Olen eroamassa kun yhteisolosta ei näytä enää tulevan mitään ja vaimo muutti jo länsinaapuriin.
Seurakunnan vanhemmisto kyllä on sitä mieltä että aavioliitto on elinikäinen. Jotenkin tuntuu siltä että jotain minun pitäisi tehdä että vaimokin voisi sitten jatkaa omaa elämäänsä. Nyt en oikein tiedä että uskoako vanhemmistoa vai kuunnellako omaa sisimpäänsä.
Seurakunnan vanhemmisto kyllä on sitä mieltä että aavioliitto on elinikäinen. Jotenkin tuntuu siltä että jotain minun pitäisi tehdä että vaimokin voisi sitten jatkaa omaa elämäänsä. Nyt en oikein tiedä että uskoako vanhemmistoa vai kuunnellako omaa sisimpäänsä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Avioliitto on elinikäinen. Vaan vaikeapa on olla liitossa jos vaimo on muuttanut länteen. Yritä korjata liitto. Muuta neuvoa ei minulla ole.
Kuinka sitten on jos asia ei etene enää ja sopuun ei päästä niin voinko aloittaa uuden suhteen.
Jos se vaimo lähti länttä kohti niin mitä jos sinä menisit itää kohti. Siellä on valintaa enempi ja ehkä sopeutuvaisempiakin.
Pakkoko sitä uutta suhdetta on aloittaa, vaikka ero otettaisiin myös virallisesti, eikä vain käytännössä? Mikset elelisi vapaana?
Eikä suhteita sitä paitsi noin vain aloiteta. Moni joutuu elämään koko elämänsä yksin siksi, ettei oikeaa löydy/johdateta kohdalle. Vaikeaa se tulee olemaan sinullekin, ellei ole paljon rahaa, komea ulkonäkö tai hyvä suuvärkki.
Ja jos "väkisin" aloittaa suhteen, uusi tapaus on vielä vaikeampi.
Eli huonolta osasi kaiken kaikkiaan näyttää.
Ei vaiskaan, sitten se vasta huonolta näyttää, jos katkeroituu tai jää roikkumaan vanhoissa muistoissa. Menee pää sekaisin, ja päästä sitä sydäntäkin ohjataan. Parempi nollata tilanteet ja katsella tulevaisuuteen rohkeasti mutta hötkyilemättä.
Yhteisellä sopimuksella olette aloittaneet yhdessäolon ja teillä on myös oikeus purkaa tämä sopimus, jos olette toisillenne vain taakka.
Tehkää se rakentavassa hengessä ja yrittäkää selvittää tilanne, niin ettei kumpikaan teistä jäisi vihaiseksi tai katkeraksi vaan voitte päästää irti tästä suhteesta, joka on tehtäväsä täyttänyt.
Uuden suhteen voit aloittaa kun olet siihen henkisesti valmis ja tämä edellinen on läpikäyty.
Omatkin vahempani erosivat. Isä ei ole yrittänyt 4 vuoteen tehdä suhteen eteen yhtään mitään, vaikka äiti on kaikkensa puhunut,toivonut ja yrittänyt. Isä on vain kohdellut äitiä kylmästi ja tunteettomasti vuosikaudet mm valehdellut, tapaillut välillä toisia sekä haastanut riitaa kaikesta kokoajan. Äiti on ollut tosi itkuinen ja masentunut, sairaudetkin ovat pahentuneet stressin vuoksi.Kerrankin kun äiti joutui sairaalaan isä ei käynyt edes katsomassa vaan käytti ajan tanssiravintoloissa kavereidensa kanssa. Siksi on hienoa että tämä suhde päätettiin ja molemmat saavat jatkaa elämäänsä rauhassa.
Tarkoituksena ei ole se että jossain suhteessa roikutaan väkisin ja kärsitään. Ennemminkin on tarkoituksena se että ihmiset ymmärtävät lähteä ja laittaa elämänsä kuntoon.
Älä usko helluntailaisten "hurskaita" puheita asioista, ne ovat pelkkää sanahelinää. Helluntailaisten leirissä erotaan ja karataan ihan siinä missä muutkin ihmiset.
helluntalaisiin kun pitäisi puhua mitä Raamattu sanoo jostakin asiasta. Ei helluntalaisilla ole omaa Raamattua, kyllä siellä luterilaisten niinkuin Hellareidenkin Raamatussa lukee, kunnes kuolema teidät eroittaa.
Jos nainen tai mies on tehnyt huorin, voi ottaa eron, mutta alussa ei niin ollut sanoo Jeesu, vaan Mooses antoi sydämen kovuuden takia erota, mutta siis alussa ei ollut.
1.Korinttolaiskirje:
7:39 Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.
Tässä kohtaa tämä tietysti koskee molempia, ja Sansassa sanotaan että vain kuoleman jälkeen voi mennä uusiin naimisiin.
Eli tämä ei ole hellareiden oppi, vaan oppi tulee Sanasta.
Minäkin olen tehnyt eroa aviomiehestäni jo kohta 3.vuotta!
1.aviomieheni jätti mut uskon vuoksi ja silloinen seurakuntani vetosi juuri näihin sananpaikkoihin myös minun kohdallani ja he kertoivat että armo lakkaa olemasta kohdallani ikuisiksi ajoiksi jos en "pyhitä"loppuelämääni odottamalla hylkääjääni takaisin.
Silloin löysin 1.Kor.7;15,16"MUTTA jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. Ja mistä tiedät vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?"
Eli Isälle sinun sielusi pelastuminen on tärkeintä.
Minut vanhemmisto erotti seurakunnasta, mutta uskosta en luopunut. Aika nopeesti tein sen VIRHEEN, että otin itselleni uuden uskovan puolison...jonka mielestä mitä vain sai tehdä koska kaikki oli "ennalta maksettu"(Jeesus)
Kaikki meni pieleen. Ei ollut seurakuntaakaan vaan lut.jumalanpalvelukset.
2 v.sitten lähdin ja aioin palata mut hylänneeseen seurakuntaan odottelemaan 1.miestäni(lasteni isä)takaisin. En ollut ainoa siellä siinä roolissa.
Mutta "odottelulta"putosi pohja, koska myös Matti odotteli minua. Hän oli liittynyt helluntalaisiin. Siellä se rukoili että ymmärtäisin Jumalan tahdon ja palaisin kotiin.
Ja minä tein samalle Jumalalle saman vapaakirkossa...
Koska 1.avioliitto on ainoa oikea Jumalan silmissä. Olin M.n 1. vaimo.
Mutta mun 1.mies ei ollut Matti.
Ja niinhän se meni, että kunnes kuolema erottaa...
Ja kaikki on annettava toiselle anteeksi muuten ei saa itsekkään. Joten mieti nyt tarkkaan haluatko eron vai...
armon? Sinuna aloittaisin puhtaalta pöydältä.
Käsi Taivaan Isän käteen. Siunausta;-)
> Yhteisellä sopimuksella olette aloittaneet yhdessäolon ja teillä on myös oikeus purkaa tämä sopimus, jos olette toisillenne vain taakka. <
"...Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt. 19:6
Oikea avioliitto on Jumalan lahja ihmiselle, ja Hän on yhdistänyt kaksi osapuolta. Oheisen Raamatun jakeen perusteella eroaminen ei käy noin vain yhteisellä päätöksellä.
Neuvoni on, että kumpikin osapuoli etsisi Jumalan kasvoja ja pyytäisi Hänen rakkautensa ilmenemistä liittoonsa.
Ei Jumala ole tarkoittanut liittoa vankilaksi ja helvetiksi kahden ihmisen välillä.Jossa lapset kärsivät.On ajateltava lapsia,ja kuunneltava omaa sydämen ääntä.Ei tämä elämä ole tarkoitettu olla toisen ihmisen vallan ja kontorollin alla.Kyllä kaikki osaavat hyviä neuvoja antaa kun eivät itse ole niissä olosuhteissa.Sivusta ollaan neuvomassa ja niin tietäväisiä mitä tulisi tehdä.Mutta miten kaksi hevosta vetää jos toinen makaa maassa?
Tommy Hellstenkin sanoi: Uskon avioliittoon,siksi erosin.
Olen samaa mieltä.Päästä vaan vaimosi vapaaksi.Olet itsekin vapaa.Anna hänen mennä ja olla,se on rakkautta.
Mutta jos kahlitset häntä ja hankaloitat kaikin tavoin ja teet kiusaa (kuten minulle tehtiin) ja niin edelleen.... niin teet silloin kaikkien elämästä vain kärsimysnäytelmän.
Toisen ihmisen piinaaminen ja estely on sairasta.Hyvin sairasta.Hyvin ala-arvoista.Lapsellista.
Jokaisella on OIKEUS HYVÄÄN ELÄMÄÄN JA VAPAUTEEN.
Kenelläkään meillä EI OLE OIKEUTTA RIISTÄÄ TOISEN VAPAUTTA,ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA ym.
Sellaiset kuuluvat LINNAAN! Ei tosin presidentinlinnaan VAAN VANKIMIELISAIRAALAAN!!
terv.Aila Orvokki
1.Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta voimastasi, hengelläsi ja sielullasi2.Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
"Näissä täyttyvät laki ja profeetat."
Se on juuri Jumalan rakastamista että ei suostu oleen olosuhteissa jossa kaikki kärsii.Ei Jumalan tahto ole meitä panna kärsimään.Juuri se on sitä itsensä rakastamista että ei suostu olemaan esim.väkisin maattavana,painostettavana seksiin ja valvotettavana vuodesta toiseen.
Siksi juuri herätyyys tulikin,Aila-Orvokille!!!
Kyllä Jumalalla on varmaan minulle muutakin käyttöä kun olla väkisin valvotettavana ja seksiin painostettavana ym.ym Vain Jumala tietää loput!!
kuin ihmisiä.
Omalla kohdallani meinasi tulla eteeni ns. 'kanttuvei-tilanne', kun vaimo lähti 'kierrätykseen' ja alkoi ns. 'yhteishyväksi'.
Hell.srk:ssa, jossa kävin pääsääntöisesti, oli yleisenä mielipiteenä se 'anna vain anteeksi - anna vain anteeksi - laulu. Kunnes kysyin heiltä, että kuinkas se nyt oikein on Jumalan mielen mukaista, kun aviorikos vaimon kohdalla on jatkuvaa..? Ja niin nämä säikähtivät sitä ja suut napsahtivat kiinni. Eikä tilanteeseeni enää muuta neuvoa heiltä kuitenkaan tullut.
Tapasin sitten erään toisen paikkakunnan hell.srk:n pastorin, jolta kysyin neuvoa. Ja niin hän sanoa päräytti suoraan, että: Ota ero ja ota uusi. Sillä se saattaa vaimon kohdalla olla hänelle sellainen 'shokkihoito', että hän tekee sen seurauksena jopa parannuksen tuosta 'yhteishyvänä' olemisestaan.
Erostamme on n. 4 vuotta, mutta vaellan edelleenkin ilman uutta kumppania. Osasyynä voi olla juuri tuo tosiasia, jonka eräs kirjoittaja tuossa esitti, että koska minulta puuttuu se 'paksu lompakko' yms. 'rekvisiitta', niin ei se jaksa näin ollen innostaa ketään sisartamme edes harkitsemaan suhteen luomista kanssani, koska ei srk:n sisaremme noin yl. katsellen näytä asuvan missään ns. 'persaukisten' veljien porukoissa.
Kuuntele siis enemmän sisintäsi. Mutta älä kuitenkaan heti eroamisesi jälkeen syöksy 'pää kolmantena jalkana' uuteen suhteeseen, vaan pidä lomaa sen suhteen.
Herra johdattaa kun me rukoillen kuljemme. Siunausta!
tietysti on. Raamattuhan varsin selvästi asian ilmoittaa. Sanassa sanotaan selvästi, mitkä voivat olla eroon johtavat syyt. Paavalikin puhuu avioliitosta ja erostakin. Erolla hän tarkoittaa asumuseroa, ei avioliiton purkamista. Eronneesta vaimostakin sanotaan, että pysyköön naimattomana tai palatkoon miehensä luokse. Se, että laki on tehty mitättömäksi moneen kertaan, ei muuta Raamatun sanomaa - tästäkään asiasta. Mikäli eroprosessi on vasta meneillään, ei kannata ruveta hötkyilemään mihinkään suuntaan. Syynsähän kaikkeen on, eikö niin. Kannattaa katsoa myös omaan peiliin ja tutkistella asioitaan kaikessa rauhassa.