Meillä Suomessa on kristinusko vaikuttanut enemmän tai vähemmän voimakkasti jo yli 1000 vuotta. Toisaalta suurten herätysten syntyaikoihin kristinusko on saanut aikaan valtavan paljon hyvää kansakunnan henkisen ja moraalisen ryhdin kohottajana ja niin yksilöihmisten kuin kansakuinnankin menestyksen turvaajana.
Kuitenkin, huolimatta näistä muutamista nousun ja kukoistuksen ajoista, kristinusko on ollut enemmänkin joissain kuvitteellisessa utopistimaailmassa elämistä ilman käytännön merkitystä.
Nyt kaikki se kehitys, mitä maassamme parhaillaan tapahtuu, osoittaa, että kristinusko elää maassamme yhtä suurimmista aallonpohjista - niin jehovalaisuus kuin kaikki muukin - eikä nykyisellään pysty enää ajan haasteisiin vastaamaan. Ei vastaamaan ihmisten kärsimysten ongelmaan, ei vastaamaan ihmisten henkisiin tarpeisiin ja vielä vähemmän vastaamaan lisääntyvän rikollisuuden, huumeiden ym. tuomiin hasteisiin.
Yhtenä konkreettisena havaintoesimerkkinä, siitä missä jo mennään, on runsaan viikon takainen tapaus Rovaniemeltä, missä murtomiehet olivat murtautuneet erääseen yksitiseen autoon. Aiheuttaneet autolle satojen eurojen vauriot ja varastaneet omaisuutta. Auton omistajalla oli vakuutus, mutta oli ollut työtä ja vaivaa saada poliisi vastaanottamaan rikosilmoitus tapahtuneesta, jotta saisi vakuutusorvaukset vahingostaan.
Eli että. Edes automurrot eivät ole nyky-yhteiskunnassamme enää tutkimisen arvoisia rikoksia ja tämä kertoo sen kehityssuunnan, jota maassamme tapahtuu ja voimme olla varmoja, että näitä pahenevia ongelmia ei ratkaista enempää jehovalaisten maailmanlopun ennustuksilla kuin muullakaan uskonnollisilla utopioilla. Tarvitaan käytännön toimia ja sellaista uskon ilmenemistä, että siitä löytyy ratkaisut niin kärsimyksen ongelmaan, ihmisten henkisiin tarpeisiin ja sen myötä myös pahenevaan rikosten ongelmaan.
Kuitenkin, huolimatta näistä muutamista nousun ja kukoistuksen ajoista, kristinusko on ollut enemmänkin joissain kuvitteellisessa utopistimaailmassa elämistä ilman käytännön merkitystä.
Nyt kaikki se kehitys, mitä maassamme parhaillaan tapahtuu, osoittaa, että kristinusko elää maassamme yhtä suurimmista aallonpohjista - niin jehovalaisuus kuin kaikki muukin - eikä nykyisellään pysty enää ajan haasteisiin vastaamaan. Ei vastaamaan ihmisten kärsimysten ongelmaan, ei vastaamaan ihmisten henkisiin tarpeisiin ja vielä vähemmän vastaamaan lisääntyvän rikollisuuden, huumeiden ym. tuomiin hasteisiin.
Yhtenä konkreettisena havaintoesimerkkinä, siitä missä jo mennään, on runsaan viikon takainen tapaus Rovaniemeltä, missä murtomiehet olivat murtautuneet erääseen yksitiseen autoon. Aiheuttaneet autolle satojen eurojen vauriot ja varastaneet omaisuutta. Auton omistajalla oli vakuutus, mutta oli ollut työtä ja vaivaa saada poliisi vastaanottamaan rikosilmoitus tapahtuneesta, jotta saisi vakuutusorvaukset vahingostaan.
Eli että. Edes automurrot eivät ole nyky-yhteiskunnassamme enää tutkimisen arvoisia rikoksia ja tämä kertoo sen kehityssuunnan, jota maassamme tapahtuu ja voimme olla varmoja, että näitä pahenevia ongelmia ei ratkaista enempää jehovalaisten maailmanlopun ennustuksilla kuin muullakaan uskonnollisilla utopioilla. Tarvitaan käytännön toimia ja sellaista uskon ilmenemistä, että siitä löytyy ratkaisut niin kärsimyksen ongelmaan, ihmisten henkisiin tarpeisiin ja sen myötä myös pahenevaan rikosten ongelmaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vau, tuohon ei pysty edes Pakara (M)! Että siis autovarkaudetkin voidaan vierittää kristinuskon niskoille! Muuten, nämä "utopistit", kristityt, ovat aikoinaan kehitelleet sairaalalaitoksen, koululaitoksen, hyväntekeväisyyden - jopa tieteet ovat lähteneet kirkon hoivista, halusta tutkia Jumalan maailmaa. Melkoista utopiaa ja haihattelua, eh? Ilman käytännön merkitystä, eh?
tieteellinen hypnoosintutkimuskin.
No. Miksiköhän kristilliset piirit sitten hypnoosin saatanan työksi leimaavat?
En väitä olevani hypnoosin historian aisantuntia, joten ehkä voisit selventää mitä tarkoitat väittämällä:
”Niin lähti kirkon holveista liikkeelle tieteellinen hypnoosintutkimuskin”
Ymmärtääkseni nykytieteen hypnoosin perustajana pidetään Franz Mesmeriä, lääkäriä, joka ei ollut mitenkään uskonnollinen.
Toisaalta hypnoosia, suggestiota ja transsia on tunnettu kautta ihmiskunnan historian (kaikki ns. luonnonuskonnot käyttävät näitä). Tämä yksinkertainen ilmiö on vaarallinen väärin käytettynä. Kuitenkin monet, ehkä vilpittömästikin, uskovat tällä pyrkivänsä hyvään (Niilo Vainio, Ben Hill sun muut).
Itse vieroksun kaikkia mielen manipulointia, oli kyseessä sitten kemialliset lääkkeet tai suggestiot (mitä nyt lasi, pari, punkkua työviikon loputtua). Toki tiedän, että esim. vakavissa masennustiloissa, unettomuudessa ja jatkuvissa kivuissa näistä on apua. Mutta minusta nykyään liiankin herkästi käytetään keinotekoisia menetelmiä esim. surun tukahduttamiseksi. Jonka pitäisi olla luonnollinen prosessi.
Itsesuggestio on muuten jännä ilmiö. Itse melkoisena egoistina joudun käymään jatkuvaa kamppailua tätä vastaan. On niin helppo luulotella tietävänsä kaiken parhaiten, ja pitää kaikkia muita ah. niin tyhminä.
Ne omat vikansa tunnistaakin parhaiten kanssaihmisissä. Ja ne juuri ärsyttävät niin vietävästi.
pidetään tieteellisen hypnoosin isänä. Mutta katolinen isä Maximilian Hell oli se, joka suositteli alunperin, että Mesmer alkaisi käyttää magneetteja potilaidensa hoidossa. No. Mesmer teki työtä käskettyä ja käytti luonnollisia magneetteja erään vaikeasti sairaan nuoren naisen hoidossa ja ensimmäinen paranemisihme tapahtui.
Myöhemmin Mesmer huomasi, että edes magneetteja ei tarvittu vaan hän potilaiden sairaita kohtia sivelemällä sai aikaan paranemiseen viittaavia tuloksia, jopa täydelisiä paranemisia ja tästä sivelyhoidosta sai alkunsa Mesmerin käyttämä termi: Animaalinen magnetismi.
Mitä taas niihin itsesuggestioihin tulee, niin tämä taito on ollut minulle korvaamaton apu, sillä ilman tätä taitoa olisin maannut viimeiset 19 vuotta hoitolaitoksen sängyssä hoitajien nostettavana, syötettävänä ja vaippoihin vaihdettavana.
Eli nuoruudessani hankkimallani hypnoosin taidolla olen säästänyt tämän yhteiskunnan varoja jo noin 10 miljoonaa Suomen markkaa.
Eli arvokas taito tositilanteissa.
Kuten yllä olevassa sanoin, jo luonnonkansat ovat käyttäneet suggestiota. Joten ei mitään uutta auringon alla. Ja ilmiöhän on tieteellekin tuttua, vaikka ei olekaan selvitetty sen mekanismia.
Ja toki, en vähättele tämän avulla vakavasta liikenneonnettomuudesta fyysistä toipumista. Mutta on itsesuggestiolla pimeätkin puolensa. Jos henkisesti alkaa kuvitella nousseensa muun ihmiskunnan yläpuolelle.
Olet oikeassa, kehittämisen tarvetta on! Vaikka kirkko tekeekin yllättävän paljon kuitenkin sitä käytännön työtä, olen itsekin ollut yllättynyt otettuani asioista selvää.
Ei muuta kuin kaikki aktiiviset ihmiset kirkon piiriin vaan, siinä on valmis organisaatio kaikenlaisen avun antamiseen :) olen esim. ajatellut sitä, miksei kirkko ajaisi sellaisia tärkeitä juttuja voimakkaammin, kuten kierrätys ja muu luonnonsuojelu! Siinä olisi tämän päivän käskyt: kierrätä, että kauan eläisit ja menestyisit maan päällä :) vanhoja käskyjä väheksymättä.
Siinä vaan yksi esimerkki, mitä minulle on tullut mieleen.
Tietysti se riippuu aina seurakunnasta ja siinä olevien ihmisten mielenkiinnon kohteista, minkälaista toimintaa järjestetään.
Viime keväänä, Maaliskuun lopulla, kirjoitin laajan vetoomuksen invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Tästä kirjelmästäni otin 65 kpl kopioita ja postitin eri kohteisiin Suomessa. Mm. arkkipiispan kansliaan, Tasavallan Presidentin kansliaan, eduskuntaryhmille ym. ja tällä kirjeelläni toivoin avointa ja laajaa keskustelua niistä epäkohdista, joita maassamme invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisoikeuksien ja ihmisarvon toteutumisessa ilmenee. Mutta. Lopputulos kaikesta oli kuitenkin se, ettei yksikään taho vaivautunut asialle korvaansa kallistamaan. Ei edes kirkko, vaikka juuri sen pitäisi puolusta näitä asioita ja arvoja.
Seuraus tästä oli sitten se, että liityin Ihmisoikeusliittoon, josko se olisi enemmän kiinnostunut kuin esim. kirkko.
Mutta kokonaisuutena maassamme tarvitaan todella uusia ja radikaaleja toimenpiteitä ja toimintaa, jotta nykyinen kansakuntamme, etenkin nuorten tuhokierre saataisiin käännettyä myönteiseksi.
Eilen aamulla luin Lapin Kansan yleisönosastolta erään äidin tuskaisen kirjoituksen. Hänen tyttärensä oli sortunut huumeisiin ja koko äidin kirjoitus henki pohjatonta ja suurta tuskaa, eli näillä uusilla ratkaisuila ja tomenpiteillä alkaa jo olla kiirus.
Olet mielestäni ollut ihan oikealla asialla, mutta ottanut yhteyttä vääriin paikkoihin...
Koska satun tietämään, miten epätoivoisen täysi on esim. papin tai piispan, saatika sitten arkkipiispan kalenteri niin... pääsääntönä voisin sanoa tämän: mitä pienempi "herra", sitä suurempi mahdollisuus tulla kuulluksi. Joten seuraavan kerran: älä lähetä kanslioihin tai suurille herroille, lähetä pienille ihmisille (ja mieluiten niille, jotka ovat olleet virassa vain vähän aikaa, koska heillä on tarve päteä ja vielä idealistinen unelma, että maailmaa todella voi parantaa). Kanslioissa ollaan myös niin kiireisiä, että sinne yksi kirje katoaa tuosta noin vaan kuin sukka pesukoneeseen.
Ei ole kirkon vika, että siellä ollaan kiireisiä. Mutta esim. papit ovat juuri niitä, joilla ainakin pitäisi olla aikaa näille tavallisen ihmisen asioille. Siitä sitten pikkuhiljaa ylemmäksi kirkkoherralle ja piispalle jne. :)
Ihanaa, että sinulla on empatiaa juuri noita huumenuorten äitejä kohtaan. Mutta kirkon on vähän paha mennä auttamaan tuollaisessa, kun tyrkyttäminen koetaan nykyään käännyttämiseksi. Toisaalta ihmiset eivät esim. tiedä hakea vaikkapa sielunhoitoapua kirkosta, missä se on ihan ilmaista.
Tiesitkö muuten kuinka paljon kirkko oikein tekee työtä juuri nuorten, vammaisten ja vanhusten parissa?
Siitä on aikaa jo kuutisen vuotta kun kirjoitin taas kerran avoimen kirjeen otsikolla "Kansallinen herääminen ja säästötalkoot". Tästä kiertokirjeestäni otin yli 30 kopiota ja lähetin mm. useimmille ministereille. Silloin tulos oli, että sain henkilökohtaiset kiitoskirjeet pääministeri Lipposelta, silloiselta sosiaali- ja teveysministeri Sinikka Mönkäreeltä sekä työministeri Liisa Jaakonsaarelta. Erityisesti Sinikka Mönkäreen kirje on erityisen myönteinen ja rohkaiseva.
Jos mennään siihen huumeiden vastaiseen toimintaan, niin näkisin, että käännyttämisen tai uskoon painostamisen sijasta tarvittaisiin avointa ja syvällistä vuorovaikutussuhteita, joissa katunuoret pääsevät omakohtaisesti kokemaan todellista välittämistä, todellista rakkautta ja hyväksymistä - paratiisin hetkiä täällä ajassa ja nämä kokemukset luovat nuorten kokemuskenttään konkreettisen ja arvokkaan vaihtoehdon niille riennoille, joita nuoret alkoholin, huumeiden ym. parissa kokevat.
Olin itse parikymmentä vuotta sitten paljon nuorten parissa, ajeltiin yhdessä ja keskusteltiin avoimesti kaikista mahdollisista elämään liittyvistä kysymyksistä, joskun hyvinkin arkaluontoisista ja usein kävi niin, että kun oli perusteellisesti keskusteltu, istuttiin pitkiä aikoja aivan hiljaa ja meillä oli valtavan hyvä olla; ja ainakin itse ymmärrän siten, että juuri nämä hyvänolon kokemukset antoivat nuorille enemmän kuin mitkään saarnat ja läksytykset yhteensä.
Valitettavasti tämä toiminta päättyi kohdaltani traakisesti rajuun kolariin ja vaikeaan vammautumiseen - istumaan pyörätuolissa tämän tietokoneen ääreen.
"Jos mennään siihen huumeiden vastaiseen toimintaan, niin näkisin, että käännyttämisen tai uskoon painostamisen sijasta tarvittaisiin avointa ja syvällistä vuorovaikutussuhteita, joissa katunuoret pääsevät omakohtaisesti kokemaan todellista välittämistä, todellista rakkautta ja hyväksymistä - paratiisin hetkiä täällä ajassa ja nämä kokemukset luovat nuorten kokemuskenttään konkreettisen ja arvokkaan vaihtoehdon niille riennoille, joita nuoret alkoholin, huumeiden ym. parissa kokevat."
No en kyllä tiedä miten muualla päin, mutta meillä päin kirkko järjestää juuri sellaista toimintaa nuorille, missä ei yritetä käännyttää tai mitään, ollaan vaan ja tehään kaikkee päihteetöntä kivaa yhdessä, esim. joka vuosi matkustetaan jonnekin ulkomaille. Paljo muut tahot ei siel meillä päin nuorille mitään järjestäkään, että sit ollaan joko kirkon jutuissa tai kadulla ryypäämässä. Itse esim. olin satunnaisesi kummissakin :) varmaan oli säkää jokainen kerta kun en ollut 13-vuotiaana kaupungilla liftaamassa vanhempien poikien7miesen kyytiin... : minä ainakin koin sen seurakunnan toiminnan juuri vaan yhdessäolona jne, enkä käännyttämisenä (sinne meneminenkään ei ollut siellä mikään kynnys, koska muuta ei tosiaan juuri ollut ja siellä kävivät kaikki, ns. kovatkin tyypit). Ei kirkossa ole mielestäni enää mikään käännyttämismentaliteetti muutenkaan, varmaan pappeja on ennemmin _kielletty_ käännyttämään esim. sielunhoitoon tulevia nuoria tai ihmisiä yleensä.
Ja kaupungilla pyöri aina joskus "Jeesus-linkka", johon voitiin mennä juttelemaan tai vaan istumaan lämpöseen, selviämään ja juomaan kahvia.
En tiedä edes itseasiassa mitä kaikkee nykyään ees tarkalleen ottaen tehdään, mutta se on PALJON.
Etkö sitten pysty menemään mukaan minkäänlaiseen toimintaan, vai oletko jossain toiminnassa?
olen totaalisesti kaiken toiminnan ulkopuolella. Viikottain kotonani käyvä fysioterapeuttia lukuunottamatta ei ole minkänlaisia yhteyksiä ja vuorovaikutusta kodin seinien ulkopuolelle. Kukaan ei tuu sinne missä olen, puhelin on viikot mykkänä ja ainut vuorovaikutusmahdollisuus on tämä nettihomma. Kotisivut, sähköposti ja muutamat foorumit, joissa niissäkin tarvitaan todella rautaista mentaliteettia jotta kaiken röykytyksen kestää. Ainakin Jippiin Usko ja elämä-foorumilla. Yhtenä pienenä valonpilkkuna voisin mainita, että muutamia aikoja sitten perustettiin erään nuoren ystävän kanssa suljettu yksityinen foorumi ja chatti, jossa ollaan muutamina iltoina keskusteltu reaaliaikaisesti.
Mutta jotain puuttuu elämästäni ja tuskin koskaan tulen enää etsimääni löytämään - ainakaan täältä Sodankylästä.
No luulis tosiaan, että jossain olis asiat paremmin kuin siellä Sodankylässä :) ei sinun kuule tarvihe sinne neljän seinän sisään jäädä... näin ainakin järjellä ajateltuna, mutta toisaalta, enhän tiedä sinun tilanteestasi juuri mitään.
Tuntuu vähän tyhmältä toisaalta ehdottaa, enkä halua mitenkään käännyttää tai mitään, kun en toisaalta itsekään hirveästi seurakunnan palveluja käytä, ja toisaalta, vaikka tutustumisen kautta olen havainnut toiminnan positiiviseksi, niin seurakunnissa on eroja... mutta, sen uhallakin, että voin loukata, niin jos sua kiinnostaa seurakuntahommelit niin kait ne tekee kotikäyntejäkin, siis jos haluat sielunhoitoa, siis juttuseuraa, purkaa ajatuksias tms. Tämä oli vaan ehdotus...
Tapahtuneen kolarin jälkeen yritin tosissani ylläpitää ja rakentaa yhteyksiä uskoviin ja pyysin moniakin käymään edes kahvikupin seuranani ryppäämässä. Mutta ei ketään. Samoin rukoilin kaksi pitkää talvea, että Jumala lähettäisi jonkun, mutta ei taaskaan ketään ja niihin aikoihin meni uskoni uskovaisiin ja tilanteeni on urautunut siihen, mitä se nyt on. En jaksa enää uskoa enkä toivoa mitään - täällä.
Yksi tilanteen ratkaisu - olosuhteiden sanelema pakko oli se, että syksyllä 1990 aloitin hypnoosikurssitoiminnan Lapissa ja tämän kautta syntyi muutamia yhteyksiä, jotka ovat olleet kantavana voimana jo 12 vuotta.
Nykyinen tilanteei on se, että minulla pyörii kotisivuni kansainvälisillä kanavilla kaikkialla maailmalla ja pyrin edistämään koko ihmiskunnan humanistista kehitystä. Sähköpostia tulee eri puolilta maailmaa - just äsken vastasin Ruotsista tulleeseen kyselyyn. Samoin toimin Suomen Hypnooiyhdistksessä avustajana, vastaillen mm. yhdistyksen keskustelufoorumilla ihmisten hypnoosia koskeviin kysymyksiin ja nämä toiminnat yhdessä näiden foorumeiden kanssa antavat toiminallista sisältöä, mutta kaipaisin toimintaa ja yhteistyötä myös tänne Sodankylään ja se näyttä täysin toivottomalta - olla ihminen ihmisten joukossa. Hyväksytty, rakastettu, tarpeellinen.....
Jumala auttaa sitä, joka auttaa itseään... eli ehkä tuo hypnoositoiminta oli sellainen hätä apu, jonka Jumala lähetti? :)
Vaikea todella kuvitella, minkälaista siellä sitten on, vaikka itsekin olen todella pieneltä paikkakunnalta, niin tuntuu, että kyllä siellä huolehditaan toisistaan. Tietysti se on vähän vaikeaa päästä "piireihin" pienellä paikkakunnalla. Näin ainakin sinne muuttaneet esim. ovat sanoneet.
Eikö edes esim. pappi tai diakonian työntekijä tulisi käymään siellä? Juttuseura kuin juttuseura :)
Tuntuuko sinusta, että kolari vaikutti henkisesti mitenkään? En kysy tätäkään piruillakseni, vaan ihan uteliaisuudesta, ja varmaankaan en kyllä näin uskaltaisi edes naamatusten kysyä keltään. Eräs sukulaiseni on ollut myös vakavassa onnettomuudessa, eikä sen jälkeen ole enää ollut entisensä vaan taistelee jatkuvasti masennusta ja terveydellisiä vahinkoja vastaan.
Sinun kanssasi on ihan mahtava keskustella ja poihtia syvällisesti asioita ja etsiä yhdessä ratkaisuja.
Jos sinulla olisi joskus aikaa silmäillä kotisivuiltani Spiritus-kansiosta lapsuuteni kokemuksia ja taustojani, ymmärtäisit miksi olen just tällainen kuin olen.
Vaikuttiko kolari mitenkään?
Kyllä mielestäni vaikutti erittäin ratkaisevasti. Yleensähän on niin, että elämässä vallitsee tietty tasapainon laki. Eli jos ihminen menettää jotain fyysisesti, se korvautuu hänelle monin verroin henkisesti ja ainakin itse näen silleen, etten ikinä olisi saavuttanut niitä henkisiä syvyyksiä ja ulottuvuuksia ellen olisi kokenut sitä kärsimyshistoriaa, jonka olen kokenut. Jo tämä kuntoutumiseni, alkutilanne huomioonottaen on olut lähes lääketieteellinen sensaatio ja väkevä osoitus uskon ja hypnoosin mahdolisuuksista ja minulle onki moni esittänyt Lapin keskussairaalassa sen toivomuksen, että kirjoittaisin mahdollisimman paljon näiltä alueilta ja opettaisin näitä taitoja ihmisille. Ja näin olen myös ahkeroinut.
Merkillisintä tässä on kaiken aikaa ollut kuitenkin se, että juuri uskovaisina esiintyvien taholta on tullut kaikkein suurin ja häikäilemättömin vastustus.
Mutta. Kuten jo alussa mainitsin, sinun kansasi on rakentavaa keskustella ja jatkaisin mielelläni toistekin. Nyt täytynee pistää nukkumaan, joten HYVÄÄ YÖTÄ.
Yritin vastata eilen, mutta nähtävästi en onnistunut. Olisin vaan sanonut, että niin onki kiva jutella, ja on hienoa, että olet kuitnekin jollain tavalla pystynyt tuon tappiosi kääntämään voitoksi. Kaikki eivät siihen pysty.
Ja älä välitä niistä uskovaisista, he eivät vaan ymmärrä ja siksi pelkäävät. Minusta Jumala voi toimia yhtä hyvin hypnoosin kuin minkä tahansa kautta. Itse en kyllä siihen "usko", uskon kyllä, että siitä on joillekin apua, mutta itse en ainakaan tällä hetkellä sitä apua tarvitse.