Kokemuksia Vuosikirjoista:
*** Pienessä 600 asukkaan kylässä Nigeriassa ihmiset huomasivat eräänä iltana taivaalla kirkkaan valon, joka heijastui joen pintaan. Valo näytti lähestyvän kyläläisiä, joten he juoksivat turvaan. Monet ajattelivat kyseessä olevan tuho, jota Jehovan todistajat olivat saarnanneet, joten he juoksivat valtakunnansalille, koska arvelivat tuon rakennuksen säästyvän Harmagedonissa. Viimein iltakymmeneltä kyläläiset tajusivat valon tulevan suuresta pensaspalosta. Kun veljet tiedustelivat heiltä, mikseivät he juosseet paikallisiin kirkkoihin, eräs mies vastasi: ”Muut kirkot ovat joutavia. Teidän Harmagedoninne tuhoaa ne, mutta ei valtakunnansalia.” (2005, sivut 46,47)
*** Bulgariassa erään naisen tyttärenpoika tutki Raamattua todistajien kanssa, ja nainen liittyi tutkisteluun. Hänestä oli sykähdyttävää saada tietää, että Jumalan nimi on Jehova. Koska hänen Raamatussaan ei ollut Jumalan nimeä, hän päätti mennä kirjakauppaan ostamaan sellaisen, jossa on. Kirjakauppias kysyi, mitä hän etsi. Kun hän kertoi sen miehelle, tämä alkoi huutaa hänelle: ”Te kuulutte siihen lahkoon!” Juuri silloin liikkeeseen astui pappi. Kun papilta kysyttiin, mikä Jumalan nimi on, hän vastasi: ”Se on tietysti Jehova. Lakatkaa nyt huutamasta tälle naiselle.” Kauppias oli ällistynyt. Nainen ja kolme hänen sukulaistaan edistyvät hengellisesti hyvin. (2005, sivu 60)
*** Meksikossa asuva Margarita kertoo kokemuksen vapaamuotoisesta todistamisesta: ”Käsityötunnilla puhuin eräälle luokkatoverilleni Raamatusta. Hän sanoi, että hänen käsityksensä mukaan Jehovan todistaja -perheet viettivät onnellista elämää, koska he aina hymyilivät ja näyttivät niin iloisilta. Kerroin, että se pitää paikkansa ja että ne jotka luottavat Jehovaan ja mukautuvat Raamatun periaatteisiin, ovat todella onnellisia.” Margarita alkoi tutkia Raamattua koulutoverinsa kanssa, joka käy tätä nykyä säännöllisesti kokouksissa ja edistyy totuuden tuntemuksessa. (2004, sivu 54)
*** Ollessaan kenttäpalveluksessa Kyproksessa eräs sisar tapasi naisen, joka sanoi olevansa kiireinen. Avoimesta keittiönikkunasta sisar esitti lyhyesti asiansa, luki psalmin 72:12–14 ja sanoi tulevansa uudelleen sopivampaan aikaan. Kun hän palasi, hän hämmästyi kuullessaan, että nainen oli kovasti odottanut häntä. Naisesta raamatunkohta oli näet ollut hyvin lohduttava, ja hän oli ajatellut sitä koko päivän. Sisar tarjosi Raamatun kotitutkistelua, ja nainen otti sen auliisti vastaan. Nyt hän on hyvin kiitollinen siitä, mitä hän oppii Jumalan sanasta. (2004, sivu 58)
*** Japanissa sisar nimeltä Fukue pitää erikoisalueenaan ihmisiä, joita hän tapaa kolmen lapsensa kautta. Hänen alueeseensa kuuluu lähinaapureita ja vanhempia, joita hän tapaa lastentarhassa, koulussa ja vanhempainilloissa. Esitellessään itsensä hän toteaa samalla yksinkertaisesti mutta lämpimästi, että Raamattu on hänelle arvokas apu lasten kasvattamisessa. Sitten hän hienovaraisesti vaihtaa puheenaihetta. Jää on kuitenkin murrettu, joten hänen on paljon helpompi alkaa puhua Raamatusta myöhemmissä keskusteluissa. Onko Fukuen menetelmä ollut tehokas? Kyllä on, sillä tähän mennessä hän on auttanut 12:ta ihmistä kasteelle, ja viisi heistä palvelee nyt tienraivaajina. Fukue todistelee ahkerasti vapaamuotoisesti, sillä siten hän itsekin oppi totuuden. (2003, sivut 48,49)
*** Muuan taiwanilainen sisar työskentelee 20 muun naisen kanssa pankissa, ja hän päätti kokeilla uudenlaista lähestymistapaa saadakseen työtoverinsa kiinnostumaan Jumalan sanasta. Hän laati kerran lounastauon aikana kirjallisen kutsun ”osallistua ilmaiseen raamatulliseen keskusteluun, joka pidetään lounastauolla ja kestää 30–45 minuuttia viikossa”. Hän kirjoitti, että sen ”avulla voi hankkia perustiedot Raamatusta”. Hän kirjoitti kutsun alle nimensä ja laittoi kutsun jokaiselle toimistopöydälle. Jo samana iltapäivänä neljä ihmistä otti tarjouksen vastaan. (2003, sivut 49,50)
*** Mosambikissa veljet käyvät säännöllisesti vankiloissa johtamassa raamatuntutkisteluja vankien ryhmille. Vuonna 2001 yhdessä näistä vankiloista vangit järjestivät suuren paon. Ne vangit, jotka olivat olleet mukana tutkisteluryhmissä, kieltäytyivät kuitenkin pakenemasta. Viranomaiset panivat tämän merkille ja kiittivät Jehovan todistajia heidän työstään. Nyt viranomaiset kannustavat kaikkia vankeja tutkimaan veljien kanssa. Kahden vangin käytös on jo parantunut siinä määrin, että heidän tuomiotaan on lyhennetty. Toinen heistä odottaa pääsyä kasteelle seuraavassa piirikonventissa. (2003, sivu 57)
*** Kanadassa eräs nainen sai ystävältään Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen. Hän nautti lukemastaan täysin siemauksin ja halusi lisää tietoa. Niinpä hän kävi Jehovan todistajien virallisilla Internet-sivuilla (www.watchtower.org) ja kirjoitti sitten kirjeen, jossa pyysi saada raamatuntutkistelun ja Tieto-kirjan. Kun kaksi sisarta meni viemään kirjan hänelle, hän tarttui siihen tiukasti ja sanoi, että aamuun mennessä se olisi luettu! Seuraavana iltana hän meni ensimmäiseen kokoukseensa ja tunsi heti olonsa kotoiseksi veljien ja sisarten keskellä. Hän edistyi hengellisesti pikaista vauhtia ja on nyt kastamaton julistaja. Hänen tavoitteenaan on mennä lähitulevaisuudessa kasteelle. (2003, sivu 62)
*** Liberian sisäosissa joukko todistajia kulki kylästä kylään ja jakoi Valtakunnan Uutiset -traktaattia. He eksyivät päätieltä ja päätyivät syrjäiselle maatilalle, joka sijaitsi syvällä metsässä. Kun todistajat kertoivat maanviljelijöille eksyneensä, eräs nuori mies sanoi: ”Jumalan henki ohjasi teidät tätä tietä, jotta mekin saimme omat traktaatit.” (2002, sivu 10)
*** Ukrainan taloudellinen tilanne tekee matkustamisen joillakin seuduilla hyvin vaikeaksi. Muuan yli 80-vuotias sisar, joka pitää Jehovan palvelusta suuressa arvossa, onkin jo vuosien ajan tehnyt jalkaisin neljän tunnin matkan yhteen suuntaan omalle kenttäalueelleen. Lisäksi hän kävelee kymmenen kilometriä vuoristossa päästäkseen kokouksiin. (2001, sivu 11)
*** Etiopian hallitus vaalii perustuslain takaamaa uskonnonvapautta, mutta papisto yllyttää kirkkojensa jäseniä Jehovan todistajia vastaan. Todistajat voivat joutua kuuntelemaan joka päivä kenttäpalveluksessa ollessaan karkeita herjauksia. Tämän lisäksi kiihkomieliset ihmiset hakkaavat julistajia kepeillä ja heittelevät heitä kivillä. Siitä huolimatta 6 166 todistajaa vie edelleen lujina uskossa rauhan hyvää uutista tuon Afrikan koillisosassa sijaitsevan maan 62 miljoonalle asukkaalle. (2001, sivu 12)
*** Eräässä Chilen pohjoisosan seurakunnassa julistajia kannustettiin antamaan traktaatti jokaiselle, joka paikassa. Eräs julistaja meni käymään paikallisella radioasemalla. Sanoma teki kuuluttajaan niin suuren vaikutuksen, että hän keskeytti aamupäiväohjelman ja luki radioyleisölle kokonaan Valtakunnan Uutiset nro 35:n. (1999, sivu 18)
*** Yksi tapa, jolla ilmaisemme julkisesti haluavamme hyvää lähimmäisillemme, on aktiivinen osallistuminen avustustyöhön kriisiaikoina. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa (entisessä Zairessa) eräs yksinomaan Jehovan todistajista koostuva ryhmä järjesti humanitaarista apua vuonna 1997. Tuhansien Belgiassa, Ranskassa ja Sveitsissä asuvien Jehovan todistajien avulla pakolaisille toimitettiin tonneittain ruokaa, vaatteita, vitamiinituotteita ja lääkkeitä sekä 18 500 kenkäparia ja 1 000 huopaa, jotka kaikki kuljetettiin Afrikkaan lentoteitse. Tarvikkeiden arvo oli yhteensä yli viisi miljoonaa markkaa. Ne lähetettiin lahjaksi ensisijaisesti Jehovan todistajille, mutta niitä jaettiin myös muille (Gal. 6:10). (1998, sivut 44,45)
*** Perhe-elämän romahtaminen kuormittaa raskaasti valtion elimiä ja huolettaa viranomaisia. Ennen kirjan Perheonnen salaisuus laajamittaista levitystä Jehovan todistajat järjestivät Suomessa kampanjan, jossa pyrittiin tapaamaan henkilökohtaisesti kaupunkien ja kuntien päättäjiä ja lehdistön edustajia sekä selittämään heille, mitä Jehovan todistajat tekevät ja miten kirja Perheonnen salaisuus voisi auttaa perheitä. Noin 120 sanomalehteä kirjoittikin asiasta myönteiseen sävyyn. Lähes kaikki kaupunginjohtajat ja muut viranomaiset ottivat kirjan ja lupasivat tutustua siihen. (1998, sivu 45)
*** Perussa veljiemme tunnuslause on ollut viime kuukausina: ”Mene sinne missä ihmiset ovat!” Me emme todista taloille vaan ihmisille. Kovin monet eivät ole kotona sunnuntai- tai arkiaamuina. Missä he ovat? Työpaikallaan, bussi- ja juna-asemilla, kaduilla, toreilla sekä istumassa puistossa. Veljemme menevät näihin paikkoihin tavatakseen heitä. (1997, sivut 42,43)
*** Pienessä 600 asukkaan kylässä Nigeriassa ihmiset huomasivat eräänä iltana taivaalla kirkkaan valon, joka heijastui joen pintaan. Valo näytti lähestyvän kyläläisiä, joten he juoksivat turvaan. Monet ajattelivat kyseessä olevan tuho, jota Jehovan todistajat olivat saarnanneet, joten he juoksivat valtakunnansalille, koska arvelivat tuon rakennuksen säästyvän Harmagedonissa. Viimein iltakymmeneltä kyläläiset tajusivat valon tulevan suuresta pensaspalosta. Kun veljet tiedustelivat heiltä, mikseivät he juosseet paikallisiin kirkkoihin, eräs mies vastasi: ”Muut kirkot ovat joutavia. Teidän Harmagedoninne tuhoaa ne, mutta ei valtakunnansalia.” (2005, sivut 46,47)
*** Bulgariassa erään naisen tyttärenpoika tutki Raamattua todistajien kanssa, ja nainen liittyi tutkisteluun. Hänestä oli sykähdyttävää saada tietää, että Jumalan nimi on Jehova. Koska hänen Raamatussaan ei ollut Jumalan nimeä, hän päätti mennä kirjakauppaan ostamaan sellaisen, jossa on. Kirjakauppias kysyi, mitä hän etsi. Kun hän kertoi sen miehelle, tämä alkoi huutaa hänelle: ”Te kuulutte siihen lahkoon!” Juuri silloin liikkeeseen astui pappi. Kun papilta kysyttiin, mikä Jumalan nimi on, hän vastasi: ”Se on tietysti Jehova. Lakatkaa nyt huutamasta tälle naiselle.” Kauppias oli ällistynyt. Nainen ja kolme hänen sukulaistaan edistyvät hengellisesti hyvin. (2005, sivu 60)
*** Meksikossa asuva Margarita kertoo kokemuksen vapaamuotoisesta todistamisesta: ”Käsityötunnilla puhuin eräälle luokkatoverilleni Raamatusta. Hän sanoi, että hänen käsityksensä mukaan Jehovan todistaja -perheet viettivät onnellista elämää, koska he aina hymyilivät ja näyttivät niin iloisilta. Kerroin, että se pitää paikkansa ja että ne jotka luottavat Jehovaan ja mukautuvat Raamatun periaatteisiin, ovat todella onnellisia.” Margarita alkoi tutkia Raamattua koulutoverinsa kanssa, joka käy tätä nykyä säännöllisesti kokouksissa ja edistyy totuuden tuntemuksessa. (2004, sivu 54)
*** Ollessaan kenttäpalveluksessa Kyproksessa eräs sisar tapasi naisen, joka sanoi olevansa kiireinen. Avoimesta keittiönikkunasta sisar esitti lyhyesti asiansa, luki psalmin 72:12–14 ja sanoi tulevansa uudelleen sopivampaan aikaan. Kun hän palasi, hän hämmästyi kuullessaan, että nainen oli kovasti odottanut häntä. Naisesta raamatunkohta oli näet ollut hyvin lohduttava, ja hän oli ajatellut sitä koko päivän. Sisar tarjosi Raamatun kotitutkistelua, ja nainen otti sen auliisti vastaan. Nyt hän on hyvin kiitollinen siitä, mitä hän oppii Jumalan sanasta. (2004, sivu 58)
*** Japanissa sisar nimeltä Fukue pitää erikoisalueenaan ihmisiä, joita hän tapaa kolmen lapsensa kautta. Hänen alueeseensa kuuluu lähinaapureita ja vanhempia, joita hän tapaa lastentarhassa, koulussa ja vanhempainilloissa. Esitellessään itsensä hän toteaa samalla yksinkertaisesti mutta lämpimästi, että Raamattu on hänelle arvokas apu lasten kasvattamisessa. Sitten hän hienovaraisesti vaihtaa puheenaihetta. Jää on kuitenkin murrettu, joten hänen on paljon helpompi alkaa puhua Raamatusta myöhemmissä keskusteluissa. Onko Fukuen menetelmä ollut tehokas? Kyllä on, sillä tähän mennessä hän on auttanut 12:ta ihmistä kasteelle, ja viisi heistä palvelee nyt tienraivaajina. Fukue todistelee ahkerasti vapaamuotoisesti, sillä siten hän itsekin oppi totuuden. (2003, sivut 48,49)
*** Muuan taiwanilainen sisar työskentelee 20 muun naisen kanssa pankissa, ja hän päätti kokeilla uudenlaista lähestymistapaa saadakseen työtoverinsa kiinnostumaan Jumalan sanasta. Hän laati kerran lounastauon aikana kirjallisen kutsun ”osallistua ilmaiseen raamatulliseen keskusteluun, joka pidetään lounastauolla ja kestää 30–45 minuuttia viikossa”. Hän kirjoitti, että sen ”avulla voi hankkia perustiedot Raamatusta”. Hän kirjoitti kutsun alle nimensä ja laittoi kutsun jokaiselle toimistopöydälle. Jo samana iltapäivänä neljä ihmistä otti tarjouksen vastaan. (2003, sivut 49,50)
*** Mosambikissa veljet käyvät säännöllisesti vankiloissa johtamassa raamatuntutkisteluja vankien ryhmille. Vuonna 2001 yhdessä näistä vankiloista vangit järjestivät suuren paon. Ne vangit, jotka olivat olleet mukana tutkisteluryhmissä, kieltäytyivät kuitenkin pakenemasta. Viranomaiset panivat tämän merkille ja kiittivät Jehovan todistajia heidän työstään. Nyt viranomaiset kannustavat kaikkia vankeja tutkimaan veljien kanssa. Kahden vangin käytös on jo parantunut siinä määrin, että heidän tuomiotaan on lyhennetty. Toinen heistä odottaa pääsyä kasteelle seuraavassa piirikonventissa. (2003, sivu 57)
*** Kanadassa eräs nainen sai ystävältään Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen. Hän nautti lukemastaan täysin siemauksin ja halusi lisää tietoa. Niinpä hän kävi Jehovan todistajien virallisilla Internet-sivuilla (www.watchtower.org) ja kirjoitti sitten kirjeen, jossa pyysi saada raamatuntutkistelun ja Tieto-kirjan. Kun kaksi sisarta meni viemään kirjan hänelle, hän tarttui siihen tiukasti ja sanoi, että aamuun mennessä se olisi luettu! Seuraavana iltana hän meni ensimmäiseen kokoukseensa ja tunsi heti olonsa kotoiseksi veljien ja sisarten keskellä. Hän edistyi hengellisesti pikaista vauhtia ja on nyt kastamaton julistaja. Hänen tavoitteenaan on mennä lähitulevaisuudessa kasteelle. (2003, sivu 62)
*** Liberian sisäosissa joukko todistajia kulki kylästä kylään ja jakoi Valtakunnan Uutiset -traktaattia. He eksyivät päätieltä ja päätyivät syrjäiselle maatilalle, joka sijaitsi syvällä metsässä. Kun todistajat kertoivat maanviljelijöille eksyneensä, eräs nuori mies sanoi: ”Jumalan henki ohjasi teidät tätä tietä, jotta mekin saimme omat traktaatit.” (2002, sivu 10)
*** Ukrainan taloudellinen tilanne tekee matkustamisen joillakin seuduilla hyvin vaikeaksi. Muuan yli 80-vuotias sisar, joka pitää Jehovan palvelusta suuressa arvossa, onkin jo vuosien ajan tehnyt jalkaisin neljän tunnin matkan yhteen suuntaan omalle kenttäalueelleen. Lisäksi hän kävelee kymmenen kilometriä vuoristossa päästäkseen kokouksiin. (2001, sivu 11)
*** Etiopian hallitus vaalii perustuslain takaamaa uskonnonvapautta, mutta papisto yllyttää kirkkojensa jäseniä Jehovan todistajia vastaan. Todistajat voivat joutua kuuntelemaan joka päivä kenttäpalveluksessa ollessaan karkeita herjauksia. Tämän lisäksi kiihkomieliset ihmiset hakkaavat julistajia kepeillä ja heittelevät heitä kivillä. Siitä huolimatta 6 166 todistajaa vie edelleen lujina uskossa rauhan hyvää uutista tuon Afrikan koillisosassa sijaitsevan maan 62 miljoonalle asukkaalle. (2001, sivu 12)
*** Eräässä Chilen pohjoisosan seurakunnassa julistajia kannustettiin antamaan traktaatti jokaiselle, joka paikassa. Eräs julistaja meni käymään paikallisella radioasemalla. Sanoma teki kuuluttajaan niin suuren vaikutuksen, että hän keskeytti aamupäiväohjelman ja luki radioyleisölle kokonaan Valtakunnan Uutiset nro 35:n. (1999, sivu 18)
*** Yksi tapa, jolla ilmaisemme julkisesti haluavamme hyvää lähimmäisillemme, on aktiivinen osallistuminen avustustyöhön kriisiaikoina. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa (entisessä Zairessa) eräs yksinomaan Jehovan todistajista koostuva ryhmä järjesti humanitaarista apua vuonna 1997. Tuhansien Belgiassa, Ranskassa ja Sveitsissä asuvien Jehovan todistajien avulla pakolaisille toimitettiin tonneittain ruokaa, vaatteita, vitamiinituotteita ja lääkkeitä sekä 18 500 kenkäparia ja 1 000 huopaa, jotka kaikki kuljetettiin Afrikkaan lentoteitse. Tarvikkeiden arvo oli yhteensä yli viisi miljoonaa markkaa. Ne lähetettiin lahjaksi ensisijaisesti Jehovan todistajille, mutta niitä jaettiin myös muille (Gal. 6:10). (1998, sivut 44,45)
*** Perhe-elämän romahtaminen kuormittaa raskaasti valtion elimiä ja huolettaa viranomaisia. Ennen kirjan Perheonnen salaisuus laajamittaista levitystä Jehovan todistajat järjestivät Suomessa kampanjan, jossa pyrittiin tapaamaan henkilökohtaisesti kaupunkien ja kuntien päättäjiä ja lehdistön edustajia sekä selittämään heille, mitä Jehovan todistajat tekevät ja miten kirja Perheonnen salaisuus voisi auttaa perheitä. Noin 120 sanomalehteä kirjoittikin asiasta myönteiseen sävyyn. Lähes kaikki kaupunginjohtajat ja muut viranomaiset ottivat kirjan ja lupasivat tutustua siihen. (1998, sivu 45)
*** Perussa veljiemme tunnuslause on ollut viime kuukausina: ”Mene sinne missä ihmiset ovat!” Me emme todista taloille vaan ihmisille. Kovin monet eivät ole kotona sunnuntai- tai arkiaamuina. Missä he ovat? Työpaikallaan, bussi- ja juna-asemilla, kaduilla, toreilla sekä istumassa puistossa. Veljemme menevät näihin paikkoihin tavatakseen heitä. (1997, sivut 42,43)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi...ja se on muuten aika sykähdyttävää...
Just tollasia tarinoita toistetaan että ihmiset jaksais tyrkyttää uskoaan mahdollisimman tehokkaasti joka paikassa ja hankkia jäseniä.
Eipä ole neuvot tepsineet kun yhtä jäsentä kohti saa näkyisin tehdä kenttää "100000000" tuntia.
Ihmiset tietävät nykyisin jehovalaisuuden hatarasti perustelluksi järjestönpalvontapainoitteiseksi uskonnoksi ja osaavat hankkia tietoa netistä.Valmistautukaa supistamaan toimintaanne entisestään ja menettämään jäseniä, koska näin tulee käymään.
Mun elämä on aivan liian arvokas tuhlattavaksi tuollaiseen lahkolaisuuteen.
leendaa pukkaa
Muistuu mieleeni nuori veli, jonka innostava kokemus pääsi aivan piirikonventiin saakka esitettäväksi. Veli oli kovin hämillään ja punainen esittäessän kokemustaan. Lavan ulkopuolella hän kertoi, ettei hänelle ollut tapahtunut mitään kerrotun tapaistakaan. Koko tarina oli keksitty joko Suomen Beettelissä tai peräti Brooklynissä ja hänet oli "pakotettu" esittämään tarina omanaan. Teokraattista sodankäyntiä?
Noista esitetyistä "kokemuksista" ei kylläkään saa erikoisen positiivista kuvaa Jt:n tavoista levittää uskontoaan. Pelottelu ja tahallinen harhauttaminen näyttävät olevan aivan tavallista. Pappi-tarina on kiertänyt kauan ja monessa muodossa Jt-piireissä, ja ehkäpä Vt-seuran tarinanikkareista on tuntunut turvallisemmalta sijoittaa se tällä kertaa Bulgariaan.
Toinen merkillepantava seikka on se, miten naiivisti noissa "kokemuksissa" käydään läpi ne tavallisimmat propaganda-aiheet, joita jokaisen Jt:n tulee aina muistaa korostaa "todisteena" Jt-lahkon ylivertaisuudesta muihin uskontoihin nähden. Oman ylemmyyden tunnon korostamisen lisäksi tarinat ovatkin tarkoitettu "opetuksellisiksi" samaan tapaan kuin Aisopoksen eläinsadut.
>>Lavan ulkopuolella hän kertoi, ettei hänelle ollut tapahtunut mitään kerrotun tapaistakaan.
Vuosia sitten oli englanninkielisellä forumilla, muistaakseni intialaista syntyperää oleva kaveri, jonka piti kertoa konventissa ihan aito ja kokemansa kokemus. Ennen sitä kuitenkin, oliko kierrospaavali tai vastaava muokkasi kokemuksen sellaiseen muotoon, että kaveri kieltäytyi sitä valehtelemasta. Kaveri totesi tapauksesta, että ehkä hänen hengellisyytensä ei ollut vielä riittävän vahva valehtelemaan isolle yleisölle.
Tulee mieleen yksi pappi "kokemus", jonka kuulin vuosia sitten.
Veljet olivat kentällä tavanneet papin, joka pyysi veljiä sisään ja pienen keskustelun jälkeen oli näyttänyt huoneensa kaapista kirjastoa, jossa oli "totuus" ja sen jälkeen Luterilaisen kirkon julkaisuja jossa oli "leipä"
Tietenkin "totuus" kirjasto oli täynnä Vartiotorniseuran julkaisuja.
Tiedän yhden suomalaisen veljen, joka kieltäytyi kertomasta kokemustaan konventissa, koska tavallinen kokemus oli muokattu "huippu" kokemukseksi, eli kuinka hän oli muka julistanut "totuutta" lentokoneessa matkalla Yhdysvaltoihin.
Veli kertoi jutun äimän käkenä, kuinka olisi pitänyt valehdella konventtiyleisölle, kuinka sana menee eteenpäin, jopa 10000-metrissä mannerten välillä.
Kun minun piti kertoman omaa kokemustani, olisin nuorena innokkaana tienraivaajana sanonut miten eräitä elämää helpottavia hyödykkeitä ei elämässä tarvitse. Tämä kokemuksen kerronnan kierrospaavali siisti sillä perusteella, että "ystävät voivat pahoittaa mielensä koska noita asioita moni on itselleen hankkinut".
Kerroin tuon kokemuksen kokemuksen kertomisesta eräälle entiselle tienraivaajasisarelle. Hän kertoi kertoneensa konventtikokemuksen, jossa ei ollut nk. ilmaa. Joten kaikki konventtikokemukset eivät ole vedätystä.
Minä tykkäsin näistä jutuista aivan hauskoja kokemuksia. Mormoneilla on myös hyvin samankaltaisia tarinoita eri puolilta maailmaa.
Olin sunnuntaina menossa Lahdesta junalla Helsinkiin, ja sieltä Tallinnaan luokkaretkelle.
Mietin junassa, että olisipa mukava tavata joitakin kavereita Tsadissa, kun oli pari tuntia aikaa ja harvoin siellä käyn.
Juna-aseman ulkopuolella näin kuinka ohitseni kulki nuorimies puhuen kännykkään. "Helmisen Viljo!" huusin kuin taikaiskusta. Ja niinhän siinä kävi, että meillä oli oikein mukava hetki yhdessä tuopposten ääressä, ennenkuin lähdin sinne laivalle.
Kyllä Jumala siunaa ihmeillä meitä luopioitakin näköjään.