Koska yhtenäistä kasteoppia ei tunnu olevan ja sen puutetta selitetään näin:
”Vapaana herätysliikkeenä olemme voineet sääntöjen tms. asioiden rajoittamatta etsiä ja toteuttaa sitä totuutta, jota Pyhä Henki on voinut meille Raamatusta avata. ”
Pitääkö tuo ilmaisu ja asenne sisällään sen, että Pyhä Henki ei ole aikaisempana aikoina avannut Raamattua liikkeelle perustotuuksienkaan kohdalla kestävällä tavalla, vaan nuo totuudet ovat olleet aina muutosten alla. Siis muuttuuko Pyhä Henki?
Tällaiseen käsitykseen tulee kun lukee oppiperusteen puutteen perustelut: Uskontunnustusten heikkoutena on ollut se, että ne ovat VANHETESSAAN (KUINKA Pyhän Hengen ”totuuksien avaaminen” voi vanheta?) jopa rajoittaa ja estää avautumista paremmin ymmärretyille raamatuntotuuksille.
Uskontunnustusten korjaaminen on osoittautunut vaikeaksi ( pitääkö siis Pyhän Hengen aikaisemmin avaamaa asiaa korjata aikaa myöten toiseksi?) ja aikaa vieväksi eri kirkkojen historiassa.”
Edellä olevasta jää se käsitys, että oppi on peruskysymystenkin (esim kasteen) kohdallakin kehityksen alaisena jatkuvasti.
Noihin kaste- esityksestä löytämääni ”Mitä kaste on” kohtiin tutustuessani tyrmistyin.
Miten kaste voidaan muuttaa tuollaiseksi yksin IHMISEN teoksi?
Hämmästyttävää on se, että Raamatun ilmoittamaa ” te olette Kristuksen kuolemaan kastettu” oppi ei sisälly esitettyyn kasteoppiin ollenkaan.
Kasteessahan nimenomaan tullaan osalliseksi Kristuksen sovintovereen ja kuolemaan.
Kastetulle kun luetaan hyväksi, eli Jumala lukee Kristuksen veren ja kuoleman kastetun hyväksi, niin ettei tämän itse tarvitse noita uhreja antaa, eli ei tarvitse itse kantaa syntien rangastusta- kuolemaa kohdallaan. Uhri on annettu ja tuo uhri kastetulle luetaan kastetun hyväksi.
”Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden Testamentin opetus ja käytäntö”
Juuri tuo tuossa rajoittaa kasteen ymmärtämistä.
Niin Jeesuksen kuin apostolienkin Raamattu oli Vanha testamentti. Ja nimenomaan Vanhan Testamentin opetus oli se josta kasteen merkitys ja sisältö oli apostoleille löydettävissä. Pariinkymmeneen vuoteen ei yhtään UT:n osaa ollut olemassa ja paljon kansaa kastettiin siitä huolimatta.
Ensimmäinen apostolien kirjoittama kirjallinen ohje oli Jerusalemin apostolien kokouksen pakanuudesta kristinuskoon kääntyville lähetetty ohje ja se kuului:
"Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen.
Apt 15.24. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin,
25. niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26. jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.
27. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman.
28. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29. että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
Tuo oli ensimmäinen UT:n kirjoitus. Seuraava kirjoitettiin Paavalin toimesta Tessalonikealaisille n. v 51.
Parikymmentä vuotta siis pärjättiin kasteenkin osalta Vanhan testamentin opetuksella ja kuitenkin kasettiin kymmenintuhansin ihmisiä.
Siis kasteen ymmärtämiseen tarvittava löytyi ja löytyy nimenomaan Vanhasta testamentista. Sieltä se löytyy nimenomaan siitä mitä LIITOISTA (Vanhasta ja Uudesta on ilmoitettu) ja mitä uhreista on käsketty.
Vanhan Liiton ”uhriliittoon” otettiin ihminen ympärileikkauksella. Pakanakansoille ei tehty minkäänlaista käännytystyötä, muuta kuin muutamassa esimerkissä ja yksittäisissä tapauksissa heitä otettiin ympärilakkauksella ympärileikkauksen Liitoon,- eli Jumalan kansan joukkoon.
Naiset tuohon liittoon otettiin miesten mukana. Nainen kuuluin aina jonkun ympärileikatun perheen yhteyteen (yksineläviä sinkkuja ei tunnettu) , vain leski saattoi elää lastensa kanssa yksin. Sukulunastus- järjestelmä toimi, eli nainen kuului aina jonkun ympärileikatun ”päämiehen” alaisuuteen ja täten kuului ympärileikkauksen Liittoon sen ympärileikatun perheenpään kautta.
Voidaan toki kysyä miksi Jumala teki Vanhan liiton koska Hän varmasti sen tehdessään tiesi ettei se ollut lopullisesti hyvä vaan piti tehdä Uusi tilalle?
Varmasti on niin, että Uutta Liittoa olisi ollut mahdoton ymmärtää ennen kuin Vanha Liitto uhrijärjestelmineen oli kokemuksen kautta omaksuttu.
Tänäkin päivänä pakanauskonnoille on vaikeaa ymmärtää Uuden Liiton ”sijaisuhri ” järjestelmää.
Vanhan Liiton aikaan jokaisen ympärileikatun tuli ITSE sovittaa syntinsä vuodattamalla viattoman eläimen veri ja tappaa tuo uhrieläin. Kansan tahattomien syntien edestä pappi kerran vuodessa uhrasi vikauhrin.
Merkittävää ymmärtämisessä on se, että uhri syötiin: ”Ruokauhrin, syntiuhrin ja vikauhrin he saavat syödä”.
Tuossakin on esikuva Jeesuksen asettamalle ehtoolliselle, joka on osallisuutta Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. (ihme, että ehtoollisesta ei taiteta peistä)
---------
Kaikki nuo Vanha Liiton lukuisat säädökset olivat johdatusta Uuden Liiton uhrin ymmärtämiseen.
Myös ympärileikkaus oli johdatusta kasteeseen ja KASTEEN ymmärtämiseen.
Jeesuksen uhrin ja kasteen ymmärtäminen oli Vanhan Liiton systeemin ymmärtävälle ja siinä elävälle helppoa.
Ymmärtämisen edellytys oli vain se, että uskoi ja ymmärsi Jeesuksen olevan Messias joka antoi kertakaikkisen uhrin, tuoden pelastuksen kansalleen.
Kerralla tuo siirtyminen uhreista ja ympärileikauksesta ei tapahtunut. Myöskin Paavali uhrasi ja ympärileikkasi uskoon tulonsa jälkeen.
Apt 21:26. Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri.
Myöskin Paavali noudatti puhdistautumisriittiä kuten edellä on kerrottu.
Toisaalla kerrotaan miten Paavali ympärileikkasi Timoteuksen ”juutalaisten tähden”
(Paavali siis oli ”juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen” voittaakseen ihmisiä Kristukselle.
Oli siis ylimenovaihe jota kesti kymmeniä vuosia ennen kuin siirryttiin yksin Uuden Liiton järjestelmään ilman uhreja ja ilman ympärileikkausta.
Helluntalaiten kasteopetuksesta on jätetty pois kasteen syvin olemus.
Ja se on nimenomaan kaste Kristuksen kuolemaan”. Tuon puutumisen pidän itse saatanan salajuonena jolla se on onnistunut sovituksen ja Jeesuksen antaman uhrin mitätöimistyössään.
Helluntalaista ei kasteta tuohon Jeesuksen uhrikuolemaan, joka ainoa tuo syntien anteeksisaamisen. Kasteella johon tuo ei sisälly, pestään tuo Jeesuksen sovitusuhri (syntiuhri) pois.
Näinollen kaste joka ei ole kaste Jeesuksen kuolemaan ei tuo tullessaan osallisuutta tuohon Jeesuksen uhriin.
Jeesuksen kuolemaan kasteessa saadaan oikeus lukea Jeesuksen veriuhri kastetun hyväksi.
Historia kertoo eka vuosisadoilta ns kerettiläskasteista joissa ei kasvettu tuohon Jeesuksen kuolemaan. Sellainen kaste ei ollut pätevä.
Historiaa tunnutaan halveksuttavan oppisuunnan opetuksessa. Vedotaan ”yksin Raamattuun”.
Jos kaikki paitsi Raamatun opetus on halveksuttavaa niin miksi sitten on laadittu tuo kyseinenkin kasteopetus,- onhan Uusi testamentti josta asiat löytyy? Miksi pitää puheita,- onhan Uusi Testamentti ? miksi kirjoitella kirjoja- onhan Uusi Testamentti.
vasta n 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitettiin ekat Uusi Testamentti osat. viimeiset Uuden Testamentin osat kirjoitettiin Johanneksen toimesta n v 100.
Vielä 100 luvun lopulta kerrotaan historiassa, että seurakunnilla oli hajanaisia Uuden Testamentin osia käytössään.
Seurakunnilla oli noiden apostolien kirjeistä jäljennettyjen kirjeiden lisäksi lukusia ”pyhiä kirjoituksia” jollaiseksi kaikki noita ( apostolien kirjeen ml) kutsuttiin.
Monet noista olivat oleellisena osana appstolien kirjoitusten joukossa.
Nuo kirjoitukset olivat seurakuntien toisielleen lähettämiä kirjeitä, Esim;
Roomalaisten kirje korinttolaisille
DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Apostolinen kirkkojärjestys
Hermaan paimen
Klemnesin kirje
Bardabaskirje
Kasvattaja
Toinen Klmensin kirje(-tuo on vanhin läydetty saarna, kirjoitettu n v 150
Jos siis väitetään, että nuo apostolisten seurakuntien toisilleen lähettämät kirjeet ja ja senaikaisten apostolisten seurakuntien opettajien kirjoittamat kirjat ovat epäluotettavia, niin mitä pitääkään sanoa tämän ajan seurakuntien edustajien kirjoista, puheista ja opetuksista?
Onhan Raamattu olemassa, miksi niitä tarvitaan? Alussa Raamattuumme otteluja kirjeitä oli varsin vähän käytössä, siksi seurakutien paimenien kirjeet, puheet ja opetukset olivat keskeisellä sijalla ja niitä luetettiin seurakunnissa.
Monet noista tuonaikaisista kirjoituksista ovat niiden kirjoittamia jotka ovat seurustelleen sellaisten miesten kanssa jotka ovat nähneet Herran.
Myöskin joukossa on apostoli Johanneksen oppilaitten kirjoituksia.
Ovatko ne epäluotettavia?
Ei noissa kirjoituksissa mitään Raamatun vastaisuuksia ole, niitä ei vain ole otettu Uusi Testamenttien kaanoniin koska siihen sisällytettävien kirjoitusten valintaperusteeksi olettikin se, että vain Herran nähneiden kirjoitukset sisällytettiin Uuden Testamentin kaanoniin. Aineisto oli hyvin laaja josta valinta suoritettiin, ja vain tuolla valintaperiaatteella saatiin Uusi Testamenttien kaanon kohtuullisen typpeään muotoon.
Kuitenkin nuo muut kirjoitukset jäivät seurakuntien käyttöön aivan niinkuin tänäänkin on käytössä oppikunnilla suuret määrät kirjoja, puheita ym. Eikö niihin siis saisi vedota ”epäluotettavuuden nimissä” –onhan Raamattu ?
Toki nuo kyseiset kirjoituksen halutaan ”epäluotettavina” hylätä koska niissä on yhtä ja toista omaan oppiin sopimatonta ,nimenomaan kasteen kohdalla.
ja kun vielä opin tueksi lausutaan omia mielipiteitä (=luuloja)joita ei kyseiset kirjoitukset eikä kiistaton historiakirjoitus tunne, niin saadaan oppi muodostettua halutun kaltaiseksi.
Hieman historiaa noista tuona aikana ”pyhiksi kirjoituksiksi ” mainituista, ja historiasta yleensäkin:
”Roomalaisten kirje Korinttolaisille - noin vuodelta 95. Sitä jäljennettiin yhdessä Uusi Testamentti kirjeitten joukossa ja tavataan se mm aleksandrialaisessa Raamatun käsikirjoituksessa. Se tuli muutamin paikoin kuten Syyriassa, täydellisesti Uuteen Testamenttiin kuuluvaksi. vähitellen se joutui kuitenkin unohduksiin, ensin lännessä ja myöhemmin 1100 luvulla myöskin idässä.
Didakhe (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Alkujaan sen kirjoittamisajaksi määriteltiin v 70 –165, mutta myöhemmin sen kirjoittamisajaksi on todettu noin v 120. (kirjoitettu ehkä jo Trajanuksen (98-117), mutta joka tapauksesa Hadrianuksen ( 117-138) aikana)
Se sisältää myös täydellisen ”Roomalaisten kirje korinttolaisille” kirjeen.
Didakhe on julkaistu v 1883 kreikkalaisen käsikirjoituksen mukaan(vuodelta 1056).
siinä mainitaan mm että ”valelemalla suoritettu kaste on pätevä”.
Klemens aleksanderialainen ja hönen v 185 syntynyt Origenes lukee tuon pienen kirjan ”pyhiin kirjoihin ” kuuluvaksi.
Juuri tuosta DIDAKHEsta on peräisin Isä meidät rukouksen lopussa oleva ylistys ”sillä sinun on voima ja kunnia iankaikkisesti”.
Ei nuo varhaiset seurakuntien opetuskirjeet mitään humpuukia ole. Ne ovat syntyneet tarpeesta opettaa seurakuntia tilanteessa joissa apostolien kirjeitä , eli Uusi Testamentti ei ole ollut käytettävissä kuin vain muutamia kirjeitä.
Seurakuntakokousten tärkeä osa oli noiden pyhien kirjoitusten lukeminen, sittemmin luettiin myöskin Uuden Testamentin kirjeitä kun niitä vähitellen alkoi olla olemassa. Paavali mainitse: ”että te myös luette Laodikeasta tulevan kirjeen”.
”Koska vanhen TESTAMENTIN KAANON VASTA Jerusalemin häviön jälkeen vahvistettiin (oli ollut olemassa lopullisesa noudossa jo v 90 eKr, mutta vahvistettiin vasta vajaa100 vuotta myöhemmin), oli verrattain helppo antaa muille kirjoille sijaa juutalaisilta saadun pyhien kirjojen rinnalle, tämän kokoelman rajat kun nimittäin olivat vielä epämääräiset. Kun evankelisia kertomuksia alituisesti tunnetusti tarkasti suusanallisesti esiettiin, muodostui suuresta aihepaljoudesta pieni valikoima, joka määrättyyn muotoon ja järjestykseen kiteytettynä kulki suusta suuhun ja oli yhtenä niistä lähteistä, kun kolme evankeliumikirjoittajaa ovat kattäneet kukin omalla taallaa.”
Juuri noinhan Luukas kertoo evankeliuminsa syntyneen:
Lk 1:1. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,
2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
Timoteuskselle Paavali antoi ohjeen ”lukea, kehoittaa ja opettaa”
Eikä Timoteuksella ollit käytössään apstolien kirjeitä taikka evankeliumeja.
Kun noita pyhiä kirjoituksiacalkoi olla lukuisa määrä, ja koska yhdellä seurakunnalla oli yksiä kirjeitä ja toisdella toisia ja tuskin kenelläkään oli kaikkia tuosta laajasta pyhien kirjoitusten kokoelmasta niin syntyi luuonnolisesti tarve aikaansaaada vtn tapainne tarkalleen rajattu kaanon.
tarvetta lisäsi sekin, että samaan aikaan ilmestyi erilaisia ”tarinakokoelmia, ”hengellisiä satuja” (jollaisia monet ns . apokalytiset kirjoitukset ovat). (Huom tarinoiden kerronta oli tuolloin hyvin suosittua, niitä kerrottiin laajasti ja niihin sisältyi aina jokin merkittävä opetus. Jeesuskin käytti tuollaista ”tarinoiden kerrontaa” kertoessaan vertauksia ja siten saatoi sanottavansa paremmin ymmärrettäväksi).
Jotta syntynyt kirjoitusten ”rönsyilykin” saataisiin kuriin
kokoontuneet seurakuntien vanhimmat (joita alusta alkaen kutsuttiin nimellä ”piispa”, joka nimi oli pakanuudessa yleisesti käytössä tarkoittaen; ”päälysmies, taikka ”tarkastaja” , ja jolla nimellä vanhassa Bibliassa seurakunnan vanhinta nimitettiin).
vanhinten kokoukseen (sydoniin) pohtimaan asiaa. koska oli ilmeisen vaikeaa määritellä mitkä pyhät kirjoitukset hyväksyttäisin kaanoniin (koska kaikkia aineiston laajuuden vuosi voitu mukaan ottaa) niin rajattiin Uuden Testamentin kaanoniin hyväksyttyjen kirjoitusten kriteeriksi se, että niiden kirjoittajien oli olla sellaisia jotka olivat NÄHNEET Herran.
Tuon yksinkertaisen ja selkeän perusteen mukaisesti vahvistettiin Uuden Testamentin kaanoniin kuuluvaksi nykyiset kirjat (hebreslasikirjen kohdalla oli epäselvyyttä, mutta se hyväksyttiin kuitenkin koska pääteltiin sen,- ilmeisen oikeasti- olevan Paavalin kirjoittama)
Se, että oli käytössä muitakin kirjeitä kuin apostolien kirjeet on varsin luonnollista, koska tosiaankin apostolien kirjeitä oli käytössä monilla seurakunnilla vain muutamin osin.
Onhan nykyäänkin paljon opetuskirjoja, saarnoja ja lehtiä joita käytetään vaikka täydellinen Raamatun teksti on olemassa. Eikä noiden kirjojen lehtien ja saarnojen ”epäraamatullisuutta” halveksuta.
Miksi siis halveksua noita alkuseurakunnan aikuisia kirjoituksia ”epäluotettavina ja virheellisiä’” ,”vääristeltyinä”. ym.
Esim DIDAKDE. Kun tuo pieni oppikirja ( sen kreikankielinen käännös) löydettiin Hermaan paimenen välistä. ja se 1800 luvun lopulla käännettiin, niin
”niin ainoastaan muutamat baptistiset kirkkohistorioitsijat, joille tässä pienessä kirjassa on yhtä ja toista sietämätöntä, selittivät sen syntyajan – neljänteen vuosisataan”
Tietämättään nuo baptistit tekivät Klensistä ja Origenesista melkoisen profeetan kun he kirjoituksissaan mainitsevat sata vuotta aikaisemmin tuon DIDAKHEen kuuluvan pyhien kirjoitusten joukkoon.
.
Näin myöskin lukemani helluntailaisten kasteopin kirjoittaja tekee mainitsemalla:
” vasta kolmannelta vuosisadalta löytyy todisteita lapsikasteesta. n 500 jKr lapsikaste tuli yleisesti katolisessa kirkossa hyväksytyksi kastetavaksi”.
Eikö kaikkien pitäisi kavahtaa - mikä on sellainen oppi jota pitää VALHEELLA puolustaa. Eikö pitäisi nähdä että TOTUUTTA ei ole sellainen mitä valheella pitää puolustaa. Eikö totuuden puolustamiseen riitä TOTUUS.
Itse en halua olla tekemisissä minkään sellaisen opin kanssa jonka ylläpitäminen vaatii valhetta avukseen.
Pitäisi nähdä, että luotettavuus opiltakin menee kun sen puolustelemisessa on köytetty valhetta.
Mitä kaste on?
Jos asiaan haluaa lyhyesti ja keskeisesti vastata niin kaste on Kristuksen kuolemaan kastamista.
Seurauksena tuosta on, että kastettu saa lukea hyväkseen Kristuksen verenvuodattamisella ja kuolemalla antama uhri minun syntien tähden. Minun ei siis kastettuna tarvitse itse kantaa kuolemanrangaistusta synneistäni.
Tuon Uuden Liiton- Liiton jossa on annettu yksi ja kertakaikkinen uhri- tuon liiton piiriin minut otettiin kasteessa,- ja tuo ottamienne on SUURTA ARMOA, ilman minun pienintäkään omaa osuuttani asiaan. Totaalisesti olen ainoastaan vastaanottava osapuoli.
Tuohon Kristuksen vanhurskauden pukuun minut puettiin – ja tuohon Kristksen vanhurskauteen minut kastettiin. Kasteesta alkaen Jumala on katsonut minua Jeesuksen antamalla uhrilla sovitettuna.
Kuten Piispa Vikström mainitaan lausuneen: Kastamattomuus on Kristuksen hylkäämistä”
Hämmästelen miten oppikunnan edustaja voi tuolla lauseella puolustella aikuiskastetta? Hänhän tuomitsi helluntailasten lapset kastamattomuuden olevan Kristuksen hylkäämisen ositus. Kai helluntailaiset kastattavat lapsensa vasta jossain 12-15 vuotiaina ( arvelen- en tiedä). siihen asti he kasteopetuksensa mukaan osoittavat hylkäävänsä Kristuksen.
Jossain oli maininta : ”Liittoa ei tehdä kasteessa vaan veressä”
Ei toki LIITTOA TEHDÄ kasteessa , eikä aina uudelleen ja uudelleen veressäkään.
Vanha Liittokaan ei tehty aina uudelleen ja uudelleen kun lapsi ympärileikattiin.
Vanha Liitto tehtiin yhdellä kertaa silloin kun Jumala sen teki.
Näin myskin Uusi Liitto tehtiin kerralla Golgatalla. Ei Uutta Liittoa tehdä aina uudelleen ja uudelleen kun ihminen tulee uskoon taikka ei edes silloin kun hänet kastetaan.. Liitto on toki tehty 2000 v sitten. Tuon Uuden Liiton piiriin ihminen tulee ja otetaan kasteessa ja saa kastettu omistaa kaiken Uuden Liiton sisällön itselleen.
Ei myöskään Uutta Liitto tehdä aina uudelleen ja uudelleen ”veressä”. Ei noita sovituksen elementtejä – verta ja kuolemaa – enää uudelleen ja uudelleen anneta ja uhrata. Jos hän olisi ; olisi Kristuksen tullut uhrata itsensä uudelleen ja uudelleen.
EI- vaan tuohon kertakaikkiseen uhriin – ja tuon uhrin mukanaan tuomaan sovituksen meidät luetaan osalliseksi kun meidät ”olette Kirstukseen kastetut” –kastetaan.
Opinkunta siis ”uudelleen ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan”
Uhriverta ei siis enää ole- se on jo vuodatettu Golgatalla- yksi kerta oli riittävä.
Kristuksen veri ei siis ole siinä mielessä ”kulutustavaraa” – Me vain yksinkertaisesti kerta toisensa jälkeen syntisinä joudumme turvautumaan tuohon 2000 v sitten vuodatettuun vereen- ja uhrikuolemaan eli turvaamaan ennalta tehtyyn ja suoritettuun sovitukseen. Tuon Uhrikaritsan päälle Jumala siirsi meidän kaikkien syntimme jo etukäteen, myöskin pakanoitten. ja myöskin kaikenikäisten lasten.
Mitään ihmisryhmää ei suljettu pois tuon uhrin tarpeellisuudesta.
Oppi, että kasteessa ihminen ”ojentaa kätensä Jumalalle armon vastaanottamisen merkiksi” on käännetty täysin päinvastaiseksi - niinkuin Jumala meidän ”kädenojennustamme” tarvitsisi.
Asia on tismalleen päinvastoin: Jumala ojentaa armoa tarjoavan kätensä meille ihmisille kasteessa.
Verellä lunastettu
Voitto ramu
”Vapaana herätysliikkeenä olemme voineet sääntöjen tms. asioiden rajoittamatta etsiä ja toteuttaa sitä totuutta, jota Pyhä Henki on voinut meille Raamatusta avata. ”
Pitääkö tuo ilmaisu ja asenne sisällään sen, että Pyhä Henki ei ole aikaisempana aikoina avannut Raamattua liikkeelle perustotuuksienkaan kohdalla kestävällä tavalla, vaan nuo totuudet ovat olleet aina muutosten alla. Siis muuttuuko Pyhä Henki?
Tällaiseen käsitykseen tulee kun lukee oppiperusteen puutteen perustelut: Uskontunnustusten heikkoutena on ollut se, että ne ovat VANHETESSAAN (KUINKA Pyhän Hengen ”totuuksien avaaminen” voi vanheta?) jopa rajoittaa ja estää avautumista paremmin ymmärretyille raamatuntotuuksille.
Uskontunnustusten korjaaminen on osoittautunut vaikeaksi ( pitääkö siis Pyhän Hengen aikaisemmin avaamaa asiaa korjata aikaa myöten toiseksi?) ja aikaa vieväksi eri kirkkojen historiassa.”
Edellä olevasta jää se käsitys, että oppi on peruskysymystenkin (esim kasteen) kohdallakin kehityksen alaisena jatkuvasti.
Noihin kaste- esityksestä löytämääni ”Mitä kaste on” kohtiin tutustuessani tyrmistyin.
Miten kaste voidaan muuttaa tuollaiseksi yksin IHMISEN teoksi?
Hämmästyttävää on se, että Raamatun ilmoittamaa ” te olette Kristuksen kuolemaan kastettu” oppi ei sisälly esitettyyn kasteoppiin ollenkaan.
Kasteessahan nimenomaan tullaan osalliseksi Kristuksen sovintovereen ja kuolemaan.
Kastetulle kun luetaan hyväksi, eli Jumala lukee Kristuksen veren ja kuoleman kastetun hyväksi, niin ettei tämän itse tarvitse noita uhreja antaa, eli ei tarvitse itse kantaa syntien rangastusta- kuolemaa kohdallaan. Uhri on annettu ja tuo uhri kastetulle luetaan kastetun hyväksi.
”Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden Testamentin opetus ja käytäntö”
Juuri tuo tuossa rajoittaa kasteen ymmärtämistä.
Niin Jeesuksen kuin apostolienkin Raamattu oli Vanha testamentti. Ja nimenomaan Vanhan Testamentin opetus oli se josta kasteen merkitys ja sisältö oli apostoleille löydettävissä. Pariinkymmeneen vuoteen ei yhtään UT:n osaa ollut olemassa ja paljon kansaa kastettiin siitä huolimatta.
Ensimmäinen apostolien kirjoittama kirjallinen ohje oli Jerusalemin apostolien kokouksen pakanuudesta kristinuskoon kääntyville lähetetty ohje ja se kuului:
"Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen.
Apt 15.24. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin,
25. niin me olemme yksimielisesti nähneet hyväksi valita miehiä ja lähettää heidät teidän tykönne rakkaiden veljiemme Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26. jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden.
27. Me lähetämme siis Juudaan ja Silaan, jotka myös suusanalla ilmoittavat teille saman.
28. Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29. että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"
Tuo oli ensimmäinen UT:n kirjoitus. Seuraava kirjoitettiin Paavalin toimesta Tessalonikealaisille n. v 51.
Parikymmentä vuotta siis pärjättiin kasteenkin osalta Vanhan testamentin opetuksella ja kuitenkin kasettiin kymmenintuhansin ihmisiä.
Siis kasteen ymmärtämiseen tarvittava löytyi ja löytyy nimenomaan Vanhasta testamentista. Sieltä se löytyy nimenomaan siitä mitä LIITOISTA (Vanhasta ja Uudesta on ilmoitettu) ja mitä uhreista on käsketty.
Vanhan Liiton ”uhriliittoon” otettiin ihminen ympärileikkauksella. Pakanakansoille ei tehty minkäänlaista käännytystyötä, muuta kuin muutamassa esimerkissä ja yksittäisissä tapauksissa heitä otettiin ympärilakkauksella ympärileikkauksen Liitoon,- eli Jumalan kansan joukkoon.
Naiset tuohon liittoon otettiin miesten mukana. Nainen kuuluin aina jonkun ympärileikatun perheen yhteyteen (yksineläviä sinkkuja ei tunnettu) , vain leski saattoi elää lastensa kanssa yksin. Sukulunastus- järjestelmä toimi, eli nainen kuului aina jonkun ympärileikatun ”päämiehen” alaisuuteen ja täten kuului ympärileikkauksen Liittoon sen ympärileikatun perheenpään kautta.
Voidaan toki kysyä miksi Jumala teki Vanhan liiton koska Hän varmasti sen tehdessään tiesi ettei se ollut lopullisesti hyvä vaan piti tehdä Uusi tilalle?
Varmasti on niin, että Uutta Liittoa olisi ollut mahdoton ymmärtää ennen kuin Vanha Liitto uhrijärjestelmineen oli kokemuksen kautta omaksuttu.
Tänäkin päivänä pakanauskonnoille on vaikeaa ymmärtää Uuden Liiton ”sijaisuhri ” järjestelmää.
Vanhan Liiton aikaan jokaisen ympärileikatun tuli ITSE sovittaa syntinsä vuodattamalla viattoman eläimen veri ja tappaa tuo uhrieläin. Kansan tahattomien syntien edestä pappi kerran vuodessa uhrasi vikauhrin.
Merkittävää ymmärtämisessä on se, että uhri syötiin: ”Ruokauhrin, syntiuhrin ja vikauhrin he saavat syödä”.
Tuossakin on esikuva Jeesuksen asettamalle ehtoolliselle, joka on osallisuutta Jeesuksen ruumiiseen ja vereen. (ihme, että ehtoollisesta ei taiteta peistä)
---------
Kaikki nuo Vanha Liiton lukuisat säädökset olivat johdatusta Uuden Liiton uhrin ymmärtämiseen.
Myös ympärileikkaus oli johdatusta kasteeseen ja KASTEEN ymmärtämiseen.
Jeesuksen uhrin ja kasteen ymmärtäminen oli Vanhan Liiton systeemin ymmärtävälle ja siinä elävälle helppoa.
Ymmärtämisen edellytys oli vain se, että uskoi ja ymmärsi Jeesuksen olevan Messias joka antoi kertakaikkisen uhrin, tuoden pelastuksen kansalleen.
Kerralla tuo siirtyminen uhreista ja ympärileikauksesta ei tapahtunut. Myöskin Paavali uhrasi ja ympärileikkasi uskoon tulonsa jälkeen.
Apt 21:26. Silloin Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli tuotava uhri.
Myöskin Paavali noudatti puhdistautumisriittiä kuten edellä on kerrottu.
Toisaalla kerrotaan miten Paavali ympärileikkasi Timoteuksen ”juutalaisten tähden”
(Paavali siis oli ”juutalaisille juutalainen ja kreikkalaisille kreikkalainen” voittaakseen ihmisiä Kristukselle.
Oli siis ylimenovaihe jota kesti kymmeniä vuosia ennen kuin siirryttiin yksin Uuden Liiton järjestelmään ilman uhreja ja ilman ympärileikkausta.
Helluntalaiten kasteopetuksesta on jätetty pois kasteen syvin olemus.
Ja se on nimenomaan kaste Kristuksen kuolemaan”. Tuon puutumisen pidän itse saatanan salajuonena jolla se on onnistunut sovituksen ja Jeesuksen antaman uhrin mitätöimistyössään.
Helluntalaista ei kasteta tuohon Jeesuksen uhrikuolemaan, joka ainoa tuo syntien anteeksisaamisen. Kasteella johon tuo ei sisälly, pestään tuo Jeesuksen sovitusuhri (syntiuhri) pois.
Näinollen kaste joka ei ole kaste Jeesuksen kuolemaan ei tuo tullessaan osallisuutta tuohon Jeesuksen uhriin.
Jeesuksen kuolemaan kasteessa saadaan oikeus lukea Jeesuksen veriuhri kastetun hyväksi.
Historia kertoo eka vuosisadoilta ns kerettiläskasteista joissa ei kasvettu tuohon Jeesuksen kuolemaan. Sellainen kaste ei ollut pätevä.
Historiaa tunnutaan halveksuttavan oppisuunnan opetuksessa. Vedotaan ”yksin Raamattuun”.
Jos kaikki paitsi Raamatun opetus on halveksuttavaa niin miksi sitten on laadittu tuo kyseinenkin kasteopetus,- onhan Uusi testamentti josta asiat löytyy? Miksi pitää puheita,- onhan Uusi Testamentti ? miksi kirjoitella kirjoja- onhan Uusi Testamentti.
vasta n 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitettiin ekat Uusi Testamentti osat. viimeiset Uuden Testamentin osat kirjoitettiin Johanneksen toimesta n v 100.
Vielä 100 luvun lopulta kerrotaan historiassa, että seurakunnilla oli hajanaisia Uuden Testamentin osia käytössään.
Seurakunnilla oli noiden apostolien kirjeistä jäljennettyjen kirjeiden lisäksi lukusia ”pyhiä kirjoituksia” jollaiseksi kaikki noita ( apostolien kirjeen ml) kutsuttiin.
Monet noista olivat oleellisena osana appstolien kirjoitusten joukossa.
Nuo kirjoitukset olivat seurakuntien toisielleen lähettämiä kirjeitä, Esim;
Roomalaisten kirje korinttolaisille
DIDAKHE (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Apostolinen kirkkojärjestys
Hermaan paimen
Klemnesin kirje
Bardabaskirje
Kasvattaja
Toinen Klmensin kirje(-tuo on vanhin läydetty saarna, kirjoitettu n v 150
Jos siis väitetään, että nuo apostolisten seurakuntien toisilleen lähettämät kirjeet ja ja senaikaisten apostolisten seurakuntien opettajien kirjoittamat kirjat ovat epäluotettavia, niin mitä pitääkään sanoa tämän ajan seurakuntien edustajien kirjoista, puheista ja opetuksista?
Onhan Raamattu olemassa, miksi niitä tarvitaan? Alussa Raamattuumme otteluja kirjeitä oli varsin vähän käytössä, siksi seurakutien paimenien kirjeet, puheet ja opetukset olivat keskeisellä sijalla ja niitä luetettiin seurakunnissa.
Monet noista tuonaikaisista kirjoituksista ovat niiden kirjoittamia jotka ovat seurustelleen sellaisten miesten kanssa jotka ovat nähneet Herran.
Myöskin joukossa on apostoli Johanneksen oppilaitten kirjoituksia.
Ovatko ne epäluotettavia?
Ei noissa kirjoituksissa mitään Raamatun vastaisuuksia ole, niitä ei vain ole otettu Uusi Testamenttien kaanoniin koska siihen sisällytettävien kirjoitusten valintaperusteeksi olettikin se, että vain Herran nähneiden kirjoitukset sisällytettiin Uuden Testamentin kaanoniin. Aineisto oli hyvin laaja josta valinta suoritettiin, ja vain tuolla valintaperiaatteella saatiin Uusi Testamenttien kaanon kohtuullisen typpeään muotoon.
Kuitenkin nuo muut kirjoitukset jäivät seurakuntien käyttöön aivan niinkuin tänäänkin on käytössä oppikunnilla suuret määrät kirjoja, puheita ym. Eikö niihin siis saisi vedota ”epäluotettavuuden nimissä” –onhan Raamattu ?
Toki nuo kyseiset kirjoituksen halutaan ”epäluotettavina” hylätä koska niissä on yhtä ja toista omaan oppiin sopimatonta ,nimenomaan kasteen kohdalla.
ja kun vielä opin tueksi lausutaan omia mielipiteitä (=luuloja)joita ei kyseiset kirjoitukset eikä kiistaton historiakirjoitus tunne, niin saadaan oppi muodostettua halutun kaltaiseksi.
Hieman historiaa noista tuona aikana ”pyhiksi kirjoituksiksi ” mainituista, ja historiasta yleensäkin:
”Roomalaisten kirje Korinttolaisille - noin vuodelta 95. Sitä jäljennettiin yhdessä Uusi Testamentti kirjeitten joukossa ja tavataan se mm aleksandrialaisessa Raamatun käsikirjoituksessa. Se tuli muutamin paikoin kuten Syyriassa, täydellisesti Uuteen Testamenttiin kuuluvaksi. vähitellen se joutui kuitenkin unohduksiin, ensin lännessä ja myöhemmin 1100 luvulla myöskin idässä.
Didakhe (Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta)
Alkujaan sen kirjoittamisajaksi määriteltiin v 70 –165, mutta myöhemmin sen kirjoittamisajaksi on todettu noin v 120. (kirjoitettu ehkä jo Trajanuksen (98-117), mutta joka tapauksesa Hadrianuksen ( 117-138) aikana)
Se sisältää myös täydellisen ”Roomalaisten kirje korinttolaisille” kirjeen.
Didakhe on julkaistu v 1883 kreikkalaisen käsikirjoituksen mukaan(vuodelta 1056).
siinä mainitaan mm että ”valelemalla suoritettu kaste on pätevä”.
Klemens aleksanderialainen ja hönen v 185 syntynyt Origenes lukee tuon pienen kirjan ”pyhiin kirjoihin ” kuuluvaksi.
Juuri tuosta DIDAKHEsta on peräisin Isä meidät rukouksen lopussa oleva ylistys ”sillä sinun on voima ja kunnia iankaikkisesti”.
Ei nuo varhaiset seurakuntien opetuskirjeet mitään humpuukia ole. Ne ovat syntyneet tarpeesta opettaa seurakuntia tilanteessa joissa apostolien kirjeitä , eli Uusi Testamentti ei ole ollut käytettävissä kuin vain muutamia kirjeitä.
Seurakuntakokousten tärkeä osa oli noiden pyhien kirjoitusten lukeminen, sittemmin luettiin myöskin Uuden Testamentin kirjeitä kun niitä vähitellen alkoi olla olemassa. Paavali mainitse: ”että te myös luette Laodikeasta tulevan kirjeen”.
”Koska vanhen TESTAMENTIN KAANON VASTA Jerusalemin häviön jälkeen vahvistettiin (oli ollut olemassa lopullisesa noudossa jo v 90 eKr, mutta vahvistettiin vasta vajaa100 vuotta myöhemmin), oli verrattain helppo antaa muille kirjoille sijaa juutalaisilta saadun pyhien kirjojen rinnalle, tämän kokoelman rajat kun nimittäin olivat vielä epämääräiset. Kun evankelisia kertomuksia alituisesti tunnetusti tarkasti suusanallisesti esiettiin, muodostui suuresta aihepaljoudesta pieni valikoima, joka määrättyyn muotoon ja järjestykseen kiteytettynä kulki suusta suuhun ja oli yhtenä niistä lähteistä, kun kolme evankeliumikirjoittajaa ovat kattäneet kukin omalla taallaa.”
Juuri noinhan Luukas kertoo evankeliuminsa syntyneen:
Lk 1:1. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,
2. sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
3. niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
Timoteuskselle Paavali antoi ohjeen ”lukea, kehoittaa ja opettaa”
Eikä Timoteuksella ollit käytössään apstolien kirjeitä taikka evankeliumeja.
Kun noita pyhiä kirjoituksiacalkoi olla lukuisa määrä, ja koska yhdellä seurakunnalla oli yksiä kirjeitä ja toisdella toisia ja tuskin kenelläkään oli kaikkia tuosta laajasta pyhien kirjoitusten kokoelmasta niin syntyi luuonnolisesti tarve aikaansaaada vtn tapainne tarkalleen rajattu kaanon.
tarvetta lisäsi sekin, että samaan aikaan ilmestyi erilaisia ”tarinakokoelmia, ”hengellisiä satuja” (jollaisia monet ns . apokalytiset kirjoitukset ovat). (Huom tarinoiden kerronta oli tuolloin hyvin suosittua, niitä kerrottiin laajasti ja niihin sisältyi aina jokin merkittävä opetus. Jeesuskin käytti tuollaista ”tarinoiden kerrontaa” kertoessaan vertauksia ja siten saatoi sanottavansa paremmin ymmärrettäväksi).
Jotta syntynyt kirjoitusten ”rönsyilykin” saataisiin kuriin
kokoontuneet seurakuntien vanhimmat (joita alusta alkaen kutsuttiin nimellä ”piispa”, joka nimi oli pakanuudessa yleisesti käytössä tarkoittaen; ”päälysmies, taikka ”tarkastaja” , ja jolla nimellä vanhassa Bibliassa seurakunnan vanhinta nimitettiin).
vanhinten kokoukseen (sydoniin) pohtimaan asiaa. koska oli ilmeisen vaikeaa määritellä mitkä pyhät kirjoitukset hyväksyttäisin kaanoniin (koska kaikkia aineiston laajuuden vuosi voitu mukaan ottaa) niin rajattiin Uuden Testamentin kaanoniin hyväksyttyjen kirjoitusten kriteeriksi se, että niiden kirjoittajien oli olla sellaisia jotka olivat NÄHNEET Herran.
Tuon yksinkertaisen ja selkeän perusteen mukaisesti vahvistettiin Uuden Testamentin kaanoniin kuuluvaksi nykyiset kirjat (hebreslasikirjen kohdalla oli epäselvyyttä, mutta se hyväksyttiin kuitenkin koska pääteltiin sen,- ilmeisen oikeasti- olevan Paavalin kirjoittama)
Se, että oli käytössä muitakin kirjeitä kuin apostolien kirjeet on varsin luonnollista, koska tosiaankin apostolien kirjeitä oli käytössä monilla seurakunnilla vain muutamin osin.
Onhan nykyäänkin paljon opetuskirjoja, saarnoja ja lehtiä joita käytetään vaikka täydellinen Raamatun teksti on olemassa. Eikä noiden kirjojen lehtien ja saarnojen ”epäraamatullisuutta” halveksuta.
Miksi siis halveksua noita alkuseurakunnan aikuisia kirjoituksia ”epäluotettavina ja virheellisiä’” ,”vääristeltyinä”. ym.
Esim DIDAKDE. Kun tuo pieni oppikirja ( sen kreikankielinen käännös) löydettiin Hermaan paimenen välistä. ja se 1800 luvun lopulla käännettiin, niin
”niin ainoastaan muutamat baptistiset kirkkohistorioitsijat, joille tässä pienessä kirjassa on yhtä ja toista sietämätöntä, selittivät sen syntyajan – neljänteen vuosisataan”
Tietämättään nuo baptistit tekivät Klensistä ja Origenesista melkoisen profeetan kun he kirjoituksissaan mainitsevat sata vuotta aikaisemmin tuon DIDAKHEen kuuluvan pyhien kirjoitusten joukkoon.
.
Näin myöskin lukemani helluntailaisten kasteopin kirjoittaja tekee mainitsemalla:
” vasta kolmannelta vuosisadalta löytyy todisteita lapsikasteesta. n 500 jKr lapsikaste tuli yleisesti katolisessa kirkossa hyväksytyksi kastetavaksi”.
Eikö kaikkien pitäisi kavahtaa - mikä on sellainen oppi jota pitää VALHEELLA puolustaa. Eikö pitäisi nähdä että TOTUUTTA ei ole sellainen mitä valheella pitää puolustaa. Eikö totuuden puolustamiseen riitä TOTUUS.
Itse en halua olla tekemisissä minkään sellaisen opin kanssa jonka ylläpitäminen vaatii valhetta avukseen.
Pitäisi nähdä, että luotettavuus opiltakin menee kun sen puolustelemisessa on köytetty valhetta.
Mitä kaste on?
Jos asiaan haluaa lyhyesti ja keskeisesti vastata niin kaste on Kristuksen kuolemaan kastamista.
Seurauksena tuosta on, että kastettu saa lukea hyväkseen Kristuksen verenvuodattamisella ja kuolemalla antama uhri minun syntien tähden. Minun ei siis kastettuna tarvitse itse kantaa kuolemanrangaistusta synneistäni.
Tuon Uuden Liiton- Liiton jossa on annettu yksi ja kertakaikkinen uhri- tuon liiton piiriin minut otettiin kasteessa,- ja tuo ottamienne on SUURTA ARMOA, ilman minun pienintäkään omaa osuuttani asiaan. Totaalisesti olen ainoastaan vastaanottava osapuoli.
Tuohon Kristuksen vanhurskauden pukuun minut puettiin – ja tuohon Kristksen vanhurskauteen minut kastettiin. Kasteesta alkaen Jumala on katsonut minua Jeesuksen antamalla uhrilla sovitettuna.
Kuten Piispa Vikström mainitaan lausuneen: Kastamattomuus on Kristuksen hylkäämistä”
Hämmästelen miten oppikunnan edustaja voi tuolla lauseella puolustella aikuiskastetta? Hänhän tuomitsi helluntailasten lapset kastamattomuuden olevan Kristuksen hylkäämisen ositus. Kai helluntailaiset kastattavat lapsensa vasta jossain 12-15 vuotiaina ( arvelen- en tiedä). siihen asti he kasteopetuksensa mukaan osoittavat hylkäävänsä Kristuksen.
Jossain oli maininta : ”Liittoa ei tehdä kasteessa vaan veressä”
Ei toki LIITTOA TEHDÄ kasteessa , eikä aina uudelleen ja uudelleen veressäkään.
Vanha Liittokaan ei tehty aina uudelleen ja uudelleen kun lapsi ympärileikattiin.
Vanha Liitto tehtiin yhdellä kertaa silloin kun Jumala sen teki.
Näin myskin Uusi Liitto tehtiin kerralla Golgatalla. Ei Uutta Liittoa tehdä aina uudelleen ja uudelleen kun ihminen tulee uskoon taikka ei edes silloin kun hänet kastetaan.. Liitto on toki tehty 2000 v sitten. Tuon Uuden Liiton piiriin ihminen tulee ja otetaan kasteessa ja saa kastettu omistaa kaiken Uuden Liiton sisällön itselleen.
Ei myöskään Uutta Liitto tehdä aina uudelleen ja uudelleen ”veressä”. Ei noita sovituksen elementtejä – verta ja kuolemaa – enää uudelleen ja uudelleen anneta ja uhrata. Jos hän olisi ; olisi Kristuksen tullut uhrata itsensä uudelleen ja uudelleen.
EI- vaan tuohon kertakaikkiseen uhriin – ja tuon uhrin mukanaan tuomaan sovituksen meidät luetaan osalliseksi kun meidät ”olette Kirstukseen kastetut” –kastetaan.
Opinkunta siis ”uudelleen ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan”
Uhriverta ei siis enää ole- se on jo vuodatettu Golgatalla- yksi kerta oli riittävä.
Kristuksen veri ei siis ole siinä mielessä ”kulutustavaraa” – Me vain yksinkertaisesti kerta toisensa jälkeen syntisinä joudumme turvautumaan tuohon 2000 v sitten vuodatettuun vereen- ja uhrikuolemaan eli turvaamaan ennalta tehtyyn ja suoritettuun sovitukseen. Tuon Uhrikaritsan päälle Jumala siirsi meidän kaikkien syntimme jo etukäteen, myöskin pakanoitten. ja myöskin kaikenikäisten lasten.
Mitään ihmisryhmää ei suljettu pois tuon uhrin tarpeellisuudesta.
Oppi, että kasteessa ihminen ”ojentaa kätensä Jumalalle armon vastaanottamisen merkiksi” on käännetty täysin päinvastaiseksi - niinkuin Jumala meidän ”kädenojennustamme” tarvitsisi.
Asia on tismalleen päinvastoin: Jumala ojentaa armoa tarjoavan kätensä meille ihmisille kasteessa.
Verellä lunastettu
Voitto ramu
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta edelleen tuot esiile tuon Raamatunvastaisen loppupäätelmäsi: "Jumala ojentaa armoa tarjoavan kätensä meille ihmisille kasteessa."
Oikea loppupäätelmä kuuluu:
Jumala ojentaa armoa tarjoavan kätensä meille Jeesuksessa Kristuksessa ja joka häneen uskoo se ei häpeään joudu.
Joku on tykästynyt opetuksiini todella kovasti kun kirjoitta minun nimelläni ja kopsaa kirjoitukseni .