Saksalainen historiankirjoittaja ja lehtimies Sebastian Haffner (oik. Raimund Pretzel) kertoi jo 1978 ilmestyneessä Hitleriä käsitelleessä kirjassaan "Anmerkungen zu Hitler" (suom. Hitler - reunamerkintöjä Otava 1982) Hitlerin motivaatiosta jatkaa sotaa joulukuun 1941 N-liiton vastahyökkäyksen jälkeen, joka lähes murskasi äärimmilleen rasitetut/kulutetut saksalaisjoukot.
Lainaus s. 140-143
>Hitler oli saanut haltuunsa 1939-41 lähes koko Euroopan mantereen, mutta siihen hänen voittonsa sitten loppuivatkin. Vaikka hyökkäys N-liittoa vastaan oli alkumenestykseltään loistava, hyökkäys maantieteelliseltä pinta-alaltaan valtavan ja ihmisresurseiltaan lähes loppumattoman maan kimppuun oli raskas virhe ja julistamalla sodan USA:lle Hitler sinetöi Saksan tappion. Häntä vastassa oli niin vahva liittoutuma, että tämän jälkeen oli kysymys vain siitä, kuinka kauan Saksa, joka toki oli vielä äärimmäisen voimakas, pystyisi taistelemalla viivyttämään vääjäämätöntä tappiota. Jopa Hitler tajusi tämän mutta ei silti tehnyt mitään tulevan kriisin estämiseksi tai edes sen lievittämiseksi.
Hitlerille aiemmin ominainen idearikkaus oli vuodesta 1942 alkaen täysin poissa, eikä hänestä enää kummunnut minkäänlaisia positiivisia poliittisia tai sotilaallisia aloitteita. Hän vetäytyi kuoreensa ja katosi julkisuudesta : "On kuin Hitler ei enää olisi kiinnostunut voitosta, vaan yksinomaan jostain muusta".
Joulukuuhun 1941 tultaessa Hitler tajusi, että toinen hänen suurista tavoitteistaan, Saksan maailmanvaltius, oli karannut tavoittamattomiin. Hän päätti tietoisesti hylätä sen ja omistautui täysin toiselle päätavoitteelleen, juutalaisten tuhoamiselle. Mahdollisuus rauhanneuvottelujen kautta rajata tulevan tappion katastrofaalisuutta ei häntä enää kiinnostanut, kuten eivät muutkaan poliittiset kysymykset.
Hitler oli nyt valmis myös Saksan totaaliseen tappioon kaikkine mahdollisine seurauksineen, kunhan vihdoinkin pääsi suorittamaan juutalaisten tuhoamista kaikkialla Euroopassa, mitä oli vesi kielellä odottanut. Tästä selittyy myös sodanjulistus Amerikalle, jota emme voi selittää millään poliittisella näkökohdalla: poliitikko Hitler luovutti joulukuussa 1941 lopullisesti vallan joukkomurhaaja Hitlerille.
Politiikka johon hänellä oli ollut niin hyvät lahjat, ei enää kiinnostanut Hitleriä; siihen ainoaan päämäärään, jota hän nyt tavoitteli, hän ei sitä tarvinnut.<
Juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu, jota koskeva käsky muuten annettiin juuri tammikuussa 1942, vaati aikaa, ja armeijan tehtäväksi tuli nyt hankkia sitä. Tähän perustui Hitlerin perääntymistä ja valloitetun alueen luovuttamista viimeiseen saakka vastustanut itsepäinen strategia. Hitler kävi viivytystaistelua siirtääkseen lopullisen tappion niin kauas, että ehtisi suorittaa loppuun Euroopan juutalaisväestön joukkomurhan ja samalla pitää saksalaisten hallussa ne alueet, joilta joukkomurhan uhrit saatiin.
Wannseen konfrenssi käytiin tammikuun 20. päivänä Heydrichin johdolla, jonka Hitler oli SS:stä valtuuttanut "endlösungin" suunnitelman esittelijäksi ja läpiviejäksi. Konfrenssissa esiteltiin SS:n toimesta mahdollisuudet juutalaisten murhaamisen tehostamiseksi. Nyt tulivat ensimmäisen kerran muun natsihallinnon tietoon jo kokeillut kaasukammiot ja jo idässä käytössä olleet kaasuautot. Idässä oli "lopullinen ratkaisu" ottanut jo varaslähdön puolella vuodella, sillä siellä oli jo tapettu Wanseen konfrenssin ajankohtaan tultaessa satojatuhansia juutalaisia mm. mainituilla kaasuautoilla, mutta kuitenkin pääosin ampumalla.
Wannseen konfrenssi edusti myös suunnanmuutosta "lopullisen ratkaisun" aikataulussa. 1942 alussa oli käynyt selväksi että voittoa ei ehkä tulisi, joten "lopullisen ratkaisun" aikataulua täytyi nopeuttaa. Alun perin se oli tarkoitus toteuttaa vasta voiton jälkeen, mutta kun vain tappio oli näköpiirissä, se täytyi toteuttaa heti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sebastian_Haffner
http://www.ghwk.de/engl/textengl1.htm
Lainaus s. 140-143
>Hitler oli saanut haltuunsa 1939-41 lähes koko Euroopan mantereen, mutta siihen hänen voittonsa sitten loppuivatkin. Vaikka hyökkäys N-liittoa vastaan oli alkumenestykseltään loistava, hyökkäys maantieteelliseltä pinta-alaltaan valtavan ja ihmisresurseiltaan lähes loppumattoman maan kimppuun oli raskas virhe ja julistamalla sodan USA:lle Hitler sinetöi Saksan tappion. Häntä vastassa oli niin vahva liittoutuma, että tämän jälkeen oli kysymys vain siitä, kuinka kauan Saksa, joka toki oli vielä äärimmäisen voimakas, pystyisi taistelemalla viivyttämään vääjäämätöntä tappiota. Jopa Hitler tajusi tämän mutta ei silti tehnyt mitään tulevan kriisin estämiseksi tai edes sen lievittämiseksi.
Hitlerille aiemmin ominainen idearikkaus oli vuodesta 1942 alkaen täysin poissa, eikä hänestä enää kummunnut minkäänlaisia positiivisia poliittisia tai sotilaallisia aloitteita. Hän vetäytyi kuoreensa ja katosi julkisuudesta : "On kuin Hitler ei enää olisi kiinnostunut voitosta, vaan yksinomaan jostain muusta".
Joulukuuhun 1941 tultaessa Hitler tajusi, että toinen hänen suurista tavoitteistaan, Saksan maailmanvaltius, oli karannut tavoittamattomiin. Hän päätti tietoisesti hylätä sen ja omistautui täysin toiselle päätavoitteelleen, juutalaisten tuhoamiselle. Mahdollisuus rauhanneuvottelujen kautta rajata tulevan tappion katastrofaalisuutta ei häntä enää kiinnostanut, kuten eivät muutkaan poliittiset kysymykset.
Hitler oli nyt valmis myös Saksan totaaliseen tappioon kaikkine mahdollisine seurauksineen, kunhan vihdoinkin pääsi suorittamaan juutalaisten tuhoamista kaikkialla Euroopassa, mitä oli vesi kielellä odottanut. Tästä selittyy myös sodanjulistus Amerikalle, jota emme voi selittää millään poliittisella näkökohdalla: poliitikko Hitler luovutti joulukuussa 1941 lopullisesti vallan joukkomurhaaja Hitlerille.
Politiikka johon hänellä oli ollut niin hyvät lahjat, ei enää kiinnostanut Hitleriä; siihen ainoaan päämäärään, jota hän nyt tavoitteli, hän ei sitä tarvinnut.<
Juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu, jota koskeva käsky muuten annettiin juuri tammikuussa 1942, vaati aikaa, ja armeijan tehtäväksi tuli nyt hankkia sitä. Tähän perustui Hitlerin perääntymistä ja valloitetun alueen luovuttamista viimeiseen saakka vastustanut itsepäinen strategia. Hitler kävi viivytystaistelua siirtääkseen lopullisen tappion niin kauas, että ehtisi suorittaa loppuun Euroopan juutalaisväestön joukkomurhan ja samalla pitää saksalaisten hallussa ne alueet, joilta joukkomurhan uhrit saatiin.
Wannseen konfrenssi käytiin tammikuun 20. päivänä Heydrichin johdolla, jonka Hitler oli SS:stä valtuuttanut "endlösungin" suunnitelman esittelijäksi ja läpiviejäksi. Konfrenssissa esiteltiin SS:n toimesta mahdollisuudet juutalaisten murhaamisen tehostamiseksi. Nyt tulivat ensimmäisen kerran muun natsihallinnon tietoon jo kokeillut kaasukammiot ja jo idässä käytössä olleet kaasuautot. Idässä oli "lopullinen ratkaisu" ottanut jo varaslähdön puolella vuodella, sillä siellä oli jo tapettu Wanseen konfrenssin ajankohtaan tultaessa satojatuhansia juutalaisia mm. mainituilla kaasuautoilla, mutta kuitenkin pääosin ampumalla.
Wannseen konfrenssi edusti myös suunnanmuutosta "lopullisen ratkaisun" aikataulussa. 1942 alussa oli käynyt selväksi että voittoa ei ehkä tulisi, joten "lopullisen ratkaisun" aikataulua täytyi nopeuttaa. Alun perin se oli tarkoitus toteuttaa vasta voiton jälkeen, mutta kun vain tappio oli näköpiirissä, se täytyi toteuttaa heti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sebastian_Haffner
http://www.ghwk.de/engl/textengl1.htm
Vastaukset 30
Vanhimmat
jaaha.
Wanseella ja saksan tappion alulla. Tuli aatulle kiire hoitaa juutalaisongelma. Piti ottaa teollinen käsittely avuksi.
Koko holokausti on liittoutuneiden mielikuvituksen tuotetta. Sillä ne sai Saksan näyttämään sopivan syylliseltä, että sitä voitiin pitää "pahana maana".
Oikeasti niillä muutamalla leirillä mitä oli olemassa, oli poliittisia vankeja ym. pohjasakkaa.
sä olet historiaa opiskellut?????
Mee jätkä nukkumaan nii säästyy tollaselta paskalta...
Sattuipa kirjahyllystäni käteen todella mielenkiintoinen kirja. Taattua laatua, eli täälläkin joskus siteerattua Puntilaa.
Puntilahan oli 1944 Risto Rytin läheinen avustaja ja taisipa olla ihan sihteerikin.
Sivulla 167 kerrotaan näin:
21.9.1970 ...oliko Ryti niin passiivinen kuin Linkomiehen muistelmista käy ilmi...
Kerroin kuitenkin oman kokemukseni tästä "passiivisuudesta" "Tapasin Risto Rytin Ribbentrop-sopimuksen solmimista seuraavana päivänä. Hän kertoi, kuinka asia oli tapahtunut. Lopuksi hän sanoi Ribbentropille sanoneensa: >>Kyllä kai te olette niin eurooppalaisia, että panette kaikki voimanne itään ja päästätte lännen joukot Saksaan.>>
Tähän Ribbentrop: >>Jos meidän täytyy tuhoutua, tuhoutukoon koko Eurooppa meidän mukanamme.>>
Ei tämä nähdäkseni ollut kovin >>passiivisen miehen>> sanontaa!
L.A.Puntila: Huomautin hyvin täsmällisesti, Otava 1995 ISBN 951-1-13660-7
Toimittanut Kauko I. Rumpunen
Kirja on kooste Puntilan omista muistiinpanoista. Siis enimmäkseen saneluista nauhalle heti tuoreeltaan, asioiden ollessa ajankohtaisia.
Tässä kirjassa on 1960-1970 -luvun tapahtumista ja -aikalaisista kerrottuna ERITTÄIN mielenkiintoisia juttuja Kekkosesta Keskustaan ja Johannes Virolaiseen, sekä kymmenistä muista senaikaisista päättäjistä.
Puntilahan liityi lopulta SDP:n riveihin ja päätyi kansanedustajaksi kaiken muun yhteiskunnallisen vaikuttamisen ohella!
Saksan ja NL:n välillä oli neuvotteluyhteys vielä vuonna 43 erillisrauhan aikaansaamiseksi, mutta Kurskin taistelun alettua NL katkaisi yhteyden ja päätti niitata natsit ilman mitään ehtoja. Ja sehän tämän foorumin natseja vieläkin vituttaa.
>>Saksan ja NL:n välillä oli neuvotteluyhteys vielä vuonna 43 erillisrauhan aikaansaamiseksi, mutta Kurskin taistelun alettua NL katkaisi yhteyden ja päätti niitata natsit ilman mitään ehtoja.
Saksalla oli jo kokemuksia massatuhoamisesta. Yli 30 000 saksan kansalaista kaasutettiin kuoliaaksi jo ennen sotaa. Pitkäaikaissairaita ja mielenterveyspotilaita. Siinä meni monen isä, äiti, sisko, veli.
Saksalaiset hyväksyivät tämän vaieten. Lääkärit kävivät papereita läpi ja päättivät ketkä tuhotaan hiilimonoksidilla siihen tarkoitukseen varatuissa autoissa. Tapettaville kerrottiin, että ollaan menossa retkelle.
Hitler antoi kirjallisen käskyn sairaiden joukkosurmaamisesta 1. syyskuuta 1939. Sen tuloksena surmattiin "viran" puolesta seuraavien kahden vuoden aikana noin 100 000 potilasta lisää. 80 000 parantola- ja mielisairaalapotilasta, 20 000 invalidia ja 3000 3-11 vuotiasta lasta, lähinnä apukoululaisia ja koulukotien kasvatteja.
Tämä toiminta keskeytettiin 1941 elokuussa osaksi sen tähden että se oli herättänyt saksalaisessa väestössä levottomuutta ja kirkon taholta julkisia vastalauseita, ja pääasiassa sen tähden,että Hitler tarvitsi nyt tuhoamista varten perustettuja järjestöjä hoitamaan suurimittaiseksi paisuneeseen juutalaisten tuhoamiseen.
Myös mustalaisten tuhoaminen alkoi syyskuussa 1939. Vuodesta 1941 lähtien mustalaisia hävitettiin Itä-Euroopan miehitetyissä maissa yhtä järjestelmällisesti kuin niissä asuvia juutalaisia. Asiakirjojen mukaan murhattujen mustalaisten määrä nousee noin 500 000. Yksin Saksan 25 000 mustalaisesta oli vuonna 1945 elossa enää 5000.
että minkälaisen murhaajan ja roiston kanssa me suomalaiset oikein sodittiin jatkosodassa :(
Kyllä nyt meni yöunet...
Esimerkki siitä,miksi diktatuuria pitää vastustaa aina,ja kaikkialla.Kun valta on yhdellä ihmisellä,se etäännyttää kansasta ja turmelee.Kun vanhenevalle diktaattorille tulee vastoinkäymisiä,ehkä masennusta,käy niinkuin Hitlerille.Hän valitsi perääntymisen sijaan, omaksi "muistomerkikseen" täydellisen tuhon.
Eikös se vanha viisaus mennyt : Valta turmelee, ehdoton valta turmelee ehdottomasti tai jotain tuohon suuntaan...
Löytyy näitä esimerkkejä lähempääkin. Ruotsin Kustaa Aadolf taisi olla yhtä turmeltunut ja diktaattorimainen tuhoaja. Meinasi tuhota koko Ruotsin ja sivussa Suomen...
Kustaan aikana vaan menetelmät olivat sen verran hitaampia tuossa tappohommassa. Eikös siellä Saksassakin mennyt 30 vuotta?
Onkohan sellaista "valistunutta", hyvää diktaattoria maailmanhistoriassa? Itselle ei tule yhtään mieleen, kyllä ne hirmuhallinnon puolelle aina kääntyvät. Muinaisessa Roomassahan diktaattorin valta oli rajattu 6 kuukauteen minkä jälkeen hänestä tuli tavallinen kansalainen taas. Tuo tulossa oleva aseman romahdus varmaan piti toimet maltillisina..
"Onkohan sellaista "valistunutta", hyvää diktaattoria maailmanhistoriassa?"
Egyptin Ramses II. Säilytti valtakunnan tasapainon 67-vuotta ja pisti siinä sivussa alulle kokonaan uuden hallitsijasuvun : 96 poikaa ja 60 tytärtä. Ei tappanut omia kansalaisiaan, kävi muutaman sodan lähi-idässä ja sai niiden avulla aikaan tasapainotilan alueella. Kaiken kaikkiaan valistunut diktaattori aikoinaan.
Ramsesin voitto Heeteistä Kadesissa 1274 bc. oli tulkinnallinen. Oliko se voitto vai ei, on tänä päivänäkin epäselvää.
Silti taistelun jälkeen Ramses solmi hallintonsa koko loppuajan kestävän rauhan heettiläisten kanssa. Kuten totesit tasapaino alueelle ainakin palautui.
Onko tohon juutalaisten joukkotuhoamiseen pakko uskoa? Taitaa olla. Minusta ruokaa ei ollut kaikille kylliksi ja nälkäkuolemahan siitä tuli. Ruokaa leireille ei saatu kun amerikkalaiset, siis juutalaiset itse tuhosivat ruokakuljetukset. Mua ottaa pattiin kun sakujen piikkiin laitetaan kaikki vaikka syylliset ovat tässää tapauksessa syyttäjiä.
Millaisilla perusteilla epäilet juutalaisten joukkomurhaa? Tekijäthän tunnustivat sen?
Esim. Ausvitchiin vievä rautatie oli sodan jälkeen aivan ehjä, samoin muille keskitysleireille vievät rautatiet. Niitä ei saanut pommittaa. Ihmiskuljetukset tehtiin junalla. Ruoka ym. toimitettiin maanteitse. Kaikki maantiesillat pommitettiin tuusanpaskaksi.
Tunnusta tai kuole on aika tehokas keino saada ihminen tunnustamaan, näinhän jenkeissä taidetaan tehdä nykyäänkin.
Kuolemanleirit eivät olleet Saksassa, vaan Puolassa. Liittoutuneilla ei ollut syytä pommittaa Puolaa, sillä Saksassa oli paljon tärkeämpiä teollisuuskohteita.
Kuolemanleirit ovat ehdoton ja kiistämätön historiallinen tosiasia. Niiden tarkoitusperä on täysin selvä.
Kaupunkien tuhoaminen oli liittouman päätehtävä saksassa. Liittoumaa pidetään usein hyvänä ja saksaa pahana. Amerikkalaiset taisivat kuitenkin tappaa maailmanlaajuisesti enemmän ihmisiä kuin saksalaiset? Hiroshima ja Nagasaki oltaisiin voitu tyhjentää. Peloite olisi ollut riittävä sodan lopettamiseen. Näin ei kuitenkaan tehty, kaupunkilaiset olivat olennainen osa "koetta".
Tässä tilastotietoja toisen maailmansodan siviiliuhreista.
Saksa ja sen liittolaiset
Germany 2 million
Italy 70,000
Japan 350,000
Rumania 400,000
Bulgaria 50,000
Hungary 200,000
Finland 4,000
Liittoutuneet:
China 9 million
Poland 2.5million
U.K. 60,000
France 270,000
Denmark 1,000
Norway 6,000
Belgium 100,000
Holland 250,000
Greece 400,000
Yugoslavia 1.3million
U.S.S.R. 19 million
Neuvostoliitto menetti siis 19 miljoonaa siviiliä, lisäksi 9 miljoonaa sotilasta.
Näistä valtaosa on Saksan armeijan tappamia. Amerikkalaiset eivät siis tappaneet maailmanlaajuisesti enemäpää ihmisiä.
"Neuvostoliitto menetti siis 19 miljoonaa siviiliä, lisäksi 9 miljoonaa sotilasta.
Näistä valtaosa on Saksan armeijan tappamia. Amerikkalaiset eivät siis tappaneet maailmanlaajuisesti enemäpää ihmisiä."
Missä sanotaan, että "valtaosa on Saksan tappamia"?
Saksaa ja sen liittolaisia vastaan, Suomella lienee osuutensa tietysti, mutta pienempi.
Esimerkiksi piiritetyss Leningradissa kuoli arviolta 650000 siviiliä nälkään. Ilman Saksan piiritystä he olisivat saaneet ruokaa.
Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941. Seuraavien kahdeksan kuukauden kuluessa saksalaiset tappoivat arviolta 2,8 miljoona sotavankia nälkään, kylmään ja teloittamalla. Tämä hieman unohduksiin painunut kansanmurha tapahtui siis muutamassa kuukaudessa ja siten se lienee Ruandan tapahtumien ohella keskitetyin joukkomurha historiassa. Kuolleiden määrässä on tosin huikea ero.
Kaikki tapetut eivät olleet varsinaisia sotavankeja, vaan saksalaiset vangitsivat kaikki 15-65 vuotiaat miehet valloitetulla alueella. Vankien ylettömän raaka kohtelu oli suoraa seurausta natsien rotuopeista, joiden mukaan slaavit olivat ali-ihmisiä, joiden elämällä ei sinänsä ollut mitään arvoa.
Siksi natsi-Saksa on minusta aika paha.
Rotuoppi oli aika paha, myönnettäköön. 30-luvulla myös suomalaislääkärit kävivät saksassa oppia hakemassa, mukaanlukien tämä lyhyt lastenlääkärimme.
Asian vierestä. Ultraäänikoe juontaa juurensa myös tuohon aikaan. rodunjalostusta tapahtuu nykyäänkin. ns. painolastia ei vieläkään suvaita.
"Missä sanotaan, että "valtaosa on Saksan tappamia"?"
No onko ne sitten suomalaisten tappamia?? Jos ei niin sitten sakujen.
"30-luvulla myös suomalaislääkärit kävivät saksassa oppia hakemassa, mukaanlukien tämä lyhyt lastenlääkärimme.
Asian vierestä. Ultraäänikoe juontaa juurensa myös tuohon aikaan."
Mitenkähän lienee, ultraäänitutkimusta alettiin Saksassa käyttää vasta 1940-luvun lopulla. Ala on pikemminkin amerikkalaisten kehittämää. Suomessa ultraääntä käytettiin eka silmätutkimuksissa 1956 ja sikiötutkimuksissa vasta 1966. Eli taitaa olla legendaa....
http://www.ob-ultrasound.net/history1.html
Ultraäänikokeen idea on 30-luvulta.
Jos ultraäänellä havaitaan ettei sikiö ole täysin terve, aletaan vanhempia painostamaan aborttiin. Jokaisessa lääkärissä asuu pieni natsi.
niin että ultraäänitutkimukset ovat vapaaehtoisia. Lääkäreiden painostuksesta en osaa sanoa ilman kokemusta tai muilta kuulemaani, ehkä tiedät tapauksia. Tuntuisi kyllä sopimattomalta käytökseltä, jos on vannonut Hippokrateen valan.
Ultraäänitutkimuksella on kuitenkin muitakin tehtäviä kuin kromosomihäiriöiden seulonta. Sen avulla voidaan tunnistaa esim. vaikea sydänvika joka saattaa vaatia erityistason hoitoa heti synnytyksen jälkeen.
Eugeniikan ja suomalaisten raskaudenkeskeytysten välille on turha panna yhtäläisyysmerkkejä, se olisi aika karkeaa yksinkeirtaistamista. Tosiasiassa valtaosa raskauden keskeytyksistä tehdään terveille sikiöille sosiaalisin perustein. Vain murto-osa aborteista tehdään sikiöpoikkeavuuden takia, joka sekin on perheelle myös sosiaalinen peruste. Downin syndrooma-lapseen pitää sitoutua koko elämäksi. Vaikeammista vammoista puhumattakaan.
On asiassa kyllä aika ongelmallinen eettinen puoli, myönnän.
että sota kommunismia vastaan on aina oikeutettu!
länsiliittoutuneita vastaan? Oliko kommunismi loppujen lopuksi Aatulle se pahin kilpailija samantapaisena huuhaa-aatteena?
Juutalaisten tappaminenkaan ei tainnut liittyä siihen kommunismin vastaiseen sotaan.