tällaisesta "kristillisestä rakkaudesta"?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000016037475
Tämä ei kyllä kuulu ateismi- palstalle, mutta en voinut olla tänne laittamatta, kun tiedän täällä olevan arvostelukykyistä väkeä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000016037475
Tämä ei kyllä kuulu ateismi- palstalle, mutta en voinut olla tänne laittamatta, kun tiedän täällä olevan arvostelukykyistä väkeä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tyypillistä uskovaisten lähimmäisenrakkautta siinä vain. Hyvin tuttua minullekin kun harras uskovainen isäni hakkasi minua koko lapsuuteni. Ne pahoinpitelyt loppuivat vasta kun kasvoin 16-vuotiaana isääni kookkaammaksi eikä hän enää uskaltanut käydä kimppuuni - vielä silloinkin näin usein ilmeestä, miten mielellään olisi taas hivauttanut kunnolla, mutta eipä uskaltanut - harras uskovainen sadisti lastenhakkaaja kun oli vielä pelkurikin. Ovat ne hienoja ihmisiä nuo uskovaiset...
ei välttämättä ole kysymys uskonnosta vaan pikemminkin tavasta suhtautua tapahtumiin.
Jos kuritetaan vain siitä syystä että on että halutaan purkaa omia agressioita kysymys ei ole rakkaudesta eikä kasvattamisesta.
Eiköhän keskinäinen luotamus ja ymmärtäminen luoda aivain mulla keinoin ja niin aikaisessa vaiheessa että tilanne ei pääse lipsumaan niin pahaksi että joutuu vihaisuuden valtaamana käyttämän väkivaltaa.
Koirien kasvattajana tiedän kurittamisen olevan hyvän ja toimivan kasvatusmenetelmän.
Tällöin on kyse juuri ja nimenomaan aikaansaada hyvä kasvatustulos. Eläintä kohtaan ei voi tehdä virheitä jotka tuottaisivat toivotun lopputuloksen.
Siksi saattaa kurittaminen vaatia pitkääkin etukäteissunnitelmaa.
Kasvattava kuritus ei ole kostamista eikä puhdasta rankaisemistakaan.
Kuritus on oikeaa koiralle kun eläin itse jää siihen kuvitelmaan että jostain on luonnollisena seurauksena joku kielteinen asia.
koirain kasvatuksessa on johdonmukaisuus välttämätöntä.