POLIISEILLE LISÄÄ

Eihän poliisit ole saaneet Tony Halmettakaan aisoihin, vaikka luulis jotta äijää on helppo pitää silmällä kun on iso ja hidaskin kuin vanha elefantti naaras !

hankitaan poliisille sakotusautoja, joilla voi valvoa esim. punaisia päin ajoa ja ylinopeuksia. riittää kun ostaa vanhoja pakuja, jotka vielä kulkee ja varustaa ne tekniikalla.
suurin osa autoista voisi olla ilman tekniikkaakin "valeautoina" hillitsemässä sääntörikkomuksia.

tällä tavalla saadaan kerättyä ilmaista rahaa rikollisilta autoilijoilta ja saatu raha voitaisiin käyttää poliisien palkkaamiseen järkeviin tehtäviin, kuten vasureiden seurantaan. tietysti vasureille voitaisiin asentaa perseeseen mikrosiru, jolla heitä voisi seurata..

että tulis laaki=vainaa!

mitä jos poliisi kieltäs mieluummin rikkaiden alemman verottamisen. näin ajaen ne vähän rehellisempään elantoon. Vois yrittää (jos haluis) vaikka niiltä uoteilta massit kynätä.
Kyllä se todellinen rikollisuus on sitä kun vetää veronmaksajien masseja välistä parikyt milliä ja saa pari vuotta. (tai ehdollista)

Poliisi vois pakottaa uotit kasvattamaan rahapensaita.

Tupakka on erittäin vaarallinen ja ankaraa riippuvuutta aiheuttava huume, joka olisi hyvä poistaa jokikisestä kolkasta maapallolta.

Alkoholi on liuotin, joka aiheuttaa kovaa riippuvuutta, tuhoaa hermoratoja ja aivokemiaa,aiheuttaen käyttäjälle psyykkisiä ja ruumiillisia vaurioita. Liskäksi alkoholin yliannostus voi koitua kuolemaksi.

Kannabikseen ei ole ikinä kuollut yksikään ihminen, ja yliannostus on käytännössä mahdoton, sillä ihmisen pitäisi nauttia kannabista lähes kymmenen kertaa oman painonsa verran (näin tutkijat luulevat, ei todistettu) että koituisi ruumiillista vaaraa. Yleensä ihminen, kuin ihminen nukahtaa yli viiden gramman kerta-annoksesta.

Kannabis on mieto ns. psykedeeli (engl. psychedelic=mind manifesting=mieltä ilmaiseva)
Keskushermostoon kannabiksen nauttiminen vaikuttaa rauhoittavasti, euforisesti ja osin hallusinogeenisesti. Jotkut käyttäjät passivoituvat lievästi; äärimmäisissä tapauksissa esiintyy aistiharhoja. Osa käyttäjistä ei koe kannabiksen käytön vaikuttavan mitenkään mielentilaan, kun taas osa käyttäjistä vaipuu jo kohtuullisen pienestä annoksesta unenomaiseen tilaan. Vaikutus riippuu myös kulloisesta mielialasta, käytetystä lajikkeesta ja aiemmista käyttökokemuksista. Kannabis on psykologisilta vaikutuksiltaan varsin vaihteleva päihde, johon vaikuttaa suuresti ihmisen persoona(huom!), kannabiksen laatu, käytetty määrä ja ympäristö.
Poltettaessa kannabiksen tärkeimpien terveyshaittojen on oletettu olevan samankaltaisia kuin tupakan, mutta hiljattain valmistunut nykyaikainen ja puolueeton tutkimus ei vastoin odotuksia pystynyt todistamaan kannabiksen polttamisen aiheuttavan kohonnutta riskiä suun, nielun tai hengityselinten syöpiin. Kannabiksen käytössä ruoassa tai juomassa ei näitä vaikutuksia luonnollisesti ole. Akuutteja allergisia reaktioita voi toisinaan esiintyä. Kannabiksen vaikutuksista sikiöön raskauden aikana ei ole tarkkaa tietoa.
Runsas ja säännöllinen kannabiksenkäyttö voi johtaa aloitekyvyn heikkenemiseen. Kannabiksen käyttö SAATTAA myös edistää yksilön orastavia mielenterveyshäiriöitä, kuten skitsofreniaa.


Historiaa

"Kannabiksen kielto on peräisin Yhdysvalloista 1900-luvun alkupuolelta. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi YK:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin.

Yhdysvalloissa oli vuonna 1910 käsiteltävänä lakiesitys, joka koski silloin käytössä olevia lääkeaineita (Foster Anti-Narcotic Bill). Lakiesityksen tarkoituksena oli tutkia lääkkeinä käytettyjen aineiden turvallisuutta. Kannabis oli mukana tässä lakiesityksessä, mutta se kumottiin, koska kannabiksen ei katsottu olevan riippuvuutta aiheuttava.

Vuoteen 1937 saakka kannabis oli laillista suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita ja monin paikoin avoimesti saatavilla. Tuolloin hyväksyttiin liittovaltion tasolla uusi verolaki (Marihuana Tax Act), jolla käytännössä kriminalisoitiin kannabiksen hallussapito. Laki ei suoranaisesti tehnyt kannabiksesta laitonta, mutta jokainen joka halusi ostaa, myydä, käyttää tai pitää hallussa kannabista, velvoitettiin anomaan valtiolta "kannabis-leima" (eng. marihuana stamp). Valtio kuitenkin painoi vain nimellisen määrän kyseisiä "lupia", eikä niitä siten ollut saatavissa. Saadakseen luvan oli tuotava kannabista mukana lupaa hakiessa, jolloin oli jo lainrikkoja ja joutui vaikeuksiin. Lain hyväksymiseen Yhdysvaltain kongressissa vaikuttivat merkittävästi William Hearstin omistamat sanomalehdet.

1930-luvulla syntyi myös pelotteleva valistus, jossa kannabiksen muun muassa varoitettiin muuttavan tavalliset kansalaiset verenhimoisiksi tappajiksi. Kuuluisa esimerkki on Reefer Madness -elokuva vuodelta 1936. Tavallisimmaksi nimitykseksi kannabikselle vakiintui meksikolaisperäinen sana marihuana. Useimmat ihmiset eivät edes tienneet, että "tappajaruohoksi" kutsuttu "marihuana" oli samaa ainetta, kuin mitä yläluokan herrat polttivat ja söivät samaan aikaan kallissa "Hashis Salongeissa".

1961 voimaantullut YK:n huumausainesopimus piti Yhdysvaltain vaikutuksesta sisällään myös laajamittaisen kannabiksen kiellon. Toinen YK:n sopimus vuodelta 1988 tiukensi kannabiksen päihdekäytön kieltoa entisestään.

Intia vastusti päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri. Tämän vuoksi Intialle myönnettiin 25 vuotta lisäaikaa kieltolain toteuttamiseksi ja virallisesti Intia kielsi kannabiksen käytön vasta 1989.

Asetustasolla huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi vuonna 1966 ja vuosikymmenen lopulla huumeasiat siirrettiin huoltopoliisilta rikospoliisille, jonka puitteisiin perustettiin huumeisiin erikoistuneita yksiköitä.

Huumekysymyksen yhteiskunnallinen määrittelyprosessi Suomessa huipentui vuoden 1972 huumausainelain säätämiseen. Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyssä tiivistyivät kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi. Eduskunnassa lakivaliokunta (LaVL 2/1971) suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta (TaVM 12/1971) asettui hallituksen linjalle. Suuressa valiokunnassa (S.V.M. 168/1971) arpa (todellakin siis NOPPA) ratkaisi kiistan kriminalisoinnin eduksi, joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan."

"Suomalaisvanhukset käyttävät eniten unilääkkeitä Pohjoismaissa (19:16)

Lääkärit määräävät vuosi vuodelta enemmän unilääkkeitä suomalaisille ja etenkin iäkkäille ihmisille. Jo useamman vuoden ajan on unilääkkeiden käyttö ollut Suomessa suuempaa kuin muissa Pohjoismaissa.
   
Ruotsissa ja Norjassa unilääkkeiden käyttö on pysynyt suunnilleen tasaisena, mutta Suomessa kulutus kasvaa kaiken aikaa parin prosentin vuosivauhtia.   
 
Tanskassa lääkkeiden käyttö kääntyi laskuun 1990-luvun puolivälissa sen jälkeen kun viranomaiset puuttuivat asiaan voimakkaasti.    
Kaikkiaan unilääkkeisiin
käytetään Suomessa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tuhannen suomalaisen joukko nappaa päivässä keskimäärin 53,5 unilääkeannosta.
   
Alueelliset erot unilääkkeiden käytössä ovat valtavat. Tuhat ahvenanmaalaista tarvitsee vain 37 unipilleriä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla 64 annostakaan ei ihan riitä.
   
Tuoreet tutkimukset osoittavat, että jatkuvasti käytettynä unilääkkeet heikentävät ihmisen toimintakykyä ja nopeuttavat dementian kehittymistä. Sekä dementoituvat ihmiset että unilääkkeiden suurkuluttajat kuuluvat samaan ikäryhmään, eläkeikäisiin.

Lisää aiheesta tiistain Helsingin Sanomissa"




Liiat unilääkkeet heikentävät vanhusten muistia

Kahden viikon lääkitysohje on unohtunut lääkäreiltä

Terveydenhuolto pahentaa ja nopeuttaa itse vanhusten dementoitumista uni- ja psyykenlääkkeillä. Lääkärit määräävät varsin löyhäkätisesti ja vuosi vuodelta enemmän unilääkkeitä suomalaisille, etenkin iäkkäille ihmisille.
   
Viime kesänä julkaistu ranskalaistutkimus osoittaa, että pitkäaikainen bentsodiatsepiinien käyttö vähentää merkittävästi tajunnan ja ymmärtämisen tasoa aivoissa.
   
Suomalaiset vanhuslääketieteeseen eli geriatriaan perehtyneet lääkärit ovat myös huomanneet ilmiön.
   
Unilääkkeisiin käytetään Suomessa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Tuhannen suomalaisen joukko nappaa päivässä keskimäärin 53,5 unilääkeannosta.    

Alueelliset erot unilääkkeiden käytössä ovat valtavat. Tuhat ahvenanmaalaista tarvitsee vain 37 unipilleriä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla 64 annostakaan ei ihan riitä. Etelä-Pohjanmaa johtaakin kirkkaasti unilääkkeiden käyttötilastoa.  
  
Yli 60 pilleriä tarvitsee myös tuhannen eteläsavolaisen ja kymenlaaksolaisen joukko.    

"Suomessa lääkärit eivät ole saaneet aikaan samanlaista ryhtiliikettä unilääkkeiden määräyksiin kuin kollegansa muissa pohjoismaissa.

Suomalaiset syövätkin naapurimaiden asukkaisiin verrattuna selvästi eniten unilääkkeitä", kertoo tutkimuspäällikkö Timo Klaukka Kelasta.
   
Tanskassa viranomaiset puuttuivat ravakasti unilääkkeiden määräämiseen 1990-luvun puolivälissä, ja lääkkeiden käyttö kääntyi laskuun.
   
Ruotsissa ja Norjassa unilääkkeiden käyttö on pysynyt suunnilleen tasaisena, mutta Suomessa kulutus kasvaa kaiken aikaa parin prosentin vuosivauhtia. Jo useamman vuoden se on ollut suurinta Pohjoismaissa.  
  
Tuoreet tutkimukset osoittavat, että jatkuvasti käytettynä unilääkkeet heikentävät ihmisen toimintakykyä ja nopeuttavat dementian kehittymistä. Sekä dementoituvat ihmiset että unilääkkeiden suurkuluttajat kuuluvat samaan ikäryhmään, eläkeikäisiin.
   
Vähintään keskivaikeasta dementiasta kärsii nyt noin 75 000 suomalaista. Heidän määränsä ennustetaan kasvavan 128 000:een vuoteen 2030 mennessä.
   
"Bentsodiatsepiineja sisältävät unilääkkeet lamaannuttavat ihmisten toimintakykyä ja ajattelua sen ajan, mitä ainetta on veressä. Jos käyttö lopetetaan, ei ole näyttöä pysyvien muutosten syntymisestä. Vanhuksille näitä lääkkeitä määrätään kuitenkin jatkuvaan käyttöön", sanoo geriatrian professori Raimo Sulkava Kuopion yliopistosta.
   
Lääkäreille opetetaan kyllä, ettei unilääkkeitä pidä määrätä yli kahden viikon käyttöön. Sulkavan mielestä ohje on jäänyt lähinnä käsien pesemiseksi ongelmasta. Kaikki tietävät, ettei kahden viikon ohjetta noudateta.
   
Jos potilaan univaikeudet jatkuvat yli kaksi viikkoa, pitäisi selvittää, mistä unettomuus johtuu. Syynä voi olla kipu, ahdistus, astma, mahavaivat tai moni muu ongelma. Ne eivät kuitenkaan poistu unilääkkeitä syömällä.
   
Kahden viikon sääntöä ei juuri noudateta, kun unilääkettä kirjoitetaan vanhuksille. Lääkereseptejä uusitaan terveyskeskuksissa rutiinityönä potilasruuhkan keskellä.
   
Kelan tilastojen mukaan esimerkiksi Evijärvellä Etelä-Pohjanmaalla saa yli puolet 75 vuotta täyttäneistä miehistä korvausta unilääkkeistä.

Kela-korvausta ei makseta lainkaan pienistä ja halvoista pakkauksista, vaan kyseessä ovat sadan pillerin purkit pitkäaikaiskäyttöön.
   
Evijärven terveyskeskuksen johtava ja ainoa lääkäri Eila Alaviuhkola-Rantalahti ei oikein osaa selittää, miksi juuri Evijärvellä syödään poikkeuksellisen paljon unilääkkeitä.
   
"Tämä on laajempi ongelma täällä Etelä-Pohjanmaalla. Meillä on paljon mielialaongelmia täällä. Kyllä vanhukset tarvitsevatkin unensa, jatkuva valvominen sairastuttaa varmasti lisää", Alaviuhkola-Rantalahti sanoo.
   
Vanhusten lääkitystä on tutkinut geriatrian opettaja Sirpa Hartikainen Kuopion yliopistosta. Hänen mielestään unilääkeongelmaa ei oteta ihan tosissaan.
   
"Jatkuva unilääkkeiden käyttö on monella tapaa vaarallista. Lääkkeet heikentävät tasapainoa sekä aivojen kautta että heikentämällä lihaksistoa.

Ne panevat tiedon kulun aivoissa takkuamaan. Unilääkkeisiin sitä paitsi tottuu nopeasti ja niiden teho häviää muutamassa kuukaudessa", Hartikainen sanoo.
   
Viime kesänä julkaistiin laaja Ranskassa tehty tutkimus pitkäaikaisesta bentsodiatsepiinien käytön vaikutuksista vanhuksiin. Bentsodiatsepiini ja sen kaltaiset aineet ovat unilääkkeiden perustana.
   
Tulokset osoittivat, että näiden lääkkeiden pitkäaikainen käyttö laski selvästi aivojen älyllisen toiminnan tasoa.
   
MARJUT LINDBERG / Helsingin Sanomat
[email protected]"

jossa lukee
"ei saa ratsata, isi hommaa sulle fudut!"

anteex, siis kokkelinuorille.

muna kokkeli on parasta huumetta.