Miten jatkuu

Hei

Tämä kysymys liittyy minun mielestä juuri tänne palstalle. Tarkkaavaisuushäiriö ei ole pelkästään lasten ongelma. Palstojen moderointi Suomi24:ssa ei vielä tiedä sitä.

Tarkkaavaisuushäiriö on neurologinen aivojen viritys, joka jatkuu aikuisuuteen ja sitä myötä vanhuuteen yli puolella niistä lapsista, joilla oireet todetaan. Henkilöt, jotka nyt tunnistetaan aikuisina tarkkaavaisuushäiriöisiksi eivät "parane" siitä milloinkaan. Elämää voi tietysti helpottaa monin tavoin tuolloinkin, esim. vähentää ympäristön aiheuttamaa stressiä.

Muistutankin tällä palstalla liikkuvia ja viestiviä henkilöitä, että tarkkaavaisuushäiriö ei missään määrin rajoitu vain lapsiin. Tarkkaavaisuushäiriö ei missään määrin ole myöskään pelkästään levottomasti liikehtivien lasten ongelma. Sitä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa ja älykkyystasosta riippumatta. Tarkkaavaisuushäiriö esiintyy tytöillä ja pojilla yhtä yleisesti. Tarkkaavaisuushäiriön ilmeneminen jakaantuu niin, että pojilla ulkoinen levottomuus ja liikkuminen on yleisempää, tytöillä vallitsee flegmaattisuus, omiin ajatuksiin vaipuminen.

Ikää myöten hyperaktiivisuus yleensä vähenee. Mutta kaikki tuntevat hössöttäjät, kyläluudat, tietotoimistot. Talonpito ei kaikilta onnistu ja pihatyöt ovat tekemättä kymmeneltä vuodelta. Vanhainkodissa tämä rotu vie rollaattorilla karmitkin mukanaan.

Väestötilastollisesti Suomessa on ainakin viidennesmiljoona tarkkaavaisuushäiriöistä. Kun alkaa tuntea asiaa vähän syvemmältä ihmettelee, onkohan niitä kovinkaan paljoa, jotka eivät kärsisi neurologisesta problematiikasta. Kansantaudin laajuudella esiintyvää tarkkaavaisuushäiriötä asiantuntijat ryhtyvät heti sopivan tilaisuuden tullen vähättelemään, että monta kärsijää on, muttei heitä ole missään tapauksessa järkevää kaikkia lääkitä.

En ymmärrä, miksi apua hakevaa aikuista ihmistä epäillään. Koska vanhusten hoito ylipäänsä on Suomessa pohjissa, ei tarkkaavaisuushäiriötä kukaan ajattele edes esiintyvän vanhuksilla. Vanhuspsykiatria loistaa poissaolollaan maassamme edelleen, niin myös tarkkaavaisuushäiriöisten vanhusten tunnistaminen.

Ystävällisin terveisin
Jaana.K.

Minulla on 45v adhd veli. Minnepä se häviää. Hoidetaan mielenterveyspuolella, kun lapsena ei tehty mitään. Joskus tulee edelleen raivareita ja kun ne tulevat, ne ovat todella pahoja, ihan pelottaa. Onneksi enää harvoin. Tapana on sellainen, että kun puhuu, pitää kävellä edestakaisin koko ajan, ei pysty olemaan paikoillaan, vaikka syökin tietääkseni nykyään rauhoittavia. Hiki haisee vaikka käy suihkussa yhtenään. Ei osaa tiettyjä perusjuttuja, asuu kotona vielä. Tiskaamaan oppi nelikymppisenä. Kotona ei kieltämättä vaadittu, kun oli kömpelyyttä ja sitten raivostui kun ei osannut. Epäsiisteys on silmiinpistävin piirre.