Nuorena tuli hölmöiltyä. Nyt vakituisessa työsuhteessa 10 vuotta myöhemmin. Tilanne näyttää lohduttomalta:
Korot ja perintäkulut ovat kasvattaneet velan määrän aivan käsittämättömän suureksi.. vai onko kohtuullista, että 1200 markan velka on nykyään yli tuhat euroa?
Onko kokemuksia, kuinka onnistuu korkojen ja kulujen kohtuullistaminen ja neuvotellaanko asiasta perintätoimiston, alkuperäisen velkojan kanssa vai kenen?
Listassa on myös velkoja yrityksille, joita ei ole vuosiin ollut enää olemassa..ilmeisesti perintäfirmalle raha kelpaa siitä huolimatta.
Neuvokaa ihmistä, jolla on vilpitön halu saattaa asiat kuntoon mutta ei tiedä mistä aloittaa.
Korot ja perintäkulut ovat kasvattaneet velan määrän aivan käsittämättömän suureksi.. vai onko kohtuullista, että 1200 markan velka on nykyään yli tuhat euroa?
Onko kokemuksia, kuinka onnistuu korkojen ja kulujen kohtuullistaminen ja neuvotellaanko asiasta perintätoimiston, alkuperäisen velkojan kanssa vai kenen?
Listassa on myös velkoja yrityksille, joita ei ole vuosiin ollut enää olemassa..ilmeisesti perintäfirmalle raha kelpaa siitä huolimatta.
Neuvokaa ihmistä, jolla on vilpitön halu saattaa asiat kuntoon mutta ei tiedä mistä aloittaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"1200 markan velka on nykyään yli tuhat euroa?"
- ei toi ole paha velka, ja kyllä, totta se on kun korko käy koko ajann. Fiksumpaa on säästää ja sijoittaa rahansa ja olla koroissa saajapuolella.
Alkuperäisen velkojan kanssa juttelet.
Konkurssipesille on aina haaskansyöjät. Velkoja ei pääse pakoon firmatkaan, vaikka kuolisivat.
1000e on helppo juttu, vakituisessa työssä hoidat velat alta pois puolessa vuodessa tai parissa kuukaudessa. Sun täytyy vaan muutama kk elää kitsaasti ja säästää ja maksaa. Ja kunolet oppinut säästämään niin jatkat sitä säästämistä etkä hommaa enää turhia velkoja.
"Korot ja perintäkulut ovat kasvattaneet velan määrän aivan käsittämättömän suureksi.. vai onko kohtuullista, että 1200 markan velka on nykyään yli tuhat euroa?"
On kohtuullista. Kun velka on maksamatta kauan, niin tietenkin korkomenotkin ovat korkeat. Nollakorollako velkojien pitäisi odotella milloinka sinä ehkä velkasi maksat?
Siis ei minusta tonni ole pahakaan velka, kyllähän sen muutamassa kuukaudessa maksaa, jollei nopeamminkin. Jos se tuntuu liialta, niin mitä varten menit kasvattamaan 1200 markan velkaasi nämä vuodet? Eikö sitä tosiaan olisi voinut missään vaiheessa yrittääkään lyhentää? Olisit maksanut sen 1200 mk aikoinaan nopeasti pois...
Toinen vaihtoehto on tietty, että jätät tuon tonnin maksamatta nyt kun pääsit vakitöihin ja kymmenen vuoden päästä vingut, kun korkoa on tullut aivan älyttömästi.
Sellaisia perintätoimistot ovat, kitkutetaan velka pilviin millä konstilla hyvänsä. Ja laki sallii...
No jospa ne laskut maksaisi ajallaan, niin eivät perintätoimistot "riistäisi" yhtään mitään. Varmaan velkojatkin olisivat tyytyväisempiä, vaikkei viivästyskorkotuloja tulisikaan.
No jospa ei ole millä maksaa, vaikka lainaa ottaessaan perustellusti niin oletti. Ei laskujen maksamattomuus läheskään aina johdu maksuhaluttomuudesta.
isi auta, kun rahat loppuu...
Ei toki johdu, maksuhaluttomuuden ohella toinen yleisin syy on holtiton taloudenhoito.
iyse olen samassa tilassa,lainaa olisi jotai 20000 vanhoja....olin työttömänä ja erosin paljon pieniä lapsia..ym .nyt elän uudessa suhteessa ja olen vakituisessa työsuhteessa just laskin että jos 300 laittaisi joka kk nii saisi ulosoton pois.. mutta yli 4vuotta..olisi maksamista.ja korot juoksee koko ajan,olisiko kellää tietoa miten on voiko saada esim korot anteeksi jos alkais maksaa näit juttui pois.
Sitähän tuossa aloituksessa kyselin minäkin. Se 1200 markan esimerkki oli vain yksi monista. Kokonaiskakku huitelee jossain 35 tuhannen paikkeilla, josta kuluja leijonanosa.
On erittäin tyhmää ja pikkusieluista antaa neuvoksi "mitäs otit velkaa" tai "maksele nyt itses kipeäksi kun olit tyhmä".
90-luvun alkupuolella tapahtui paljon asioita jotka vaativat erikoisjärjestelyitä ja vaatisivat edelleen. Inhimillistä hätää ja pelkoa siitä, ettei saa omaa elämää hallintaan ei saisi mitata vain jollain koroilla.
Miten olisi pankkien käynyt, ellei silloisten pankinjohtajien RASKAITA töppäyksiä ja KARKEITA virheitä olisi annettu anteeksi.
On kysymys ihmisten elämästä. Velallisen ahdistus ja kelpaamattomuuden tunne on ollut lähes ylitsepääsemätön taakka monelle.