Alpo Rusi kirjoitti stasiepäilyistä laajan artikkelin Helsingin Sanomiin 16.1.2005. Olkaa hyvä!
"Vakoilun pesänselvitys yhä tekemättä"
Tutkijat ottivat äärimmäisen riskin lähtiessään levittämään tietoja maanpetosepäilyistä, kirjoittaa suurlähettiläs Alpo Rusi. Hänen mukaansa nyt on korkea aika tutkia suomettumiskauden teot pohjia myöten.
Viime päivien keskustelu siitä, kuinka tieto Supon maanpetostutkimuksista vuoti julkisuuteen, on nostanut esiin tärkeitä periaatekysymyksiä. Kun on kyse vakavasta rikosepäilystä, tutkintaa koskeva salassapitovelvoite on ehdoton. Maanpetoskysymyksissä kyse on myös valtioiden välisistä suhteista. Etenkin sellaisessa tapauksessa, että epäily osoittautuu aiheettomaksi, laaja ennakkoinformointi on tutkinnasta vastuussa olevien kannalta äärimmäinen riski.
Vuodon todennäköisyys lisääntyy ratkaisevasti, mikäli informoitujen joukossa on niitä, tai joku, jolla ei ole lailla sitovaa velvoitetta salassapitoon.
Jatkossa Stasi-tutkinta on saatettava laajemman asiantuntijayhteisön tehtäväksi. On luotava selvittelyjen pelisäännöt, jotka takaavat sekä yksilön oikeusturvan että kansallisen turvallisuuden edut.
Kaksi vuotta sitten tammikuussa 2003 järjestettiin Helsingissä Kansalaisfoorumi "Kansakunnan pesänselvitys", jonka tarkoituksena oli käynnistää laajempi keskustelu lähimenneisyydestä: tavoitella menneisyyden hallintaa.
Käsite "menneisyyden hallinta" tuli tunnetuksi 1990-luvulla Saksassa, missä laajemman historiakeskustelun kautta pyrittiin läpivalaisemaan natsikauden tapahtumia ja arvioimaan etenkin syyllisyyttä. Kansalaisfoorumissa alustajat lähtivät siitä, että paljon julkisuutta saanut Stasi-kohu johtaisi kokonaisarvioon suomettuneisuudesta. Foorumin järjestäjillä oli näkemys, että Stasi-tutkinta oli lavastus, ja pahimmillaan kyse oli poliittisesta ajojahdista.
Ehkä hieman yllättäen pääosassa medioista ajatus kansakunnan pesänselvityksestä ei saanut kannatusta, poliittisesta eliitistä puhumattakaan. Pesänselvitystä vaatineet joutuivat päinvastoin puolustautumaan: miksi yritätte syyllistää muita? Onko itsellänne luurankoja kaapissa?
Poliittinen johto tyrmäsi suoralta kädeltä professori Olli Rehnin ehdotuksen suojelupoliisin hallussa olevien Stasi-listojen tutkimisesta. Supon päällikkö Seppo Nevala korosti lausunnoissaan, ettei Stasi-listoja ole olemassa.
Se ei ole tietenkään totta, koska vuonna 1990 Supon päällikkö Seppo Tiitinen siirsi kassakaappiin yhteisymmärryksessä tasavallan presidentin kanssa listan ("Tiitisen listan") suomalaisista, joiden on voitu epäillä olleen yhteistyössä DDR:n turvallisuuspoliisin eli Stasin ulkomaanvakoilun kanssa. Niin ikään syksyllä 1999 Supo luovutti tasavallan presidentille listan suomalaisista, joiden epäiltiin olleen yhteistyössä Stasin kanssa.
Stasin arkistojen perusteella Suomessa toimi vuosina 1969-88 noin 35 yhteistyöhenkilöä, joista löytyvät koodit sekä niin sanotut henkilökortit eräistä koodeihin liittyneistä Stasin lähteistä, yhteistyöhenkilöistä tai syyttömistä "mahdollisista tulevaisuuden lähteistä".
KGB:n entisen huippuagentin Oleg Gordievskin mukaan KGB:llä oli 1980-luvulla yli 90 "korkean tason kontaktia" Helsingissä. Näitä henkilöitä KGB piti aitoina yhteistyöhenkilöinä. Tämän lisäksi on erityisesti otettava huomioon Skp:n jäsenistön ja etenkin puolueen vaikuttajien harjoittama yhteistyö, jota tiedustelulaitokset eivät tarkoituksellisesti rekisteröineet. Kommunisteja pidettiin "luonnollisina yhteistyökumppaneina", mutta eri asia on, tulisiko heidät vapauttaa vastuusta tämän seikan perusteella tai ideologisin perustein syyntakeettomina.
Tiedustelulaitosten asema kylmän sodan Suomessa oli kiistattoman keskeinen, kun kyse oli esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton ja toisaalta kaikkien itäblokin maiden yhteistyöstä. Tasavallan presidentit ovat dokumentoineet tämän kanssakäymisen kiitettävästi muistelmissaan ja päiväkirjoissaan. Niin ikään käytettävissä on rehellisiä aikalaistodisteita runsaasti.
Uusinta tietoa tarjoaa koko ajan avautuvat DDR:n eri ministeriöiden ja puolueiden arkistot. Tutkimuksissa voisi arvioida, sisältääkö esimerkiksi kansanedustaja
Jaakko Laakson ilmoitus KGB:n konsulttina toimimisesta kansallisen turvallisuuden kannalta arveluttavan paljastuksen. Valitsiko hän korkean tason kontaktit?
Eräänlaisen oikotien ja samalla päätepisteen pesänselvittämiseen uhkasi tarjota Stasi-tutkinta, joka sitä tehneen Supon mukaan alkoi jo 1990-luvun lopussa.
Supon Stasi-tutkinnassa oli 14-15 suomalaista, joista oli olemassa erityyppisiä vihjeitä mahdollisista tietovuodoista ja yhteistyöstä Stasin kanssa. Toisin kuin Saksassa, Suomessa Stasi-aineisto annettiin vain yhdelle viranomaiselle. Näin aineiston käytön kontrolli valui Supolle, jota apulaisoikeuskanslerin tekemän selvityksen mukaan "ei valvo kukaan".
Varsinaisen esitutkinnan Supo käynnisti toukokuussa 2002 koodista XV/11/69 ja sen yhteydestä löydetyn Stasi-virkailijan tekemän henkilökortin haltijasta. Koodi oli avattu
Jukka Rusille tammikuussa 1969. Saksalaisten Stasi-asiantuntijoiden mukaan koodiin liitetty henkilökortti ei todista siitä, että asianomainen olisi värvätty epäviralliseksi avustajaksi.
Koodin alkuosa viittaa ulkomaanvakoiluun, seuraava numero rekrytointi- tai paremminkin kirjausjärjestykseen ja jälkiosa vuoteen, jolloin koodi on avattu.
Supon vastavakoilun päällikkö Hannu Moilanen kertoi Helsingin Sanomille toukokuussa 2003, että XV/11/69 oli luovuttanut sata asiakirjaa, "kun muut tutkitut henkilöt olivat välittäneet Stasille muutamia tai korkeintaan kymmenkunta asiakirjaa". Moilanen ei vaivautunut kertomaan, että koodiin liitetty pääepäilty oli Stasin uhri, ei yhteistyöhenkilö. Koodin toiminnan tutkiminen sinänsä on perusteltua Stasi-listojen selvitystyötä. Asettuminen yhteistyöhön Stasin edustajien kanssa ei ole hyväksyttävää.
Moilaselle ei merkinnyt mitään sekään, että XV/11/69:n välittämien asiakirjojen joukossa oli julkisia EVA:n esitteitä eikä yhtäkään salaiseksi luokiteltua asiakirjaa.
Sen sijaan muiden koodien toimittamien asiakirjojen joukossa oli salainen Suomen siviilipuolustussuunnitelma (koodi XV/1129/62 luovutti 20.10.1976 Helsingissä) tai raportti Suomen "sionistisista piireistä" (koodi XV/2160/73 luovutti 28.10.1982 Helsingissä).
Keitä vaikutusvaltaisia suomalaisia henkilöitä, Stasin aidompia agentteja , paljastuisi esimerkiksi näiden koodien takaa? Koodi XV/2576/77 luovutti 9.7.1985 pääministeri
Kalevi Sorsan DDR:n-vierailun valmisteluaineistoja. Sama koodi kertoi Stasille 18.9.1985 Sorsan vierailun tuloksista. Kuka kätkeytyy koodin taakse?
Julkisestikin käytössä oleva Stasi-tiedosto osoittaa, että XV/1129/62 luovutti ainakin 13 asiakirjaa, joiden joukossa on kiistatta salaista aineistoa.
Koodi XV/119/73 luovutti 12 asiakirjaa tai tietokokonaisuutta, joiden aiheet liittyivät sekä sosiaalidemokraattisen puolueen että ulkoasiainhallinnon sisäiseen informaatioon. Tämän koodin toiminta ajoittui ilmeisesti vuosiin 1973-79.
Koodi XV/2576/77 luovutti 17 asiakirjaa tai tietokokonaisuutta vuosina 1977-1987 erittäin herkistä ulkopolitiikan kysymyksistä, mikä viittaa asianomaisen yhteyksiin ulkoministeriössä. Tämän Stasin yhteistyöhenkilön tekemiset eivät ole vanhentuneita tavallisena vakoilunakaan, puhumattakaan törkeästä vakoilusta.
Lisäksi mainittakoon
XV/251/79, joka vuosina 1979-84 luovutti ainakin 13 asiakirjaa tai tietoa esimerkiksi Saksan presidentin Suomen-vierailusta vuonna 1985.
Koodi XV/2575/77 luovutti vuosina 1977-1981 Moilasen mainitsemat kymmenen asiakirjaa tai tietoa, joiden joukossa virallisen Suomen arvioita Puolan kehityksestä 1981.
Erikseen keskustelu on vellonut jo mainitusta Tiitisen listasta, joka sisälsi Länsi-Saksan tiedustelulaitoksen koosteen niistä suomalaisista, joita epäiltiin jatkuvasta yhteistyöstä Stasin kanssa. Lista laitettiin ilman tutkintatoimia Supon kassakaappiin heinäkuussa 1990. Supon entinen päällikkö on todennut, että listalla ei hänen muistikuvansa mukaan ollut merkittäviä suomalaisvaikuttajia, mitä on syystä pidetty epäuskottavana arviona.
Saksan Stasi-arkistoista vastaava viranomainen
Marianne Birthler on korostanut eri yhteyksissä, että Stasin arkistojen tutkintaan tulisi aina osallistua useamman viranomaisen, ei vain poliisin. Saksassa ei turvallisuuspoliisi yksin voi päättää, keitä se alkaa tutkia. Asiantuntijoita käytetään aina kokonaiskuvan saamiseksi siitä, onko kyse Stasin uhrista vai agentista.
Saksan viranomaiset ovat tehneet päätöksiä, joiden seurauksena kaikki 280000 Stasin ulkomaanvakoilun virkailijoiden tekemää henkilökorttia voidaan arvioida. Kortit ovat siten periaatteessa tutkijoiden käytössä, myös kaikki suomalaiskortit. Saksan viranomaisten mukaan korttien henkilöistä vain 10000-15000:lla on ollut todellisia yhteyksiä Stasiin.
Tämän lisäksi aukeaa DDR:n ulkoministeriön ja puolueiden arkistoja joka vuosi. Näistä arkistoista professori Seppo Hentilä on löytänyt raskauttavia tai ainakin hyvin kielteisiä muistioita esimerkiksi Skp:n entisestä puheenjohtajasta Aarne Saarisesta ja Sdp:n pitkäaikaisesta puheenjohtajasta Kalevi Sorsasta.
Onkin paikallaan aktivoida professori Olli Rehnin talvella 2003 tekemä ehdotus erityisestä Stasi-listojen ja epäiltyjen tutkimuksesta osana "kansakunnan pesänselvitystä".
Samalla luotaisiin pelisäännöt, miten toimitaan, kun ulkomaisista arkistoista paljastuu suomalaisiin liittyviä aineistoja. Tämä eliminoisi turhat huhut, mutta samalla antaisi kuvan lähihistoriamme ongelma-alueesta. Tällainen pesänselvitys ennen muuta vahvistaisi suomalaista oikeusvaltiota.
Alpo Rusi
"Vakoilun pesänselvitys yhä tekemättä"
Tutkijat ottivat äärimmäisen riskin lähtiessään levittämään tietoja maanpetosepäilyistä, kirjoittaa suurlähettiläs Alpo Rusi. Hänen mukaansa nyt on korkea aika tutkia suomettumiskauden teot pohjia myöten.
Viime päivien keskustelu siitä, kuinka tieto Supon maanpetostutkimuksista vuoti julkisuuteen, on nostanut esiin tärkeitä periaatekysymyksiä. Kun on kyse vakavasta rikosepäilystä, tutkintaa koskeva salassapitovelvoite on ehdoton. Maanpetoskysymyksissä kyse on myös valtioiden välisistä suhteista. Etenkin sellaisessa tapauksessa, että epäily osoittautuu aiheettomaksi, laaja ennakkoinformointi on tutkinnasta vastuussa olevien kannalta äärimmäinen riski.
Vuodon todennäköisyys lisääntyy ratkaisevasti, mikäli informoitujen joukossa on niitä, tai joku, jolla ei ole lailla sitovaa velvoitetta salassapitoon.
Jatkossa Stasi-tutkinta on saatettava laajemman asiantuntijayhteisön tehtäväksi. On luotava selvittelyjen pelisäännöt, jotka takaavat sekä yksilön oikeusturvan että kansallisen turvallisuuden edut.
Kaksi vuotta sitten tammikuussa 2003 järjestettiin Helsingissä Kansalaisfoorumi "Kansakunnan pesänselvitys", jonka tarkoituksena oli käynnistää laajempi keskustelu lähimenneisyydestä: tavoitella menneisyyden hallintaa.
Käsite "menneisyyden hallinta" tuli tunnetuksi 1990-luvulla Saksassa, missä laajemman historiakeskustelun kautta pyrittiin läpivalaisemaan natsikauden tapahtumia ja arvioimaan etenkin syyllisyyttä. Kansalaisfoorumissa alustajat lähtivät siitä, että paljon julkisuutta saanut Stasi-kohu johtaisi kokonaisarvioon suomettuneisuudesta. Foorumin järjestäjillä oli näkemys, että Stasi-tutkinta oli lavastus, ja pahimmillaan kyse oli poliittisesta ajojahdista.
Ehkä hieman yllättäen pääosassa medioista ajatus kansakunnan pesänselvityksestä ei saanut kannatusta, poliittisesta eliitistä puhumattakaan. Pesänselvitystä vaatineet joutuivat päinvastoin puolustautumaan: miksi yritätte syyllistää muita? Onko itsellänne luurankoja kaapissa?
Poliittinen johto tyrmäsi suoralta kädeltä professori Olli Rehnin ehdotuksen suojelupoliisin hallussa olevien Stasi-listojen tutkimisesta. Supon päällikkö Seppo Nevala korosti lausunnoissaan, ettei Stasi-listoja ole olemassa.
Se ei ole tietenkään totta, koska vuonna 1990 Supon päällikkö Seppo Tiitinen siirsi kassakaappiin yhteisymmärryksessä tasavallan presidentin kanssa listan ("Tiitisen listan") suomalaisista, joiden on voitu epäillä olleen yhteistyössä DDR:n turvallisuuspoliisin eli Stasin ulkomaanvakoilun kanssa. Niin ikään syksyllä 1999 Supo luovutti tasavallan presidentille listan suomalaisista, joiden epäiltiin olleen yhteistyössä Stasin kanssa.
Stasin arkistojen perusteella Suomessa toimi vuosina 1969-88 noin 35 yhteistyöhenkilöä, joista löytyvät koodit sekä niin sanotut henkilökortit eräistä koodeihin liittyneistä Stasin lähteistä, yhteistyöhenkilöistä tai syyttömistä "mahdollisista tulevaisuuden lähteistä".
KGB:n entisen huippuagentin Oleg Gordievskin mukaan KGB:llä oli 1980-luvulla yli 90 "korkean tason kontaktia" Helsingissä. Näitä henkilöitä KGB piti aitoina yhteistyöhenkilöinä. Tämän lisäksi on erityisesti otettava huomioon Skp:n jäsenistön ja etenkin puolueen vaikuttajien harjoittama yhteistyö, jota tiedustelulaitokset eivät tarkoituksellisesti rekisteröineet. Kommunisteja pidettiin "luonnollisina yhteistyökumppaneina", mutta eri asia on, tulisiko heidät vapauttaa vastuusta tämän seikan perusteella tai ideologisin perustein syyntakeettomina.
Tiedustelulaitosten asema kylmän sodan Suomessa oli kiistattoman keskeinen, kun kyse oli esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton ja toisaalta kaikkien itäblokin maiden yhteistyöstä. Tasavallan presidentit ovat dokumentoineet tämän kanssakäymisen kiitettävästi muistelmissaan ja päiväkirjoissaan. Niin ikään käytettävissä on rehellisiä aikalaistodisteita runsaasti.
Uusinta tietoa tarjoaa koko ajan avautuvat DDR:n eri ministeriöiden ja puolueiden arkistot. Tutkimuksissa voisi arvioida, sisältääkö esimerkiksi kansanedustaja
Jaakko Laakson ilmoitus KGB:n konsulttina toimimisesta kansallisen turvallisuuden kannalta arveluttavan paljastuksen. Valitsiko hän korkean tason kontaktit?
Eräänlaisen oikotien ja samalla päätepisteen pesänselvittämiseen uhkasi tarjota Stasi-tutkinta, joka sitä tehneen Supon mukaan alkoi jo 1990-luvun lopussa.
Supon Stasi-tutkinnassa oli 14-15 suomalaista, joista oli olemassa erityyppisiä vihjeitä mahdollisista tietovuodoista ja yhteistyöstä Stasin kanssa. Toisin kuin Saksassa, Suomessa Stasi-aineisto annettiin vain yhdelle viranomaiselle. Näin aineiston käytön kontrolli valui Supolle, jota apulaisoikeuskanslerin tekemän selvityksen mukaan "ei valvo kukaan".
Varsinaisen esitutkinnan Supo käynnisti toukokuussa 2002 koodista XV/11/69 ja sen yhteydestä löydetyn Stasi-virkailijan tekemän henkilökortin haltijasta. Koodi oli avattu
Jukka Rusille tammikuussa 1969. Saksalaisten Stasi-asiantuntijoiden mukaan koodiin liitetty henkilökortti ei todista siitä, että asianomainen olisi värvätty epäviralliseksi avustajaksi.
Koodin alkuosa viittaa ulkomaanvakoiluun, seuraava numero rekrytointi- tai paremminkin kirjausjärjestykseen ja jälkiosa vuoteen, jolloin koodi on avattu.
Supon vastavakoilun päällikkö Hannu Moilanen kertoi Helsingin Sanomille toukokuussa 2003, että XV/11/69 oli luovuttanut sata asiakirjaa, "kun muut tutkitut henkilöt olivat välittäneet Stasille muutamia tai korkeintaan kymmenkunta asiakirjaa". Moilanen ei vaivautunut kertomaan, että koodiin liitetty pääepäilty oli Stasin uhri, ei yhteistyöhenkilö. Koodin toiminnan tutkiminen sinänsä on perusteltua Stasi-listojen selvitystyötä. Asettuminen yhteistyöhön Stasin edustajien kanssa ei ole hyväksyttävää.
Moilaselle ei merkinnyt mitään sekään, että XV/11/69:n välittämien asiakirjojen joukossa oli julkisia EVA:n esitteitä eikä yhtäkään salaiseksi luokiteltua asiakirjaa.
Sen sijaan muiden koodien toimittamien asiakirjojen joukossa oli salainen Suomen siviilipuolustussuunnitelma (koodi XV/1129/62 luovutti 20.10.1976 Helsingissä) tai raportti Suomen "sionistisista piireistä" (koodi XV/2160/73 luovutti 28.10.1982 Helsingissä).
Keitä vaikutusvaltaisia suomalaisia henkilöitä, Stasin aidompia agentteja , paljastuisi esimerkiksi näiden koodien takaa? Koodi XV/2576/77 luovutti 9.7.1985 pääministeri
Kalevi Sorsan DDR:n-vierailun valmisteluaineistoja. Sama koodi kertoi Stasille 18.9.1985 Sorsan vierailun tuloksista. Kuka kätkeytyy koodin taakse?
Julkisestikin käytössä oleva Stasi-tiedosto osoittaa, että XV/1129/62 luovutti ainakin 13 asiakirjaa, joiden joukossa on kiistatta salaista aineistoa.
Koodi XV/119/73 luovutti 12 asiakirjaa tai tietokokonaisuutta, joiden aiheet liittyivät sekä sosiaalidemokraattisen puolueen että ulkoasiainhallinnon sisäiseen informaatioon. Tämän koodin toiminta ajoittui ilmeisesti vuosiin 1973-79.
Koodi XV/2576/77 luovutti 17 asiakirjaa tai tietokokonaisuutta vuosina 1977-1987 erittäin herkistä ulkopolitiikan kysymyksistä, mikä viittaa asianomaisen yhteyksiin ulkoministeriössä. Tämän Stasin yhteistyöhenkilön tekemiset eivät ole vanhentuneita tavallisena vakoilunakaan, puhumattakaan törkeästä vakoilusta.
Lisäksi mainittakoon
XV/251/79, joka vuosina 1979-84 luovutti ainakin 13 asiakirjaa tai tietoa esimerkiksi Saksan presidentin Suomen-vierailusta vuonna 1985.
Koodi XV/2575/77 luovutti vuosina 1977-1981 Moilasen mainitsemat kymmenen asiakirjaa tai tietoa, joiden joukossa virallisen Suomen arvioita Puolan kehityksestä 1981.
Erikseen keskustelu on vellonut jo mainitusta Tiitisen listasta, joka sisälsi Länsi-Saksan tiedustelulaitoksen koosteen niistä suomalaisista, joita epäiltiin jatkuvasta yhteistyöstä Stasin kanssa. Lista laitettiin ilman tutkintatoimia Supon kassakaappiin heinäkuussa 1990. Supon entinen päällikkö on todennut, että listalla ei hänen muistikuvansa mukaan ollut merkittäviä suomalaisvaikuttajia, mitä on syystä pidetty epäuskottavana arviona.
Saksan Stasi-arkistoista vastaava viranomainen
Marianne Birthler on korostanut eri yhteyksissä, että Stasin arkistojen tutkintaan tulisi aina osallistua useamman viranomaisen, ei vain poliisin. Saksassa ei turvallisuuspoliisi yksin voi päättää, keitä se alkaa tutkia. Asiantuntijoita käytetään aina kokonaiskuvan saamiseksi siitä, onko kyse Stasin uhrista vai agentista.
Saksan viranomaiset ovat tehneet päätöksiä, joiden seurauksena kaikki 280000 Stasin ulkomaanvakoilun virkailijoiden tekemää henkilökorttia voidaan arvioida. Kortit ovat siten periaatteessa tutkijoiden käytössä, myös kaikki suomalaiskortit. Saksan viranomaisten mukaan korttien henkilöistä vain 10000-15000:lla on ollut todellisia yhteyksiä Stasiin.
Tämän lisäksi aukeaa DDR:n ulkoministeriön ja puolueiden arkistoja joka vuosi. Näistä arkistoista professori Seppo Hentilä on löytänyt raskauttavia tai ainakin hyvin kielteisiä muistioita esimerkiksi Skp:n entisestä puheenjohtajasta Aarne Saarisesta ja Sdp:n pitkäaikaisesta puheenjohtajasta Kalevi Sorsasta.
Onkin paikallaan aktivoida professori Olli Rehnin talvella 2003 tekemä ehdotus erityisestä Stasi-listojen ja epäiltyjen tutkimuksesta osana "kansakunnan pesänselvitystä".
Samalla luotaisiin pelisäännöt, miten toimitaan, kun ulkomaisista arkistoista paljastuu suomalaisiin liittyviä aineistoja. Tämä eliminoisi turhat huhut, mutta samalla antaisi kuvan lähihistoriamme ongelma-alueesta. Tällainen pesänselvitys ennen muuta vahvistaisi suomalaista oikeusvaltiota.
Alpo Rusi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa ei ollut mitaan vakoiltavaa. Kaikki tiedettiin. Yritettiin vain saada poliitikot ja politiikka Neuvostoliitto myonteiksi. Tosin jotkut kansalaiset menivat nuolemisessa liian pitkalle. Mutta oli niitakin, jotka ymmarsivat vaaran ja osasivat toimia oikealla tavalla ulkopolitiikassa. Kekkosen monia toimia voidaan kylla arvostella, mutta suhteiden hoitamisessa Neuvostoliittoon han oli taitava kiertelija. Tassa meidan pelastuksemme naina vuosina.
Sorsa sittenkin stasilistalla?
"Tämän lisäksi aukeaa DDR:n ulkoministeriön ja puolueiden arkistoja joka vuosi. Näistä arkistoista professori Seppo Hentilä on löytänyt raskauttavia tai ainakin hyvin kielteisiä muistioita esimerkiksi Skp:n entisestä puheenjohtajasta Aarne Saarisesta ja Sdp:n pitkäaikaisesta puheenjohtajasta Kalevi Sorsasta."
DDR agentit tänä päivänä!
Sorsaa vastaan? "Näistä arkistoista professori Seppo Hentilä on löytänyt raskauttavia tai ainakin hyvin kielteisiä muistioita esimerkiksi Skp:n entisestä puheenjohtajasta Aarne Saarisesta ja Sdp:n pitkäaikaisesta puheenjohtajasta Kalevi Sorsasta."
Minusta tästä vakoilupalapelistä puuttuu ainakin yksi palanen. Se on vastavakoilu, joka saattaisi mutkistaa kuvioita kovastikin. Lista voisi olla monenkirjava ja vaikeaselkoinen sekä selittäisi sen, miksi halutaan vain olla hiljaa. En ole vielä nähnyt tästä kääntöpuolen asiasta mainintaa. Ja ihmetyttää Rusin tietäväisyys asioista, jos hän on täysin ulkopuolinen ja puhdaskaulainen.
joutunut penkomaan asiaa jos joutuu epäillyksi maanpetoksesta? Rusihan kirjoitti kirjan aiheesta Kylmä tasavalta.
Kummallista venkoilua asian edessä, joka joka tapauksessa paljastuu??
Alpo Rusi oli kansanedustajaehdokkaana tai aikeissa asettua sellaiseksi, kun tietyt poliittiset tahot päättivät eliminoida hänet poliittisesti.
Syy siihen oli selvästi Rusin runsaat tiedot ja kokemus mm. Ahtisaaren neuvonantajana ja muutenkin valtaisa kokemus aivan huippupaikalta asioita seuranneena.
Neukkula romahti. Kuka teki ja tiesi ja toimi mitenkin. Nuo aisat Rusi tietää erittäin hyvin, mikä ei todellakaan sopinut tälläkin hetkellä hyvissä viroissa ja asemissa oleville poliitikoille, joista monet taitavat olla jopa Stasi-listoilla.
Rusi olisi VARMASTI PÄÄSSYT EDUSKUNTAAN JA VAIKKA MILLAISEEN ASEMAAN, JOS EI HäNTÄ OLISI VAIENNETTU KIEROILEMALLA JA KÄÄNNETTY KANSAN EPÄILYT HÄNTÄ KOHTAAN, VAIKKA NIMENOMAAN RUSI ON VARSINAINEN TOTUUDEN JA REHELLISYYDEN ÄÄNITORVI.
Kannattaa muuten lukea Rusin kirja MARIANKADUN KAUTTA. Se antaa hyvän kuvan siitä, kuinka hyvin hän on ja oli perillä asioista.
Kaikki tuki vaan Alpolle!!!!
Koko itäplokissa on tapahtunut jonkintasoinen vallankumous, mutta meillä vaan ei sitten millään. Vanhat jäärät haluvat keinolla millä hyvänsä pitää palkkansa ja asemansa, niin kauan kuin suinkin voivat.
Anna Alpo palaa vaan!! Erittäin suuri osa kansasta tietää totuuden suunnan ja on tukenasi, sekä seuraa suurella mielenkiinnolla tapahtumia.
Et tee turhaa työtä!!!