Syitä usko Jumalaan.

"Pitääkö mielestänne poikia rangaista isiensä teoista?"

Viittaat tässä vanhan liiton aikaisiin asioihin. Joku minua viisaampi selittäköön sitä jos taitaa...

Uusi liitto kumoaa luonnollisesti vanhan ja siinä pyöritään Jeesuksen sovitustyön ympärillä. Pyytävä saa, kysyvälle vastataan ja koputtavalle avataan. Joka sydämessään katuu ja pyytää syntejään anteeksi, myös saa anteeksi.

"Blessed be those who belive with out seeing"

Usko lienee paremminkin tunteisiin perustuvaa kuin ihmisen vajavaiseen järkeen. Ovatko tunteet yhtään järkeä epätodellisempia? Ehkä ne ovat todellisempia ja luotettavampia.

Minulla on omalaatuinen käsitys että eri kultuureissa ihmiset vain tulkitsevat saman asian eri tavalla. Jumala on kaikkialla ja ihmisellä on aina ollut Tarve etsiä Jumalaa. Mikä on oikea tulkinta. Ken tietää

No joo. Parempi häippäistä ennen kuin sekoitan kaikkia tielleni osuvia vielä enemmän. ;)

Rajua se on mytta jos mina en ymmarra jotain ei se tarkoita etta JUMALA olisi mahdoton tai jarjenvastainen. JUMALA on vain kaikkivaltia ja meidan ihmisten ajatus ei riita tajuamaan kaikkea. Sama tuo tunnetta tai muuta miten joku kaivertelee, mutta minulle TOTISINTA TOTTA jokapaiva. Tunteetkin vaihtelevat!

Omalla kohdallani uskoni on sekoitus järkeä ja tunteita. Kuitenkin joskus loppuvat sekä järki, että tunteet ja silloin on vain luotettava Jumalan sanaan. Uskoa kuvataankin Raamatussa lujaksi luottamukseksi johonkin sellaiseen, mitä ei ole nähtävissä. Juuri sellaisissa tilanteissa, joissa omat voimat, järki ja tunteetkin loppuvat, koetellaan uskon vahvuus. Toisaalta suurimman Jumalan siunauksen voi kokea juuri tällaisessa tilanteessa kun jäljelle ei jää muuta kuin usko. Uskoa ei voida synnyttää pelkällä järjellä, usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta silloin, kun pyhä henki avaa sanan ihmiselle.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei muiden uskontojen edustajat ole sen pahempia ihmisiä kuin kristitytkään. Ongelmana on se, ettei maailmasta löydy yhtä ainutta synnitöntä ihmistä ja Jumala vihaa syntiä. En puhu nyt perisynnistä. Jokainen ihminen tekee elämässään syntiä ja on ansainnut kuoleman. Ainoa keino päästä synnistä eroon ja sitä kautta tulla kelvolliseksi Jumalalle on turvautua Jeesuksen sovitustyöhön. Jeesus joka oli täysin synnitön on uhrattu meidän syntiemme sovitukseksi.

Kaikissa muissa uskonnoissa pelastus perustuu ihmisen omiin tekoihin. Kukaan ihminen ei pysty noudattamaan täydellisesti minkään uskonnon asettamia vaatimuksia, jolloin hän on auttamattomasti pelastuksen ulkopuolella. Kristinuskossa voidaan unohtaa ihmisen omat teot ja tekemättä jättämiset. Riittää kun uskoo Jeesukseen, tunnustaa olevansa syntinen ja antaa Hänen sovittaa syntimme.

En osaa sen kummemmin kertoa syitä. Tuntuu vaan että jotkut asiat ovat johdatusta eivätkä pelkkää sattumaa. En vain kuulu mihinkään kerhoon tai juokse Raamattu kädessä huutamassa sitä steissillä. Kerhot on kyllä itseasiassa ihan kivoja, pitäis varmaa sitte perustaa semmonen.

Vaikka sukunimi ismi tai joku -uus.

Elä hyvä elämä, nauti siitä ja ole hyvä toisille.

Jos tolla ohjeella joutuu helvettiin niin se on sitten voi voi.

...on jotain jonka tietää ja elää (ainakin sisimmässään) todeksi.

Mielestäni sille on mahdotonta antaa rationaalista, järkeen käypää, määritelmää.

Ennen uskoontuloani, kysyin apeltani, eikö itse asiassa uskominen ole itsekkyyden maksimointia - jos huomaa että Jumala on olemassa, ja haluaa välttää helvetin ja saada iankaikkisen elämän. En ymmärtänyt, kun appeni sanoi, ettei ole kyse siitä.

Uskoon tuloni jälkeen - johon syynä oli pelko ja itsekkäät motiivit - Jumala on opettanut minulle rakkaudestaan - joka menee kaikkien ihmisen itsekkäiden motiivien ja rationaalisten ajatusten taakse. Mutta nyt ymmärrän, että esim. en olisi voinut itse kokea tällaista rakkautta, ellen ensin olisi saanut uskoa. Tuon rakkauden kokeminen Jumalan taholta jatkuvasti on syynä olla uskossa.

Uskoni perustuu yhä enenevään kokemukseen siitä, että Jumala on - ja että olen yhteydessä Häneen - ja etenkin, että Hän rakastaa kaikkia ihmisiä.

Mielestäni uskoon tulon jälkeen herää järjen ja tunteiden tuolle puolen ulottuvaan ulottuvuuteen, jota ei voi kuvailla pelkästään järjellä, eikä pelkästään tunnekokemuksilla, vaikka niitäkin aiheeseen joskus liittyy - eri ihmisillä vieläpä erilaisia.

Sitä ei voi kuvata, sen voi vain kokea olemalla yhteydessä Jumalaan Jeesuksen kautta (huom! tämän yhteyden perustamista varten EI mielestäni tarvita mitään erikoista maallista "puulaakia", mutta Herra voi sitten johtaa ihmisen oikeaan paikkaan juuri hänelle sopivaan.)

Tuo kysymäsi kohta isien synneistä on kumottu jo esim. Vanhassa TEstamentissa Hesekielin toimesta, jossa selkeästi ilmoitetaan, että kukin on vastuussa omista synneistään. Alkukielinen teksti kohdassa, jossa viittaat että poikia rankaistaisiin isien synneistä kuuluu: "tuon heidän [isien] synnit lasten nähtäville/kasvojen eteen." Ts. lapsille ei kasvaessaan jää isien vaelluksen hedelmät tai hedelmättömyys epäselväksi. Käsittääkseni kelvottomassa isässä on jo tarpeeksi kantamista, ilman että Jumala vielä lisäisi sitä "rangaistusta".

Se mihin uskon on totta. Muuten en siihen uskoisi. (Ts. osaan kuvitella miltä maailma näyttää sellaisen silmin, joka ei usko. Mutta minulle maailmassa oleva uskon ulottuvuus on totta sinänsä, en voi uskoa erilailla, koska tiedän/tunnen/uskon/koen... asian todeksi, joka päivä.)

Luonto todistaa minulle siitä, että on tarvittu Luoja. Raamatun sanoman äärellä olen vakuuttunut siitä, että se ei ole ihmisten keksimä kirja vaan todistaa todellisesta Jumalasta.

Kun istuu paskalla niin ei voi muuta kun ihailla jumalan luomistyötä.

Aloituksessa, jumala rankaisee jos ei usko jumalaan.
Olen miettinyt miksen usko jumalaan, ei ihmisen mieltä voi muuttaa vaikka raamattuun tutustunut jos minulle todistettaisi jumalan olemassa olo todeksi niin mikä ettei.
Kun en usko ei minulla ole mitään hävittävää,