Tämä nyt voi olla jonkun mielestä aihe "mitäs täältä tulet kyselemään neuvoja". Haluan kuitenkin jutella tästä ihan yleisellä tasolla. Onko teidän mielestänne parempi erota kuin jäädä liittoon, jossa ei ole minkäänlaista sananvaltaa melkein mistään asiasta?
Nytkin olisimme lähdössä reissuun viikonlopuksi ja kumppani on luvannut täysi-ikäiselle pojalleen, että hän saa tulla tänne siksi aikaa asumaan. Poika on ns. hulttio ja kova bilettämään. Minä en halua, että minun kodissani juhlitaan ja laitetaan kämppä sikamaiseen kuntoon poissaollessani. Maksan kuitenkin puolet asumiskuluista, niin eikö minulla ole oikeus sanoa kantani tähän asiaan?
Kun kerroin tästä mielipiteestäni kumppanille, hän suuttui. Hän väittää, että vihaan hänen poikaansa. Vihaanko minä teidän mielestänne hänen poikaansa, jos kerron, etten salli hänen tulevan tänne viettämään raikulielämää sillä välin, kun itse olemme reissussa?
Nytkin olisimme lähdössä reissuun viikonlopuksi ja kumppani on luvannut täysi-ikäiselle pojalleen, että hän saa tulla tänne siksi aikaa asumaan. Poika on ns. hulttio ja kova bilettämään. Minä en halua, että minun kodissani juhlitaan ja laitetaan kämppä sikamaiseen kuntoon poissaollessani. Maksan kuitenkin puolet asumiskuluista, niin eikö minulla ole oikeus sanoa kantani tähän asiaan?
Kun kerroin tästä mielipiteestäni kumppanille, hän suuttui. Hän väittää, että vihaan hänen poikaansa. Vihaanko minä teidän mielestänne hänen poikaansa, jos kerron, etten salli hänen tulevan tänne viettämään raikulielämää sillä välin, kun itse olemme reissussa?
Vastaukset 28
Vanhimmat
päästäis mitään biletyksen oppi-isiä asuntooni möykkäämään, olkoonkin sit toisen puolison lapsi. Saattaa naapuruit menettää hermonsa biletyksen möykkeen vuoks, ja te asunnon siinä samoin tein. Ei varmaan kiinnosta saada isännöitsijältä varotuskirjettä toisten aiheuttaman möykän takia. No, jos kuitenkin omakotitalo kyseessä, niin se meteli ei sit niin paljon naapureita kait haittaa, mut voi siitäkin saada naapuristaan ikuisen vihamiehen.
olen taas nuori vastaa, mut haitannooko tuo.
Mielestäni sinulla on täysi oikeus vaikuttaa tähän asiaan, koska sinun kotisihan se on.
Tietty jos saat puolisosi tekemään selväksi tälle pojalle, että siellä ei sit bileitä järjestetä ja vaikkapa pienen uhan kera: jos bileitä järjestetään on viimeinen kerta kun hän sinne saa jäädä yksin....
Olisko tossa mitään ideaa?
Kyseessä on omakotitalo, eikä meteli sinänsä ole haitaksi, naapuri on aika harvoin kotona. Mutta kun pojalla on vielä todella laaja kaveripiiri, joka työntyy myös kylään. Meillä on kuitenkin täällä vaikka mitä pöllittävää. Tietokone, stereot ja paljon muutakin. En voi kaikkea laittaa mihinkään lukkojen taakse.
Vaikka mitään ei pöllittäisi, niin kuinka paljon asunnon sisältöä on hajoitettu kännissä. Poika nimittäin tarpeeksi kännissä ollessaan hermostuu välillä todella pahasti ja silloin ei mikään ole suojassa.
Poika ei kykene minkäänlaisen lupausten pitämiseen. Hän on kova lupailemaan, mutta mitään hän ei pidä. Eli minulta on mennyt häneen luottamus jo aikoja sitten. Idea oli tietysti hyvä, mutta tässä tapauksessa yhtä tyhjän kanssa.
Se on yhteinen kotinne ja kolmannella osapuolella ei ole minkäänlaista tekemistä teijän kotiin. Miks poika ei asustele omilla kämpillänsä? Todella inhottavaa alkaa siivoamaan tultuaan ties mitä sotkuja. Aikuiset lapset eivät kuulu enää sinne, jos ei muutenkaan asu siellä teillä. Tää on mun kantani.
Eihän tuo mitään pojan syrjimistä ole, päin vastoin, pysyy paremmat välit häneen, kun ei pääse pilaamaan sitä huonolla käytöksellään.
=)
sulla on täysi oikeus kieltää tommonen meininki. Suu auki vaan.
Olet oikeassa, mutta kun tämän 'suun aukipitäminen' ei näytä tuottavan tulosta. =(
jos kauniisti selittäisi, että poika sinänsä on tervetullut, mutta kun tuntuu semmonen vaikealta, että hän saa olla vapaasti teidän kodissanne ja se tuntuu intimiteetin loukkaukselta.
Tiedän toki itsekin, että minulla on oikeus sanoa mielipiteeni hänelle. Tuntuu vaan todella pahalta, että mies yrittää syyllistää minua väittämällä, että vihaan hänen lastaan. Eli juttu koitetaan kääntää niin päin, että vika onkin minussa.
se vaikeus, asiat jää käsittelemättä ja riitely alkaa:(
on mennä neuvoja kelleen antamaan mutta ilmeisesti kyse on mustakin kuin pojan biletyksistä.
Jos tuota toisen mielipiteihen kunnioitusta ei ole missään vaiheessa ollut niin taitaa olla siun asiasi miettiä onko sellainen liitto sitä mitä sie tahdot. Onko mahdollista että kumppanis ymmärtäisi asian tärkeyden? Eihän mikään ihmissuhde toimi jos vain toinen päättää asioista sen enempää kyselemättä tai kuuntelematta.
Hankalinta on sitten puhua asioista asioina ilman riitaa.
Olis varmasti aika ainakin tehdä omat tunteet ja ajatukset selviksi ja saada selvyys onko toisella halua/kykyä yrittää tajuta että yhdessäolon aika on katkolla jos sama meininki jatkuu.
Tuo biletysasia: kun kerran yhteisestä kodista on kyse niin siitä pitää päättää yhdessä. Tietysti oma lapsi menee monella ohi kumppanista ja helposti asia kääntyy tuohon kuka vihaa ja ketä :(
Itse en antaisi edes oman lapsen tulla riehumaan omassa kodissani jos toistuvasti on näyttänyt ettei ole luottamuksen arvoinen. Vaikka sydäntä kuinka särkisi:(
Neuvoja tosin on helppo jaella varsinkin kun kaikkea ei tiedä mutta kyllä kunnioitus toista ihmistä kohtaan on ensimmäinen edellytys, muuten ei mikään toimi.
Neuvoa kannattais kysellä asiantuntijoiltakin, heiltä yleensä löytyy ammattitaito ja selkeämpi kuva kuin asianosaisilta iheltään...
Minkälaisia asiantuntijoita tarkoitat ja mistä sellaisen löytää? Sosiaalityöntekijä? Joku muu viranomainen, vai mimmoinen?
näitä ole joka kunnassa perhe- ja parisuhdeneuvola. Ihe en ole käyttänyt mutta nuita avioliittoneuvojia kyllä pitäs löytyä. Veikkaisin että kuntien/kaupunkien sosiaalipuolella osaavat neuvoa jos niiltä kyselis. Nuo asiathan on vieläpä luotamuksellisia ja ilmeisesti neuvonnassa voi käydä yksinkin jos kumppani ei ole halukas mukaan.
Heiltä varmaan sais ihan konkreettista apua ja selvennystä omalle mielelle.
Voisit etsiä oman kaupungin/kunnan nimellä ja perheneuvola -hakusanoilla netistä tai kyselä sosiaalipuolelta...
kehtaa edes mennä minkään neuvojan tykö tuon asian vuoksi! Saa ikuisen riesan niistä "virkakyttääjistä", ja vielä sen itsetietoisen ukon halveksunnan siihen päälle.
kait vähän niistä "virkakyttääjistä"
Yllättäen on monelle heistä apua ollut.
Jos ukko halveera niin sitten halveeraa, ei se asioita ainakaan pahemmaksi muuta jos ei kerran ennenkään ole kunnioittanut...
Jokainen suhtautuu tavallaan, itsestähän se loppupeleissä riippuu...
Mikäs olis parempi neuvo, ampua ukko tai ihtensä...
(alkaa olla huuhaa kaukana :\)
Täytyy katsella netin kautta sitten tuota tietoa, mutta en tosiaan tiedä, kehtaanko hakea tuohon apua. Jotenkin tulee sellainen olo, että teen itseni naurunalaiseksi ja nipottajaksi. =(
että kynnys on usein korkea avun pyytämiseen...
Itse olen juuri rohkaistunut kysymään apua pojan kouluvaikeuksiin ja olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka mukavia ja auttavaisia kaikki tahot ovat vaikkakin asiallisia eikä mitään lepertelyä. olin mielessäni ajatellut että kukaan ei ota vakavasti ja tyhjää saan taistella...
Tietysti itse se on päätettävä mitä tekee mutta voihan sitä aina suunnitella ja miettiä vaihtoehtoja valmiiksi. Sitten jos vaaka kallistuu siihen suuntaan että tarve on kehtaamista kovempi niin osaa ehkä toimia paremmin.
Usein tuo naurunalaiseksi tulemisen kokeminen on vain omassa päässä ja liiankin vähän suomalaiset "nipottaa"
Toinen vaihtoehto ois tietysti jos löytyis keskustelualueita jossa on samassa tilanteessa olevia. Usein on helpottavaa kun huomaa ettei ole ainoa eikä nuita asioita tarvihe pelkästään omassa päässään pyöritellä. Eikä tarvihe ihe edes kirjoitella, toisten juttujen lukeminenkin auttaa.
esim http://www.tukiasema.net/keskustelu/list.asp?fid=6&p=16
tuolla en kyllä ihe käy mutta löytyy varmaan muitakin
En mie ketään käske, itse vaan on tullut painiskeltua tuon "kehtaamis"asian kanssa ja olen huomannut ettei vielä mikään ole tappanut ja harva edes loppujen lopuksi kirpaissut...
Vaatii vain silmät kiinni, tukeva puristus nenästä ja hyppy syvään päähän :)
että näkee usein, ett toinen puoliso 'elää elämäänsä' täysillä ja toinen on vain assistentti jonka kuuluu palvella toista ja usein on sitten niin, että tää hiirulainen on se, jolla ei oo mitään sanottavaa missään asiassa.
Ja kun asiat on päässeet siihen jamaan niin vanhana sitten se mies on se kunkku ja nainen assistentti. Jäi vaimolta ehkä elämä elämättä, kun mies ei hyväksy sitä eikä tätä ja hennot yritykset johonkin aloitteeseen tallataan.
Asiantuntija apua suositteleisin. Koska jos ei halua elää loppuelämäänsä tällai, niin jotain on tehtävä. Naurettavaltahan se saattaa välillä tuntua ittestäkin, mutt kumpi kuppi painaa enempi vaa'assa? Jos asiaan törmää jatkuvasti, eikö se olisi hyvä käsitellä?
Poika tuli itse multa pyytään, että eikö hän saisi tulla tänne viikonlopuksi tyttöystävänsä kanssa ja parin muun kanssa.
ole kuitenkin hienoa että huomaa itse pyytää siultakin.
että poika on ns hulttio, miten määrittelet hulttion?
Määrittelen sen sillä tavalla, että poika on siis täysi-ikäinen, erittäin laiska ihminen. Ei käy töissä, asuu äidillään. Pummaa jatkuvasti rahaa molemmilta vanhemmiltaan bensaan, tupakkaan, viinaan, syömiseen, ym. Myös tyttöystävän isä joutuu maksamaan suurimman osan tämän tyttönsä ja poikaystävän 'viihtyvyydestä'.
Poika on kova lupailemaan asioita, lainaa tavaroita/rahaa kaikilta, kuitenkaan ei palauta koskaan takaisin/maksa velkojaan. Ei ota vastuuta mistään asiasta minkään suhteen. Kun hän lupaa jotakin, se on yhtä tyhjän kanssa, koska hän ei kerta kaikkiaan kykene pitämään lupauksiaan. Vakuuttelee ja vannoo, jolloin moni ihminen heltyy uskomaan häntä, jopa minäkin. Sinänsä pidän poikaa todella mukavana, vain nämä raha-asiat ja turhat lupaukset ovat minulle erittäin suuri pettymys.
Syksyllä meidän piti luopua koirasta ja hän halusi ottaa sen itselleen. Hän palautti sen kuitenkin parin päivän sisällä, koska ei kyennyt huolehtimaan koirasta. Äitinsäkin sanoi suoraan, että poika ei osaa eikä kykene kertakaikkiaan siihen hommaan. Saattoi jättää koiran koko päiväksi ja yöksi kämppäänsä lähtiessään itse bilettämään kaupungille.
Tuossa tuli nyt jotain pientä, en jaksa edes kirjoittaa kaikkea, mutta eiköhän siinä ollut pieni vinkki, mitä tarkoitin hulttiolla.
pojan pitää tulla teidän kotiinne pilettämään ja juopottelemaan?
Vaadi häneltä allekirjoitus kirjalliseen sopimukseen kotinne väliaikaisesta hallinnasta.
Jos tuona aikana syntyy siivottavaa, tai omaisuuttanne on turmeltu, poika sitoutuu samalla sopimuksella korvaamaan aiheuttamansa vahingot...tai kotivakuutuksen omavastuuosuuden.
Näin minä tekisin..
Kerroin tuossa jossain kohtaa meidän koirasta, josta piti luopua. Koira on edelleen meillä ja sitähän pitäisi hoitaa. Olen yrittänyt etsiä kaikin keinoin ketä tahansa tuttua ottamaan koiran hoitoon, mutta ei taida löytyä. Sillä verukkeella poika haluaa tulla tänne ja onkin ainoa syy, miksi voi käydä niin, että joudun kuitenkin myöntymään.
Tuo kirjallinen sopimus sopisi juuri minun tyyliini, mutta pelkään taas tulevani todella naurunalaiseksi. =(
Poika kuulemma tulee tänne viikonlopuksi. Ehkä teen niin, että en jankuta enää koko aiheesta kumppanilleni yhtään mitään. Olen mielestäni tehnyt tämän asian jo niin selväksi, ettei siinä ole minkäänlaista epäselvyyttä. Kun palaamme reissusta ja jos kämppä ei ole 'asiallisessa' kunnossa tai jotain muuta häikkää on tapahtunu, lähden tästä asunnosta menemään lopullisesti.
samoin..
En malttanutkaan pitää turpaani kiinni, vaan räksytin illalla kumppanilleni tästä asiasta hyvinkin tarkkaan. Lopputulos oli se, että kumppani raivosi minulle takaisin ja sanoi, ettei lähde kanssani reissuun ja käski etsiä oman kämpän.
Tänään kävin sitten hakemassa junalipun ja lähden reissuun ilman kumppaniani.
eteni niin, että mies siis jäi kotiin ja kun olin itse reissussa, hän paneskeli jotain vanhaa lumppua kotonamme. Että se siitä. Moro.