteen on syytä pitää tiukalla.Silti vaikka se tuntuu pahalta.
Pointtini ei ollut, etteivät myös säästöt olisi aiheellisia. Kysymys on siitä, yritetäänkö saada aikaan ns. ihme ainoastaan leikkaamalla kuluja. Kieltämättä ensimmäisen tilinpäätöksen ja yritysmaailmassa optioiden jakohetkellä tältä voi näyttää, mutta kestävään tulokseen se ei johda.
Leikattiin henkilöstömenoja tai ei, pääpaino on oltava aidossa kehityksessä; prosessit, ihmiset, tuoteet, asiakassuhteet jne.
Etämanagerointi ministeriöstä ei johda hyvään tulokseen.
Jos väität, että koululaitoksen tai terveydenhuollon hyvät tulokset johtuvat henkilöstöleikkauksista, on nimimerkilä "Gradu?" tiedossa loistava opinnäytetyö, ties vaikka aihe väitöskirjaan!
Sitä yleisesti pidetään taloudellisesti dynaamisena ja teknisiä ja taloudellisia keksintöjä tehdään, kehitetään ja tuotetaan kannattavasti bisnes pohjalta.
Opiskelu on kallista. Mutta ilmeisesti motivaatiota löytyy enemmän.
Terveyden huollossa homma on taas ilmeisesti jotenkin käänteinen siellä, paljon kuluja, vähä villoja.. Missä menee pieleen.
Turha pyörää on aina keksiä uudelleen.
Ei ruotsi ole ainoa oikea suunta josta otetaan neuvo asioiden tekemiselle. Ilman kritiikkiä tai varmistumista siitä toimiiko se edes siellä.
Sanoin jo otsikossa, että raha ei kaikkea ratkaise. Selvästä resurssipulasta HUOLIMATTA koululaitoksen ja myös terveydenhoidon puolella on saatu kiitettävää tulosta aikaan.
Todellakaan näidenkään alojen työmyyriä ei ohjailla ministeriöistä, kyllä HYVÄ TYÖ tai myös huono työ tehdään ruohonjuuritasolla. Sama se koskee myös korkeakouluja.Pelkkä rahan kylvö ei kaikkia asioita ratkaise!