Järkevä ja realistinen palautuskeskustelu voidaan saada aikaan Karjalan tasavallan kanssa.
Sortavalan ja Lahdenpohjan piirit olisivat minusta luontevimmat palautettavat kohteet - niidenkin mukana asukkaita tulisi noin 55 000. Näistä tosin osa ei ehkä haluaisi Suomen yhteyteen, ja väestörakenteen vääristymän takia huomattava osa olisi eläkeläisiä, joten lopullinen Suomeen muuttavien luku olisi alhaisempi.
Ja - venäläistä muuttoa Suomeen tapahtuu jo nyt. Vuoden 2005 lopussa Venäjän kansalaisia asui Suomessa noin 24 000. Venäjää äidinkielenään puhuvia oli kuitenkin jopa lähes 40 000. (vrt. virolaisia on Suomessa noin 15 500).
Suomi venäläistyy jo nyt. Miksi emme siis saisi sen ohella myös palautettavia alueita takaisin Suomen yhteyteen?
Sortavalan ja Lahdenpohjan piirit olisivat minusta luontevimmat palautettavat kohteet - niidenkin mukana asukkaita tulisi noin 55 000. Näistä tosin osa ei ehkä haluaisi Suomen yhteyteen, ja väestörakenteen vääristymän takia huomattava osa olisi eläkeläisiä, joten lopullinen Suomeen muuttavien luku olisi alhaisempi.
Ja - venäläistä muuttoa Suomeen tapahtuu jo nyt. Vuoden 2005 lopussa Venäjän kansalaisia asui Suomessa noin 24 000. Venäjää äidinkielenään puhuvia oli kuitenkin jopa lähes 40 000. (vrt. virolaisia on Suomessa noin 15 500).
Suomi venäläistyy jo nyt. Miksi emme siis saisi sen ohella myös palautettavia alueita takaisin Suomen yhteyteen?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Odotellaan vielä 5-10 vuotta. Laatokan rantamien väestörakenne on sellainen, että ne nyt päälle 60-vuotiaat eläkeläiset ovat silloin vähentyneet.
Vuoden 2010 jälkeen ei Suomi enää saisi noita 55 000 uutta asukasta, vaan ehkä puolet siitä?
"Odotellaan vielä 5-10 vuotta. Laatokan rantamien väestörakenne on sellainen, että ne nyt päälle 60-vuotiaat eläkeläiset ovat silloin vähentyneet. "
Samaa tahtia vähentyy evakotkin, eli Karjalaan kotinsa jättämään joutuneet. Kenelle sitten "palautetaan" kun ei ole ketään kenelle palauttaa? Evakoiden jälkipolville, eli sellaisille jotka eivät ole Karjalassa syntyneet, kyse ei ole enää "palauttamisesta" vaan aivan jostain muusta.
"Samaa tahtia vähentyy evakotkin, eli Karjalaan kotinsa jättämään joutuneet. Kenelle sitten "palautetaan" kun ei ole ketään kenelle palauttaa? Evakoiden jälkipolville, eli sellaisille jotka eivät ole Karjalassa syntyneet, kyse ei ole enää "palauttamisesta" vaan aivan jostain muusta."
Kyse on palauttamisesta. Palauttamisesta nimenomaan Suomelle takaisin. Yksityisomaisuus taas evakoille tai heidän perikunnilleen. Minä ainakin haluan rakentaa isoisäni talon uudestaan Rautuun sukumme vuosisataisille juurille.
"Kyse on palauttamisesta. Palauttamisesta nimenomaan Suomelle takaisin. "
Kyse on siitä mistä kukin haluaa olevan kyse. Toinen haluaa alueet Suomelle, toiselle riittää omaisuus takaisin ilman rajojen siirtelyä. Ei tässä ole mitään rajoja mistä saa keskustella ja mitä saa tahtoa.
"Yksityisomaisuus taas evakoille tai heidän perikunnilleen. "
Tämäkin on oikeastaan evakoiden perikuntineen ja Venäjän valtion välinen asia. Suomen valtion ei tarvitse sekaantua siihen millään tavalla koska Suomi valtiona on alueesta luopunut jo 60 vuotta sitten, lakkauttanut alueelle jääneet kunnat ja maksanut korvauksen menetetystä omaisuudesta alueelta lähteneille, eli asia on käsitelty siltä osin loppuun.
Tilanteelle löytyy vertailukohde Puolasta, missä puolalaiset oikeusistuimet ovat palauttaneet saksalaisille Puolaan jäänyttä omaisuutta ilman että Saksan valtio on sekaantunut tapahtumiin lainkaan. Se siis on mahdollista, käytännön esimerkkejä sellaista on olemassa.
"Kyse on siitä mistä kukin haluaa olevan kyse. Toinen haluaa alueet Suomelle, toiselle riittää omaisuus takaisin ilman rajojen siirtelyä. Ei tässä ole mitään rajoja mistä saa keskustella ja mitä saa tahtoa. "
Ei sitä kukaan kiistäkään.
"Tämäkin on oikeastaan evakoiden perikuntineen ja Venäjän valtion välinen asia. Suomen valtion ei tarvitse sekaantua siihen millään tavalla koska Suomi valtiona on alueesta luopunut jo 60 vuotta sitten, lakkauttanut alueelle jääneet kunnat ja maksanut korvauksen menetetystä omaisuudesta alueelta lähteneille, eli asia on käsitelty siltä osin loppuun. "
Ei tarvitsekaan, mutta valtio voi halutessaan ottaa asian esiin. Uskon, että tämäkin aika vielä tulee. Korvaushan oli n. 39% menetetystä oamisuudesta.
Kuten tuolla alempana jo kerroin, meillä on vahvasti sukujuuret Kannaksella. Isäni ja hänen veljensä ovat syntyneet ja lapsuutensa kasvaneet Valkjärven pitäjässä. Hassua on näitä palautuskeskusteluja ja -riitoja täällä lueskella kun ne, joilla todella siellä olisi jotain takaisin saatavaa, eivät sinne enää halua. Isovanhempani ovat jo kuolleet mutta hekään eivät halunneet Karjalaa takaisin, koska heidän sydämissään se oli poissa, kadonnut ja hävitetty.
Eräs näkökulma, jonka nimenomaan olen omalta suvultani kuullut, on se, että he eivät haluaisi aiheuttaa venäläisväestölle samaa ongelmaa, jonka takia he itse menettivät kotinsa. Eli että joku tulee ja ottaa sinulta kodin, jossa olet ikäsi asunut. Jos olette asiaan perehtyneet, tietänette, että monet Karjalan alueelle sijoitetut venäläiset pakkosiirrettiin sinne muualta Venäjältä sodan jälkeen ja he ovat siis asuneet siellä yli 60 vuotta, aloittaneet silloin nollapisteestä kuten karjalaiset täällä muualla Suomessa. Se on heidän kotinsa nyt ja he olivat oman maansa julman politiikan uhreja hekin.
Mielenkiintoista siis, että niiltä, jotka todella menettivät kaiken, löytyy ymmärrystä entistä vihollista kohtaan kun taas nuoremmat polvet keuhkoavat täällä, vaikka ovat saaneet elää rauhassa koko ikänsä. Tai ehkä juuri siksi. On vaikea ymmärtää millaisia nuo myllerrykset ovat, kun ei niitä itse ole tarvinnut kokea ja siksi on niin helppo esittää suuria suunnitelmia.
Edetä voi monella rintamalla. Yksi asian edistämiseen pyrkivä toimi on tietenkin alueelle muutto jo nyt vanhoihin omistusasiakirjoihin vedoten.
Kaikki karjalaisvanhuksemme eivät toki enää ehdi tai jaksa lähteä. Toki he voivat omistusoikeutensa testamentata.
Tärkeä asianomistaja on tietenkin Suomen valtiokin, joka kohta 90-vuotiaana on kuitenkin toivoakseni yhä ihan vireä toimija.
Toisin kuin Neuvostoliitto-vainaja, jonka velat Venäjä on luvannut hoitaa.
Ymmärrän ja allekirjoitan heidän huolensa. Sellaisia väestönsiirtoja kun Stalin aiheutti ei kukaan enää halua. Kosto - ja varsinkin kosto viattomille - on huono tulevaisuuden rakentamisen motiiviksi.
Yhdentyvien talouksien ja vapaan liikkuvuuden Euroopassa ja EU:ssa on yhä enemmän samantekevää missä rajat kulkevat.
1930-luvun Karjala ei ole palautettavissa. 2000-luvun Karjala voisi olla, mutta haluammeko sitä?
Kannattaa miettiä.
Toisaalta myös Venäjä on menettänyt ne turvallisuus- ja energiapoliittiset perusteet, joilla Neuvostoliitto nuo alueet aikoinaan anneksoi.
Karjalan luovutetuilla suomalaisalueilla ei tarvitse suurta sotilasstrategista koulutusta nähdäkseen, että näillä alueilla ei ole enää nykypäivän Venäjälle mitään sotilaspoliittista merkitystä.
"Ei sitä kukaan kiistäkään. "
No kyllä tämä julistus hieman "kiistämiseltä" vaikutti: "Kyse on palauttamisesta. Palauttamisesta nimenomaan Suomelle takaisin." Ei kyse tarvitse olla aluemuutoksista. "Palauttaa" voi muillakin tapaa.
"Ei tarvitsekaan, mutta valtio voi halutessaan ottaa asian esiin. "
"Valtio voi halutessaan"?
Miksi valtio sitä haluaisi ja miksi Venäjä sitä esitystä haluaisi kuunnella? Tarvetta ei ole, siksi asiaa ei oteta esille.
"Uskon, että tämäkin aika vielä tulee. "
Minä en usko.
"Korvaushan oli n. 39% menetetystä oamisuudesta. "
Se olisi voinut olla vähemmänkin. Monissa muissa maissa ei korvattu omaisuutensa menettäneille mitään.
"No kyllä tämä julistus hieman "kiistämiseltä" vaikutti: "Kyse on palauttamisesta. Palauttamisesta nimenomaan Suomelle takaisin." Ei kyse tarvitse olla aluemuutoksista. "Palauttaa" voi muillakin tapaa. "
Eo, kyllä se oli vain mielipide, kullakin meillä on omansa.
"Se olisi voinut olla vähemmänkin. Monissa muissa maissa ei korvattu omaisuutensa menettäneille mitään"
Tai se olisi voinut olla 0, jos NL: ei olisi hyökännyt ja vallannut alueitamme. ja missä arvossa olisi tilat nyt, jos olisivat saaneet jäädä oikeille omistajilleen.
"Tai se olisi voinut olla 0, jos NL: ei olisi hyökännyt ja vallannut alueitamme. ja missä arvossa olisi tilat nyt, jos olisivat saaneet jäädä oikeille omistajilleen. "
Tai jos Saksa ei olisi aikoinaan lähettänyt Leniniä tekemään vallankumousta Venjälle niin Suomi voisi yhä kuulua Venäjään Karjaloineen kaikkineen.
Nyt oli kyllä kyse evakoiden saamista korvauksista, niitähän ei olis tarvinnut edes maksaa, jos N:liitto ei olisi Karjalaa ryöstänyt ja Suomi sitä pakkoluovuttanut. Ei sen kauemmaksi tarvitse mennä.
Karjalassa. Itsehän tuon jossittelun aloitit, ei minun jossitteluni eroa sinun jossittelustasi. Jos lopettaisit jossittelun ja pysyisit tosiasioissa sinäkin, onko liikaa pyydetty?
Kyllähän se N:liiton hyökkäyspolitiikasta ja valloitushalusta suoranaisesti johtui, että evakot menettivät omaisuutensa ja ne sitten jouduttiin osittain korvaamaan, eikös?
kun siitä että Lenin & Co. teki Venäjällä vallankumouksen ja Neuvostoliitto syntyi. Ilman Neuvostoliittoa ei olisi tullut sotia eikä aluemenetyksiäkään, eikä olisi tarvinnut korvata kenellekään mitään kun kaikki olisi saaneet asua missä asuivat.
"kun siitä että Lenin & Co. teki Venäjällä vallankumouksen ja Neuvostoliitto syntyi. Ilman Neuvostoliittoa ei olisi tullut sotia eikä aluemenetyksiäkään, eikä olisi tarvinnut korvata kenellekään mitään kun kaikki olisi saaneet asua missä asuivat."
No, N:liitto kuitenkin syypää.
""kun siitä että Lenin & Co. teki Venäjällä vallankumouksen ja Neuvostoliitto syntyi. Ilman Neuvostoliittoa ei olisi tullut sotia eikä aluemenetyksiäkään, eikä olisi tarvinnut korvata kenellekään mitään kun kaikki olisi saaneet asua missä asuivat."
No, N:liitto kuitenkin syypää."
Ei, vaan niin kuin jo mainittiin, syypää oli Saksa, joka Leninin Venäjälle lähetti Neuvostoliittoa tekemään. Myös Suomi on osasyyllinen, täällähän tarjottiin Leninille suojapaikkaa mm. Tampereella. Eli, oikeastaan saamme syyttää vain itseämme.
Meilläkin on vahvasti sukujuuret Karjalassa. Isäni ja hänen sisarensa ovat syntyneet ja kasvaneet Laatokan rannalla. Hassua todellakin lueskella toinen toistaan tietävimpien keskusteluja. Oma isäni halusi takaisin, mutta asia tuli julki vasta isän kuoltua ja näiden keskustelujen tultua julkisiksi. Oma äitini kertoi isän suunnitelleen, että hän kirjoittaa N:liiton johdolle, että päästävät hänet viljelemään perintömaitaan.
Joten ei kannata liikoja yleistää. Karjala ja karjalaisuushan on ollut pitkään vaiettu salaisuus.
"Ei, vaan niin kuin jo mainittiin, syypää oli Saksa, joka Leninin Venäjälle lähetti Neuvostoliittoa tekemään. Myös Suomi on osasyyllinen, täällähän tarjottiin Leninille suojapaikkaa mm. Tampereella. Eli, oikeastaan saamme syyttää vain itseämme."
Ohhoh. Siis Saksa on syypää ja Suomi osasyyllinen siihen, että N:liitto päätti laajentaa valtiotaan länteenpäin. Mites itse N:liitto, tottakai täysin syytön kaikkeen. Muut maathan se pakottivat sen hyökkäämään ja hakemaan elintilaa. Voi helvetti sentään taas.
Salaisuus?? Ei tässä meidän isossa lähipiirissä ainakaan. Aina sitä on kailotettu, siitä on puhuttu julkisestikin, toimittu Karjalaliitossa, käyty juhlissa ja tehty kannanottoja, jotkut ovat mukana jopa yhteisprojekteissa nykyisten viipurilaisten kanssa. Oletko muuten itse Karjalaliitossa? Siellä nuorempaa karjalaista sukupolvea kaivataan, joten tervetuloa, ellet jo ole mukana. Karjalaisuutta, karjalaista perintöä voi kunnioittaa myös ihan oikeilla teoilla, ei vain puhumalla siitä miten haluaa maat takaisin.
Ei ole tarkoitus yleistää. Ei toki. Kyllä minäkin olen tuntenut vanhan polven karjalaisia, jotka ovat haaveilleet saavansa maat takaisin. Heidän ajatuksensa pohjautuivat kuitenkin pääosin 30-luvun tilanteeseen ja jatkosodan aikaiseen uudelleenasutukseen. Silloin tilanne oli toinen. Silloin Suomi oli maatalousmaa ja koko maailman tilanne aivan toisenlainen näiden asioiden suhteen.
Ja sen kaipuun minä vielä ymmärränkin. Niiden, jotka tosiaan elivät siellä, rakensivat, viljelivät. Mutta että me nuoret, joiden koti ja elämä on kokonaan Kanta-Suomessa, tässä nykyajassa, alamme vaatia alueita, joilla monet eivät ole koskaan edes käyneet. Se on vain tarvetta olla vanhojen sukupolvien veroisia. Niiden, joiden kovia kokemuksia ei kukaan voi väheksyä. Sitä vasten meidän elämämme tuntuu vähäpätöiseltä ja sitten on haettava revanssia tekaistusta kunniantunnosta.
Tarkoitukseni oli vain esittää myös toisenlainen näkökulma. Sellainen, joka näissä ympärilläni eläneissä on elänyt. Olen elänyt koko ikäni siirtokarjalaisten keskellä; niin suvun kuin sukulaisten laajan ystävä- ja tuttavapiirin. Ihmiset akselilta Viipuri - Hiitola- Kivennapa - Valkjärvi - Muolaa. Ehkä nämä ihmiset ovat vain sitten olleet enemmän realisteja, halunneet jatkaa elämäänsä isoista menetyksistä huolimatta niin täysipainoisesti kuin saattoivat. Niin mummoni ainakin sanoi. Että elää pitää. Ei voi pysähtyä paikoilleen ja takertua siihen mitä ei ole. Minä koen, että se on sitä aitoa karjalaisuutta. Ihmeellinen sisäsyntyinen optimismi, yrittämisen halu ja kyky selviytyä ja sopeutua. Kyllä hekin kaipasivat, muistelivat ja mieluiten olisivat eläneet Kannaksella. Mutta ymmärsivät myös, että maailmantilanne oli muuttunut ja se ei itkemällä palautuisi ennalleen. Oli vain pakko jatkaa uuteen suuntaan, rakentaa kokonaan uusi pohja elämälle.
Mitä tulee tämän päivän Karjalaan, niin näen melko utopistisena sen näkemyksen, että Suomi voisi nostaa alueen jaloilleen. Olen käynyt siellä kolme kertaa. Isän kotikylää ei ole olemassa. Isän serkkujen kotikyliä ei ole. Ne tuhoutuivat 90 pros. vuonna 1944 ja sen jälkeen venäläiset tasoittivat loput mitä jäi. Viipurissa toista sukulaisten kotitaloa ei ole, toinen on täysin asumiskelvottomassa kunnossa, kuten suuri osa vanhaa kaupunkia muutenkin. Kannaksella on vain ryvettynyttä maaseutua, 50-luvulla ja sen jälkeen rakennettua, huonokuntoista venäläisasutusta ja paljon varattomia ja työttömiä venäläisiä, jotka kituuttavat millä kykenevät. Siinä on loistavat lähtökohdat uudelle suomalaiselle olemassaololle.
Alueelta puuttuu miltei kokonaan kunnallistekniikka. Ei kunnollista vesijohtojärjestelmää, ei toimivaa sähköä, tiet erittäin huonossa kunnossa, pellot kasvavat 60 vuotta vanhaa puustoa, ei asumiskelpoisia rakennuksia, huoltorakennuksia. Erityisesti Viipurin alueella mutta myös muualla Karjalassa isännöi mafia kätyreineen ja silkasta köyhyydestä johtuva pikkurikollisuus rehottaa.
Näillä eväilläkö siellä alettaisiin viljellä? Elää? Tehdä työtä? Suomessa, jossa maaseutua ja monipuolista maataloutta ajetaan alas muutenkin kiihtyvällä vauhdilla. Maaseutuun ei panosteta kovinkaan paljon tällä hetkellä, joten luuletteko, että valtio tai EU tai Venäjä alkaisi rahoittaa ihan mielettömän suurta prosessia, jossa pitäisi polkaista kirjaimellisesti tyhjästä uusi alue käyntiin? Ja kuka sinne tosiaan haluaisi lähteä raivaamaan metsästä uutta peltoa, kaivamaan ojia, rakentamaan asuntoja ja matkailualueita siitä lähtien, että pitäisi saada aikaan ensin kunnallistekniikka? On helppo puhua mutta olisipa mielenkiintoista tietää, kenellä tosiaan riittäisi kantti muuhunkin kuin leppoisaan oluenkittailuun mökillä "isien mailla".
"Mitä tulee tämän päivän Karjalaan, niin näen melko utopistisena sen näkemyksen, että Suomi voisi nostaa alueen jaloilleen. Olen käynyt siellä kolme kertaa. Isän kotikylää ei ole olemassa. Isän serkkujen kotikyliä ei ole. Ne tuhoutuivat 90 pros. vuonna 1944 ja sen jälkeen venäläiset tasoittivat loput mitä jäi. Viipurissa toista sukulaisten kotitaloa ei ole, toinen on täysin asumiskelvottomassa kunnossa, kuten suuri osa vanhaa kaupunkia muutenkin. Kannaksella on vain ryvettynyttä maaseutua, 50-luvulla ja sen jälkeen rakennettua, huonokuntoista venäläisasutusta ja paljon varattomia ja työttömiä venäläisiä, jotka kituuttavat millä kykenevät. Siinä on loistavat lähtökohdat uudelle suomalaiselle olemassaololle. "
Ei niitä kukaan muu pysty kuin kuin Suomi ja suomalaiset, Isien maa on aina isen maa.
Isäni isä (Värtsilä)ja äitini äiti (Suojärvi) olivat Karjalan luovutetuilta alueilta.
Menin naimisiin. Selvisi, että vaimoni isän isä oli Salmista. Hänen siskonsa meni sortavalalaisen kanssa naimisiin.
Myös lukiessa vaikka Helsingin Sanomien kuolinilmoituksia huomaa yhä vähän väliä monien vainajista syntyneen jossain päin luovutettuja alueita.
Monasti kun raaputtaa suomalaisen pintaa, sen alta löytyy siirtokarjalaisen jälkeläinen.
...ja täyttä asiaa. Mukava nähdä vaihteeksi ajattevan ihmisenkin mietteitäkin täällä.
Hieno kirjoitus.
Oikeassa olet siinä, että ei Karjalan luovutetuista alueista 1930-luvun näköistä Onnelaa saada. Jos se nyt sellaista silloinkaan oli.
Maatalous-Suomi 1930-luvun tyyliin on taakse jäänyt. Palautettua Karjalaa ei palautettaisi 30-luvun Suomi-elokuvatyyliseksi. Ei se olisi mahdollistakaan.
Alueet voisi kunnostaa vain rajallisissa määrin. Maanviljelyyn ei enää entiseen mittakaavaan lähdettäisi.
Mutta mitä vikaa niissä kesämökeissä olisi? Olisipa Kannaksella myös huomattavan suuren kansallispuiston paikka Vuoksen vesistöillä ja Laatokan rannalla.
Saimaan kanavasta voi aloittaa neuvottelut Leningradin kuvernementin kanssa. Venäjä ei kanavaa tarvitse.