etukäteen ajatellen elämässään eniten?
- Jumalan armoa ja uskoon tuloa.
- Jumalaa demonisesti.
- Raamatun totuutta.
- laupeutta itsessään sekä lähimmäisissään.
- kaikkea onnettomuutta, joka voi heitä kohdata jossain.
- Jumalan armoa ja uskoon tuloa.
- Jumalaa demonisesti.
- Raamatun totuutta.
- laupeutta itsessään sekä lähimmäisissään.
- kaikkea onnettomuutta, joka voi heitä kohdata jossain.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei tarvi kun kerran käy helluntailaisten kokouksessa niin näkee ja tajuaa ettei se uskonto ole ainakaan lähtöisin Jumalasta
mistä se sinun mielesi mukaan järkevästi perustellen on lähtöisin?
h-henkiliikkeen jäljet päättyvät 100-vuoden taakse Los Angelesin slummeihin
vaan uskon Jeesukseen. Näillä palstoilla olen huomannut, miten he jotka eivät usko, ovat huonolla itsetunnolla ja pelkuri mielenlaadulla varustettuja.
He pelkäävät kaikkea. Uskovaisen kanssa he eivät kykene keskustelemaan asianmukaisesti, koska uskovainen itsessään on jo heistä käsittämätön ja pelottava. He nakkaavat typeryyksiään vastaukseksi, jos heidän kanssaan yrittää keskustella ja jättävät vastaamisen kokonaan, kun huomaavat, että he eivät osaa kommentoida keskustelun alla olevaan asiaan, vaikka heille kysymyksen esitäisi.
Pilkallisuus on heidän merkkinsä ja lähimmäistä he eivät kunnioita ja tällä hetkellä eivät Jumalaa pelkää.
Täällä on muutamia oikein malliesimerkkejä, ihmisen kömpelyydestä keskustella asioista, joihin he eivät ole sisälle päässeet. He tulevat aina uusine typeryyksineen kommentoimaan uskovaisten keskusteluihin ja koska ovat ulkopuolella, he alentuvat pilkkaamaan, kun muuta eivät osaa.
He ovat pelkureita kaikessa. Pelkäämätön ja rohkea uskaltaa keskustella ilman pilkkaa asiasta kuin asiasta.
Nämä pilkkaajat kylvävät kylvöään ja niittävät sen ajan tullen.
Uskovainen on heille saavuttamattomissa.
sekä huomionarvoiset kommentit.
Se pilkka mulla jäi 'listalta' pois.
Se olisi pitänyt laittaa kysymyksen muodossa, että istuvatko jumalattomat mieluummin siellä jumalattomien pilkkaajien porukoissa, kuin ovat itse pilkan kohteena uskovaisina..
Raamattua he pelkäävät, koska siellä on niin paljon asioita, joita vastaan he käyvät ja jokaisella ihmisellä on tieto Jumalasta. Uskaltaako syntinen synnistään keskustella. Onko yksikään, vaikkapa homo uskaltanut keskustella Jumalan sanan pohjalta synnistään.
liiallista käyttöä. Varsinkin muodossa Raamatun totuus.
On nimittäin niin, että monet hirmuteot maailmassa ovat alkaneet siitä, kun joku johtaja tai joku ryhmittymä ihmisiä on määritellyt ainoan oikean totuuden ja muut on sitten pantu se hyväksymään.
Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee Raamatun totuudella vääryyksiä. Paholainen ottaa Jumalan Sanasta ja lähettää omansa tuhoamaan.
Jumala on rakkaus ja yhtään kauhutekoa ei ole tehty Hänen toimestaan. Synti ne kauhut tekee.
Pelkäänkö
- "Jumalan armoa ja uskoon tuloa?"
En, en tiedä onko jumalaa/jumalia edes olemassa, joten jätän spekuloinnit siitä sivuun. Jumalan armo on siinä samalla on itselleni vain ihmisten luoma käsite. Olin ennen "uskossa", ja pakko todeta, että pelkotilat ovat nyttemmin vähentyneet murto-osaan niistä ajoista.
- "Jumalaa demonisesti?"
Yllä oleva vastaus tähänkin.
- "Raamatun totuutta?"
En tiedä mikä totuus on, ja uskon, ettei ihminen tule koskaan saavuttamaankaan täyttä varmuutta absoluuttisesta totuudesta. Raamatun sisältö tuntuu olevan totuus monille ihmisille, itselleni lähinnä historiallisesti mielenkiintoinen opus. En siis pelkää 'Raamatun totuutta'.
- "laupeutta itsessäni sekä lähimmäisissäni?"
No en osaa oikein ajatella, että tuollaista pelkäisin. Päinvastoin, ennemminkin pelkään sitä, kykenenkö olemaan riittävän 'laupias' toisille ihmisille ja tuleeko maailman ihmisten laupeus toisiaan kohtaan koskaan saavuttamaan sitä tasoa, että esimerkiksi sotia ei enää syttyisi.
- "kaikkea onnettomuutta, joka voi minua kohdata jossain?"
Silloin tällöin aina tulee 'läheltä piti' -tilanteita erilaisissa yhteyksissä, että on vaarana käydä huonosti, ja ainakin vähän aikaa sellaisen tapauksen jälkeen ikäänkuin pelkää vastaavan toistuvan joskus uudelleen. Mutta pian kuitenkin taas asiat unohtuvat.
Mielestäni minun pitäisi pelätä enemmänkin erilaisia vaaroja esimerkiksi liikenteen seassa pyöräillessäni. Aika usein huomaan jälkeenpäin olleeni varsin varomaton. Yleisesti ottaen en siis paljoa ajattele, miten minulle teoriassa voi käydä. Valitettavia onnettomuuksia kuitenkin tapahtuu, sen kaikki tietävät, joten miksipä ei myös mulle voisi sattua.
Täytyypä taas olla hiukan tarkkaavaisempi, ainakin niin kauan kuin muistan.