Hei, uteliaisuus yllätti taas.
Raamattu lupaa selkeästi, että "etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." Eikä tarvita edes mitään virallista yksityisetsivän lupakirjaa tähän.
Jos olet joskus etsinyt / parhaillaan etsit Jumalaa elämässäsi, oletpa löytänyt vielä tai et, haluaisin kuulla kommenttejasi seuraavaan kysymykseen.
1. Miten etsit Jumalaa? Miten odotat/odotit Hänen vastaavan sinulle?
2. Jos löysit, miten Hän vastasi?
3. Jos et ole löytänyt, vieläkö etsit? Miksi/mikset?
Ja omat vastaukseni:
1. En edes oikein etsinyt - sain havaita Saatanan olemassaolon, ja silkasta pelosta huusin Jeesuksen puoleen melkeinpä siinä samassa. Jumala vastasi antamalla rauhan sydämeen ja kokonaan uuden rakkauden ulottuvuuden elämään.(Aiemmat keskustelut uskovien kanssa olivat mulla olleet motiivilla, että haluan näyttää olevani fiksumpi kuin he).
kohtaan 2 vastasinkin jo tuossa.
Että semmoista tällä kertaa.
Raamattu lupaa selkeästi, että "etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan." Eikä tarvita edes mitään virallista yksityisetsivän lupakirjaa tähän.
Jos olet joskus etsinyt / parhaillaan etsit Jumalaa elämässäsi, oletpa löytänyt vielä tai et, haluaisin kuulla kommenttejasi seuraavaan kysymykseen.
1. Miten etsit Jumalaa? Miten odotat/odotit Hänen vastaavan sinulle?
2. Jos löysit, miten Hän vastasi?
3. Jos et ole löytänyt, vieläkö etsit? Miksi/mikset?
Ja omat vastaukseni:
1. En edes oikein etsinyt - sain havaita Saatanan olemassaolon, ja silkasta pelosta huusin Jeesuksen puoleen melkeinpä siinä samassa. Jumala vastasi antamalla rauhan sydämeen ja kokonaan uuden rakkauden ulottuvuuden elämään.(Aiemmat keskustelut uskovien kanssa olivat mulla olleet motiivilla, että haluan näyttää olevani fiksumpi kuin he).
kohtaan 2 vastasinkin jo tuossa.
Että semmoista tällä kertaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä kysymys.
1,2,3. Minun tiessäni on samoja mutkia kuin sinulla... mutta siltikään en vielä sen jälkeen mitenkään tullut uskoon, enkä ole mielestäni siihen tullut vieläkään. Yläasteella ja lukiossa mielessäni oli paljon maallisempia asioita kuin Jumala. Nykyään ajattelen uskon asioita paljonkin, mutta en ole tullut mihinkään lopputulokseen. Ehkä sellaiseen, että "tahdon elää, tahdon kuolla, niinkuin olisi paikka tuolla, hämärätaipaleen takana tuolla, tähtien välissä mahdoton saavuttaa".
Silloin teinivaiheessa minulla oli hirveä kapina kirkkoa vastaan ja hirveän stereotypinen ajattelu niistä "uskovaisista". Vasta ehkä pari vuotta sitten olen pystynyt heidät hyväksymään ihan yhtä lailla kuin ateistitkin. Tai sillä tiellä ollaan vieläkin, oppimassa kaikenlaisista ihmisistä lisää.
Minusta tuntuu, etten minä etsi Jumalaa, vaan Hän etsii minua. Hän yrittää ottaa kontaktia mitä erinäisimpien tavoin, ja vaikka kerta kerran jälkeen karistan Hänet kannoiltani, hän keksii uuden keinon kohdata minut. Jos ei kirkossa, niin sitten ihmisissä. Jos ei ihmisissä, niin sitten vaikkapa kirjoissa. Ja on kuitenkin koko ajan läsnä tavalla tai toisella.
Tiedättekö tunteen, että asiat järjestyvät juuri niin, kuin olitte ajatelleet, mutta kuitenkin eri kautta kuin olitte ajatelleet? Tällaista johdatusta saan kokea jatkuvasti. Luulen, että peli on menetetty, mutta tilaisuus odottaakin nurkan takana (vaikka odotin sen olevan jo edellisen nurkan takana). Asiat vaan loksahtavat paikoilleen.
Mistä minä etsin, jos etsin? Minä etsin ehkä juuri eniten ihmisistä. Haluan oppia hirveästi ihmisistä, olen humanisti henkeen ja vereen. Tämä on sitä ihmisyyden tutkimista, mutta haluan myös kohdata verta ja lihaa olevia ihmisiä, ja oppia tuntemaan heitä, ja samalla itseäni. Ja jos ihminen on Jumalan kuva... niin ehkä tavoitan jotain tällä tavalla. Ja sillä, että yritän elää elämäni olemalla rehellinen muille ja itselleni. Se ei kuitenkaan ole välttämättä ainoa tapa.
Eli loppuunvetona: en kai mitenkään erikoisesti etsi/ole etsinyt Jumalaa, mutta luotan, että Hän on paikalla niissä asioissa, jotka ovat minulle tärkeitä. Ja löytyy, jos on löytyäkseen :) pysyn silleen avoimena kaikelle/kaikille.
Jumalan ja ihmisen etsintää ja kaipuuta löytyy osoitteesta
http://www.aretalogia.com/spiritus/spiritus.htm
Ps. Humanisti olen minäkin.
Jumala on luvannut olla löydettävissä sanansa kautta. Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
Toki hän on mukana elämän kohtaloissa, meidän ja muiden, ja voi kertoa meille ihmisten välityksellä asioita. Mutta usko tulee kuulemisesta.
Jumala löysi minut juuri niin kuin Hän on ilmoittanut toimivansa. Pyhä Henki vaikutti minussa uskon luettuun ja julistettuun evankeliumin sanaan.
Jumalan lähellä on ollut hyvä olla: kerron hänelle rukouksessa asioitani, ja hän vastaa minulle Sanansa kautta. Joskus toki myös järjestelemällä asioita elävässä elämässä, mutta... Jeesuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta, eikä hän ole edes luvannut poistaa uskovien elämästä täällä kärsimystä ja tuskaa. Joten en odota hänen niin tekevän. Mutta hän on luvannut, että syntini on sovitettu ristillä, ja että minua odottaa taivas, ja että hän on mukanani joka askelella täällä. Hän on sieluni hyvä paimen.
Kirjoitit joistain asioista juuri niin kuin minäkin olen ajatellut ja kokenut. Erityisesti tuo Jumalan läsnäolo kaikessa, tunne siitä että Hän on koko ajan peräsimessä kiinni ohjaamassa tätä minun elämäni laivaa. Olen monissa elämän käänteissä huomannut vasta jälkikäteen, että niissä täytyi olla Jumalan johdatusta mukana, vaikken sitä silloin itse ymmärtänytkään. Jumala on todella etsinyt minua ja ohjannut haluamaansa suuntaan. Olenkin opetellut rukoilemaan täydestä sydämestäni "... tapahtukoon sinun tahtosi". Aina se ei ole helppoa ollenkaan, ei ole helppoa alistua johdettavaksi.
En ole ajatellut niinkään alistuvani mihinkään. Juttu on pikemminkin niin, että olen oppinut olemaan huolehtimatta tulevasta niin paljoa, ja suunnittelemasta, ja miettimästä mikä minä olen ja mikä minusta tulee ja etsimästä kaikkea. Se vapauttaa hirveästi aikaa ja energiaa tämän hetken elämiseen! Tiedän, että asiat menevät kuitenkin niinkuin menevät minun suunnitelmistani ja miettimisistäni huolimatta. Joku niistä huolehtii minun puolestani.
Apt.17:26,27 " Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja HEIDÄN ASUMISENSA RAJAT, että he etsisivät Jumalaa, JOS EHKÄ VOISIVAT HAPUILEMALLA HÄNET LÖYTÄÄ--HÄNET JOKA KUITENKAAN EI OLE KAUKANA MEISTÄ KENESTÄKÄÄN"
Eli, nyt kutsun, hapauilemalla haen: Jumala, jos olet olemassa, lupaan rypeä vaikka lätäkössä jos nyt kun kerran et ole kaukana meistä kenestäkään, vastaat minulle ja kerrot tahdostasi mikä minun tulisi tehdä!?
Odotellaan....
Nyt tosta on jo tunti, mitään ei kuulu. Pitääkö päästää seuraavalla kerralla huuhaa Jehovat sisään ja sanoa: Koska Jumala ei minulle vastannut, niin otan vastaan välittämänne huuhaasanoman Jumalalta, heh:=)
*Jauhaa paskaa*
...sikäli kuin vilpittömästi noin teit, uskon, että voit jäädä rauhassa odottelemaan.
Sen verran tuosta olin havaitsevinani, että odotit vastauksen tulevan tunnin sisällä :-)
Itse uskon niin, että kun olet noin tehnyt sydämestäsi, niin vastaus tulee. Oikeaan aikaan ja paikkaan.
Jollei tule, niin minä en voi sille mitään - asia on nyt Hänestä kiinni.
Ellet oikeasti rukoillut sydämessäsi tuota rukousta, niin siinäkin tapauksessa se on oma asiasi. Jumala on voimallinen ottamaan myönteisessä mielessä sinut kiinni tässäkin tapauksessa tuosta rukouksestasi.
Joka tapauksessa rukoilen kohdallesi samaa, kuin itse rukoilit. Amen.
"...Oli maanantai syyskuun 9 päivä samaisena vuonna 1975. Työolosuhteissani oli tapahtunut huomattavia muutoksia. Tämä työsuhteeni oli välillä katkennut, mutta sitten tämä isäntä oli tullut pyytämään, että lähtisin ajamaan toista, isompaa katerpillaria, josta kuljettaja oli lähtenyt sairaslomalle ja työt olivat vielä kesken, eikä hän ollut saanut muuta kuljettajaa. Olin armahtanut tätä isäntää ja lähtenyt vielä työhön ajaakseni loppuun sen kesän vielä kesken olevat aurausurakat. Nyt tämä työpaikka oli Pellon suunnalla olevan Venejärven takana. Koneena oli D 7 katerpillari.
Kuitenkin sinä maanantaina oli tullut jälleen vaikeuksia tämän isännän kanssa ja työhön lähtöni viivästyi monella tunnilla kunnes näissä erimielisyyksissä päästiin sen verran yksimielisyyteen, että saatoin illan suussa lähteä ajamaan Rovaniemeltä Pelloon ja sieltä Sieppijärven kautta Venejärvellä olevalle työpaikalle.
Pelloon päästyäni päätin käydä huoltoasemalla tankkaamassa. Huoltoasemalle ajaessani huomasin tien ohessa kaksi pohjoiseen matkaavaa ruskaretkeläistä tyttöä isot rinkat mukanaan. Ohi ajaessani päätin, että jos he vielä palatessa ovat siinä, niin poimin kyydille, jotta he pääsisivät turvallisesti edes Sieppijärvelle asti. Syksyinen ilta kun alkoi jo pimentymään.
Palatessani jo kaukaa näin, että nämä matkaajat olivat vielä kyytiä odottamassa ja niin pistin vilkun päälle ja poimin tytöt kyydille. Pari kilometriä ajettuamme toinen näistä Lappajärveltä kotoisin olevista uskovaisista sairaanhoitajista kysyy: "Oletko sinä kiinnostunut uskonasioista?" Ja tokihan olin kiinnostunut. Kerroin heille kaipuustani ja siitä, kuinka olin elämässäni lukenut paljon Raamattua, rukoillut paljon ja etsinyt yhteyttä elävään Jumalaan, ja että halusin tulla Jumalan ihmiseksi, mutta etten ollut vielä pystynyt syntiä voittamaan kelvatakseni Jumalalle.
Ja niin kävi, että vaikka minun olisi pitänyt kääntyä Sieppijärveltä Venejärvelle, niin löysin kuitenkin itseni Kolarin Äkäsmotellista näiden sisarten kanssa teetä juomasta. Se läksy, jonka näiltä sisarilta sain oppia, oli ETTEN KOSKAAN PYSTYISI PARANTAMAAN ITSEÄNI JA ELÄMÄÄNI NIIN, ETTÄ OMAN HYVYYTENI PERUSTEELLA KELPAISIN JUMALALLE. "Sinun on mentävä Jeesuksen eteen sellaisena kuin olet ja pyytää, että hän korjaisi sinun elämäsi ja antaisi voiman voittaa synnin turmiovalta. Maailmassa on vain yksi ihminen pystynyt synnin turmiovallan voittamaan ja hän on Jeesus Kristus. Kaikki muut ihmiset ovat enemmän tai vähemmän syntisiä ja Jumalalle kelvottomia, mutta saavat armosta synnit anteeksi ja tämän armon perusteella heistä tulee Jumalan lapsia, ei muuten".
On sanottava, että tämä sisarten läksy oli kovaa läksyä niinkin itserakkaalle ja omahyväiselle ihmiselle kuin olin. Olin kuvitellut, että sitten kun saavutan niin lujan itsekurin ja itsehallinnan, että pystyn synnin voittamaan, niin sitten minä menen Jumalan eteen: "Nyt minä tulen Herra. Nyt minä olen tullut niin hyväksi, että nyt minä kelpaan sinulle." Kuitenkin nyt nämä sisaret tyrmäsivät suoralta kädeltä tällaiset pyrkimykset ja tämä oli kova läksy opittavaksi. Omavanhurskauden tie ja parhainkin elämä ilman Jumalan armoa olisi kadotuksen tie.
Kun sitten myöhemmin ajelin jo pimentyneessä syyskuun illassa taas Sieppijärvelle ja sieltä Venejärvelle, ymmärsin, että tässä olivat olleet ne Jumalan lähettämät uskon elämään johdattajat, joita olin pari kuukautta aiemmin rukoillut. Vuosikymmeniä jatkunut omakohtainen etsimiseni oli päättymässä ja olin löytämässä Jeesuksessa Kristuksessa tien välittömään Jumala-yhteyteen ja tien omavanhurskaudesta Jumalan vanhurskauteen.
Sen yön vietin eräässä Metsähallituksen omistamassa pimeässä saunassa. Mietiskelin pitkään tätä matkaa ja näiden uskovaisten sisarten kohtaamista. Nämä olivat ensimmäiset ihmiset, jotka olivat olleet johdattamassa minua sisälle Jumalan vanhurskauteen ja sisälle evankeliumin salaisuuteen. Siinä pimeässä saunassa unta odottaessani ymmärsin myös, että olin kiinniotettu näille uskonasioille....."
Enemmän
http://www.aretalogia.com/vapautus.html
"1. Miten etsit Jumalaa? Miten odotat/odotit Hänen vastaavan sinulle?"
Tuohon on vaikea vastata, mutta niin oudolta kuin ehkä kuulostaa (vaikkei minun mielestäni mitenkään outoa ole), niin ateistiaikojeni alussa ja vielä jonkin aikaa kestettyään rukoilin Jumalaa aina aika ajoin. En toivonut Hänen kuitenkaan ilmaisevan itseään minulle, ehkä ne rukoukset olivat vain kokeiluja. Toiveenani oli, että tietyissä elämäntilanteissa jonkinlaista helpotusta olisi tullut ihmisille, joiden kanssa olin tekemisissä ja, jotka todella tarvitsivat apua. Tosin tarvitsin itsekin, mutta sillä ei silloin niin ollut väliä. En tainnut silloin edes kovin aktiivisesti odottaa minkäänlaista vastausta.
2. -
3. En etsi. Aikanaan ne toiveet siitä, että Jumala tekisi asioiden ainakaan enempää kuin itse voi tehdä, kuihtuivat tai paremminkin lakkasivat olemasta. Rukoilut päättyivät, vaikka ihan seuran vuoksi olen rukoillut esimerkiksi sukulaisten häissä.
Tarkemmin, jos tätä puolta tarkastelee, niin lienee ongelma siinä, ettei Jumala millään tavalla koskaan puuttunut vanhempieni suhteeseen. Vaikka äitini on ollut ja on edelleen jossain määrin uskovainen, niin se uskovaisuus tai hänen Jumalansa ei saanut asioita aikaan. Sen sijaan hän itse sai lähtiessään kotoa. Isäni kuului humalassa niihin ihmisiin, jotka joku voisi tulkita Saatanaksi tai Piruksi. Ainakin sanoa hänestä Piru mieheksi. Tämä Jumalan tarpeettomuus arkielämässä ja ihmissuhteissa lopulta kariutti uskoni alunperin. Minusta tuli 'ateisti', jota en todellakaan ollut. Ehkä takaraivossa oli niin syvään iskostettuna ajatus Jumalasta, että pelkäsin Häntä, vaikka samalla taistelin Hänen olemassaoloaan vastaan. Taisin toivoa, että Hän jollain tavalla ilmaisisi itsensä, rukoilin ja etsin. Lopulta hiljaisuus, todellisen elämän julmuus ja jumalattomuus herättivät minut ajatukseen, ettei ihmisen pidä odottaa. Hänen täytyy itse toimia saadakseen asioita aikaan. Ajan myötä aloin toimia, mutta se vei vuosia, että opin toimimaan myös itseni vuoksi.
Muutama vuosi sitten jopa tarve selittää selittämättömiä asioita muulla kuin järjellä katosi. Ymmärrän syy-yhteyden ihmisten havaintojen ja ajatusprosessien välillä, joihin myös uskoontuleminen tai uskosta luopuminen ovat kytköksissä. Ilman havaintoja tai ajatuksia, ihmisellä ei olisi tietoa sen enempää itsestään kuin Jumalastaan. Sen sijaan itsensä kautta (omien havaintojensa ja ajatuksiensa) ihminen voi ylipäätään jollain tavalla tulkita jotain mystistä olevan olemassa. Yksi ihminen tietysti kokee asiat mystisimpinä kuin toinen, mutta heidän havaintonsa ja ajatuksensa eivät lopulta ole yhtään toistaan todellisempia ja tosia. Siitä syystä ihmisen havainnot ja ajattelu on aina totta, eikä ne ole kiistelynalaisia asioita. Sen sijaan niiden havaintojen ja ajattelun totuudellisuus on aivan toinen asia. Itse en enää etsi enää edes todellista, saati totuutta. Minulle riittää tieto siitä, että se mikä minulle on, on.
Ja vielä tuosta, mitä sanoit aiemmista motiiveistasi keskustella uskovien kanssa. Jokainenhan meistä haluaa olla fiksumpi. Jokainen meistä haluaa taatusti olla oikeassa ja tietää, kuin olla väärässä ja täysin tietämätön. Siinä onkin suuri askel ihmisille tunnustaa tietämättömyytensä. Itse koin pienuuteni ensimmäisen kerran 11-vuotiaana, kun menetin uskoni. Sen jälkeen taisin pyristellä vastavirtaan tietämättä itsekään, mihin olin matkalla ja siinä samalla 'tietoni' karttuivat karttumatta yhtään. Kiistelin asioista vimmaisesti ja OLIN OIKEASSA. Nykyään voin korkeintaan yhtyä zeniläiseen ajatukseen siitä, että se, minkä koen totuudeksi tai ylipäätään todelliseksi, voin jättää omaan rauhaansa. Pyöritän joka tapauksessa päässäni totuuden totuudeksi ja sen jälkeen se totuus onkin minun ajatukseni, jota totuus tuskin koskaan voi olla. Eikä myöskään todellisuus löydy minun päästäni, vaan vaikka siitä, mitä näen juuri nyt silmieni edessä - tietokoneen monitori. Se on paljon todellisempi kuin minun ajatukseni siitä. Tämä ajattelu on johtanut luonnollisesti siihen, että voin kutsua itseäni agnostikoksi ja skeptikoksi. Mutta yhtälailla minuun on kasvanut (paljoakaan ajattelematta ja pyörittämättä näitä tosiasioita päässäni) hiljalleen varmuus siitä, mikä todella on totta ja mikä ei. Tähän voin kommentoida niin, että se on ainakin totta, johon voin iskeä pääni ja tuntea kipua. Jos se asia ei olisi olemassa, en todennäköisesti saisi aikaan vastaavaa kivun tuntemusta päässäni, vaikka tästäkin voi ainakin psykologian näkökulmasta kiistellä.
Etsin Jumalaa kirkosta. Tänään olin jumalanpalveluksessa, ja jossain välissä siinä minulle tuli ajatus, että "onkohan se Taivasten Valtakunta jotain tällaista ?". Jotenkin siinä hartaassa tunnelmassa,todella kauniissa kirkossa, kauniin musiikin kaikuessa Tuomiokirkon holveista, minä yhtäkkiä tunsin voimakkaasti Jumalan läsnäolon.
Entä Saunatonttua?
"Miten sinä etsit tonttua?"
Sinun osoitteesta.
Ei myö etsitä nukumattia tai saunatonttua.Miks pitäis.Mie nukun ainakin ihan hyvin pelkällä tiedolla jumalan olemassaolosta ja luonnosta.
Sitä paitti mitä tuo saunatonttu muka voi antaa?
>>1. Miten etsit Jumalaa? Miten odotat/odotit Hänen vastaavan sinulle? >2. Jos löysit, miten Hän vastasi? >3. Jos löysit, vieläkö etsit? Miksi/mikset?