Että tämäkin piti poistaa.
Jos en tietäisi että se on turhaa, kysyisin perusteluja.
Ei sen puoleen etten tietäisi.
---
Otin taas
Otin taas kaljaa. Minustahan tulee tällä menolla oikein kaljasieppo, taas.
Jotenkin tuo kalja sai minut kaivamaan kitaran esiin. Nyt on pakko kertoa kitarajuttu.
Joskus soitin enempikin. Asunto oli kolme huonetta ja keittiö ja heittiö eikä sitten muuta. Olohuone oli tyhjä, siellä oli kiva soittaa kun siellä kaikui mukavasti. Yleensä harjoittelin tekniikkakappaleita, mutta kerran intouduin kokeilemaan oikein tunteikkaita suosikki-iskelmiä.
Luulin ettei minun soittoni mihinkään kuulu ja kun kesken äärimmäisen romanttisen kappaleen alkoi tuntua että nyt olisi aika hyvä lataus tulossa, hyppäsin oikein tasajalkaa saadakseni pontta suoritukseen, ja räjäytin -vaikka sen itse sanonkin- erittäin onnistuneen pierun ja jatkoin romanttista soittamista.
Silloin huomasin ensimmäisen kerran että kyllä se soitto kuului naapureihinkin, yläkerrasta kuului heleä naisen nauru.
---
Taisinpas ottaa sitä kaljaa enemmän kuin luulinkaan, koskapa tätä kuolematonta ja kaikin puolin yleissivistävää ja tarpeellista stooria ei näy palstalla. Mielestäni sen kyllä julkaisin. Minun julkaisukynnykseni on tunnetusti aika matala päinvastoin kuin paikallisten sanomalehtien, jotka pelkäävät mainostajia, poliitikkoja, kommunisteja, kapitalisteja, joulupukkia ja mitä lie.
90-luvun alussa sain vielä julki seuraavanlaisen jutun yleisönosastossa:
”Markkinatalouden heikkous on siinä, että jos oikein huonosti käy niin yksi ja toinen saattaa ruveta voittamaan, eikä se ole yhtään kivaa, niin kuin mm. pankkiiripiirit voivat todistaa.
Tämän epäkohdan korjaamiseksi on kehitelty ns. Hallittu Markkinatalous: jos tilanne uhkaa luisua käsistä, niin vihelletään peli poikki, kerätään pelimerkit pois kuleksimasta ja eikun markkinoille taas.”
Jos joku vielä muistaa pankkiiritukiaisaikojen poliittista sanastoa, hän saapi tuosta enempi irti kuin nämä tämän palstan kiihkokristityt ja sen sellaiset usanistit.
Sen jälkeen iski sensuuri. Mikään vähänkään kriittinen juttu ei päässyt läpi. Lopetin lehden tilauksen ja heitin ilmaiset näytenumerot käytävään aina kun niitä tuli, ja heitän muuten vieläkin.
En ole vuosikausiin avannut sensuroituja paskalehtiä enkä avaa.
Jos en tietäisi että se on turhaa, kysyisin perusteluja.
Ei sen puoleen etten tietäisi.
---
Otin taas
Otin taas kaljaa. Minustahan tulee tällä menolla oikein kaljasieppo, taas.
Jotenkin tuo kalja sai minut kaivamaan kitaran esiin. Nyt on pakko kertoa kitarajuttu.
Joskus soitin enempikin. Asunto oli kolme huonetta ja keittiö ja heittiö eikä sitten muuta. Olohuone oli tyhjä, siellä oli kiva soittaa kun siellä kaikui mukavasti. Yleensä harjoittelin tekniikkakappaleita, mutta kerran intouduin kokeilemaan oikein tunteikkaita suosikki-iskelmiä.
Luulin ettei minun soittoni mihinkään kuulu ja kun kesken äärimmäisen romanttisen kappaleen alkoi tuntua että nyt olisi aika hyvä lataus tulossa, hyppäsin oikein tasajalkaa saadakseni pontta suoritukseen, ja räjäytin -vaikka sen itse sanonkin- erittäin onnistuneen pierun ja jatkoin romanttista soittamista.
Silloin huomasin ensimmäisen kerran että kyllä se soitto kuului naapureihinkin, yläkerrasta kuului heleä naisen nauru.
---
Taisinpas ottaa sitä kaljaa enemmän kuin luulinkaan, koskapa tätä kuolematonta ja kaikin puolin yleissivistävää ja tarpeellista stooria ei näy palstalla. Mielestäni sen kyllä julkaisin. Minun julkaisukynnykseni on tunnetusti aika matala päinvastoin kuin paikallisten sanomalehtien, jotka pelkäävät mainostajia, poliitikkoja, kommunisteja, kapitalisteja, joulupukkia ja mitä lie.
90-luvun alussa sain vielä julki seuraavanlaisen jutun yleisönosastossa:
”Markkinatalouden heikkous on siinä, että jos oikein huonosti käy niin yksi ja toinen saattaa ruveta voittamaan, eikä se ole yhtään kivaa, niin kuin mm. pankkiiripiirit voivat todistaa.
Tämän epäkohdan korjaamiseksi on kehitelty ns. Hallittu Markkinatalous: jos tilanne uhkaa luisua käsistä, niin vihelletään peli poikki, kerätään pelimerkit pois kuleksimasta ja eikun markkinoille taas.”
Jos joku vielä muistaa pankkiiritukiaisaikojen poliittista sanastoa, hän saapi tuosta enempi irti kuin nämä tämän palstan kiihkokristityt ja sen sellaiset usanistit.
Sen jälkeen iski sensuuri. Mikään vähänkään kriittinen juttu ei päässyt läpi. Lopetin lehden tilauksen ja heitin ilmaiset näytenumerot käytävään aina kun niitä tuli, ja heitän muuten vieläkin.
En ole vuosikausiin avannut sensuroituja paskalehtiä enkä avaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.