Voisikohan sellaiseen tulla parannusta kun olen niin arka, etten pysty olemaan missään ihmisten ilmoilla ja olen sitten yksinäinen, kun en uskalla käydä missään missä ihmiset yleensä kokoontuvat ja ystävystyvät. Alkaa pikku hiljaa kiukuttamaan tämä vika kun pitkäaikainen seurustelusuhdekin päättyi, jota suren ihan pohjamutia myöden. Löytyi kai parempi kumppani, kun minusta ei ole oikein mihinkään. Saan kyllä hoidettua jokapäiväiset askareeni kodin ulkopuolella ja käytyä töissä, mutta siihen se sitten jää. Itsetuntokin on huono ja olen jatkuvasti ahdistunut ja masentunut. Kirkossa joskus käyn, mutta siellä ei tutustu ihmisiin. Kapakoissa tai tanssipaikoissa en ole koskaan juossut tämän arkuuden takia ja toisaalta ei kiinnostakaan, mutta ne kai on niitä ainoita paikkoja, mistä ihmiset löytää kumppanin. Toisaalta viinan kanssa läträävää puolisoa en katselisi. Alkaa nuo romanttiset haaveetkin pikku hiljaa haihtua kun on rupsahtamis-iässä ja nainen.
Pyyntö
pyydän rukousta
7256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi.
"Löytyi kai parempi kumppani, kun minusta ei ole oikein mihinkään." Tässä on itsetunto-ongelmasi ydin. Se miten itsestäsi ajattelet = mitä olet = miten käyttäydyt. Minä suosittelisin lainaamaan vaikka itsetuntoa ja sen kohottamista käsitteleviä kirjoja lainastosta (kyllä niitä kehtaa lainata. Opettele ajattelemaan positiivisesti ja ole hyvä itsellesi.
PS. Pohjalta on vain yksi suunta. Ylöspäin :D
Unohda ensimmäiseksi uskonnot. Uskonnot ovat tie hulluuteen.
Jeesus on fiktio
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
Etkö edes sitä vielä ihmisraukka ole oppinut, että tuollasessa tilanteessa olevalle ihmiselle ei voi sanoa RYHDISTÄYDY!
Luuletko ettei hän ole yrittänyt. Jos joskus itse olet heikkouteesi törmännyt, niin ymmärrät, että kaikki ei ole omasta ryhdistäytymisestä kiinni.
Kovaa mennä sanomaan noin!
Uskomalla satuihin ja höpötyksiin ei ainakaan paranna tilannetta yhtään.
1. Kor. 1:18
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Itsekin olen kokenut sen, että nainen, jota rakastin melkein yhtä paljon kuin itseäni (jos rehellisiä ollaan), jätti minut. Siitä lamaantuneena sain kuulla todella lohduttavaa tekstiä jättäjältä, että: "RYHDISTÄYDY! on vain yksi suunta, ylöspäin." Ehkä hän puhui tottakin, vaikkei ehkä tarkoittanut sitä näin, mutta muutama vuosi sen jälkeen, kun mikään muu ei enää auttanut, niin rukoilin Jeesusta (oikeampaa on toki rukoilla Isää Jeesuksen nimessä), että auttaisi minua. Jotain siinä kyllä tapahtui. Mutta siinä eron hetkessä paria vuotta aikaisemmin, ne sanat eivät tuntuneet muulta kuin musertavalta iskulta, vaikka ne luultavasti olikin tarkoitettu kannustimeksi elämässä eteenpäin. Niinä vaikeina aikoina mieleeni tuli ajatus, kuinka totta onkaan tämä:
Room. 12:15
Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Minäkin olin aikoinani ujo ja kuoreenvetäytyvä. Muutos tapahtui vasta kun sallin Jumalan kasvattaa minua. Rukoile ja luota Jumalaan. Jumalan läsnäolo eheyttää meitä sisältä päin. Kun tutustumme Jumalaan, Hänen kauttaan alamme löytämään myös itsemme, persoonan, jonka Jumala loi. Se saattaa olla hyvinkin syvällä, mutta Jumalan avulla voit läpäistä kuoren.
Kulje rukoillen, ja etsi vaikka joitain pienempiä hengellisiä tilaisuuksia, "soluja", rukouspiirejä tai muita hengellisiä tilaisuuksia. Kirkkokunnalla ei ole niin väliä, varsinkin kun kuljet rukoillen, Jumala johdattaa sinut juuri oikeaan paikkaan. Siellä löydät ihmisiä, jotka haluavat tukea sinua ja auttaa uuteen alkuun.
Muistan sinua rukouksissani.