Olen valinnut panteismin, koska sen kautta voidaan hyväksyä niin jumalan olemattomuus kuin aktiivinen olevaisuuskin.
Minun ateismini on sitä etten usko persoonajumalaan, ja minun teismini on sitä että kuitenkin mielestäni ihmisessä voi vaikuttaa Henki, jumalenergia, korkein(?) tietoisuudentila mitä maailmankaikkeudesta voi löytyä. Mutta koska tämä Henki on kaikessa läsnä, eikä lainkaan yhteen ainoaan persoonaan sidottu tai pelkästään inhimillinen, päädyn lopulta panteismiin.
Valinnut ja valinnut... Pyhimmät kokemukseni ja tunteeni minua ovat tähän viitoittaneet älyn ohella. Ihmisen on pakko kulkea omaa tietään ja toivon että minun tieni varrella olisi mahdollisimman vaihtelevia maisemia...
(Tämä niille jotka miettivät voiko ateismin ja teismin välille löytyä välittävää tekijää. Kyllä voi. Juuri "jumala" on se mikä ei ole >kyllä< eikä >ei
Minun ateismini on sitä etten usko persoonajumalaan, ja minun teismini on sitä että kuitenkin mielestäni ihmisessä voi vaikuttaa Henki, jumalenergia, korkein(?) tietoisuudentila mitä maailmankaikkeudesta voi löytyä. Mutta koska tämä Henki on kaikessa läsnä, eikä lainkaan yhteen ainoaan persoonaan sidottu tai pelkästään inhimillinen, päädyn lopulta panteismiin.
Valinnut ja valinnut... Pyhimmät kokemukseni ja tunteeni minua ovat tähän viitoittaneet älyn ohella. Ihmisen on pakko kulkea omaa tietään ja toivon että minun tieni varrella olisi mahdollisimman vaihtelevia maisemia...
(Tämä niille jotka miettivät voiko ateismin ja teismin välille löytyä välittävää tekijää. Kyllä voi. Juuri "jumala" on se mikä ei ole >kyllä< eikä >ei
Vastaukset 18
Vanhimmat
...mutta kuitenkin niin kaukana.
>>mielestäni ihmisessä voi vaikuttaa Henki, jumalenergia, korkein(?) tietoisuudentila mitä maailmankaikkeudesta voi löytyä.
--Kun ymmärtäisit lopulta sen, että tuo kaikki OLET SINÄ ITSE, olisit suuren totuuden äärellä :)
Se löytyy lähempää kuin uskovaiset haluavat myöntää ja siinä pätee vanha sanonta; miksi mennä merta edemmäs kalaan.
-theos-
Mutta mistä muodostuu sinä itse?
...alkuaineista kuin ameeba, kastemato, hiiri, kalalokki, hylje, delfiini, lehmä, norsu tai sinivalas. Meidän tietoisuutemme on vain kehittynyt paremmin itsemme ja ympäristömme tiedostavaksi.... älykkäämmäksi kuin muut eläimet.
Kun virta joskus loppuu, se loppuu kaikista samalla lailla. MITÄÄN EI JÄÄ JÄLJELLE !
Ja ihan vain sattumalta kehittyneet ovat nämä kaikki. Aika sattuma. Luulisin, että todennäköisyys sille= nolla.
"Virta" ei voi koskaan loppua. Minne se menisi loppuessaan?
Me olemme Jumala. Mitä hemmettiä te kiertelette näitä asioita!!??
Me olemme ja emme ole olemassa yhtäaikaa. Simple as that.
Mutta myös niin, että Jumala on kaikkialla.
Lopulta?
Kaikkea ei sanota ääneen.
Hetken jo luulin että SINÄ olet oivaltanut jotakin...
Hetken luulit että olen oivaltanut. Pysy siinä tunteessa. Tunne on aina oikeassa. Nyt taisit hieman antaa egollesi valtaa.
Rock...
Tämä oli kylläkin "theokselle". Sen toteaminen että elämä päättyy kuolemaan voi olla jonkintasoinen "oivallus" mutta tuskin koko totuus.
Nyt tää meni aivan sekaisin.
Puhutaan jostakin muusta.
Nyt tää meni aivan sekaisin.
Puhutaan jostakin muusta.
Ihmeitä tapahtuu...
"(Tämä niille jotka miettivät voiko ateismin ja teismin välille löytyä välittävää tekijää. Kyllä voi. Juuri "jumala" on se mikä ei ole >kyllä< eikä >ei
Koska mielestäni jumala ei ole persoona, HÄNTÄ ei ole olemassa. Ateistit ovat siis oikeassa. Koska mielestäni jumala on kaikki-mitä-on, YKSEYS siis, niin jumala ON olemassa ja teistit ovat oikeassa. Tietysti sitäkin enemmän, jos mielletään kaikki-mitä-on eli YKSEYS jollain tavoin tietoiseksi olennoksi (jonka lisäksi mitään ei ole olemassa, ei mitään sen ulkopuolella).
Olen vuosikausia yrittänyt hahmottaa aina vain abstraktimman käsityksen jumalasta, koska mielestäni kaikki mitä ihmiset ovat hänestä/siitä/what everistä ajatelleet ovat AINA väistämättä vain kovin ihmismäisiä ja vajavaisia kuvia, suorastaan kuvatuksia. En halua tyytyä johonkin millä voi olla vastakohta - se että jollakin on vastakohta osoittaa ettei se ole kuin surkea, mitätön puolikas.
Jos ajatellaan näitä lapsille tarkoitettuja satuja siitä että jumala olisi oikeasti mies ja isä, niin missä on nainen ja äiti? Entä jos jumala on tykästynyt johonkin tiettyyn heimoon, niin mitä hittoa varten kaikki muut heimot ovat olemassa? Entäs uskonnot? Entä kaikki maailmankaikkeuden tähdet ja planeetat?
Mieluummin jumala joka on kaikki ja persoonana olemisen yläpuolella, kuin höperö äijä joka hajoittaa ja hallitsee.
Ja toisaalta taas... Vaikka ateistien älyllinen maailmankuva viehättää minua, en voi olla uskomatta että on "jumala", koska maailmankaikkeuden ihmeet ovat niin suurenmoisia ja kaikessa olemassaolossa minusta TUNTUU olevan tarkoitus. Mutua... sori vaan. Minulle tämä jumala vain ei ole maailmankaikkeudesta irrallinen. Siksi panteismi on minun valintani.
Siksi, että olisin osannut hahmottaa, miten se liittyy itämaiseen ajatteluun ja mikä on se termi, jota etsit. Edelleen jäi hieman tuo mielikuva vajaavaiseksi. Mihin uskontoon liität tuon käsityksen Jumalasta, panteistisena. Äkkiseltään tulee mieleen lähinnä hindulaisuus, jossa on kymmeniä tuhansia jumalia, mutta on yksi, Brahman (?), joka on tuon kaiken yläpuolella ja, jossa kaikki on. Tarkemmin tarkasteltuna oikeastaan puhtaan tuossa yhteydessä myös kolminaisuudesta eli Brahmanilla on ikäänkuin kolme ilmentymää, Brahma (Luoja), Vishnu (Ylläpitäjä) ja Shiva (Tuhoaja), joilla taas on alajumalia tai jumaluuksia, miksi niitä ikinä sitten kutsutaan.
Eli tällainen tapaus. Tässä vielä pieni knoppi.
Raamatussa Johanneksen evankeliumi (kirjoitettu ~70-luvulla jKr) alkaa: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Veda-kirjoissa (kirjoitettu ~5000 eKr) sanotaan:
Alussa oli Prajapathi (ihmisten kuningas, johtaja tms), Brahman, Jumala, jonka tykänä Sana oli ja sana oli totisesti Brahman. Tai jotain sinnepäin. Tästä voidaan sitten tehdä millaisia päätelmiä ikinä halutaan... :-)
Itämailla on joku sana, joka tarkoittaa jotakin "kyllän" ja "ein" väliltä. Ajattelin että jospa se on se "jumalan" olomuoto.
Panteistina olen pelkkä panteisti, en liitä omaa näkemystäni mihinkään tiettyyn uskontoon. Kaiketi shamanismi nappaisi lähimpää, mutta se ei liene uskonto.
On ehkä pikemmin hieman sama asia kuin poppamiesläisyys eli on luonnonkansoja, joiden luonnonuskovaisessa kylässä on shamaani. Shamaani esittää rituaaleja, joilla suojelee esim. raskaana olevia naisia jne.
Välimuotoon 'kyllän' ja 'ein' välillä en osaa sanoa mitään. Lienenkö koskaan moiseen törmännyt. Tietysti, jos katsotaan vaikka kiinalaiseen filosofiaan, niin voidaan puhua pikemmin luonnosta, taosta, ykseydestä (mitä ikinä se sitten voisi olla). Eli kyllä ja ei, hyvä ja paha ovat olemassa samassa todellisuuden, ajatuksen tai minkä tahansa ilmentymässä.