Mitkä ovat kääntymyksen ja vanhurskauttamisen seuraukset?
1. Pyhitys. Sana on käännös kreikan sanasta hagiasmos, joka pohjautuu verbiin hagiazoo, 'pyhittää, erottaa pyhään tarkoitukseen'; heprean kielessä vastaava verbi on qadash, 'erottaa tavanomaisesta käytöstä'
Oikea kääntymys ja vanhurskauttaminen johtavat pyhitykseen. Vanhurskauttaminen ja pyhitys liittyvät läheisesti toisiinsa, ne ovat erillisiä mutta eivät koskaan erossa toisistaan. Ne kuvaavat pelastuksen kahta eri puolta: vanhurskauttaminen on sitä, minkä Jumala tekee meidän puolestamme, kun taas pyhitys on sitä, mitä Jumala tekee meissä.
Ei vanhurskautus eikä pyhityskään ole seurausta ihmisen ansioista. Molemmat perustuvat yksinomaan Kristuksen armoon ja vanhurskauteen. "Vanhurskaus, jolla meidät vanhurskautetaan, luetaan hyväksemme; vanhurskaus, jolla meidät pyhitetään, annetaan osaksemme. Edellinen antaa meille oikeuden taivaaseen, jälkimmäinen tekee meidät sopiviksi taivaaseen."
Raamattu esittää pyhityksessä kolme vaihetta: 1. uskovan menneisyydessä tapahtunut pyhittäminen, 2. parhaillaan jatkuva pyhitys uskovan nykyisessä kokemuksessa ja 3. pyhityksen lopullinen vaihe, jonka uskova kokee Kristuksen tullessa takaisin.
Samalla hetkellä kun uskova vanhurskautetaan hänet myös pyhitetään "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta" (1.Kor. 6:11). Hänestä tulee 'pyhä'. Uskova on lunastettu ja kuuluu kokonaan Jumalalle.
Uskovia nimitetään pyhiksi, sillä he ovat Jumalan kutsumia (Room. 1:1) "Kristuksen Jeesuksen pyhiä" eli pyhiä "Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 1:1; ks. myös Joh. 15:1 - 7). He eivät ole pyhiä siksi, että olisivat saavuttaneet jonkin synnittömyyden tilan. Pelastus on nykyinen kokemus. "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät" (Tit. 3:5), "uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (VRK). Meidät erotettiin pyhää tarkoitusta varten ja vaeltamaan Kristuksen kanssa.
2. Lapseksiotto Jumalan perheeseen. Samassa yhteydessä uusi uskova on saanut 'lapseuden hengen', "Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden" (Room. 8:15). Jumala on ottanut uskovat lapsikseen, he ovat siis Kuninkaan poikia ja tyttäriä! "Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa" (Room. 8:17). Mikä etuoikeus, kunnia ja ilo!
3. Pelastusvarmuus. Vanhurskauttaminen antaa uskovalle myös varmuuden siitä, että hänet on hyväksytty. Se tuo ilon siitä, että uskova on nyt liitetty uudelleen Jumalan yhteyteen. Olipa hänen entinen elämänsä ollut miten syntinen tahansa, Jumala antaa kaikki synnit anteeksi emmekä ole enää lain tuomion ja kirouksen alaisia. Lunastuksesta on tullut todellisuutta: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme" (Ef. 1:7,8).
4. Uuden ja voittoisan elämän alku. Sen tajuaminen, että Vapahtajan veri peittää syntisen menneisyytemme, päästää parantavat voimat vaikuttamaan koko ihmisessä. Syyllisyyden tunteista voidaan luopua, sillä Kristuksessa kaikki on annettu anteeksi, kaikki on uutta. Kristus lahjoittaa meille päivittäin armonsa ja siten alkaa muuttaa meitä Jumalan kuvan kaltaisuuteen.
Kun uskomme häneen kasvaa, meidän parantumisemme ja muuttumisemme edistyy, ja hän antaa meille lisääntyvässä määrin voittoja taistelussa pimeyden valtoja vastaan. Koska hän on voittanut maailman, se on takeena siitä, että meidätkin vapautetaan synnin orjuudesta (Joh. 16:33).
5. Ikuisen elämän lahja. Uusi suhteemme Kristukseen tuo mukanaan ikuisen elämän lahjan. Johannes vakuuttaa: "Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää" (1.Joh. 5:12). Syntinen menneisyytemme on annettu anteeksi ja meissä asuvan Hengen avulla voimme nauttia pelastuksen siunauksista.
Pelastuskokemus nykyisyydessä
Kristuksen veren ansiosta tapahtuu puhdistaminen, vanhurskauttaminen ja pyhittäminen. Kristukseen uskova "on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2.Kor. 5:17).
Kutsu pyhityselämään. Pelastukseen sisältyy pyhityselämän eläminen sen perustalla, mitä Kristus sai aikaan Golgatalla. Paavali vetosi uskoviin, että nämä eläisivät eettisesti Jumalan tahdon mukaista, pyhää elämää (1.Tess. 4:7). Tehdäkseen uskovat tähän kykeneviksi Jumala antaa heille "pyhyyden Hengen" (Room. 1:4). "Rukoilen", Paavali kirjoittaa, "että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja" (Ef. 3:16,17).
Uusina luomuksina uskovilla on uusia velvollisuuksia. "Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät" (Room. 6:19). Nyt uskovien tulee elää "Hengen varassa" (Gal. 5:25).
Hengen täyttämät uskovat elävät Hengen eivätkä lihan mukaista elämää (Room. 8:4). He ovat muuttuneet toisenlaisiksi, sillä "lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan" (Room. 8:6). Koska heissä asuu Jumalan Henki, he eivät elä oman luontonsa "vaan Hengen alaisina" (Room. 8:9).
Hengen täyttämän ihmisen korkein tavoite on elämällään miellyttää Jumalaa (1.Tess. 4:1). "Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä. - - Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. - - Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää" (1.Tess. 4:3,6,7).
Sisäinen muutos. Kristuksen toisessa tulemuksessa me muutumme fyysisestikin. Tämä katoava ja kuolevainen ruumiimme pukeutuu kuolemattomuuteen (1.Kor. 15:51 - 54). Sitä ennen meidän meidän luonteemme tulee muuttua ja valmistautua toista adventtia varten.
Luonteen muuttumiseeen sisältyvät Jumalan kuvan henkiset ja hengelliset ulottuvuudet, tuo "sisäinen ihmisemme", joka "uudistuu päivä päivältä" (2.Kor. 4:16; vrt. Room. 12:2). Niin kuin tuo vanha nainen Hermaan Paimenen kertomuksessa, seurakunta nuortuu sisäisesti, kun jokainen täysin antautunut kristitty muuttuu kirkkaudesta kirkkauteen kunnes - Kristuksen toisessa tulemuksessa - hänen muuttumisensa Jumalan kuvan kaltaisuuteen toteutuu täydellisesti.
1. Kristuksen ja Pyhän Hengen osuus. Vain Luoja voi toteuttaa elämässämme koko olemuksemme pyhittämisen (1.Tess. 5:23). Hän ei kuitenkaan tee sitä ilman meidän osallistumistamme. Meidän on antauduttava hengen työskentelyn kohteeksi katsomalla Kristukseen. Kun mietiskelemme Kristuksen elämää, Pyhä Henki uudistaa fyysiset, henkiset ja hengelliset kykymme (vrt. Tit. 3:5). Pyhän Hengen työhön sisältyy Kristuksen kirkastaminen ja hänen kuvansa palauttaminen meihin (vrt. Room. 8:1 - 10).
Jumala haluaa elää kansansa keskellä. Hän on antanut lupauksen: "Minä asetun heidän keskelleen" (2.Kor. 6:16; vrt. 1.Joh. 3:24; 4:12). Siksi Paavali saattoi sanoa: "Kristus elää minussa" (Gal. 2:20; vrt. Joh. 14:23). Luojan asuminen uskovassa uudistaa häntä päivittäin sisäisesti (2.Kor. 4:16). Se merkitsee mielen muuttumista ja uudistumista (Room. 12:2; ks. myös Fil. 2:5).
2. Osallisuus jumalallisesta luonnosta. Kristuksen lahjoittamat "suuret ja kalliit lupaukset" auttavat meitä tulemaan "osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2.Piet. 1:4). Tämä jumalallinen voima tekee meidät kykeneviksi osoittamaan uskossamme "lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta" (2.Piet. 1:5 - 7). Pietari jatkaa: "Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea" (2.Piet. 1:8,9).
a. Vain Kristuksen kautta. Ihmisen muuttuminen Jumalan kuvan kaltaiseksi merkitsee sitä, että puemme yllemme Herran Jeesuksen Kristuksen ja olemme osallisia hänestä (Room. 13:14; Hepr. 3:14). Se merkitsee sitä, että Pyhä Henki uudistaa ihmisen (Tit. 3:5). Se merkitsee sitä, että "Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä" (1.Joh. 4:12). Tässä on samankaltainen salaisuus kuin Jumalan Pojan ihmiseksituleminen. Niin kuin Pyhä Henki teki Kristukselle mahdolliseksi osallistua ihmisluonnosta, samoin Henki tekee meille mahdolliseksi osallistua jumalallisesta luonnosta, jumalallisen luonteen ominaisuuksista. Tämä jumalallisesta luonnosta osallistuminen uudistaa sisäisen ihmisen ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia, vaikkakin eri tasolla: vaikka Kristus tuli ihmiseksi, uskova ei tule Jumalaksi. Sen sijaan uskovat tulevat luonteeltaan Jumalan kaltaisiksi.
b. Dynaaminen prosessi. Pyhitys on edistyvää. Rukous ja Raamatun tutkiminen auttaa meitä jatkuvasti kasvamaan Jumalan yhteydessä.
Pelastussuunnitelman pelkkä älyllinen ymmärtäminen ei riitä. "Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä" (Joh. 6:53 - 56).
Jeesuksen käyttämä kuvakieli korostaa sitä, että uskovien tulee sisäistää Kristuksen sanat. Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä" (Joh. 6:63; ks. myös Matt. 4:4).
Luonne muodostuu siitä, mitä mieli 'syö ja juo'. Kun nautimme elämän leipää, me muutumme Kristuksen kaltaisiksi.
3. Kaksi muuttumista. Vuonna 1517, samana vuonna jolloin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen, Raffaello alkoi maalata Roomassa kuuluisaa teostaan Transfiguraatio - Kristuksen kirkastus.
Maalaus kuvaa Kristusta seisomassa vuorella ja riivattua katsomassa toiveikkaana häneen alhaalta laaksosta (vrt. Mark. 9:2 - 29). Kaksi opetuslapsiryhmää - toinen vuorella, toinen laaksossa - kuvaa kahdenlaisia kristittyjä.
Vuorella olevat opetuslapset halusivat pysyä Kristuksen kanssa, ja heitä eivät näyttäneet huolettavan alhaalla laaksossa olevien tarpeet. Vuosisatojen aikana monet ovat rakennelleet 'vuoria', jotka ovat etäällä maailman tarpeista. Heidän kokemukseensa sisältyy rukousta mutta ei tekoja.
Toisaalla ovat taas opetuslapset laaksossa. He työskentelivät ilman rukousta, ja heidän yrityksensä ajaa pois paha henki olivat tuloksettomia. Monet ovat vaikeuksissa joko siksi, että he toimivat ilman rukousta tai siksi, että he rukoilevat paljon mutta eivät toimi toisten hyväksi. Nämä molemmat kristittyjen ryhmät tarvitsevat Jumalan kuvan palauttamista olemukseensa.
a. Todellinen muuttuminen. Jumala toivoo saavansa muuttaa langenneet olennot kuvansa kaltaisiksi muuttamalla heidän tahtonsa, mielensä, halunsa ja luonteensa. Pyhä Henki aiheuttaa uskovissa ratkaisevan muutoksen. "Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" ovat Hengen hedelmää (Gal. 5:22,23) ja kuuluvat nyt heidän elämäntyyliinsä - vaikka he pysyvätkin turmeltuneina kuolevaisina Kristuksen takaisintuloon asti.
Jos emme vastusta Kristusta, hän on "samastava itsensä meidän ajatustemme ja päämääriemme kanssa, taivuttava sydämemme ja mielemme niin tahtonsa mukaisiksi, että totellessamme häntä toteutamme vain omia ajatuksiamme. Pyhittynyt ja jalostunut tahto pitää suurimpana ilonaan hänen palvelemistaan."
b. Kaksi päämäärää. Kristuksen kirkastus oli tuossa tilanteessa vastakkainen tapahtuma sille, mitä oli tapahtunut vuoren juurella olevalle pojalle, joka oli muuttunut paholaisen kuvan kaltaiseksi (ks. Mark. 9:1 - 29). Siinä oli nähtävissä kaksi vastakkaista suunnitelmaa - Jumalan suunnitelma meidän ennalleen palauttamiseksemme ja Saatanan suunnitelma meidän turmelemiseksemme. Raamattu sanoo, että Jumalalla on voima varjella meidät lankeamasta (Juud. 24). Saatana taas tekee kaiken voitavansa pitääkseen meidät langenneina.
Elämään kuuluu jatkuva muutos. Ei ole olemassa puolueetonta aluetta. Me joko jalostumme tai rappeudumme. Olemme joka 'synnin orjia' tai 'vanhurskauden palvelijoita' (Room. 6:17,18). Joka omistaa mielemme omistaa meidät. Jos Kristus omistaa mielemme Pyhän Hengen kautta, meistä tulee Kristuksen kaltaisia ihmisiä - Hengen voimalla "vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle" (2.Kor. 10:5). Mutta jos olemme poissa Kristuksesta, olemme erossa elämän lähteestä ja tuloksena on lopulta kadotus.
Täydellisyys Kristuksessa. Mitä on raamatullinen täydellisyys? Miten se voidaan vastaanottaa?
1. Raamatullinen täydellisuus. Sanat 'täydellinen' ja 'täydellisyys' ovat tavallisesti käännöksiä heprean sanoista tam ja tamim, jotka merkitsevät nuhteetonta, viatonta, virheetöntä. Kreikan kielessä vastaavista sanoista tärkein on teleios eri johdannaisineen. Sen alkumerkitys on päämäärän (telos) saavuttanut. Tavallisesti sanalla tarkoitetaan täysikasvuista, kypsää, täysin kehittynyttä.
Vanhassa testamentissa sanaa käytetään ihmisistä puhuttaessa suhteellisessa merkityksessä. Nooasta, Abrahamista ja Jobista käytetään nimityksiä 'oikeamielinen', 'nuhteeton' (1.Moos. 6:9; 17:1; 22:18; Job 1:1,18), vaikka jokaisella heistä oli puutteita (1.Moos. 9:21; 20; Job 40:2 - 5).
Uudessa testamentissa sanalla teleios (täydellinen, aikuinen) kuvataan usein kypsiä henkilöitä, jotka ovat seuranneet parhainta saatavissa olevaa valoa ja saavuttaneet sen, mikä heidän hengellisille, henkisille ja fyysisille voimilleen ja kyvyilleen oli mahdollista (vrt. 1.Kor. 14:20; Fil. 3:15; Hepr. 5:14). Uskovien tulee olla täydellisiä omassa rajallisessa piirissään niin kuin Jumala on täydellinen rajattomassa piirissään (vrt. Matt. 5:48). Jumala nimittää sellaista henkilöä täydelliseksi, joka on koko sydämestään antautunut palvelemaan Jumalaa, joka jatkuvasti kasvaa Jumalan tuntemisessa ja joka Jumalan armon avulla noudattaa kaikkea saamaansa valoa ja elää voittoisaa elämää (vrt. Kol. 4:12; Jaak.3:2).
2. Täysi täydellisyys Kristuksessa. Miten meistä voi tulla täydellisiä? Pyhä Henki tuo meille Kristuksen täydellisyyden. Uskossa Kristuksen täydellinen luonne tulee omaksemme. Ihminen ei voi koskaan väittää omistavansa täydellisyyttä itsenäisesti, ikäänkuin se olisi hänen luontaista omaisuuttaan. Täydellisyys on Jumalan lahja.
Ilman Kristusta ihminen ei voi omistaa vanhurskautta. "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:5). Kristuksen "Jumala on antanut meille viisaukseksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi" (1.Kor. 1:30).
Kristuksessa nämä ominaisuudet muodostavat meidän täydellisyytemme. Hän toteutti täydellisesti ja kerta kaikkiaan meidän pyhityksemme ja lunastuksemme. Kukaan ei voi lisätä mitään siihen, mitä hän on tehnyt. Meidän hääpukumme eli vanhurskauden viittamme hankittiin Kristuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemuksella. Pyhä Henki ottaa nyt valmiin tuotteen ja toteuttaa sen kristityn elämässä. Tällä tavalla "Jumalan koko täyteys" valtaa meidät (Ef. 3:19).
3. Matkalla kohti täydellisyyttä. Mikä on meidän osuutemme uskovina tässä kaikessa? Meissä asuvan Kristuksen avulla kasvamme kohti hengellistä täysikasvuisuutta. Niiden lahjojen avulla, joita Jumala on antanut seurakunnalleen, "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (Ef. 4:13). Meidän tulee kasvaa pois hengellisestä alaikäisyydestä (Ef. 4:14), kristillisen kokemuksemme alkeista ja siirtyä 'vahvaan ruokaan', joka "on tarkoitettu aikuisille" (Hepr. 5:14). "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon" (Hepr. 6:1, "pyrkikäämme täydellisyyteen", VKR). "Rukoilen myös," Paavali kirjoittaa, "että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus" (Fil. 1:9 - 11).
Pyhitetty elämä ei ole elämää, josta puuttuvat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Paavali kehottaa uskovaisia: "Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne." Mutta hän lisää nämä rohkaisevat sanat: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:12,13).
"Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana 'tänä päivänä' on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet" (Hepr. 3:13,14; vrt. Matt. 24:13).
Mutta Raamattu varottaa: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat" (Hepr. 10:26:27).
Nämä kehotukset osoittavat, että kristityt tarvitsevat "enemmän kuin vain puhtaasti oikeudellista vanhurskautusta ja pyhitystä. He tarvitsevat luonteen pyhyyttä, vaikka pelastus onkin aina uskosta. Oikeus päästä taivaaseen perustuu kokonaan Kristuksen vanhurskauteen. Vanhurskauttamisen lisäksi Jumalan pelastussuunnitelma tarjoaa tämän oikeuden kautta myös sopivuuden taivaaseen sydämessä asuvan Kristuksen kautta. Tämän sopivuuden tulee näkyä ihmisen moraalisessa luonteessa todistuksena siitä, että ihminen on jo pelastunut."
Mitä tämä merkitsee käytännössä? Tarvitsemme jatkuvaa rukousta elääksemme pyhittynyttä elämää, joka on kussakin kehitysvaiheessaan täydellistä. "Olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne - - että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa" (Kol. 1:9,10).
Jokapäiväinen vanhurskauttaminen.
Kaikki uskovat, jotka elävät Hengen täyttämää pyhitettyä elämää (Kristukselle antautuneina) tarvitsevat jatkuvasti jokapäiväistä vanhurskauttamista (Kristuksen lahjoittamaa). Tarvitsemme sitä tietoisten rikkomustemme tähden sekä niiden erehdysten tähden, joita voimme tehdä tietämättämme. Daavid oli selvillä ihmisen sydämen syntisyydestä, ja siksi hän rukoili: "Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe" (Ps. 19:13; vrt. Jer. 17:9). Nimenomaan uskovien synneistä puhuessaan Raamattu vakuuttaa, että "jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1.Joh. 2:1).
1. Pyhitys. Sana on käännös kreikan sanasta hagiasmos, joka pohjautuu verbiin hagiazoo, 'pyhittää, erottaa pyhään tarkoitukseen'; heprean kielessä vastaava verbi on qadash, 'erottaa tavanomaisesta käytöstä'
Oikea kääntymys ja vanhurskauttaminen johtavat pyhitykseen. Vanhurskauttaminen ja pyhitys liittyvät läheisesti toisiinsa, ne ovat erillisiä mutta eivät koskaan erossa toisistaan. Ne kuvaavat pelastuksen kahta eri puolta: vanhurskauttaminen on sitä, minkä Jumala tekee meidän puolestamme, kun taas pyhitys on sitä, mitä Jumala tekee meissä.
Ei vanhurskautus eikä pyhityskään ole seurausta ihmisen ansioista. Molemmat perustuvat yksinomaan Kristuksen armoon ja vanhurskauteen. "Vanhurskaus, jolla meidät vanhurskautetaan, luetaan hyväksemme; vanhurskaus, jolla meidät pyhitetään, annetaan osaksemme. Edellinen antaa meille oikeuden taivaaseen, jälkimmäinen tekee meidät sopiviksi taivaaseen."
Raamattu esittää pyhityksessä kolme vaihetta: 1. uskovan menneisyydessä tapahtunut pyhittäminen, 2. parhaillaan jatkuva pyhitys uskovan nykyisessä kokemuksessa ja 3. pyhityksen lopullinen vaihe, jonka uskova kokee Kristuksen tullessa takaisin.
Samalla hetkellä kun uskova vanhurskautetaan hänet myös pyhitetään "Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta" (1.Kor. 6:11). Hänestä tulee 'pyhä'. Uskova on lunastettu ja kuuluu kokonaan Jumalalle.
Uskovia nimitetään pyhiksi, sillä he ovat Jumalan kutsumia (Room. 1:1) "Kristuksen Jeesuksen pyhiä" eli pyhiä "Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil. 1:1; ks. myös Joh. 15:1 - 7). He eivät ole pyhiä siksi, että olisivat saavuttaneet jonkin synnittömyyden tilan. Pelastus on nykyinen kokemus. "Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät" (Tit. 3:5), "uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (VRK). Meidät erotettiin pyhää tarkoitusta varten ja vaeltamaan Kristuksen kanssa.
2. Lapseksiotto Jumalan perheeseen. Samassa yhteydessä uusi uskova on saanut 'lapseuden hengen', "Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden" (Room. 8:15). Jumala on ottanut uskovat lapsikseen, he ovat siis Kuninkaan poikia ja tyttäriä! "Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa" (Room. 8:17). Mikä etuoikeus, kunnia ja ilo!
3. Pelastusvarmuus. Vanhurskauttaminen antaa uskovalle myös varmuuden siitä, että hänet on hyväksytty. Se tuo ilon siitä, että uskova on nyt liitetty uudelleen Jumalan yhteyteen. Olipa hänen entinen elämänsä ollut miten syntinen tahansa, Jumala antaa kaikki synnit anteeksi emmekä ole enää lain tuomion ja kirouksen alaisia. Lunastuksesta on tullut todellisuutta: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme" (Ef. 1:7,8).
4. Uuden ja voittoisan elämän alku. Sen tajuaminen, että Vapahtajan veri peittää syntisen menneisyytemme, päästää parantavat voimat vaikuttamaan koko ihmisessä. Syyllisyyden tunteista voidaan luopua, sillä Kristuksessa kaikki on annettu anteeksi, kaikki on uutta. Kristus lahjoittaa meille päivittäin armonsa ja siten alkaa muuttaa meitä Jumalan kuvan kaltaisuuteen.
Kun uskomme häneen kasvaa, meidän parantumisemme ja muuttumisemme edistyy, ja hän antaa meille lisääntyvässä määrin voittoja taistelussa pimeyden valtoja vastaan. Koska hän on voittanut maailman, se on takeena siitä, että meidätkin vapautetaan synnin orjuudesta (Joh. 16:33).
5. Ikuisen elämän lahja. Uusi suhteemme Kristukseen tuo mukanaan ikuisen elämän lahjan. Johannes vakuuttaa: "Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää" (1.Joh. 5:12). Syntinen menneisyytemme on annettu anteeksi ja meissä asuvan Hengen avulla voimme nauttia pelastuksen siunauksista.
Pelastuskokemus nykyisyydessä
Kristuksen veren ansiosta tapahtuu puhdistaminen, vanhurskauttaminen ja pyhittäminen. Kristukseen uskova "on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" (2.Kor. 5:17).
Kutsu pyhityselämään. Pelastukseen sisältyy pyhityselämän eläminen sen perustalla, mitä Kristus sai aikaan Golgatalla. Paavali vetosi uskoviin, että nämä eläisivät eettisesti Jumalan tahdon mukaista, pyhää elämää (1.Tess. 4:7). Tehdäkseen uskovat tähän kykeneviksi Jumala antaa heille "pyhyyden Hengen" (Room. 1:4). "Rukoilen", Paavali kirjoittaa, "että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja" (Ef. 3:16,17).
Uusina luomuksina uskovilla on uusia velvollisuuksia. "Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät" (Room. 6:19). Nyt uskovien tulee elää "Hengen varassa" (Gal. 5:25).
Hengen täyttämät uskovat elävät Hengen eivätkä lihan mukaista elämää (Room. 8:4). He ovat muuttuneet toisenlaisiksi, sillä "lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan" (Room. 8:6). Koska heissä asuu Jumalan Henki, he eivät elä oman luontonsa "vaan Hengen alaisina" (Room. 8:9).
Hengen täyttämän ihmisen korkein tavoite on elämällään miellyttää Jumalaa (1.Tess. 4:1). "Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä. - - Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. - - Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää" (1.Tess. 4:3,6,7).
Sisäinen muutos. Kristuksen toisessa tulemuksessa me muutumme fyysisestikin. Tämä katoava ja kuolevainen ruumiimme pukeutuu kuolemattomuuteen (1.Kor. 15:51 - 54). Sitä ennen meidän meidän luonteemme tulee muuttua ja valmistautua toista adventtia varten.
Luonteen muuttumiseeen sisältyvät Jumalan kuvan henkiset ja hengelliset ulottuvuudet, tuo "sisäinen ihmisemme", joka "uudistuu päivä päivältä" (2.Kor. 4:16; vrt. Room. 12:2). Niin kuin tuo vanha nainen Hermaan Paimenen kertomuksessa, seurakunta nuortuu sisäisesti, kun jokainen täysin antautunut kristitty muuttuu kirkkaudesta kirkkauteen kunnes - Kristuksen toisessa tulemuksessa - hänen muuttumisensa Jumalan kuvan kaltaisuuteen toteutuu täydellisesti.
1. Kristuksen ja Pyhän Hengen osuus. Vain Luoja voi toteuttaa elämässämme koko olemuksemme pyhittämisen (1.Tess. 5:23). Hän ei kuitenkaan tee sitä ilman meidän osallistumistamme. Meidän on antauduttava hengen työskentelyn kohteeksi katsomalla Kristukseen. Kun mietiskelemme Kristuksen elämää, Pyhä Henki uudistaa fyysiset, henkiset ja hengelliset kykymme (vrt. Tit. 3:5). Pyhän Hengen työhön sisältyy Kristuksen kirkastaminen ja hänen kuvansa palauttaminen meihin (vrt. Room. 8:1 - 10).
Jumala haluaa elää kansansa keskellä. Hän on antanut lupauksen: "Minä asetun heidän keskelleen" (2.Kor. 6:16; vrt. 1.Joh. 3:24; 4:12). Siksi Paavali saattoi sanoa: "Kristus elää minussa" (Gal. 2:20; vrt. Joh. 14:23). Luojan asuminen uskovassa uudistaa häntä päivittäin sisäisesti (2.Kor. 4:16). Se merkitsee mielen muuttumista ja uudistumista (Room. 12:2; ks. myös Fil. 2:5).
2. Osallisuus jumalallisesta luonnosta. Kristuksen lahjoittamat "suuret ja kalliit lupaukset" auttavat meitä tulemaan "osallisiksi jumalallisesta luonnosta" (2.Piet. 1:4). Tämä jumalallinen voima tekee meidät kykeneviksi osoittamaan uskossamme "lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta" (2.Piet. 1:5 - 7). Pietari jatkaa: "Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea" (2.Piet. 1:8,9).
a. Vain Kristuksen kautta. Ihmisen muuttuminen Jumalan kuvan kaltaiseksi merkitsee sitä, että puemme yllemme Herran Jeesuksen Kristuksen ja olemme osallisia hänestä (Room. 13:14; Hepr. 3:14). Se merkitsee sitä, että Pyhä Henki uudistaa ihmisen (Tit. 3:5). Se merkitsee sitä, että "Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä" (1.Joh. 4:12). Tässä on samankaltainen salaisuus kuin Jumalan Pojan ihmiseksituleminen. Niin kuin Pyhä Henki teki Kristukselle mahdolliseksi osallistua ihmisluonnosta, samoin Henki tekee meille mahdolliseksi osallistua jumalallisesta luonnosta, jumalallisen luonteen ominaisuuksista. Tämä jumalallisesta luonnosta osallistuminen uudistaa sisäisen ihmisen ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia, vaikkakin eri tasolla: vaikka Kristus tuli ihmiseksi, uskova ei tule Jumalaksi. Sen sijaan uskovat tulevat luonteeltaan Jumalan kaltaisiksi.
b. Dynaaminen prosessi. Pyhitys on edistyvää. Rukous ja Raamatun tutkiminen auttaa meitä jatkuvasti kasvamaan Jumalan yhteydessä.
Pelastussuunnitelman pelkkä älyllinen ymmärtäminen ei riitä. "Jeesus sanoi heille: 'Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä" (Joh. 6:53 - 56).
Jeesuksen käyttämä kuvakieli korostaa sitä, että uskovien tulee sisäistää Kristuksen sanat. Jeesus sanoi: "Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä" (Joh. 6:63; ks. myös Matt. 4:4).
Luonne muodostuu siitä, mitä mieli 'syö ja juo'. Kun nautimme elämän leipää, me muutumme Kristuksen kaltaisiksi.
3. Kaksi muuttumista. Vuonna 1517, samana vuonna jolloin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen, Raffaello alkoi maalata Roomassa kuuluisaa teostaan Transfiguraatio - Kristuksen kirkastus.
Maalaus kuvaa Kristusta seisomassa vuorella ja riivattua katsomassa toiveikkaana häneen alhaalta laaksosta (vrt. Mark. 9:2 - 29). Kaksi opetuslapsiryhmää - toinen vuorella, toinen laaksossa - kuvaa kahdenlaisia kristittyjä.
Vuorella olevat opetuslapset halusivat pysyä Kristuksen kanssa, ja heitä eivät näyttäneet huolettavan alhaalla laaksossa olevien tarpeet. Vuosisatojen aikana monet ovat rakennelleet 'vuoria', jotka ovat etäällä maailman tarpeista. Heidän kokemukseensa sisältyy rukousta mutta ei tekoja.
Toisaalla ovat taas opetuslapset laaksossa. He työskentelivät ilman rukousta, ja heidän yrityksensä ajaa pois paha henki olivat tuloksettomia. Monet ovat vaikeuksissa joko siksi, että he toimivat ilman rukousta tai siksi, että he rukoilevat paljon mutta eivät toimi toisten hyväksi. Nämä molemmat kristittyjen ryhmät tarvitsevat Jumalan kuvan palauttamista olemukseensa.
a. Todellinen muuttuminen. Jumala toivoo saavansa muuttaa langenneet olennot kuvansa kaltaisiksi muuttamalla heidän tahtonsa, mielensä, halunsa ja luonteensa. Pyhä Henki aiheuttaa uskovissa ratkaisevan muutoksen. "Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä" ovat Hengen hedelmää (Gal. 5:22,23) ja kuuluvat nyt heidän elämäntyyliinsä - vaikka he pysyvätkin turmeltuneina kuolevaisina Kristuksen takaisintuloon asti.
Jos emme vastusta Kristusta, hän on "samastava itsensä meidän ajatustemme ja päämääriemme kanssa, taivuttava sydämemme ja mielemme niin tahtonsa mukaisiksi, että totellessamme häntä toteutamme vain omia ajatuksiamme. Pyhittynyt ja jalostunut tahto pitää suurimpana ilonaan hänen palvelemistaan."
b. Kaksi päämäärää. Kristuksen kirkastus oli tuossa tilanteessa vastakkainen tapahtuma sille, mitä oli tapahtunut vuoren juurella olevalle pojalle, joka oli muuttunut paholaisen kuvan kaltaiseksi (ks. Mark. 9:1 - 29). Siinä oli nähtävissä kaksi vastakkaista suunnitelmaa - Jumalan suunnitelma meidän ennalleen palauttamiseksemme ja Saatanan suunnitelma meidän turmelemiseksemme. Raamattu sanoo, että Jumalalla on voima varjella meidät lankeamasta (Juud. 24). Saatana taas tekee kaiken voitavansa pitääkseen meidät langenneina.
Elämään kuuluu jatkuva muutos. Ei ole olemassa puolueetonta aluetta. Me joko jalostumme tai rappeudumme. Olemme joka 'synnin orjia' tai 'vanhurskauden palvelijoita' (Room. 6:17,18). Joka omistaa mielemme omistaa meidät. Jos Kristus omistaa mielemme Pyhän Hengen kautta, meistä tulee Kristuksen kaltaisia ihmisiä - Hengen voimalla "vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle" (2.Kor. 10:5). Mutta jos olemme poissa Kristuksesta, olemme erossa elämän lähteestä ja tuloksena on lopulta kadotus.
Täydellisyys Kristuksessa. Mitä on raamatullinen täydellisyys? Miten se voidaan vastaanottaa?
1. Raamatullinen täydellisuus. Sanat 'täydellinen' ja 'täydellisyys' ovat tavallisesti käännöksiä heprean sanoista tam ja tamim, jotka merkitsevät nuhteetonta, viatonta, virheetöntä. Kreikan kielessä vastaavista sanoista tärkein on teleios eri johdannaisineen. Sen alkumerkitys on päämäärän (telos) saavuttanut. Tavallisesti sanalla tarkoitetaan täysikasvuista, kypsää, täysin kehittynyttä.
Vanhassa testamentissa sanaa käytetään ihmisistä puhuttaessa suhteellisessa merkityksessä. Nooasta, Abrahamista ja Jobista käytetään nimityksiä 'oikeamielinen', 'nuhteeton' (1.Moos. 6:9; 17:1; 22:18; Job 1:1,18), vaikka jokaisella heistä oli puutteita (1.Moos. 9:21; 20; Job 40:2 - 5).
Uudessa testamentissa sanalla teleios (täydellinen, aikuinen) kuvataan usein kypsiä henkilöitä, jotka ovat seuranneet parhainta saatavissa olevaa valoa ja saavuttaneet sen, mikä heidän hengellisille, henkisille ja fyysisille voimilleen ja kyvyilleen oli mahdollista (vrt. 1.Kor. 14:20; Fil. 3:15; Hepr. 5:14). Uskovien tulee olla täydellisiä omassa rajallisessa piirissään niin kuin Jumala on täydellinen rajattomassa piirissään (vrt. Matt. 5:48). Jumala nimittää sellaista henkilöä täydelliseksi, joka on koko sydämestään antautunut palvelemaan Jumalaa, joka jatkuvasti kasvaa Jumalan tuntemisessa ja joka Jumalan armon avulla noudattaa kaikkea saamaansa valoa ja elää voittoisaa elämää (vrt. Kol. 4:12; Jaak.3:2).
2. Täysi täydellisyys Kristuksessa. Miten meistä voi tulla täydellisiä? Pyhä Henki tuo meille Kristuksen täydellisyyden. Uskossa Kristuksen täydellinen luonne tulee omaksemme. Ihminen ei voi koskaan väittää omistavansa täydellisyyttä itsenäisesti, ikäänkuin se olisi hänen luontaista omaisuuttaan. Täydellisyys on Jumalan lahja.
Ilman Kristusta ihminen ei voi omistaa vanhurskautta. "Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään" (Joh. 15:5). Kristuksen "Jumala on antanut meille viisaukseksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi" (1.Kor. 1:30).
Kristuksessa nämä ominaisuudet muodostavat meidän täydellisyytemme. Hän toteutti täydellisesti ja kerta kaikkiaan meidän pyhityksemme ja lunastuksemme. Kukaan ei voi lisätä mitään siihen, mitä hän on tehnyt. Meidän hääpukumme eli vanhurskauden viittamme hankittiin Kristuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemuksella. Pyhä Henki ottaa nyt valmiin tuotteen ja toteuttaa sen kristityn elämässä. Tällä tavalla "Jumalan koko täyteys" valtaa meidät (Ef. 3:19).
3. Matkalla kohti täydellisyyttä. Mikä on meidän osuutemme uskovina tässä kaikessa? Meissä asuvan Kristuksen avulla kasvamme kohti hengellistä täysikasvuisuutta. Niiden lahjojen avulla, joita Jumala on antanut seurakunnalleen, "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden" (Ef. 4:13). Meidän tulee kasvaa pois hengellisestä alaikäisyydestä (Ef. 4:14), kristillisen kokemuksemme alkeista ja siirtyä 'vahvaan ruokaan', joka "on tarkoitettu aikuisille" (Hepr. 5:14). "Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon" (Hepr. 6:1, "pyrkikäämme täydellisyyteen", VKR). "Rukoilen myös," Paavali kirjoittaa, "että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus" (Fil. 1:9 - 11).
Pyhitetty elämä ei ole elämää, josta puuttuvat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Paavali kehottaa uskovaisia: "Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne." Mutta hän lisää nämä rohkaisevat sanat: "Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa" (Fil. 2:12,13).
"Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana 'tänä päivänä' on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet" (Hepr. 3:13,14; vrt. Matt. 24:13).
Mutta Raamattu varottaa: "Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat" (Hepr. 10:26:27).
Nämä kehotukset osoittavat, että kristityt tarvitsevat "enemmän kuin vain puhtaasti oikeudellista vanhurskautusta ja pyhitystä. He tarvitsevat luonteen pyhyyttä, vaikka pelastus onkin aina uskosta. Oikeus päästä taivaaseen perustuu kokonaan Kristuksen vanhurskauteen. Vanhurskauttamisen lisäksi Jumalan pelastussuunnitelma tarjoaa tämän oikeuden kautta myös sopivuuden taivaaseen sydämessä asuvan Kristuksen kautta. Tämän sopivuuden tulee näkyä ihmisen moraalisessa luonteessa todistuksena siitä, että ihminen on jo pelastunut."
Mitä tämä merkitsee käytännössä? Tarvitsemme jatkuvaa rukousta elääksemme pyhittynyttä elämää, joka on kussakin kehitysvaiheessaan täydellistä. "Olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne - - että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa" (Kol. 1:9,10).
Jokapäiväinen vanhurskauttaminen.
Kaikki uskovat, jotka elävät Hengen täyttämää pyhitettyä elämää (Kristukselle antautuneina) tarvitsevat jatkuvasti jokapäiväistä vanhurskauttamista (Kristuksen lahjoittamaa). Tarvitsemme sitä tietoisten rikkomustemme tähden sekä niiden erehdysten tähden, joita voimme tehdä tietämättämme. Daavid oli selvillä ihmisen sydämen syntisyydestä, ja siksi hän rukoili: "Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe" (Ps. 19:13; vrt. Jer. 17:9). Nimenomaan uskovien synneistä puhuessaan Raamattu vakuuttaa, että "jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1.Joh. 2:1).
Vastaukset 1
Vanhimmat
This is an e-mail reply to an Adventist by former SDA Pastor Sydney Cleveland.
Dear Friend Donna,
Thank you for contributing your extensive thoughts regarding Ellen G. White’s 50 Bible Contradictions. I do want to bring one fact to your attention: neither Robert Sanders nor myself have any web site “called the Ellen White web site” as you mistakenly think. But I do want to commend you for your statement: “I could share with you many more contradictions in the Spirit of Prophecy (writings of EGW) ...” I am glad we are both in full agreement that EGW does indeed contradict the Bible (to say nothing of the fact that she also repeatedly contradicts herself,