onko adventisteista

sitten käyttäneet joskus nimikettä: MOOSEKSENUSKOLAIS-SEURAKUNTA?

Profeetat olivat ennustaneet Uuden liiton tulevaksi koko maailmaa varten.
Vanha liitto oli tehty "esikoiskansa" Israelille valmistukseksi Uudelle liitolle.Vanha liitto oli tehty Jumalan nimessä.

Jer.31:31-36
;31. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
32. en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

Tuossa käy ilmi Uusi liitto JOKA LUVATTIIN Israelille ja HUOM! Juudan heimolle.

Molemmat saavat siinä lupauksessa jotain uutta.
Se että tulee uusi liitto, ei tarkoita aina vanhan päättymistä.
Jumala ei peru lupauksiaan, joten liittoon sidotut lupaukset tarvitsevat niitä joille ne ovat annetutkin, jotta kirjoitukset täyttyisivät.

Huomaappa jatkossa mielenkiintoinen asia.
33. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Kuten näet, Israel mainitaan mutta ei Juudan heimoa.
uusi liittohan koski luvattuna molempia; ja Jumalan sanahan ei tyhjänä palaja...Siten siinä on jokin asia haudattuna!

Israelin osaa kantaa Jeesus ja Hänen apostoliensa jälkeen me kristityt.
Uusi liitto on luvattu annettavaksi "Israelin heimon" sisimpään .

Mitä on Juudan osa?
Sillekin on annettu lupaus Uudesta mutta ilman sisimpään kirjoitettua lakia.
Miksi? Jeesus antaa siihen vastauksen;16. Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
17. Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.

Tuossa on kaksijakoisuutta.
Toisaalta laki ltulee täytetyksi Israelilta profeettojen lupausten täyttymiseen Kristuksessa, jonka kautta uskoville annetaan sisimpään kirjoitettu laki.
Ja toisaalla laki jatkaa ennallaan vanhassa liitossa Juudan heimon välityksellä.
Uudessa liitossa Jeesus hyvitti heitäkin;Kolossalaiskirje:
2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

Jeesus poisti Israelilta ja Juudan heimoilta molemmilta yhtäaikaa pois NE säädökset jotka olivat molempia näitä vastaan.
Mooseksen laki on liiton lakina nyt Juudan heimolla=juutalaisilla kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle.
Kummallakaan ei ole "kahta lakia", uutta ja vanhaa, vaan ne ovat erossa toisistaan.
Paavalin kirjeissä käy ilmi, että juutalaisten liitto on vielä ennallaan.Gal.5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.

Jos Jeesus olisi mitätöinyt Mooseksen liiton lain, olisi ympärileikkaus tullut mitättömäksi.
Se olisi ollut tehtynä ja tekemättäjätettynä samantekevää.
Paavali kuitenkin kertoo, että ympärileikkauksesta tulee velvoitus, joka sillä oli ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemistakin ja ympärileikkauksen ottaneilta pakanoilta menisi pois se etu, joka on saatavana Jeesuksen kautta.
Tämähän juuri jos mikä, osoittaa ettei Jeesus poistanut piirtoakaan liitosta eikä siihen liittyvästä laista, mikäli siihen liitytään ilman syntymistä Juudan heimoon; heillehän etuna oli mainitut säädösten poistot.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Israelille tehty liitto oli vertauskuvaa Uudesta liitosta.
Niin oli myöskin Israelin saaman lainkin kohdalla.
Sekin oli vertauskuvallinen.
Kun vertauskuva sai Jeesuksessa täyttymyksensä, vertauskuvan niitä merkityksiä ei enää tarvittu.

Käydäämpä asiaa hiukan läpi;

Mooseksen laissa oli ympärileikkaus vertauskuvaa verellä lunastettavasta pelastuksesta.
Esikoispojan lunastukseksi määrätty uhri oli vertauskuvaa, jolla Kainin muistutettiin Kainin teosta hänen surmattuaan veljensä.
Kainhan oli koko ihmiskunnan esikoinen Paratiisin karkoituksen jälkeen ja kuvasi näin vertauskuvallisesti ihmiskuntaa.
Sapatin työntekokielto oli myös vertauskuvaa .
Kun Jumala lepäsi Sapatinlepoaan , ihminen teki synnin.
Synnin seurauksena tuli ihmisen osaksi työn kautta saada leipänsä.
Nyt Mooseksen laissa Jumala kielsi tekemästä työtä kahden vertauskuvan vuoksi.
Jumala ei halunnut ihmisten tekevän työtä Sapattina muistuttamassa Jumalan säätämästä Paratiisin karkoituksesta.
Ja toiseksi Jumala muistuttaa työkiellolla ihmisen tekemää tottelemattomuutta Paratiisissa.

Kun nyt ei enää ole Jeesuksen tekemän sovituksen vuoksi TARPEEN muistuttaa "sovitetuista synneistä",ei niiden muistutuksen säännötkään ole voimassa.
Toivon sydämestäni juuri sinun, Rakkahin Sirkka Iita, ymmärtävän mitä yritin sinulle kertoa; olemmehan sillointällöin toisiamme ymmärtäneetkin!
Asialla on siis symboolista merkitystä, joka muuttaa Sapatin merkitystä päinvastaiseksi joissakin vertauskuvallisissa merkityksissä.
Tästä olisi paljon puhuttavaa mutta sen me ehdimme tehdä mikäli ymmärrät mitä tässä olen asiasta esittänyt.Siunausta ja Herran puhetta sydämesi kautta Sinulle.

Jokke Rauste kirjoitti:

Profeetat olivat ennustaneet Uuden liiton tulevaksi koko maailmaa varten.
Vanha liitto oli tehty "esikoiskansa" Israelille valmistukseksi Uudelle liitolle.Vanha liitto oli tehty Jumalan nimessä.

Jer.31:31-36
;31. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
32. en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

Tuossa käy ilmi Uusi liitto JOKA LUVATTIIN Israelille ja HUOM! Juudan heimolle.

Molemmat saavat siinä lupauksessa jotain uutta.
Se että tulee uusi liitto, ei tarkoita aina vanhan päättymistä.
Jumala ei peru lupauksiaan, joten liittoon sidotut lupaukset tarvitsevat niitä joille ne ovat annetutkin, jotta kirjoitukset täyttyisivät.

Huomaappa jatkossa mielenkiintoinen asia.
33. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Kuten näet, Israel mainitaan mutta ei Juudan heimoa.
uusi liittohan koski luvattuna molempia; ja Jumalan sanahan ei tyhjänä palaja...Siten siinä on jokin asia haudattuna!

Israelin osaa kantaa Jeesus ja Hänen apostoliensa jälkeen me kristityt.
Uusi liitto on luvattu annettavaksi "Israelin heimon" sisimpään .

Mitä on Juudan osa?
Sillekin on annettu lupaus Uudesta mutta ilman sisimpään kirjoitettua lakia.
Miksi? Jeesus antaa siihen vastauksen;16. Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
17. Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.

Tuossa on kaksijakoisuutta.
Toisaalta laki ltulee täytetyksi Israelilta profeettojen lupausten täyttymiseen Kristuksessa, jonka kautta uskoville annetaan sisimpään kirjoitettu laki.
Ja toisaalla laki jatkaa ennallaan vanhassa liitossa Juudan heimon välityksellä.
Uudessa liitossa Jeesus hyvitti heitäkin;Kolossalaiskirje:
2:14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

Jeesus poisti Israelilta ja Juudan heimoilta molemmilta yhtäaikaa pois NE säädökset jotka olivat molempia näitä vastaan.
Mooseksen laki on liiton lakina nyt Juudan heimolla=juutalaisilla kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle.
Kummallakaan ei ole "kahta lakia", uutta ja vanhaa, vaan ne ovat erossa toisistaan.
Paavalin kirjeissä käy ilmi, että juutalaisten liitto on vielä ennallaan.Gal.5:2 Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
5:3 Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.

Jos Jeesus olisi mitätöinyt Mooseksen liiton lain, olisi ympärileikkaus tullut mitättömäksi.
Se olisi ollut tehtynä ja tekemättäjätettynä samantekevää.
Paavali kuitenkin kertoo, että ympärileikkauksesta tulee velvoitus, joka sillä oli ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemistakin ja ympärileikkauksen ottaneilta pakanoilta menisi pois se etu, joka on saatavana Jeesuksen kautta.
Tämähän juuri jos mikä, osoittaa ettei Jeesus poistanut piirtoakaan liitosta eikä siihen liittyvästä laista, mikäli siihen liitytään ilman syntymistä Juudan heimoon; heillehän etuna oli mainitut säädösten poistot.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Israelille tehty liitto oli vertauskuvaa Uudesta liitosta.
Niin oli myöskin Israelin saaman lainkin kohdalla.
Sekin oli vertauskuvallinen.
Kun vertauskuva sai Jeesuksessa täyttymyksensä, vertauskuvan niitä merkityksiä ei enää tarvittu.

Käydäämpä asiaa hiukan läpi;

Mooseksen laissa oli ympärileikkaus vertauskuvaa verellä lunastettavasta pelastuksesta.
Esikoispojan lunastukseksi määrätty uhri oli vertauskuvaa, jolla Kainin muistutettiin Kainin teosta hänen surmattuaan veljensä.
Kainhan oli koko ihmiskunnan esikoinen Paratiisin karkoituksen jälkeen ja kuvasi näin vertauskuvallisesti ihmiskuntaa.
Sapatin työntekokielto oli myös vertauskuvaa .
Kun Jumala lepäsi Sapatinlepoaan , ihminen teki synnin.
Synnin seurauksena tuli ihmisen osaksi työn kautta saada leipänsä.
Nyt Mooseksen laissa Jumala kielsi tekemästä työtä kahden vertauskuvan vuoksi.
Jumala ei halunnut ihmisten tekevän työtä Sapattina muistuttamassa Jumalan säätämästä Paratiisin karkoituksesta.
Ja toiseksi Jumala muistuttaa työkiellolla ihmisen tekemää tottelemattomuutta Paratiisissa.

Kun nyt ei enää ole Jeesuksen tekemän sovituksen vuoksi TARPEEN muistuttaa "sovitetuista synneistä",ei niiden muistutuksen säännötkään ole voimassa.
Toivon sydämestäni juuri sinun, Rakkahin Sirkka Iita, ymmärtävän mitä yritin sinulle kertoa; olemmehan sillointällöin toisiamme ymmärtäneetkin!
Asialla on siis symboolista merkitystä, joka muuttaa Sapatin merkitystä päinvastaiseksi joissakin vertauskuvallisissa merkityksissä.
Tästä olisi paljon puhuttavaa mutta sen me ehdimme tehdä mikäli ymmärrät mitä tässä olen asiasta esittänyt.Siunausta ja Herran puhetta sydämesi kautta Sinulle.

Sapatin merkitys.

Sapatilla on laaja merkitys ja se on täynnä syvällistä ja rikasta hengellisyyttä.

1. Luomisen ikuinen muistomerkki. Kuten olemme nähneet, se perusmerkitys, minkä kymmenen käskyn laki liittää sapattiin, on sen asema maailman luomisen muistomerkkinä (2.Moos. 20:11,12). Käsky viettää seitsemättä päivää sapattina "liittyy erottamattomasti luomistekoon; sapattiasetus ja käsky sen noudattamiseen johtuvat suoraan luomisteosta. Sitä paitsi koko ihmisperheen olemassaolo on seurausta tuosta samasta luomisen jumalallisesta teosta, jonka muistona sapatti on. Tästä seuraa, että velvollisuus noudattaa sapattikäskyä Jumalan luovan voiman muistomerkkinä kuuluu koko ihmissuvulle." Strong nimittää sapattia "ikuiseksi velvollisuudeksi Jumalan asettamana muistomerkkinä hänen luomistyöstän."

Ne, jotka sitä viettivät luomisen muistona tunnustivat niin tehdessään, että "Jumala oli heidän Luojansa ja oikeutettu Valtiaansa ja että he olivat hänen kättensä tekoa ja alamaisiaan. Se oli siis kokonaan muistoasetus ja annettu koko ihmiskunnalle. Siinä ei ollut mitän verhottua eikä millekään kansalle erikoisesti sovellettua." Niin kauan kuin palvomme ja kumarramme Jumalaa, koska hän on meidän Luojamme, niin kauan sapatti toimii luomisen merkkinä ja muistona.

2. Lunastuksen symboli. Kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, sapatista, joka jo oli luomisen muistomerkki, tuli myös vapautuksen muistomerkki (5.Moos. 5:15). "Herran tarkoituksena oli, että viikoittainen sapatinlepo, oikein noudatettuna, vapauttaisi ihmisen jatkuvasti Egyptin orjuudesta, joka ei ole rajoittunut mihinkään maahan tai vuosisataan, vaan joka käsittää kaikki maat ja kaikki aikakaudet. Nykypäivän ihminen tarvitsee vapautusta siitä orjuudesta, joka aiheutuu ahneudesta, voiton ja vallan halusta, yhteiskunnallisesta epätasa - arvosta, synnistä ja itsekkyydestä."

Katsellessamme ristiä sapatin lepo näyttäytyy erityisenä lunastuksen symbolina. "Se on muistomerkki siitä exoduksesta, joka koskee vapautumista synnin orjuudesta Immanuelin johdolla. Suurin kantamamme taakka on tottelemattomuutemme aiheuttama syyllisyys. Sapatin lepo, joka viittaa taaksepäin Kristuksen lepoon haudassa, synnistä saadun voiton lepoon, tarjoaa kristitylle konkreettisen tilaisuuden ottaa vastaan ja kokea Kristuksen anteeksiantamus, rauha ja lepo."

3. Pyhityksen merkki. Sapatti on merkki Jumalan muuttavasta voimasta, merkki pyhityksestä. Herra julisti: "Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät" (2.Moos. 31:13; vrt. Hes. 20:20). Sapatti on siis myös merkki siitä, että Jumala on pyhittäjä. Koska kansa pyhitetään Kristuksen verellä (Hepr. 13:12), sapatti on myös merkki siitä, että uskova ottaa vastaan hänen verensä syntien anteeksisaamiseksi.

Niin kuin Jumala on erottanut sapatin pyhään tarkoitukseen, samoin hän on erottanut oman kansansa pyhään tarkoitukseen - olemaan hänen todistajiaan. Seurustelu Jumalan kanssa tuona päivänä johtaa pyhitykseen; Jumalan kansa oppii luottamaan omien mahdollisuuksiensa sijasta Jumalaan, joka pyhittää kansansa.

"Voima, joka loi kaiken, on voima, joka luo sielun uudelleen hänen kaltaisekseen. Niille, jotka pyhittävät sapatin, sapatti on pyhityksen merkki. Tosi pyhitys on sopusointua Jumalan kanssa."

4. Uskollisuuden merkki. Kuten Aadamin ja Eevan uskollisuutta koeteltiin hyvän - ja pahantiedon puulla, joka oli keskellä Eedenin paratiisia, samoin jokaisen ihmisen uskollisuutta Jumalaa kohtaan koetellaan sapattikäskyllä, joka on keskellä dekalogia.

Raamattu paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta koko maailma jakautuu kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat uskollisia ja "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen", ja niihin, jotka kumartavat "petoa ja sen kuvaa" (Ilm. 14:12,9). Tuona aikana Jumalan totuus esitetään voimakkaana koko maailmalle ja kaikille selviää, että Raamatun sapatin kuuliainen noudattaminen on todisteena uskollisuudesta Luojaa kohtaan.

5. Aika seurustelulle Jumalan kanssa. Jumala loi eläimet ihmisen iloksi (1.Moos. 1:24,25). Korkeammalla toveruuden tasolla Jumala antoi miehen ja naisen toisilleen kumppaneiksi (1.Moos. 2:18 - 25). Mutta sapatissa Jumala antoi ihmiskunnalle lahjan, jossa hän tarjosi korkeimman tason kumppanuutta - kumppanuutta itsensä Jumalan kanssa. Ihmisolentoja ei ollut luotu seurustelemaan vain eläinten kanssa eikä edes vain toisten ihmisten kanssa. Heidät oli luotu Jumalaa varten.

Erityisesti sapattina voimme kokea Jumalan läsnäolon keskellämme. Ilman sapattia kaikki oli loputonta työtä ja raadantaa. Jokainen päivä olisi toisten kaltainen, maallisiin tavoitteisiin omistettu. Mutta sapatin saapuminen tuo toivoa, iloa, merkitystä ja rohkeutta elämään. Se tarjoaa aikaa seurusteluun Jumalan kanssa rukouksen, laulun sekä sanan tutkimisen ja mietiskelyn kautta. Silloin meillä on myös aikaa jakaa evankeliumia toisille. Sapatti tarjoaa meille tilaisuuden kokea Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa.

6. Uskonvanhurskauden merkki. Kristittyinä ymmärrämme, että valaistun omantunnon ohjaamina ei - kristitytkin, jotka vilpittömästi etsivät totuutta, voivat Pyhän Hengen johtamina oppia noudattamaan Jumalan lain yleisiä periaatteita (Room. 2:14 - 16). Tästä johtuu, että kristikunnan ulkopuolellakin noudatetaan jossain määrin kymmenen käskyn periaatteita. Ainoastaan sapattikäsky on tässä suhteessa poikkeuksena.

Monet ihmiset voivat ymmärtää, miksi on aiheellista pitää viikoittaista lepopäivää. Sen sijaan ihmisen on luonnostaan vaikea ymmärtää, miksi juuri seitsemäntenä päivänä tulisi pidättyä sellaisesta työnteosta, mikä muina päivinä olisi täysin sopivaa. Luonto ei tarjoa mitään perustetta seitsemännen päivän pyhittämiselle. Planeetat liikkuvat radoillaan, kasvit kasvavat, sade ja auringonpaiste vuorottelevat ja eläimet luonnossa käyttäytyvät samalla tavoin päivästä riippumatta. Miksi sitten ihmisen tulisi levätä juuri viikon seitsemäntenä päivänä? "Kristityllä on annettavana vain yksi syy, ei muuta, mutta tuo syy onkin riittävä: Jumala on puhunut."

Vain Jumalan antaman erityisen ilmoituksen perusteella ihminen voi ymmärtää seitsemännen päivän pyhittämisen merkityksen. Ne siis, jotka pitävät pyhänä seitsemännen päivän, tekevät niin siksi, että he uskovat ja luottavat Kristukseen, joka on antanut käskyn sen pyhittämisestä. Viettämällä sapattia uskovat ilmaisevat halukkuuttaan hyväksyä Jumalan tahto elämänsä ohjeeksi sen sijaan että nojaisivat omaan harkintaansa.

Pitäessään seitsemännen päivän uskovat eivät yritä tehdä itseään vanhurskaiksi. Sen sijaan heidän sapatinviettonsa on seurausta heidän suhteestaan Kristukseen, heidän Luojaansa ja Lunastajaansa. *22 Sapatinpitäminen on tulosta Kristuksen vanhurskaudesta, jossa heidät vanhurskautetaan ja pyhitetään, ja se on merkkinä siitä, että heidät on vapautettu synnin orjuudesta ja he ovat ottaneet vastaan hänen täydellisen vanhurskautensa.

"Omenapuusta ei tule omenapuuta siten, että se tuottaa omenia. Sen on ensin oltava omenapuu. Sen jälkeen puu tuottaa luonnostaan hedelminään omenia. Samoin aito kristitty ei pidä sapattia tai muita yhdeksää käskyä siksi, että hän niitä pitämällä tulisi vanhurskaaksi. Sen sijaan se on Kristuksen jakaman vanhurskauden luonnollista hedelmää. Se, joka tällä tavoin pitää sapattia, ei ole legalisti - - sillä hän ei pidättäydy sapattina työnteosta hankkiakseen siten itselleen Jumalan suosiota, vaan koska hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä sapatista päivän, jolloin voi olla mahdollisimman läheisessä yhteydessä Jumalaan."

Sapatinpitäminen ilmaisee, että olemme lakanneet luottamasta omiin tekoihimme ja että tajuamme sen tosiasian, että vain Kristus, Luojamme ja Lunastajamme, voi meidät pelastaa. "Oikea sapatinpitämisen henki ilmaisee korkeinta rakkautta Jeesusta Kristusta, Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, joka tekee meistä uusia luomuksia. Näin oikean päivän pyhittämisestä oikealla tavalla tulee uskonvanhurskauden merkki."

7. Symboli levosta Kristuksessa. Sapatti, muistomerkki siitä, että Jumala vapautti Israelin Egyptistä ja johti sen maallisen Kanaanin lepoon, erotti tuon ajan lunastetut ympäröivistä kansoista. Samalla tavalla sapatti on merkki vapauttamisesta synnistä Jumalan lepoon ja lunastettujen erottamisesta maailmasta.

Kaikki, jotka astuvat siihen lepoon, johon Jumala heitä kutsuu, ovat saaneet levon teoistaan niin kuin Jumala omista teoistansa (Hepr. 4:10). Tämä lepo on hengellistä lepoa, lepoa omista teoistamme, lepoa ja vapautusta synnistä. Tähän lepoon Jumala kutsuu kansaansa, ja tästä levosta sekä sapatti että Kanaanin maa ovat vertauskuvia."

Kun Jumala päätti luomistyönsä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä, hän antoi Aadamille ja Eevalle sapatissa mahdollisuuden levätä hänen yhteydessään. Vaikka he epäonnistuivat, Jumalan alkuperäinen tarkoitus tuon levon tarjoamiseksi ihmiskunnalle säilyi muuttumattomana. Syntiinlankeemuksen jälkeen sapatti oli jatkuvana muistutuksena tuosta levosta. "Seitsemännen päivän sapatin vietto ei siis todista ainoastaan uskosta Jumalaan kaiken Luojana, vaan myös uskosta hänen voimaansa muuttaa elämää ja tehdä ihmisistä sopivia astumaan siihen ikuiseen "lepoon", jonka Jumala alunperin oli tarkoittanut tämän maan asukkaille."

Jumala oli luvannut tämän hengellisen levon kirjaimelliselle Israelille. Huolimatta siitä, että kirjaimellinen Israel ei kansana astunut tuohon lepoon, Jumalan kutsu on yhä voimassa: "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" (Hepr. 4:9). Kaikkien, jotka haluavat päästä tuohon lepoon, on ensin astuttava uskossa hänen hengelliseen lepoonsa, sielun lepoon synnistä ja omista pyrkimyksistä pelastuksen saavuttamiseksi."

Uusi testamentti vetoaa kristittyyn, ettei tämä lykkäisi tämän armon ja uskon levon kokemusta tuonnemmaksi, sillä "tänä päivänä" on otollinen hetki päästä siihen (Hepr.-4:-7; 3:-13). Kaikki, jotka ovat astuneet tähän lepoon - pelastavaan armoon, joka saadaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen - , ovat lopettaneet kaikki yritykset omin teoin hankkia vanhurskautta. Tällä tavoin seitsemännen päivän sapatin vietto on vertauskuva uskovan pääsystä evankeliumin lepoon.

kirjoitettu on kirjoitti:

Sapatin merkitys.

Sapatilla on laaja merkitys ja se on täynnä syvällistä ja rikasta hengellisyyttä.

1. Luomisen ikuinen muistomerkki. Kuten olemme nähneet, se perusmerkitys, minkä kymmenen käskyn laki liittää sapattiin, on sen asema maailman luomisen muistomerkkinä (2.Moos. 20:11,12). Käsky viettää seitsemättä päivää sapattina "liittyy erottamattomasti luomistekoon; sapattiasetus ja käsky sen noudattamiseen johtuvat suoraan luomisteosta. Sitä paitsi koko ihmisperheen olemassaolo on seurausta tuosta samasta luomisen jumalallisesta teosta, jonka muistona sapatti on. Tästä seuraa, että velvollisuus noudattaa sapattikäskyä Jumalan luovan voiman muistomerkkinä kuuluu koko ihmissuvulle." Strong nimittää sapattia "ikuiseksi velvollisuudeksi Jumalan asettamana muistomerkkinä hänen luomistyöstän."

Ne, jotka sitä viettivät luomisen muistona tunnustivat niin tehdessään, että "Jumala oli heidän Luojansa ja oikeutettu Valtiaansa ja että he olivat hänen kättensä tekoa ja alamaisiaan. Se oli siis kokonaan muistoasetus ja annettu koko ihmiskunnalle. Siinä ei ollut mitän verhottua eikä millekään kansalle erikoisesti sovellettua." Niin kauan kuin palvomme ja kumarramme Jumalaa, koska hän on meidän Luojamme, niin kauan sapatti toimii luomisen merkkinä ja muistona.

2. Lunastuksen symboli. Kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, sapatista, joka jo oli luomisen muistomerkki, tuli myös vapautuksen muistomerkki (5.Moos. 5:15). "Herran tarkoituksena oli, että viikoittainen sapatinlepo, oikein noudatettuna, vapauttaisi ihmisen jatkuvasti Egyptin orjuudesta, joka ei ole rajoittunut mihinkään maahan tai vuosisataan, vaan joka käsittää kaikki maat ja kaikki aikakaudet. Nykypäivän ihminen tarvitsee vapautusta siitä orjuudesta, joka aiheutuu ahneudesta, voiton ja vallan halusta, yhteiskunnallisesta epätasa - arvosta, synnistä ja itsekkyydestä."

Katsellessamme ristiä sapatin lepo näyttäytyy erityisenä lunastuksen symbolina. "Se on muistomerkki siitä exoduksesta, joka koskee vapautumista synnin orjuudesta Immanuelin johdolla. Suurin kantamamme taakka on tottelemattomuutemme aiheuttama syyllisyys. Sapatin lepo, joka viittaa taaksepäin Kristuksen lepoon haudassa, synnistä saadun voiton lepoon, tarjoaa kristitylle konkreettisen tilaisuuden ottaa vastaan ja kokea Kristuksen anteeksiantamus, rauha ja lepo."

3. Pyhityksen merkki. Sapatti on merkki Jumalan muuttavasta voimasta, merkki pyhityksestä. Herra julisti: "Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät" (2.Moos. 31:13; vrt. Hes. 20:20). Sapatti on siis myös merkki siitä, että Jumala on pyhittäjä. Koska kansa pyhitetään Kristuksen verellä (Hepr. 13:12), sapatti on myös merkki siitä, että uskova ottaa vastaan hänen verensä syntien anteeksisaamiseksi.

Niin kuin Jumala on erottanut sapatin pyhään tarkoitukseen, samoin hän on erottanut oman kansansa pyhään tarkoitukseen - olemaan hänen todistajiaan. Seurustelu Jumalan kanssa tuona päivänä johtaa pyhitykseen; Jumalan kansa oppii luottamaan omien mahdollisuuksiensa sijasta Jumalaan, joka pyhittää kansansa.

"Voima, joka loi kaiken, on voima, joka luo sielun uudelleen hänen kaltaisekseen. Niille, jotka pyhittävät sapatin, sapatti on pyhityksen merkki. Tosi pyhitys on sopusointua Jumalan kanssa."

4. Uskollisuuden merkki. Kuten Aadamin ja Eevan uskollisuutta koeteltiin hyvän - ja pahantiedon puulla, joka oli keskellä Eedenin paratiisia, samoin jokaisen ihmisen uskollisuutta Jumalaa kohtaan koetellaan sapattikäskyllä, joka on keskellä dekalogia.

Raamattu paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta koko maailma jakautuu kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat uskollisia ja "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen", ja niihin, jotka kumartavat "petoa ja sen kuvaa" (Ilm. 14:12,9). Tuona aikana Jumalan totuus esitetään voimakkaana koko maailmalle ja kaikille selviää, että Raamatun sapatin kuuliainen noudattaminen on todisteena uskollisuudesta Luojaa kohtaan.

5. Aika seurustelulle Jumalan kanssa. Jumala loi eläimet ihmisen iloksi (1.Moos. 1:24,25). Korkeammalla toveruuden tasolla Jumala antoi miehen ja naisen toisilleen kumppaneiksi (1.Moos. 2:18 - 25). Mutta sapatissa Jumala antoi ihmiskunnalle lahjan, jossa hän tarjosi korkeimman tason kumppanuutta - kumppanuutta itsensä Jumalan kanssa. Ihmisolentoja ei ollut luotu seurustelemaan vain eläinten kanssa eikä edes vain toisten ihmisten kanssa. Heidät oli luotu Jumalaa varten.

Erityisesti sapattina voimme kokea Jumalan läsnäolon keskellämme. Ilman sapattia kaikki oli loputonta työtä ja raadantaa. Jokainen päivä olisi toisten kaltainen, maallisiin tavoitteisiin omistettu. Mutta sapatin saapuminen tuo toivoa, iloa, merkitystä ja rohkeutta elämään. Se tarjoaa aikaa seurusteluun Jumalan kanssa rukouksen, laulun sekä sanan tutkimisen ja mietiskelyn kautta. Silloin meillä on myös aikaa jakaa evankeliumia toisille. Sapatti tarjoaa meille tilaisuuden kokea Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa.

6. Uskonvanhurskauden merkki. Kristittyinä ymmärrämme, että valaistun omantunnon ohjaamina ei - kristitytkin, jotka vilpittömästi etsivät totuutta, voivat Pyhän Hengen johtamina oppia noudattamaan Jumalan lain yleisiä periaatteita (Room. 2:14 - 16). Tästä johtuu, että kristikunnan ulkopuolellakin noudatetaan jossain määrin kymmenen käskyn periaatteita. Ainoastaan sapattikäsky on tässä suhteessa poikkeuksena.

Monet ihmiset voivat ymmärtää, miksi on aiheellista pitää viikoittaista lepopäivää. Sen sijaan ihmisen on luonnostaan vaikea ymmärtää, miksi juuri seitsemäntenä päivänä tulisi pidättyä sellaisesta työnteosta, mikä muina päivinä olisi täysin sopivaa. Luonto ei tarjoa mitään perustetta seitsemännen päivän pyhittämiselle. Planeetat liikkuvat radoillaan, kasvit kasvavat, sade ja auringonpaiste vuorottelevat ja eläimet luonnossa käyttäytyvät samalla tavoin päivästä riippumatta. Miksi sitten ihmisen tulisi levätä juuri viikon seitsemäntenä päivänä? "Kristityllä on annettavana vain yksi syy, ei muuta, mutta tuo syy onkin riittävä: Jumala on puhunut."

Vain Jumalan antaman erityisen ilmoituksen perusteella ihminen voi ymmärtää seitsemännen päivän pyhittämisen merkityksen. Ne siis, jotka pitävät pyhänä seitsemännen päivän, tekevät niin siksi, että he uskovat ja luottavat Kristukseen, joka on antanut käskyn sen pyhittämisestä. Viettämällä sapattia uskovat ilmaisevat halukkuuttaan hyväksyä Jumalan tahto elämänsä ohjeeksi sen sijaan että nojaisivat omaan harkintaansa.

Pitäessään seitsemännen päivän uskovat eivät yritä tehdä itseään vanhurskaiksi. Sen sijaan heidän sapatinviettonsa on seurausta heidän suhteestaan Kristukseen, heidän Luojaansa ja Lunastajaansa. *22 Sapatinpitäminen on tulosta Kristuksen vanhurskaudesta, jossa heidät vanhurskautetaan ja pyhitetään, ja se on merkkinä siitä, että heidät on vapautettu synnin orjuudesta ja he ovat ottaneet vastaan hänen täydellisen vanhurskautensa.

"Omenapuusta ei tule omenapuuta siten, että se tuottaa omenia. Sen on ensin oltava omenapuu. Sen jälkeen puu tuottaa luonnostaan hedelminään omenia. Samoin aito kristitty ei pidä sapattia tai muita yhdeksää käskyä siksi, että hän niitä pitämällä tulisi vanhurskaaksi. Sen sijaan se on Kristuksen jakaman vanhurskauden luonnollista hedelmää. Se, joka tällä tavoin pitää sapattia, ei ole legalisti - - sillä hän ei pidättäydy sapattina työnteosta hankkiakseen siten itselleen Jumalan suosiota, vaan koska hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä sapatista päivän, jolloin voi olla mahdollisimman läheisessä yhteydessä Jumalaan."

Sapatinpitäminen ilmaisee, että olemme lakanneet luottamasta omiin tekoihimme ja että tajuamme sen tosiasian, että vain Kristus, Luojamme ja Lunastajamme, voi meidät pelastaa. "Oikea sapatinpitämisen henki ilmaisee korkeinta rakkautta Jeesusta Kristusta, Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, joka tekee meistä uusia luomuksia. Näin oikean päivän pyhittämisestä oikealla tavalla tulee uskonvanhurskauden merkki."

7. Symboli levosta Kristuksessa. Sapatti, muistomerkki siitä, että Jumala vapautti Israelin Egyptistä ja johti sen maallisen Kanaanin lepoon, erotti tuon ajan lunastetut ympäröivistä kansoista. Samalla tavalla sapatti on merkki vapauttamisesta synnistä Jumalan lepoon ja lunastettujen erottamisesta maailmasta.

Kaikki, jotka astuvat siihen lepoon, johon Jumala heitä kutsuu, ovat saaneet levon teoistaan niin kuin Jumala omista teoistansa (Hepr. 4:10). Tämä lepo on hengellistä lepoa, lepoa omista teoistamme, lepoa ja vapautusta synnistä. Tähän lepoon Jumala kutsuu kansaansa, ja tästä levosta sekä sapatti että Kanaanin maa ovat vertauskuvia."

Kun Jumala päätti luomistyönsä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä, hän antoi Aadamille ja Eevalle sapatissa mahdollisuuden levätä hänen yhteydessään. Vaikka he epäonnistuivat, Jumalan alkuperäinen tarkoitus tuon levon tarjoamiseksi ihmiskunnalle säilyi muuttumattomana. Syntiinlankeemuksen jälkeen sapatti oli jatkuvana muistutuksena tuosta levosta. "Seitsemännen päivän sapatin vietto ei siis todista ainoastaan uskosta Jumalaan kaiken Luojana, vaan myös uskosta hänen voimaansa muuttaa elämää ja tehdä ihmisistä sopivia astumaan siihen ikuiseen "lepoon", jonka Jumala alunperin oli tarkoittanut tämän maan asukkaille."

Jumala oli luvannut tämän hengellisen levon kirjaimelliselle Israelille. Huolimatta siitä, että kirjaimellinen Israel ei kansana astunut tuohon lepoon, Jumalan kutsu on yhä voimassa: "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" (Hepr. 4:9). Kaikkien, jotka haluavat päästä tuohon lepoon, on ensin astuttava uskossa hänen hengelliseen lepoonsa, sielun lepoon synnistä ja omista pyrkimyksistä pelastuksen saavuttamiseksi."

Uusi testamentti vetoaa kristittyyn, ettei tämä lykkäisi tämän armon ja uskon levon kokemusta tuonnemmaksi, sillä "tänä päivänä" on otollinen hetki päästä siihen (Hepr.-4:-7; 3:-13). Kaikki, jotka ovat astuneet tähän lepoon - pelastavaan armoon, joka saadaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen - , ovat lopettaneet kaikki yritykset omin teoin hankkia vanhurskautta. Tällä tavoin seitsemännen päivän sapatin vietto on vertauskuva uskovan pääsystä evankeliumin lepoon.

Mielipiteesi ei ole kenellekään täällä salaisuus.
Tuon opin joka piirre on kaikkien nähtävänä eikä se kaipaa jatkuvaa uudelleenlämmitystä.
Jokainen vivahde tuon opin sisällöstä on ollut mietittävänä.
Se ei ole kuitenkaan ainoa ,eikä myöskään paras kuvaus Sapatin merkityksetä Mooseksen laissa.
Muistappa mikä oli Kainin teko hänen uhrattuaan hedelmiä ja Aabelin uhrattua laumastaan.
Se voi avata sinullekin sen symboliikan joka on kaikissa asioissa joita uskonasioihin liittyy.

Kainin uhri oli muistuttamassa Jumalaa Paratiisin kielletystä hedelmänsyönnistä.

Aabelin uhri oli muistutusta Jumalalle siitä uhrista jonka turkkinsa eläin joutui luovuttamaan Jumalan vaatettaessa ihmisen .
Tässä vaatetustilanteessa tapahtui myös ensimmäinen "kuoleminen".Ihmisen tottelemattomuus johti siis sijaiskuolemaan.
Näin tuli sijaiskuolema urien vertauskuvalliseksi merkitykseksi.
Näiden asioiden pohtimisen kautta huomaatkin , paradoksaalisen syyn miksi olemme EGW:n Raamatun alkukertomuksia vastaan.
Hänen kertomuksensa ovat poistaneet nämä vertauskuvat kokonaan, ja tarjoavat viekkaasti toista kuvaa Jumalan tarkoituksista.
Jos tahdot todella paneutua asioihin,tulet ymmärtämään,miksi olemme EGW:tä vastaan.
Jos nimittäin haluat sen ymmärtää syvällisesti.
Ja mikä parasta, usko ei vähene tutkimalla vaan päinvastoin. paljon
Monet ovat kertoneet asiaa, mutta teitä loukkaavaan tyyliin.
Te olette nähneet loukkauksen mutta ette asiaa joka on ollut taustalla.
Meillä taas monelle on tullut väärää rohkeutta esiintyä pilkallisesti kun on tullut VARMA TIETO teidän oppinne epäkohdista.Sekään ei ole oikein.

Eikö niin, että sitä minkä tietää olevan epätosi, sen kunnioitus poistuu yhtäaikaa oikean tiedon kanssa.
Ajattele joku asia joka voisi tuoda sinulle itsellesi sopivan ymmärtämisen vertauskuvan jossa tilanne on samantapainen.

Jokke Rauste kirjoitti:

Mielipiteesi ei ole kenellekään täällä salaisuus.
Tuon opin joka piirre on kaikkien nähtävänä eikä se kaipaa jatkuvaa uudelleenlämmitystä.
Jokainen vivahde tuon opin sisällöstä on ollut mietittävänä.
Se ei ole kuitenkaan ainoa ,eikä myöskään paras kuvaus Sapatin merkityksetä Mooseksen laissa.
Muistappa mikä oli Kainin teko hänen uhrattuaan hedelmiä ja Aabelin uhrattua laumastaan.
Se voi avata sinullekin sen symboliikan joka on kaikissa asioissa joita uskonasioihin liittyy.

Kainin uhri oli muistuttamassa Jumalaa Paratiisin kielletystä hedelmänsyönnistä.

Aabelin uhri oli muistutusta Jumalalle siitä uhrista jonka turkkinsa eläin joutui luovuttamaan Jumalan vaatettaessa ihmisen .
Tässä vaatetustilanteessa tapahtui myös ensimmäinen "kuoleminen".Ihmisen tottelemattomuus johti siis sijaiskuolemaan.
Näin tuli sijaiskuolema urien vertauskuvalliseksi merkitykseksi.
Näiden asioiden pohtimisen kautta huomaatkin , paradoksaalisen syyn miksi olemme EGW:n Raamatun alkukertomuksia vastaan.
Hänen kertomuksensa ovat poistaneet nämä vertauskuvat kokonaan, ja tarjoavat viekkaasti toista kuvaa Jumalan tarkoituksista.
Jos tahdot todella paneutua asioihin,tulet ymmärtämään,miksi olemme EGW:tä vastaan.
Jos nimittäin haluat sen ymmärtää syvällisesti.
Ja mikä parasta, usko ei vähene tutkimalla vaan päinvastoin. paljon
Monet ovat kertoneet asiaa, mutta teitä loukkaavaan tyyliin.
Te olette nähneet loukkauksen mutta ette asiaa joka on ollut taustalla.
Meillä taas monelle on tullut väärää rohkeutta esiintyä pilkallisesti kun on tullut VARMA TIETO teidän oppinne epäkohdista.Sekään ei ole oikein.

Eikö niin, että sitä minkä tietää olevan epätosi, sen kunnioitus poistuu yhtäaikaa oikean tiedon kanssa.
Ajattele joku asia joka voisi tuoda sinulle itsellesi sopivan ymmärtämisen vertauskuvan jossa tilanne on samantapainen.

Hän Vara jeesus on tehnyt meille uuden liiton josta Sunnutai on annettu olemaan meille merkkinä

Ainoa puute on vaan se,ettei Jeesus ole siunannut tätä meidän uutta liittoamme Tätä siunausta ei löydy Raamatusta, kuitenkin me uskomme täydellä ymmärryksellä Varajesuksen liiton pätevyyteen. Kaikkien puolesata uskoja!

Uusiliitto kirjoitti:

Hän Vara jeesus on tehnyt meille uuden liiton josta Sunnutai on annettu olemaan meille merkkinä

Ainoa puute on vaan se,ettei Jeesus ole siunannut tätä meidän uutta liittoamme Tätä siunausta ei löydy Raamatusta, kuitenkin me uskomme täydellä ymmärryksellä Varajesuksen liiton pätevyyteen. Kaikkien puolesata uskoja!

Esittelemälläsi näkökohdalla ei nole mitään tekemistä keskustelun kohteen kanssa.
Tuolla linjalla jota esität mukaan joutuisimme käymään jokaisen mielipiteen läpi.
Joten sitä mitä sanot ei ole mitään aihetta keskustella eikä edes siitä tietää mitään.

Rammattu on johdonmukainen alusta loppuun.
Se n sanoma on kätkettynä jokaisen luvun tekstin sisälle.
Ulkopuolisilla teksteillä ja mielipiteillä ei tule oolla mitään ennakko-osuutta.
Raamatun opin "runko" on luettava järjestyksessä.
Jokainen uusi yksityiskohta rakentaa juonen eteenpäin, HUOM!, asiajärjestyksessä.
Näin pääsemme siihen lopputulokseen opissa, joka on meitä varten tarkoitettu.
Muuten joudumme siihen tilanteeseen joka on adventtikirkolla oppinaan; vanhat ja uudet ovat sekaisin ja väärin omaksuttuina.
Raamatun Kaanoniin eivät kuulu kirkkojen tunnustuskirjat eikä apostolien jälkeen tehdyt päätökset.
Näin on myöskin laita adventtikirkon päätöksillä.
Kukaan ei voi päättää minun puolestani yhtään päätöstä Amerikassa.
Ei edusmiesten kautta eikä ilman edusmiehiä.
Eikä siihen voi lisätä mitään myöskään kukaan profeettana pidetty mies eikä nainen.
Ei näinollen myöskään kukaan paavi.
Joten on täysin turhaa tuoda mitään muuta keskusteluun kuin vain Raamatusta löytyvät asiat, ja nekin oikeassa järjestyksessä.
Kiinalaisille kiinalaisia koskevat ja juutalaisia koskevat heillä.Kaldealaisista Jumala sanoo heille määrättävän viimeisinä aikoina tehtäväksi hyökätä tuonne ja egyptiläisiä komennetaan toisaalle.
Lue mitä on kerrottu Raamatussa ja usko se niinkuin siellä sanotaan.

kirjoitettu on kirjoitti:

Sapatin merkitys.

Sapatilla on laaja merkitys ja se on täynnä syvällistä ja rikasta hengellisyyttä.

1. Luomisen ikuinen muistomerkki. Kuten olemme nähneet, se perusmerkitys, minkä kymmenen käskyn laki liittää sapattiin, on sen asema maailman luomisen muistomerkkinä (2.Moos. 20:11,12). Käsky viettää seitsemättä päivää sapattina "liittyy erottamattomasti luomistekoon; sapattiasetus ja käsky sen noudattamiseen johtuvat suoraan luomisteosta. Sitä paitsi koko ihmisperheen olemassaolo on seurausta tuosta samasta luomisen jumalallisesta teosta, jonka muistona sapatti on. Tästä seuraa, että velvollisuus noudattaa sapattikäskyä Jumalan luovan voiman muistomerkkinä kuuluu koko ihmissuvulle." Strong nimittää sapattia "ikuiseksi velvollisuudeksi Jumalan asettamana muistomerkkinä hänen luomistyöstän."

Ne, jotka sitä viettivät luomisen muistona tunnustivat niin tehdessään, että "Jumala oli heidän Luojansa ja oikeutettu Valtiaansa ja että he olivat hänen kättensä tekoa ja alamaisiaan. Se oli siis kokonaan muistoasetus ja annettu koko ihmiskunnalle. Siinä ei ollut mitän verhottua eikä millekään kansalle erikoisesti sovellettua." Niin kauan kuin palvomme ja kumarramme Jumalaa, koska hän on meidän Luojamme, niin kauan sapatti toimii luomisen merkkinä ja muistona.

2. Lunastuksen symboli. Kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, sapatista, joka jo oli luomisen muistomerkki, tuli myös vapautuksen muistomerkki (5.Moos. 5:15). "Herran tarkoituksena oli, että viikoittainen sapatinlepo, oikein noudatettuna, vapauttaisi ihmisen jatkuvasti Egyptin orjuudesta, joka ei ole rajoittunut mihinkään maahan tai vuosisataan, vaan joka käsittää kaikki maat ja kaikki aikakaudet. Nykypäivän ihminen tarvitsee vapautusta siitä orjuudesta, joka aiheutuu ahneudesta, voiton ja vallan halusta, yhteiskunnallisesta epätasa - arvosta, synnistä ja itsekkyydestä."

Katsellessamme ristiä sapatin lepo näyttäytyy erityisenä lunastuksen symbolina. "Se on muistomerkki siitä exoduksesta, joka koskee vapautumista synnin orjuudesta Immanuelin johdolla. Suurin kantamamme taakka on tottelemattomuutemme aiheuttama syyllisyys. Sapatin lepo, joka viittaa taaksepäin Kristuksen lepoon haudassa, synnistä saadun voiton lepoon, tarjoaa kristitylle konkreettisen tilaisuuden ottaa vastaan ja kokea Kristuksen anteeksiantamus, rauha ja lepo."

3. Pyhityksen merkki. Sapatti on merkki Jumalan muuttavasta voimasta, merkki pyhityksestä. Herra julisti: "Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät" (2.Moos. 31:13; vrt. Hes. 20:20). Sapatti on siis myös merkki siitä, että Jumala on pyhittäjä. Koska kansa pyhitetään Kristuksen verellä (Hepr. 13:12), sapatti on myös merkki siitä, että uskova ottaa vastaan hänen verensä syntien anteeksisaamiseksi.

Niin kuin Jumala on erottanut sapatin pyhään tarkoitukseen, samoin hän on erottanut oman kansansa pyhään tarkoitukseen - olemaan hänen todistajiaan. Seurustelu Jumalan kanssa tuona päivänä johtaa pyhitykseen; Jumalan kansa oppii luottamaan omien mahdollisuuksiensa sijasta Jumalaan, joka pyhittää kansansa.

"Voima, joka loi kaiken, on voima, joka luo sielun uudelleen hänen kaltaisekseen. Niille, jotka pyhittävät sapatin, sapatti on pyhityksen merkki. Tosi pyhitys on sopusointua Jumalan kanssa."

4. Uskollisuuden merkki. Kuten Aadamin ja Eevan uskollisuutta koeteltiin hyvän - ja pahantiedon puulla, joka oli keskellä Eedenin paratiisia, samoin jokaisen ihmisen uskollisuutta Jumalaa kohtaan koetellaan sapattikäskyllä, joka on keskellä dekalogia.

Raamattu paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta koko maailma jakautuu kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat uskollisia ja "noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen", ja niihin, jotka kumartavat "petoa ja sen kuvaa" (Ilm. 14:12,9). Tuona aikana Jumalan totuus esitetään voimakkaana koko maailmalle ja kaikille selviää, että Raamatun sapatin kuuliainen noudattaminen on todisteena uskollisuudesta Luojaa kohtaan.

5. Aika seurustelulle Jumalan kanssa. Jumala loi eläimet ihmisen iloksi (1.Moos. 1:24,25). Korkeammalla toveruuden tasolla Jumala antoi miehen ja naisen toisilleen kumppaneiksi (1.Moos. 2:18 - 25). Mutta sapatissa Jumala antoi ihmiskunnalle lahjan, jossa hän tarjosi korkeimman tason kumppanuutta - kumppanuutta itsensä Jumalan kanssa. Ihmisolentoja ei ollut luotu seurustelemaan vain eläinten kanssa eikä edes vain toisten ihmisten kanssa. Heidät oli luotu Jumalaa varten.

Erityisesti sapattina voimme kokea Jumalan läsnäolon keskellämme. Ilman sapattia kaikki oli loputonta työtä ja raadantaa. Jokainen päivä olisi toisten kaltainen, maallisiin tavoitteisiin omistettu. Mutta sapatin saapuminen tuo toivoa, iloa, merkitystä ja rohkeutta elämään. Se tarjoaa aikaa seurusteluun Jumalan kanssa rukouksen, laulun sekä sanan tutkimisen ja mietiskelyn kautta. Silloin meillä on myös aikaa jakaa evankeliumia toisille. Sapatti tarjoaa meille tilaisuuden kokea Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa.

6. Uskonvanhurskauden merkki. Kristittyinä ymmärrämme, että valaistun omantunnon ohjaamina ei - kristitytkin, jotka vilpittömästi etsivät totuutta, voivat Pyhän Hengen johtamina oppia noudattamaan Jumalan lain yleisiä periaatteita (Room. 2:14 - 16). Tästä johtuu, että kristikunnan ulkopuolellakin noudatetaan jossain määrin kymmenen käskyn periaatteita. Ainoastaan sapattikäsky on tässä suhteessa poikkeuksena.

Monet ihmiset voivat ymmärtää, miksi on aiheellista pitää viikoittaista lepopäivää. Sen sijaan ihmisen on luonnostaan vaikea ymmärtää, miksi juuri seitsemäntenä päivänä tulisi pidättyä sellaisesta työnteosta, mikä muina päivinä olisi täysin sopivaa. Luonto ei tarjoa mitään perustetta seitsemännen päivän pyhittämiselle. Planeetat liikkuvat radoillaan, kasvit kasvavat, sade ja auringonpaiste vuorottelevat ja eläimet luonnossa käyttäytyvät samalla tavoin päivästä riippumatta. Miksi sitten ihmisen tulisi levätä juuri viikon seitsemäntenä päivänä? "Kristityllä on annettavana vain yksi syy, ei muuta, mutta tuo syy onkin riittävä: Jumala on puhunut."

Vain Jumalan antaman erityisen ilmoituksen perusteella ihminen voi ymmärtää seitsemännen päivän pyhittämisen merkityksen. Ne siis, jotka pitävät pyhänä seitsemännen päivän, tekevät niin siksi, että he uskovat ja luottavat Kristukseen, joka on antanut käskyn sen pyhittämisestä. Viettämällä sapattia uskovat ilmaisevat halukkuuttaan hyväksyä Jumalan tahto elämänsä ohjeeksi sen sijaan että nojaisivat omaan harkintaansa.

Pitäessään seitsemännen päivän uskovat eivät yritä tehdä itseään vanhurskaiksi. Sen sijaan heidän sapatinviettonsa on seurausta heidän suhteestaan Kristukseen, heidän Luojaansa ja Lunastajaansa. *22 Sapatinpitäminen on tulosta Kristuksen vanhurskaudesta, jossa heidät vanhurskautetaan ja pyhitetään, ja se on merkkinä siitä, että heidät on vapautettu synnin orjuudesta ja he ovat ottaneet vastaan hänen täydellisen vanhurskautensa.

"Omenapuusta ei tule omenapuuta siten, että se tuottaa omenia. Sen on ensin oltava omenapuu. Sen jälkeen puu tuottaa luonnostaan hedelminään omenia. Samoin aito kristitty ei pidä sapattia tai muita yhdeksää käskyä siksi, että hän niitä pitämällä tulisi vanhurskaaksi. Sen sijaan se on Kristuksen jakaman vanhurskauden luonnollista hedelmää. Se, joka tällä tavoin pitää sapattia, ei ole legalisti - - sillä hän ei pidättäydy sapattina työnteosta hankkiakseen siten itselleen Jumalan suosiota, vaan koska hän rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä sapatista päivän, jolloin voi olla mahdollisimman läheisessä yhteydessä Jumalaan."

Sapatinpitäminen ilmaisee, että olemme lakanneet luottamasta omiin tekoihimme ja että tajuamme sen tosiasian, että vain Kristus, Luojamme ja Lunastajamme, voi meidät pelastaa. "Oikea sapatinpitämisen henki ilmaisee korkeinta rakkautta Jeesusta Kristusta, Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, joka tekee meistä uusia luomuksia. Näin oikean päivän pyhittämisestä oikealla tavalla tulee uskonvanhurskauden merkki."

7. Symboli levosta Kristuksessa. Sapatti, muistomerkki siitä, että Jumala vapautti Israelin Egyptistä ja johti sen maallisen Kanaanin lepoon, erotti tuon ajan lunastetut ympäröivistä kansoista. Samalla tavalla sapatti on merkki vapauttamisesta synnistä Jumalan lepoon ja lunastettujen erottamisesta maailmasta.

Kaikki, jotka astuvat siihen lepoon, johon Jumala heitä kutsuu, ovat saaneet levon teoistaan niin kuin Jumala omista teoistansa (Hepr. 4:10). Tämä lepo on hengellistä lepoa, lepoa omista teoistamme, lepoa ja vapautusta synnistä. Tähän lepoon Jumala kutsuu kansaansa, ja tästä levosta sekä sapatti että Kanaanin maa ovat vertauskuvia."

Kun Jumala päätti luomistyönsä ja lepäsi seitsemäntenä päivänä, hän antoi Aadamille ja Eevalle sapatissa mahdollisuuden levätä hänen yhteydessään. Vaikka he epäonnistuivat, Jumalan alkuperäinen tarkoitus tuon levon tarjoamiseksi ihmiskunnalle säilyi muuttumattomana. Syntiinlankeemuksen jälkeen sapatti oli jatkuvana muistutuksena tuosta levosta. "Seitsemännen päivän sapatin vietto ei siis todista ainoastaan uskosta Jumalaan kaiken Luojana, vaan myös uskosta hänen voimaansa muuttaa elämää ja tehdä ihmisistä sopivia astumaan siihen ikuiseen "lepoon", jonka Jumala alunperin oli tarkoittanut tämän maan asukkaille."

Jumala oli luvannut tämän hengellisen levon kirjaimelliselle Israelille. Huolimatta siitä, että kirjaimellinen Israel ei kansana astunut tuohon lepoon, Jumalan kutsu on yhä voimassa: "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään" (Hepr. 4:9). Kaikkien, jotka haluavat päästä tuohon lepoon, on ensin astuttava uskossa hänen hengelliseen lepoonsa, sielun lepoon synnistä ja omista pyrkimyksistä pelastuksen saavuttamiseksi."

Uusi testamentti vetoaa kristittyyn, ettei tämä lykkäisi tämän armon ja uskon levon kokemusta tuonnemmaksi, sillä "tänä päivänä" on otollinen hetki päästä siihen (Hepr.-4:-7; 3:-13). Kaikki, jotka ovat astuneet tähän lepoon - pelastavaan armoon, joka saadaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen - , ovat lopettaneet kaikki yritykset omin teoin hankkia vanhurskautta. Tällä tavoin seitsemännen päivän sapatin vietto on vertauskuva uskovan pääsystä evankeliumin lepoon.

on täynnänsä syvällistä hengellistä merkitystä. Eäilemättä näin onkin: Juutalaisen kulttuurin ja hengenelämän syvälle Lähi-Idän monimuotoiseen kulttuuriin ja jumal-maailmaan ulottuvat juuret ovat kasvattaneet rikkaan ja moni-ilmeisen henkisen perinteen.

Kuitenkaan tämä henkisen perinteen rikkaus ja runsaus, rikkaine ja syvällisine hengellisyyksineen ei ole pelkästään yksin- ja tunnusomaista vain juutalaisuudelle ja sen perilliselle kristinuskolle: Mihin ovat kadonneet esim. hindulaisuuden, buddhalaisuuden, shintolaisuuden, islamin, taolaisuuden , konfutselaisuuden , sikhismin, luonnonkansojen, etc. pitkät, syvälliset ja rikkaat henkiset perinteet. Eikö näilläkin ole "laaja merkitys" ja eivätkö nämäkin ole "täynnä syvällistä ja rikasta hengellisyyttä".

Jokke Rauste kirjoitti:

Mielipiteesi ei ole kenellekään täällä salaisuus.
Tuon opin joka piirre on kaikkien nähtävänä eikä se kaipaa jatkuvaa uudelleenlämmitystä.
Jokainen vivahde tuon opin sisällöstä on ollut mietittävänä.
Se ei ole kuitenkaan ainoa ,eikä myöskään paras kuvaus Sapatin merkityksetä Mooseksen laissa.
Muistappa mikä oli Kainin teko hänen uhrattuaan hedelmiä ja Aabelin uhrattua laumastaan.
Se voi avata sinullekin sen symboliikan joka on kaikissa asioissa joita uskonasioihin liittyy.

Kainin uhri oli muistuttamassa Jumalaa Paratiisin kielletystä hedelmänsyönnistä.

Aabelin uhri oli muistutusta Jumalalle siitä uhrista jonka turkkinsa eläin joutui luovuttamaan Jumalan vaatettaessa ihmisen .
Tässä vaatetustilanteessa tapahtui myös ensimmäinen "kuoleminen".Ihmisen tottelemattomuus johti siis sijaiskuolemaan.
Näin tuli sijaiskuolema urien vertauskuvalliseksi merkitykseksi.
Näiden asioiden pohtimisen kautta huomaatkin , paradoksaalisen syyn miksi olemme EGW:n Raamatun alkukertomuksia vastaan.
Hänen kertomuksensa ovat poistaneet nämä vertauskuvat kokonaan, ja tarjoavat viekkaasti toista kuvaa Jumalan tarkoituksista.
Jos tahdot todella paneutua asioihin,tulet ymmärtämään,miksi olemme EGW:tä vastaan.
Jos nimittäin haluat sen ymmärtää syvällisesti.
Ja mikä parasta, usko ei vähene tutkimalla vaan päinvastoin. paljon
Monet ovat kertoneet asiaa, mutta teitä loukkaavaan tyyliin.
Te olette nähneet loukkauksen mutta ette asiaa joka on ollut taustalla.
Meillä taas monelle on tullut väärää rohkeutta esiintyä pilkallisesti kun on tullut VARMA TIETO teidän oppinne epäkohdista.Sekään ei ole oikein.

Eikö niin, että sitä minkä tietää olevan epätosi, sen kunnioitus poistuu yhtäaikaa oikean tiedon kanssa.
Ajattele joku asia joka voisi tuoda sinulle itsellesi sopivan ymmärtämisen vertauskuvan jossa tilanne on samantapainen.

keromus apina-esi-isiemme laskeuduttua alas puusta, keräilytalouden vaiheen muuttuemisesta metsästäjävaiheeseen.