Kirkosta voi erota, avioliiton purkaa, mutta kun kummi ja kummilasten vanhemmilla rupee todella tökkiin niin voiko kummin vaihtaa tai kummiudesta luopua? Sillä joskus se ois tuon pikku pirpanan etujen mukaista niin kuin kaikkien muidenkin.
voiko kummit vaihtaa
kummastelee
123710
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
,,,
Muistaakseni ev.lutit viime vuonna mahdollisti kummin vaihtamisen. Tai ainakin lisää niitä sai nimettyä. En tarkkaan todellakaan muista, mutta jotain tuon suuntaista muutosta siinä käytännössä kuitenkin tapahtu.
Toinen asia on se mitä hyötyä kummeista oikeastaan on edes? Itse en ainakaan ikinä ole niissä mitään todellista etua nähnyt. Mutta kai heillekkin jotain käyttöä monen mielestä on kuitenkin.
Evlut kirkon virallisen kannan mukaan kummiudesta ei voi luopua, mutta lapselle voi myöhemmin lisätä kummeja.
Mutta kun kummius ei sido laillisesti mihinkään! Kirkon jäsenen _pitää_ maksaa kirkollisveroa (muuten tulee ulosottomies vierailulle), ja kirkon _pitää_ antaa kaikkien jäsentensä äänestää kirkollisvaaleissa jne. Avioliitossa miehestä mm. _tulee_ naisen lasten juridinen isä oletusarvoisesti.
Kummin ei ole pakko tehdä mitään. Ei tule ulosottomies perimään unohtunutta kummilahjaa. Kummilapsi voi valita protuleirin tai kääntyä vaikka mormoniksi, eikä kummi voi sitä estää. Tai kummilapsi voi mennä rippikouluu ja pitää rippijuhlat jättäen kummit kutsumatta - ei tule poliisi sanomaan että kyllä kummisedän on päästävä juhliin.
Ja hieman arkisemmin: minulla ja Aamulehden kustantajalla on sopimus. Se sitoo molempia. Aamulehden _pitää_ tipahtaa liki joka aamu postiluukkuun, ja minun _pitää_ maksaa tilausmaksu.
Itselläni on kaksi kummilasta joista toinen on sisareni poika ja toinen serkun tyttö. Siskon kanssa asiat sujuu hyvin (asuvat lähellä) synttäreille kutsutaan ja joka kerta sanotaan turhaa toit lahjaa meillä on noita (leluja ym). Mikäli ei synttäreillä käytäs tai ei pidetä niitä elo on yhtä mukavaa ilman lahjaa ja joka jouluks on lahjat ollut kukapa joulua unohtas? Mutta tuon toisen kummilapsen kanssa on kärjistettyjä ongelmia. Ensinnäkään yhtään kutsua synntäreille ei ole tullut, mutta eipä tuo minua haittaa. Pirpana on kyllä joka joulu lahjansa saanut mutta kahdesti on syntymäpäivälahja muiden elämäntilahuolien (aviokriisi / oman lapsen ulkomaille lähtö ja siitä johtuvat pelot) takia myöhästynyt. Ekan kerran kolme päivää toisen kerran tiedä häntä haluaako lähettää ... Sääli muksu oli mukava (v.9). En ole halunnut sielä käydä koska ensimmäinen kolmen päivän myöhästymisestä seuras sellainen kalapaniikki, että ihmetellä täytyy pienen lapsen äidin puheita. Tekstit eivät ole lukukelpoisia täällä netissäkään. Siihen ekaan unohdukseen saakka olimme unelmakummeja kummivanhempien mukaan (Siihen asti minäkin pidin tuosta serkustani tosi paljon) ja olisivat halunneet lapsiamme uuden tulokkaan kummiksi onneksi emme suostuneet. kiva pirpana tai ei ... en kestä sellaisia viestejä ja siksi haluaisin luopua kummiudesta oikein virallisesti.
Virallisen evlut kirkon teologian mukaan ei kummiudesta voi luopua, eikä jälkikäteen kastetodistusta muuteta.
Mutta käytännössä sinä voit itse kirjoittaa tuolle perheelle kirjeen, jossa ilmoitat luopuvasi kummiudesta, ja toivot ettei sinuun oteta enää yhteyttä. Tarvittaessa lakikirjasta löytyy pykäliä mm. kotirauhan häirinnästä (soittelukin voi olla sellaista), mutta en tuon kuvauksen perusteella usko että sille tulee tarvetta.
Totta kai voi. Jopa kirkon suostumuksella. Kun kummi luopuu kristinuskosta ja vielä suuremmalla syyllä kun rupeaa esittämään kristiuskon vastaisia juttuja ja ehdottomasti haluaa syöttää ne kummilapselleen.
Vaikka kummi eroaisi kirkosta ja ryhtyisi muslimiksi, niin kerran kummiksi nimetty säilyy _virallisissa_ kirkon papereissa kummina. Mitään juridista merkitystä sillä ei ole, kuten todettu, eikä ihmissuhteetkaan ole kiinni nimestä paperista. Mutta kirkon kirjoista ei kummin nimeä saa pois. Lisää sinne niitä voi nykyisin saada tietyillä perusteilla, joita (muistaakseni) olivat mm. kummin kuolema, kummin krikosta eroaminen tai välien katkeaminen kokonaan. Mutta näissäkään tilanteissa sitä alkuperäistä kummia ei siis poisteta kirkon kirjoista. Lienee perua siitä, että kummi on kasteen todistaja, ja todistusta ei lähdetä muuttamaan jälkeenpäin. Muut kummin tehtävät ovat sitten asia erikseen.
Kirkolliskokous hyväksyi hiljan muutoksen, jonka mukaan kummeja voidaan lisätä vielä kasteen jälkeen, mutta 'alkuperäisiä' kummeja ei voida poistaa. Siinä mielessä vanhoista kummeista ei pääse eroon.
Toisaalta kummius ei ole mitenkään lain mukaan sitova instituutio. Lapsen (ja hänen perheensä) ja kummien välinen suhde saattaa katketa, jolloin kummisuhdekin käytännössä päättyy. Yhdelläkään kummilla ei ole lakiin pantua oikeutta pitää yhteyttä kummilapseensa (eikä tietysti myöskään päinvastoin). Tällöin kummisuhde jatkuu siis enää paperilla. Tämä tuskin on ihanneratkaisu, mutta joskus näin käy.
Varmaan tosi erikoinen kysymys mutta, voiko kummilapsi "erota" kummeistaan? jos ei aikuisiällä halua henkilökohtaisista syistä pitää kastekummeja kummeinaan? Olen yli 40v ja haluaisin luopua/eroon kummeistani, miten minun pitäisi toimia?
Huomasin juuri että en edes tiedä ketkä ovat minun kummini. Enkä kyllä ihan varmuudella tiedä sitäkään että kenne kummina toimin itse.
Muutat tuntemattomaan paikkaan mahdollisimman kauas ja otat salaisen puhelinnumeron.
Kummin alkuperäinen tehtävä oli huolehtia lapsen (tai kirkkoon liittyneen aikuisen) uskonnollisesta kasvatuksesta. Varmaan vainojen aikana kummi myös "takasi" uuden seurakuntalaisen luotettavuuden. Luonnollisesti tällaosesta suhteesta ei voi luopua.
Olen 50-luvun lapsia ja silloin kummit olivat oikeasti merkittäviä ihmisiä. Merkitys ei suinkaan tullut lahjoista vaan siitä tiedosta, että oli jollekin aikuiselle erityisen merkittävä. (Vähän sama idea kuin suojelusenkelillä).
Kummisedältä saamani kirjat, kummilusikka ja ennen kaikkea monet hyvät neuvot ja luottamukselliset keskustelut ovat hyvin arvokkaita muistoja. En muista, että olisimme koskaan keskustelleet uskonnosta.